Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itse tehdyt koristeet (homemade embellishments). Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itse tehdyt koristeet (homemade embellishments). Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Nukkekotiharrastus ja skräppäys
Viime vuoden aikana olen löytänyt skräppäys- ja paperiaskartelun lisäksi innostuksen nukkekotiharrastukseen - ja huomannut ilokseni, että monet skräppäystarvikkeet soveltuvat myös nukkekotijuttuihin.
Esimerkiksi ylemmän kuvan roomboxin (lasiseinäisen kynttilälaatikon) tapetti ja lattia ovat scrapbook-papereita; Fimo-massasta tehdyt kurpitsat on maalattu akryylimaaleilla ja sen jälkeen käsitelty Glossy Accents -lakalla; sohva on koristeltu siirtokuvilla; valkoiset ikkunakoristeet seinällä on alunperin tarkoitettu skräppäykseen; alemman kuvan piparkakkutalon koristelussa on käytetty Pearl maker -kynää. Lista taitaa olla loputon.
Nukkekotijutuissa minua viehättää erityisesti se, että materiaalina voi käyttää mitä tahansa ja usein roskikseen menossa oleva esine päätyykin aarteeksi. Esimerkiksi tekemieni hyasinttien ruukut olivat alunperin hammastahnatuubin ja shampoon korkki. Samanlaisten uusiokäyttöoivallusten ja itse tekemisen soisi kulkeutuvan myös skräppäyksen puolelle...
Roomboxien eli "yhden huoneen asetelmien" lisäksi olen parhaillaan vasta maalaamassa kuistin kaiteita tulevaan nukkekotiini, jonka toivon kasaavani tämän vuoden aikana. Monta vuotta sitten olen kyllä remontoinut lastenhuoneeseen oman lapsuuteni Lundby-nukkekodin, joka on pienten leikkijöitten käytössä joka viikko, mutta jos sitä ei lasketa, tämä harrastus on osaltani ihan alussa. Jännä nähdä mihin se vie! Uskon, että kumpikin harrastus tukee toisiaan.
torstai 10. maaliskuuta 2011
Vielä piirtoheitinkalvoa
Piirtoheitinkalvon käyttö askartelumateriaalina kiehtoo minua edelleen. Nyt leimasin piirtoheitinkalvolle koristeita StazOn-musteella ja leikkasin ne irti kohottaen esim. siiviä ylöspäin. Parhailta näyttävät läpinäkyvät koristeet, joihin saa kolmiulotteisuutta, siis perhoset, siivet, kirjat ja niin edelleen. Piirtoheitinkalvon liukkauden takia leimausjälki jää aina hiukan summittaisiksi, mutta joihinkin koristeisiin se sopii hyvin. Kun nämä tulevat käyttöön, näissä on läpinäkyvyyden takia kivaa kepeyttä.
Aikaisemmat piirtoheitinkalvokokeiluthan ovat johtaneet mm. helmikoristeisiin, sabluuna- ja koristekokeiluihin sekä skräppäämiseen.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Värinvaihtoa
Löysin jokin aikaa sitten vinkin, että irtokimalteen väriä voisi muokata alkoholimusteella. Se kuulosti hyvältä: uutta käyttöä alkoholimusteille joita jo löytyy kaapista, ja yhdestä kimallepurkista sen värisiä kimalteita kuin haluaa. Kokeilu onnistui hyvin! Laitoin pieneen minigrippussiin pari lusikallista Diamond Dust -kimalletta, sekaan jonkun verran alkoholimustetta, sekoitin hyvin ja annoin kuivua. Nyt kimalle on valmis käytettäväksi. Kannattaa kokeilla myös toisen merkkisten irtokimalteiden kanssa...
tiistai 8. helmikuuta 2011
Lisää piirtoheitinkalvoa... ja haaste
Olen tehnyt helmikokeiluita piirtoheitinkalvon kanssa. Kalvon alle esim. paperille leimattu kiehkura tai Priman helmikoristeesta jäänyt muovi malliksi, piirtoheitinkalvoon helmiä esim. Pearl Maker -kynällä, annetaan kuivua ja sitten leikataan varovasti kalvosta niin, että jäljellä on pelkkä helmikoriste. Ihan kivan näköistä, vaikka tekniikka ei olekaan vielä täysin hallussa eli yksittäiset "helmet" saattavat tulla liian lähelle toisiaan kuten kuvasta huomaa. Valmiissa työssähän niiden päälle voi laittaa jonkun muun koristeen, niin kukaan ei huomaa.
