Nukkekotiharrastus ja skräppäys

Viime vuoden aikana olen löytänyt skräppäys- ja paperiaskartelun lisäksi innostuksen nukkekotiharrastukseen - ja huomannut ilokseni, että monet skräppäystarvikkeet soveltuvat myös nukkekotijuttuihin.

Esimerkiksi ylemmän kuvan roomboxin (lasiseinäisen kynttilälaatikon) tapetti ja lattia ovat scrapbook-papereita; Fimo-massasta tehdyt kurpitsat on maalattu akryylimaaleilla ja sen jälkeen käsitelty Glossy Accents -lakalla; sohva on koristeltu siirtokuvilla; valkoiset ikkunakoristeet seinällä on alunperin tarkoitettu skräppäykseen; alemman kuvan piparkakkutalon koristelussa on käytetty Pearl maker -kynää. Lista taitaa olla loputon.

Nukkekotijutuissa minua viehättää erityisesti se, että materiaalina voi käyttää mitä tahansa ja usein roskikseen menossa oleva esine päätyykin aarteeksi. Esimerkiksi tekemieni hyasinttien ruukut olivat alunperin hammastahnatuubin ja shampoon korkki. Samanlaisten uusiokäyttöoivallusten ja itse tekemisen soisi kulkeutuvan myös skräppäyksen puolelle...

Roomboxien eli "yhden huoneen asetelmien" lisäksi olen parhaillaan vasta maalaamassa kuistin kaiteita tulevaan nukkekotiini, jonka toivon kasaavani tämän vuoden aikana. Monta vuotta sitten olen kyllä remontoinut lastenhuoneeseen oman lapsuuteni Lundby-nukkekodin, joka on pienten leikkijöitten käytössä joka viikko, mutta jos sitä ei lasketa, tämä harrastus on osaltani ihan alussa. Jännä nähdä mihin se vie! Uskon, että kumpikin harrastus tukee toisiaan.

Skräppäystarvikkeet ja muodin kiertokulku

Vaatteiden ja hiustyylien kierto vie aikansa, silti väriyhdistelmät ja mallit tekevät paluun ajan kanssa. Sama tuntuu olevan skräppäystarvikkeiden kanssa, mutta huomattavasti nopeammalla syklillä. Kun törmäsin skräppäysharrastukseen vuoden 2004 tienoilla, muodissa olivat kirjoituskone- ja Scrabble-aakkostarrat. Ne tuntuivat silloin tosi kiehtovilta.

Tänä keväänä olen huomannut, että kirjoituskone- ja Scrabble-aakkostarrat ovat tehneet paluun! Esimerkiksi valokuvan Echo Parkin tarrat... Viikonlopun skräppäystapaamisessa Veeruliirulla oli ihan uusia metallikoristeita mukana. Sellaiset olivat tosi suosittuja viitisen vuotta sitten. Hämmentävää! Onko skräppäystarvikkeiden muodin kiertokulku noin viiden-seitsemän vuoden mittainen? Niin lyhyt? Miksi?

Minulle tulee Scrabble-aakkosista mieleen ihan ensimmäiset sivuni, joten voi olla vaikea tarttua niihin uudestaan. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta? Oletteko huomanneet "tarvikkeiden paluun"?

Kymmenen lempitarviketta

Paperiliittimen Riikan kanssa sovimme, että listaamme 10 tällä hetkellä mieluisinta skräppäys- tai kortteilutarviketta. Tarvike-sanan saa ymmärtää niin suppeasti tai laajasti kuin haluaa eli mukaan voi ottaa esimerkiksi paperileikkurin (tai ei), ihan sen mukaan miten itse haluaa. Pyysimme myös muita osallistumaan, lisäilen tämän postauksen loppuun linkkejä muiden osallistujien listoihin. Osallistua saa myös myöhemmin eli ei hätää vaikka oma postauksesi tulisi myöhemmin! Ja silmät kiinni, jos materialistinen hehkutus ärsyttää, sillä luvassa on nimenomaan sitä. Odotan jo innolla muiden listoja.


Minulle mieluisimpia tällä hetkellä:

1) Kuviopaperit eivät lakkaa kiehtomasta. Lempivalmistajiani kuviopaperien osalta ovat mm. Pink Paislee, Bo Bunny Press ja Webster's Pages, mutta en ole paperien suhteen merkkiuskollinen; yhdistelen iloisesti eri valmistajien materiaaleja ja teen itse.

2) Tarkat sakset ja sormiveitsi. Nykyisin käytän eniten EK Success Honey Bee -saksia, olen tyytyväinen niiden hinta-laatusuhteeseen: oleellista saksissa on terävä kärki, jotta pystyy leikkaamaan tarpeeksi pieniä yksityiskohtia. Leikkaan mielelläni koristeita itse. Sormiveitsi on Fiskarsin valmistama, ei se pyöriväkärkinen (en tykkää siitä yhtään) vaan minulle mieluisempi oranssi perusmalli. Sormiveitsen kanssa on käytössä aina leikkausalusta, jotta pöytä ei naarmuuntuisi. 

3) Purkki gessoa: gessoa on helppo sekoittaa muuhun, esim. akryylimaaliin, erilaisiin "sementteihin", kimalteeseen tms., sillä voi pohjustaa ja sillä saa halutessaan myös luotua tekstuuria. Gessossa parasta on sen monikäyttöisyys.

