Pääsiäisen kunniaksi kaipasin pupuleimasimia. Minulla ei ollut sellaisia, joten kaiversin itselleni kaksi uutta leimasinta. Olen saavuttanut hetkellisen tasapainon leimasinten kaivertamisen kanssa. Aiempien kokeilujen ja yritysten perusteella ymmärrän, että tällä hetkellä minulle sopii parhaiten materiaaliksi se paksumpi eli Staedtlerin Mastercarve. Omani hankin ulkomaanmatkalla ihan tavallisen taidetarvikeliikkeen hyllystä. Ei ollut kallista. Mastercarve on todella pehmeää -- jopa niin pehmeää, että yksityiskohtien kuten kasvonpiirteiden kaivertamiseen se ei ole paras mahdollinen materiaali. Tällä hetkellä teen vain tällaisia yksinkertaisia leimasimia, ja kaivertamiseen käytän edelleen kaapista löytynyttä hedelmänkaiverrusveistä. Vasta kun olen harjoitellut tarpeeksi, kaivan vaaleanpunaisen, kovemman leimasintenkaiverrusmateriaalin kaapin uumenista ja yritän jotain monimutkaisempaa.
Itse kaiverrettujen leimasinten leimausjälki on erilaista kuin tehdasvalmisteisten leimasimien. Varsinkin Mastercarvella se on aika pehmeää, vähän vesivärimaista. Kovemmalla materiaalilla jälkikin on terävämpi, mutta silti jotenkin kotikutoisen näköinen. Jos leimasinten kaivertaminen kiinnostaa, suosittelen niinkin eksoottista materiaalia kuten perunaa! Koulusta tutun perunan kaivertamisen perusteella oppii hyvin, jaksaako kaivertaa ja miellyttääkö joskus hiukan epätasainen leimausjälki. Tavallista pyyhekumia en suosittele materiaaliksi, sillä sain itse vain haavoja käsiin. Ylimmän kuvan musta väri on leimasinmustetta; lisäsin sitä leimasimiin ennen valokuvan ottamista, jotta muoto erottuisi selkeästi.
Hienot puput!
VastaaPoista