Helmikoristeen voi toki tehdä myös suoraan scrapbook-sivuun tai korttiin, mutta silloin mallin käyttäminen ei ole yhtä helppoa ja kuivumista joutuu odottelemaan eri tavalla. Kalvolle koristeita voi tehdä valmiiksi odottamaan ja ottaa niitä käyttöön tarpeen mukaan. Huomasin Pearl Maker -kynästä, että suoraan kankaalle tehtynä helmet kestävät 40 asteen pesua. Siinä on yksi idea helmikuun viimeisen viikonlopun Intohimona skräppäys -tapahtuman essuhaastetta varten. Kopioin haasteen tekstin tähän:
"Amerikkalaisissa askartelukaupoissa myydään nykyisin essuja skräppääjille ja keskustelu skräppäysvaatteista käy kuumana. Osallistu uuden muodin tuomiseen Suomeen ja toteuta askarteluun soveltuva essu. Voit ommella essusi kokonaan itse, tuunata vanhan tai ostetun essun vai keksitkö jotain muuta? Ota essusi mukaan Intohimona Skräppäys -tapahtumaan ja tuo se yhteystiedoillasi varustettuna Askartelu Amalian -pisteeseen lauantaina klo 12 mennessä. Essut ovat esillä tapahtuman ajan. Parasta essua saa äänestää sunnuntaihin klo 15 asti. Voittajaessu valitaan yleisön äänten perusteella."
Essuhaasteen taustalta löytyy aikaisempi keskustelu samasta aiheesta. Keskustelun kommenteista löytyy myös linkkejä amerikkalaisiin essuihin. Jäävään itseni tästä haasteesta, mutta jään mielenkiinnolla odottelemaan, millaisia essuja Intohimona skräppäykseen ilmestyy!
tiistai 18. tammikuuta 2011
Piirtoheitinkalvo askartelumateriaalina
Pelastin kotiin ylimääräisen paketin piirtoheitinkalvoa. Aikaisemmin olen käyttänyt sitä taustapaperina, nyt tein siitä koristeita. Piirtoheitinkalvosta leikattu lumihiutale sai kimalleliimakäsittelyn.
Kokeilin piirtoheitinkalvon käyttämistä myös sabluunana, jonka läpi töpöttelin maalia. Hyvin toimi sekin. Mitä muuta kivaa piirtoheitinkalvosta saisi aikaiseksi? Ideoita?
tiistai 7. joulukuuta 2010
Itse tehtyjen koristeiden vaihto
Houkuttelin Creomin itse tehtyjen koristeiden vaihtoon. Hän tekee tosi hienoja organzakukkia, joiden reunat kupertuvat ylöspäin. Sain häneltä kukkia, ja itse tein vaihdokkeina koristeita Cernit-massasta. Niitä on helppo myöhemmin värjätä musteilla tai käsitellä muuten. Massakoristeet ovat rosoisia ja kotona tehdyn näköisiä (massojen käyttö ei ole vahvuuteni), mutta olen silti vakuuttunut, että itse tehdyissä koristeissa on "se jokin".
Jos joku toinenkin haluaa vaihtaa itse tehtyjä koristeita, se olisi tosi kivaa. Voin tehdä vaihdokeiksi esimerkiksi paperista itse tehtyjä kukkia, pieniä leijoja tai mitä tahansa koristeita, joita olen tehnyt aikaisemmin. Itse kaipaisin vaihdossa esimerkiksi virkattuja kukkia...
P.S. Huomasin, että Intohimona skräppäys -tapahtuman muutaman työpajan esittelyt ovat jo ilmestyneet. Sieltä löytyy myös työpaja, jossa opetan, miten voi leikata itse muotoonleikattuja taustapapereita tai koristeita ilman sabluunoita tai erityisiä laitteita. Tarvitaan vain kynä, sakset, paperia ja paljon taittelemista. Tarkempi kuvaus työpajasta ja esimerkkileiskoja, joista näkee opeteltavan tekniikan, on luvassa heti, kun saan omat kappaleeni työpajan materiaaleista eli toivottavasti tammikuun alkuun mennessä. Sen verran voin luvata, että käytämme Jenni Bowlinin ihanuuksia, koska hänen paperinsa ovat sopivan ohuita opeteltavaan tekniikkaan.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Koulunaloituskortti
...opettajalle. :D Löysin vaatehuonetta siivotessani hajonneen Viisikko kesälomalla -kirjan ja silppusin yhden sivun omenaksi. Idea omenan kerroksista on skräpistetty Scrapbooks etc. -lehden tuoreimmasta numerosta, mutta kortin kasaaminen tarinointilappujen päälle oli vahinko. Aloin tekemään omenaa ihan toisenlaiselle taustalle, mutta se ei näyttänytkään kivalta, joten irrotin omenan ja siirsin sen tähän.
Olen innostunut siitä, että pienet napit voi kasata nuppineulaan kuten tässä. Edullinen ja helposti muunneltava koristeneula.. Kortteilua hidastaa edelleen tunne siitä, että tarpeeni korteille on rajallinen. Mietin, pitäisikö tehdä korttisettejä jostain tietystä teemasta ja antaa niitä lahjaksi. Onko kukaan tehnyt niin? Vinkkejä?
tiistai 24. elokuuta 2010
Tyttösivuja ja poikasivuja
Minulta on kysytty pari kertaa millaisia sivuja skräppäisin, jos olisin pojan äiti. Olisiko värimaailma erilainen? Tai koristeet? Paperiliittimen tämänpäiväinen pohdinta muistutti minua aiheesta. Onko skräppäyksessä tyttö- tai poikavärejä ja tyttö- tai poikasivuja?
On empaattisia ja herkkiä poikia, ja niiden äitejä ja tätejä, jotka skräppäävät, ja vilkkaita, rämäpäisiä tyttöjä yhtä lailla, ja äitejä ja tätejä, jotka skräppäävät heistä. On puihin kiipeämisen ilo, mutta yhtä lailla hillitön hoivavietti sekä tytöillä että pojilla. Jokaisen omat lapsuusmuistot. Yhteiskunta korostaa ja vahvistaa tyttö- ja poikaominaisuuksia alusta asti. Värikoodi, mieltymykset, harrastukset... tiedätte kyllä. Skräppäyksessä saa mielestäni hyvillä mielin sivuuttaa värikoodin ja tehdä niin kuin huvittaa.
Oma skräppäystyylini ja värivalintani kertovat paljon minusta. Pidin vaaleanpunaisesta väristä jo ennen kuin minusta tuli äiti. Tykkään hameista ja elokuvista, jotka saavat itkemään. En usko, että poikien tarvitsee olla rohkeita tai tykätä autoista (tai että heitä saisi estää tykkäämästä, jos sattuvat tykkäämään). Jos olisin pojan äiti, sivuissani olisi todennäköisesti edelleen paljon samaa. Ideoita ei-aina-värimaailmaltaan-perinteisen-poikamaisiin poikasivuihin voi löytää esimerksi tästä artikkelista tai Omulin blogista tai Pia K:lta.
Leikkasin muuten yhdet loppuunkäytetyt pienet farkut skräppäysmateriaaliksi. Yläkuvan reunus on housujen lahkeesta kuten myös alakuvan kukka. Myönnän, poikien farkuissa ei ehkä olisi rypytystä valmiina..
On empaattisia ja herkkiä poikia, ja niiden äitejä ja tätejä, jotka skräppäävät, ja vilkkaita, rämäpäisiä tyttöjä yhtä lailla, ja äitejä ja tätejä, jotka skräppäävät heistä. On puihin kiipeämisen ilo, mutta yhtä lailla hillitön hoivavietti sekä tytöillä että pojilla. Jokaisen omat lapsuusmuistot. Yhteiskunta korostaa ja vahvistaa tyttö- ja poikaominaisuuksia alusta asti. Värikoodi, mieltymykset, harrastukset... tiedätte kyllä. Skräppäyksessä saa mielestäni hyvillä mielin sivuuttaa värikoodin ja tehdä niin kuin huvittaa.
Oma skräppäystyylini ja värivalintani kertovat paljon minusta. Pidin vaaleanpunaisesta väristä jo ennen kuin minusta tuli äiti. Tykkään hameista ja elokuvista, jotka saavat itkemään. En usko, että poikien tarvitsee olla rohkeita tai tykätä autoista (tai että heitä saisi estää tykkäämästä, jos sattuvat tykkäämään). Jos olisin pojan äiti, sivuissani olisi todennäköisesti edelleen paljon samaa. Ideoita ei-aina-värimaailmaltaan-perinteisen-poikamaisiin poikasivuihin voi löytää esimerksi tästä artikkelista tai Omulin blogista tai Pia K:lta.
Leikkasin muuten yhdet loppuunkäytetyt pienet farkut skräppäysmateriaaliksi. Yläkuvan reunus on housujen lahkeesta kuten myös alakuvan kukka. Myönnän, poikien farkuissa ei ehkä olisi rypytystä valmiina..
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Itse leikatut boordinauhat
Boordileikkureita on helppo haluta, mutta onnistuu boordien leikkaaminen myös ilman. Nämä ovat ensimmäisiä kokeilujani. Tekniikka on helppo.
Leikataan paperisuikale, taitetaan se keskeltä kahtia, uudestaan kahtia ja vielä kerran kahtia, ja sitten piirretään ja leikataan varsinainen kuvio. Kun leikatun ja taitellun paperin avaa, kuvio toistuu tavalla, joka näkyy näissä kuvissa.
Hankalinta on mielestäni hahmottaa, millainen kuvio toimii tälla tavalla leikattuna. Ehdottakaa, jos keksitte, millainen kuvio näyttäisi hyvältä!
Leikkaamiseen sopii parhaiten ohut paperi, tavallinen "paksumpi" scrapbook-paperi on liian paksu leikattavaksi monta, monta kertaa taitettuna. Ohuempi scrapbook-paperi tai muu paperi (tarvittaessa erittäin hennosti vedellä sumutettuna) taipuu paremmin.
Leikataan paperisuikale, taitetaan se keskeltä kahtia, uudestaan kahtia ja vielä kerran kahtia, ja sitten piirretään ja leikataan varsinainen kuvio. Kun leikatun ja taitellun paperin avaa, kuvio toistuu tavalla, joka näkyy näissä kuvissa.
Hankalinta on mielestäni hahmottaa, millainen kuvio toimii tälla tavalla leikattuna. Ehdottakaa, jos keksitte, millainen kuvio näyttäisi hyvältä!
Leikkaamiseen sopii parhaiten ohut paperi, tavallinen "paksumpi" scrapbook-paperi on liian paksu leikattavaksi monta, monta kertaa taitettuna. Ohuempi scrapbook-paperi tai muu paperi (tarvittaessa erittäin hennosti vedellä sumutettuna) taipuu paremmin.
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Paperinleikkaus, gesso ja scrapbook-paperit
Eräänä iltana innostuin leikkimään scrapbook-papereiden ja paperiveitsen kanssa. Scrapbook-paperit ovat oikeastaan liian paksuja perinteiseen silhuettitekniikkaan, jossa käytetään ohuempaa, ja useimmiten yksiväristä, mustaa, paperia. Ajattelin kuitenkin, että ronskimpi leikkausjälki voisi näyttää kivalta ja korostin ronskia jälkeä lisäämällä osaan kuvioista valkoista gessoa, jolla saa lisää tekstuuria.
Inspiraatiota sain luontoaiheisia valokuvia selaamalla, sisustusliikkeestä hankitusta teemukinalusesta ja omista visioista.
Kuten flamingokuvasta huomaa, luonnostelen kuvan paperille ja leikkaan piirrosjälkien perusteella. Itse käytän leikkaamiseen paperiveistä, Fiskarsin ns. sormiveistä, mutta tiedän, että monet leikkaavat mieluummin terävillä saksilla. Varsinainen oikea puoli on se, jossa piirrosjäljet eivät näy eli flamingojen toinen puoli.
En tiedä, huomaako sitä, mutta tähän joutseneen sain inspiraation Marzulin scrapbook-sivusta.
Näissä on jotain sellaista, joka tuntuu omalta ja luontevalta. Gesson rakeisuus ja paperinleikkauksen jäljet jotenkin sopivat näihin, kun ei tavoittele liian tarkkaa tai hiottua tulosta.
Inspiraatiota sain luontoaiheisia valokuvia selaamalla, sisustusliikkeestä hankitusta teemukinalusesta ja omista visioista.
Kuten flamingokuvasta huomaa, luonnostelen kuvan paperille ja leikkaan piirrosjälkien perusteella. Itse käytän leikkaamiseen paperiveistä, Fiskarsin ns. sormiveistä, mutta tiedän, että monet leikkaavat mieluummin terävillä saksilla. Varsinainen oikea puoli on se, jossa piirrosjäljet eivät näy eli flamingojen toinen puoli.
En tiedä, huomaako sitä, mutta tähän joutseneen sain inspiraation Marzulin scrapbook-sivusta.
Näissä on jotain sellaista, joka tuntuu omalta ja luontevalta. Gesson rakeisuus ja paperinleikkauksen jäljet jotenkin sopivat näihin, kun ei tavoittele liian tarkkaa tai hiottua tulosta.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Inspiroituminen
Uusin Inspiroidu-haaste pyysi tekemään jotain yhdelle reunalle. Leikkasin oman paperin yläreunan kuviopaperin muodon perusteella ja lisäsin reunoille mustetta. Antaa elävyyttä sivulle. Saman yläreunan alta pilkistää toinen tarinointilappu.
Tässä sivussa on itse tehtyjä koristeita, joissa on käytetty kangasta. Luin vähän aikaa sitten vinkin, että Martha Stewartin kuvioleikkurit leikkaavat tavallista kangasta, joka on käsitelty tarpeeksi kovaksi eli paperimaiseksi. Minulla ei ole sopivaa leikkuria, eikä kankaan kovittamiseen tarkoitettua ainetta (edes tärkkiä), joten...
...liimasin paperille kangasta, annoin kuivua ja leikkasin perhosia vapaalla kädellä. Lisäsin lopuksi mustetta reunoille. Osa perhosista on aika pieniä ja kivoja, osa ehkä liiankin shabby (kuten ylimmässä kuvassa). En tiedä, onnistuisiko leikkurilla, jos olisi sopivasti kovitettu kangas. Hiukan hirvittää, että leikkuri voisi hajota.
Sivussa on myös Sannikan opastuksella taivuteltu kukka, jonka perusidea on sama kuin tässä. Niin ihana! Sivusta on sensuroitu kasvojen lisäksi papan etunimi. Päädyin siihen, että jos teksti on sinä-muodossa tulevaan albumiin, isi on sanavalintana etunimeä parempi. Myös kyseinen isi oli sitä mieltä. Ai niin, inspiroiduin myös tekemään sivun 6*12 -tuumakoossa, koska minulla on runsaasti sen kokoisia muovitaskuja, mutta ei yhtään 12*12 koon muovitaskua jäljellä. Auts! Pitänee opetella uutta kokoa. Sivupohjaan olen saanut inspiraatiota ruotsalaisesta Scrapbooking m.m. -lehdestä, sillä 6*12 -koon lisäksi myös kaarevat muodot, varsinkin otsikoissa, ovat minulle hankalia.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Outoja kuoriaisia
Jämäaakkostarroista saa tehtyä myös leppäkerttuja. Tarvitaan vain yksi punainen O-kirjain, hiukan punaista paperia ja mikä tahansa muu kirjain, jonka voi silputa ja tarvittaessa värjätä mustaksi. Omaan leppäkerttuuni käytin myös kaksi kullanväristä haaraniittiä, jotka väritin tussilla mustaksi. Leppäkertun mustat osat ovat oikeasti valkoisista Thickers-aakkosista leikattuja. Päällä on useampi kerros mustaa tussia ja koholakkaa.
Yritin tehdä samalla tekniikalla leppäkertun myös kimalleaakkosten kahdesta nollasta, mutta lopputulos näyttää enemmän eksoottiselta koppakuoriaiselta. No, ehkä sellaisellekin on tarvetta!
Kuva ei ole osa valmista scrapbook-sivua tai korttia, kunhan nostin ne kuvattavaksi leikkaamani kukan päälle. Eilinen oli mukava retkipäivä ja kuten Hämeenlinnan reissulla olleet voivat todistaa, jämäaakkostarroista olen tehnyt kaikkea muutakin. Olimme Hämeenlinnassa pienellä porukalla ja Skräpteekki osoittautui erittäin hyväksi paikaksi skräpätä pienellä porukalla. Oli kiva istuskella jo sulkeutuneessa liikkeessä askartelemassa ja vaihtaa ideoita ja kuulumisia. Tein vielä illalla kotona pari itse tehtyä nappia, joiden idea taisi olla Elinarskulta. Myös "askartelulumen" kanssa on tehty ensimmäiset kokeilut. Kiitos Skräpteekille ja hyvälle seuralle.
Yritin tehdä samalla tekniikalla leppäkertun myös kimalleaakkosten kahdesta nollasta, mutta lopputulos näyttää enemmän eksoottiselta koppakuoriaiselta. No, ehkä sellaisellekin on tarvetta!
Kuva ei ole osa valmista scrapbook-sivua tai korttia, kunhan nostin ne kuvattavaksi leikkaamani kukan päälle. Eilinen oli mukava retkipäivä ja kuten Hämeenlinnan reissulla olleet voivat todistaa, jämäaakkostarroista olen tehnyt kaikkea muutakin. Olimme Hämeenlinnassa pienellä porukalla ja Skräpteekki osoittautui erittäin hyväksi paikaksi skräpätä pienellä porukalla. Oli kiva istuskella jo sulkeutuneessa liikkeessä askartelemassa ja vaihtaa ideoita ja kuulumisia. Tein vielä illalla kotona pari itse tehtyä nappia, joiden idea taisi olla Elinarskulta. Myös "askartelulumen" kanssa on tehty ensimmäiset kokeilut. Kiitos Skräpteekille ja hyvälle seuralle.
lauantai 8. toukokuuta 2010
Tarinointilapputalkoot
Tämä valokuvan tarinointi- eli journalinglappu on jo päässyt scrapbook-sivuun, ja muutaman muunkin olen jo tehnyt.
Näitä on kiva tehdä esim. samalla, kun katsoo elokuvaa, osa jo valmiiksi varastoon. Innostuin, kun bongasin vinkin, että (muuten vähälle käytölle jäänyt) vesileimamuste on avuksi. Kun sillä leimaa tarinointilapun kuviopaperille, jälki on niin hailakkaa, että se ei yhtään näy langan alta. Hyvin vaalealla musteella voisi kokeilla samaa.
Jos tätä alinta kuvaa katsoo tarkkaan, huomaa vesileimamusteen jäljen. P.S. Viimeistään huomenna illalla blogiin tulossa pari skräppäys- ja askartelukirjaa, jotka etsivät uutta kotia.
Näitä on kiva tehdä esim. samalla, kun katsoo elokuvaa, osa jo valmiiksi varastoon. Innostuin, kun bongasin vinkin, että (muuten vähälle käytölle jäänyt) vesileimamuste on avuksi. Kun sillä leimaa tarinointilapun kuviopaperille, jälki on niin hailakkaa, että se ei yhtään näy langan alta. Hyvin vaalealla musteella voisi kokeilla samaa.
Jos tätä alinta kuvaa katsoo tarkkaan, huomaa vesileimamusteen jäljen. P.S. Viimeistään huomenna illalla blogiin tulossa pari skräppäys- ja askartelukirjaa, jotka etsivät uutta kotia.
lauantai 1. toukokuuta 2010
Ja taas
Askarteluharrastuksen huonoimpia puolia on sen tuottaman roskan määrä. Monet tarvikkeet on suorastaan ylipakattu: voi olla muovia, pahvia ja paperia. Pakkausmateriaaleja toki käytetään paljon skräppäyksessä ja joskus ne ovat tarkoituksella kauniita, askarteltaviksi tarkoitettuja. Silti roskaa riittää.
Parin vuoden takaisesta Scrapbooking m.m. -lehdestä bongasin idean, että paksummasta pakkausmuovista voi tehdä itse Bazzillin ompelusapluunoiden kaltaisia sapluunoita. Ne auttavat, kun paperiin pistelee reikiä lankaa varten. Paksumman paperin ompeleminen käsin ilman, että reiät on valmiiksi pistelty.. Auts! Läpinäkyvä sapluuna on ehdoton apu kuvioiden kohdistamisessa, jos esimerkiksi haluaa ommella suoraan scrapbook-sivuun.
Tähden muotoiseen itse tehtyyn ompelusapluunaan käytin roskikseen menossa ollutta pakkauksen muovia. Piirsin siihen tähdet tämän avulla (Pia K:lle terveisiä :) ja napsuttelin reikiä tähtikuvioihin. Keskellä pari koristekokeilua ja vasemmalla tehdasvalmisteinen Bazzill vertailukohdaksi. Tämänkin idean toteuttaminen oli täysin ilmaista ja kuvioiden määrää rajoittaa vain oma mielikuvitus.
Sannikalta omaksuin aiemmin toisen kierrätysidean. Kun näen kivan muotoisen tarinointilapun, piparimuotin tai vastaavan, kopioin muodon pahville (paksut postikuoret sopivat tähän hyvin). Pahvista mallia on helppo käyttää leikkaamisapuna, kun tekee itse koristeita kuviopaperista, huovasta tms.
Niin yksinkertainen idea, mutta niin kätevä!
Jos muuten jollain on tarvetta ruotsinkielisille Scrapbooking m.m. -lehdille vuosilta 2008 ja 2009 (euron kappale plus mahdolliset postikulut), saa hihkaista. Teen hiljalleen kirjahyllyn kevätsiivousta. Skräppäysjuttujakin on vireillä ja kovasti tekisi mieli osallistua Yhdysvaltain national scrapbook day -haasteisiin. Kansallinen skräppäyspäivä on toukokuun ensimmäinen lauantai eli tänä vuonna 1. toukokuuta ja aikaeron takia amerikkalaisten skräppäyssivujen haasteet, arvonnat ja muut alkavat Suomen aikaa tänään illalla ja jatkuvat Suomen aikaa läpi yön. Käytännössä osallistuminen voi, varsinkin näin vapun jälkimainingeissa, olla vaikeaa, mutta houkuttelisi kyllä..
Parin vuoden takaisesta Scrapbooking m.m. -lehdestä bongasin idean, että paksummasta pakkausmuovista voi tehdä itse Bazzillin ompelusapluunoiden kaltaisia sapluunoita. Ne auttavat, kun paperiin pistelee reikiä lankaa varten. Paksumman paperin ompeleminen käsin ilman, että reiät on valmiiksi pistelty.. Auts! Läpinäkyvä sapluuna on ehdoton apu kuvioiden kohdistamisessa, jos esimerkiksi haluaa ommella suoraan scrapbook-sivuun.
Tähden muotoiseen itse tehtyyn ompelusapluunaan käytin roskikseen menossa ollutta pakkauksen muovia. Piirsin siihen tähdet tämän avulla (Pia K:lle terveisiä :) ja napsuttelin reikiä tähtikuvioihin. Keskellä pari koristekokeilua ja vasemmalla tehdasvalmisteinen Bazzill vertailukohdaksi. Tämänkin idean toteuttaminen oli täysin ilmaista ja kuvioiden määrää rajoittaa vain oma mielikuvitus.
Sannikalta omaksuin aiemmin toisen kierrätysidean. Kun näen kivan muotoisen tarinointilapun, piparimuotin tai vastaavan, kopioin muodon pahville (paksut postikuoret sopivat tähän hyvin). Pahvista mallia on helppo käyttää leikkaamisapuna, kun tekee itse koristeita kuviopaperista, huovasta tms.
Niin yksinkertainen idea, mutta niin kätevä!
Jos muuten jollain on tarvetta ruotsinkielisille Scrapbooking m.m. -lehdille vuosilta 2008 ja 2009 (euron kappale plus mahdolliset postikulut), saa hihkaista. Teen hiljalleen kirjahyllyn kevätsiivousta. Skräppäysjuttujakin on vireillä ja kovasti tekisi mieli osallistua Yhdysvaltain national scrapbook day -haasteisiin. Kansallinen skräppäyspäivä on toukokuun ensimmäinen lauantai eli tänä vuonna 1. toukokuuta ja aikaeron takia amerikkalaisten skräppäyssivujen haasteet, arvonnat ja muut alkavat Suomen aikaa tänään illalla ja jatkuvat Suomen aikaa läpi yön. Käytännössä osallistuminen voi, varsinkin näin vapun jälkimainingeissa, olla vaikeaa, mutta houkuttelisi kyllä..
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Kukkaohjeet
Tässä lupaamani ohjeet siitä, miten edellisen scrapbook-sivun kukat on tehty. Tärkeimpiä materiaaleja ovat normaali kuviopaperi ja vesi. Jos tahtoo, lopuksi voi käyttää myös kukkien reunojen käsittelemiseen musteita tai kimalleliimaa tai upottaa koko kukan gessoon tai värjätä sen suihkevärillä, mutta oikeastaan mitään muuta ei tarvita kuin paperia ja vettä.
Kuviopaperista leikataan ensin piparireunaisia ympyröitä. Kuvioleikkuri nopeuttaa leikkaamista, mutta normaaleilla saksillakin pärjää, jos esim. printtaa yhden piparireunaisen ympyrän malliksi. Leikattu ympyrä upotetaan pikaisesti veteen niin, että se on kauttaaltaan märkä, mutta ei jää veteen oleilemaan. Sen jälkeen kostea paperi taitellaan alemman valokuvan mukaan aluksi puoliksi, sitten neljäsosaksi ja neljäsosana vielä haitaritaitoksille. Sopivan taittelutyylin oppii parin kokeilun jälkeen.
Taiteltu ympyrä avataan varovasti lautasen tms. päälle kuivumaan. Kuivuminen on prosessin jännin vaihe, sillä varsinkin paksumpi paperi kuivuu todella kauniisti muotoonsa eli erittäin jäykäksi, muotoilluksi kukaksi. Kun kukka on vielä kostea, muotoa voi vielä vähän korjailla. Ohuemmastakin paperista kukkia voi tehdä, mutta silloin kukan muodosta tulee lempeämpi. Itse tykkäsin eniten esimerkiksi Cosmo Cricketin kuviopapereiden vahvuisista kukista.
Idean näihin sain Scrapbooks etc. -lehden huhtikuun numerosta, mutta jälkikäteen tajusin, että lehden ohje onkin aika erilainen. Siinä paperia ei upoteta veteen, vaan suihkutetaan kevyesti vedellä, ja kukkaan tartutaan tiukasti keskeltä ja se rakennetaan toisen paperin tai liimatäplän päälle ja lopuksi päälle laitetaan tehdasvalmisteinen kukka ja haaraniitti. Näin hyvin siis ihmisen muisti toimii, mutta tulipahan ainakin enemmän "omannäköisiä" kukkia. Nyt kukin soveltamaan ohjetta omalla tavallaan..
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Nappikokeiluja
Kuten jotkut ehkä jo tietävät, olen innostunut nappien päällystämisestä ja käyttänyt itse päällystettyjä nappeja koristeina myös scrapbook-sivuissa. Japanilaisten nappiohjeiden innostamana kokeilin paria uutta juttua: napin päällystämistä kankaalla ja pitsillä, napin muokkaamista napin sisään taitettavan nauhan avulla avaimenperäksi ja napin päällystämistä kirjaillulla kankaalla. Näistä viimeinen ei onnistunut; kangas oli nähtävästi liian muhkurainen, joten napista ei millään saanut kaunista. Kertokaa vinkkejä, jos tiedätte, miten onnistuu..
Toki teen päällystetyistä napeista myös ponnareita. On mukavaa, kun esimerkiksi hajonneen tyynyliinan voi silputa nappien materiaaliksi ja se saa sitä kautta uuden käyttötarkoituksen. Ylempien valokuvien nappien pellava on omasta, jo korjauskelvottomaksi kuluneesta hameestani. Haaveilen scrapbook-sivusta, jossa napin materiaali jo yksin tallentaa jonkin muiston...
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Pupu mikä pupu
Pääsiäisen kunniaksi kaipasin pupuleimasimia. Minulla ei ollut sellaisia, joten kaiversin itselleni kaksi uutta leimasinta. Olen saavuttanut hetkellisen tasapainon leimasinten kaivertamisen kanssa. Aiempien kokeilujen ja yritysten perusteella ymmärrän, että tällä hetkellä minulle sopii parhaiten materiaaliksi se paksumpi eli Staedtlerin Mastercarve. Omani hankin ulkomaanmatkalla ihan tavallisen taidetarvikeliikkeen hyllystä. Ei ollut kallista. Mastercarve on todella pehmeää -- jopa niin pehmeää, että yksityiskohtien kuten kasvonpiirteiden kaivertamiseen se ei ole paras mahdollinen materiaali. Tällä hetkellä teen vain tällaisia yksinkertaisia leimasimia, ja kaivertamiseen käytän edelleen kaapista löytynyttä hedelmänkaiverrusveistä. Vasta kun olen harjoitellut tarpeeksi, kaivan vaaleanpunaisen, kovemman leimasintenkaiverrusmateriaalin kaapin uumenista ja yritän jotain monimutkaisempaa.
Itse kaiverrettujen leimasinten leimausjälki on erilaista kuin tehdasvalmisteisten leimasimien. Varsinkin Mastercarvella se on aika pehmeää, vähän vesivärimaista. Kovemmalla materiaalilla jälkikin on terävämpi, mutta silti jotenkin kotikutoisen näköinen. Jos leimasinten kaivertaminen kiinnostaa, suosittelen niinkin eksoottista materiaalia kuten perunaa! Koulusta tutun perunan kaivertamisen perusteella oppii hyvin, jaksaako kaivertaa ja miellyttääkö joskus hiukan epätasainen leimausjälki. Tavallista pyyhekumia en suosittele materiaaliksi, sillä sain itse vain haavoja käsiin. Ylimmän kuvan musta väri on leimasinmustetta; lisäsin sitä leimasimiin ennen valokuvan ottamista, jotta muoto erottuisi selkeästi.
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Uusi harrastus
Törmäsin vähän aikaa sitten laitteeseen, jolla voi päällystää haaraniittejä kankaalla, valokuvilla tai paperilla. Sen toimintaa voi katsella esimerkiksi tässä YouTube-videossa. Tarpeeksi asiaa selviteltyäni päädyin siihen, että laite ei ole minua varten; laite on hintava ja sen jälki oli välillä aika epätasaisen näköistä, nähtävästi käyttäjän taidoista riippuen.
"Köyhän miehen ratkaisuni" oli japanilainen napinpäällystyskoje, jolla teen käytännössä ihan samaa kuin mitä olisin halunnut tehdä alkuperäisellä laitteella. Etsyssä japanilainen napinpäällystyskoje maksaa noin kaksi dollaria per koko, nappien hinta on noin 10-20 senttiä kappale. Minulla on tuollainen isompi koje ja toinen ihan pienille napeille. Isomman käyttö on huomattavasti helpompaa, ja siihen voi kehittyä melkoinen riippuvuus. Kankaasta leikataan ympyrä, ja valkoisen ja sinisen osan avulla kangas napsautetaan napin päälle. Helppoa ja superkivaa, ja uskon, että napsuttelen näitä omien askartelutarpeiden lisäksi lahjoiksi.
perjantai 30. lokakuuta 2009
Leimasinten kaivertaminen (jatkuu)
Pääsin tänään kokeilemaan itselleni uutta leimasintenkaiverrusmateriaalia, jonka nimi on Mastercarve. Sen valmistaja on Staedtler, joka ainakin minulla herättää voimakkaita mielikuvia koulunaikaisista lyijykynistä... Mastercarve on todella paksua, pehmeän pyyhekumin kaltaista materiaalia, ja pakkaus väittää "Cuts like Butter". No niin todella tekee: aiempiin kokeiluihini verrattuna tätä oli todella helppo leikata. Ehkä jopa liian helppo.
Samoin kuin aikaisempien materiaalien kanssa, piirrän ensin kuvan, josta haluan leimasimen ja sitten leikkaan kuvan ulkoreunat erittäin terävällä veitsellä. Seuraavaksi leikkaan kuvaa ympyröivän alueen matalammaksi, poistan ylimääräisen ja leikkaan leimasimen irti.
Valmis lintuleimasn oli kaiverrusvaiheessa tuossa oikealla näkyvässä kohdassa. Ehkä valokuvasta näkee myös kuinka paksua Mastercarve oikeasti on? Paksuus voi osoittautua ongelmaksi tasaisen leimausjäljen suhteen. Eniten minua mietityttää Mastercarven mahdollinen murenevaisuus. Tuo leimasinkuvissa näkyvä pieni vaalea kaari syntyi, kun kynteni vahingossa painoi jäljen materiaaliaan. Sama ei olisi ikinä mahdollista kovemman kaiverrusmateriaalin kanssa, jota toisaalta on vaikeampi työstää. Aika näyttää, miten Mastercarvesta tehdyt leimasimet säilyvät käytössä ja mikä materiaali on "minun juttuni".
Koska leimasimeen päätynyt ylimääräinen jälki häiritsi minua, päätin tehdä myös koristeita, jotka näkyvät ylimmässä kuvassa. Niissä jälki jää piiloon. Leimasin linnun, päällystin sen kaksipuolisella teipillä, leikkasin ääriviivoja pitkin paperista ja päällystin glitterhileellä. Lopuksi vielä "kiinnitin" hileen ohuella kerroksella koholakkaa, jotta se ei varise ympäriinsä.
Olisi ihana kuulla muiden kaiverruskokemuksia. Oletko kokeillut?
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Kukista entistä kivempia
Askartelutarvikkeissa on omat muotinsa, ja oletan, että en ole ainoa, jonka tarvikkeista löytyy ns. litteän mallisia kukkia. Niihin (tai itse tehtyihin kukkiin) saa kivasti uutta kolmiulotteisuutta soveltamalla näitä ohjeita. Kannattaa kokeilla; omasta askartelukaapista saattaa löytyä yllättäviä aarteita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