4) Hyvät kynät, esim. Zig Photo Signature -kynä, jolla voi halutessaan kirjoittaa tarinoinnin suoraan valokuvaan. Tämän nimenomaisen kynän saatavuus Suomessa on huono, joten yritän aina pitää yhden ylimääräisen varastossa tulevaa käyttöä varten. Ei ole kiva, jos ahkerassa käytössä ollut kynä väsähtää kesken tarinoinnin.

5) Kissansilmämusteet: koska tykkään käyttää mustetta muun muassa paperin reunojen korostamiseen ja kissansilmämusteet käyvät siihen suoraan. Minulla ei ole yhtään (!) Distress Ink -mustetta, kissansilmämusteet ovat enemmän "minun juttu". Eniten käytän mustanharmaata ja ruskeaa kissansilmämustetta. Nämä korvasivat aiemmin käyttämäni, nykyisin ylähyllyllä kököttävät chalks-liituvärit, joita en ole kaivannut yhtään; käyttötapa on aika samanlainen.

 

6) Kohotarrat, Glue Dots -liimapisteet (mini ja craft) sekä Scotchin kaksipuolinen teippi. Teippien ja liimojen suhteen suosikit ovat selvät: Scotchin kaksipuolista teippiä täyttöpakkauksissa, koska sillä tavalla roskaa tulee vähemmän, Glue Dotseja nimenomaan minigrippussin kokoisissa pusseissa (en osaa käyttää niitä, jos ne ovat rullalla pahvipakkauksessa). Kohotarrojen merkillä ei ole väliä, pääasia että niitä on. Nestemäisistä liimoista suosikkini on Tacky Glue.

7) Paperileikkuri: Fiskarsin marketeissa ja kirjakaupoissa myytävä perusmalli, jonka ainoa huono puoli on, että terä täytyy vaihtaa todella usein. Rupesin juuri miettimään, onko tämän leikkurin valmistus lopetettu. En löytänyt valmistajan sivuilta kuvaa, mutta tämä. Kompakti koko on plussaa: en halua että paperileikkuri vie kovasti tilaa. Jos löytäisin sopivan kokoisen leikkurin, jossa terä ei tylsy, voisin hyvin vaihtaa.

8) Kaikki sotkeva, uusi ja jännä. Tykkään erilaisista "apuaineista", joilla voi muokata esimerkiksi paperia. Tänä keväänä innostuksen aiheena ovat olleet esim. nestemäiset Glimmer Glam -maalit ja matta Gel Medium -apuaine. Tämä kohta pitää todennäköisesti päivittää usein, sillä ihastuksia tulee ja menee, mutta yhdistävänä tekijänä tässä on muokattavuus; se että näillä saa paperin uudenlaiseksi.

9) Tarvikkeet, joita voi käyttää askartelun lisäksi myös muuhun, esim. paketointiin tai postittamiseen. Esimerkiksi ylimmän valokuvan leipurinlanka eli baker's twine useassa eri värissä, vaikka sitä ei täällä blogissa ole vielä paljon näkynytkään. Se vaan on niin herkullisen ja inspiroivan väristä. Muoti-ilmiö tämäkin.

10) Itse tehdyt koristeet: ovat ne sitten tarvike tai ei... Koristeiden tekeminen on rentouttavaa ja kivaa puuhaa, ja sitähän vartenhan kaikki edellä luetellut tarvikkeet ovat, että niillä voi tehdä kaikenlaista.

Lisää listoja lempitarvikkeista:

Creomi
Elina

Jehkotar

Khrestel

Kirsi

Maikko
Marie
MarikaVaan 
Nelsson
Puikkis
Puuhapetenvaimo
Puuhis
Riikka
Sanna
SannaS
Sannika
Shys
Taava

Tajuan, en tajua, tajuan...

Välillä askartelutarvikkeiden uutuuksista löytyy jotain todella kivaa, välillä jotain ihmeellistä. Investoin joulun tienoilla Sew Easy -paperinpistelijöihin, joiden tarkoitus on helpottaa paperin ompelemista. Varsinaista ompelemista ne eivät tee. Samaan ostoskoriin tarttui myös kaksi valmiiksi ommeltua kartonkia. Jälkimmäisen toteuttaisi tosi helposti itsekin eli sellaisia ei ehkä tule uudestaan hankittua. Ilokseni kuitenkin huomasin, että kivoihin paperinpistelijöihin on tulossa keväällä lisää erilaisia vaihtoteriä. Sellaisia saattaa muutama tarttua matkaan. Nämä vievät erittäin vähän tilaa ja hintakaan ei ole kova. Olen myös innostunut ajatuksesta, että käyttäisin näitä paperin vanhentamiseen eli ihan muuhun kuin ompelemiseen.

Yhtä juttua en kuitenkaan tajua. Amerikkalaiset skräppääjät ovat todella innoissaan Smash-vihkoista, mutta miten ne eroavat muistikirjasta ja liimapuikosta. En tajua, en tajua! Tajuaako joku muu?

Rub-on roller: hyvä vai ei?

Kyselin aiemmin mielipiteitä siirtokuvien kiinnittämiseen tarkoitetusta rub-on rollerista. Keskustelu oli vilkasta ja useimpien mielestä rolleri taitoi olla turhake, mutta sillä on myös vannoutuneet kannattajansa. Sorruin lopulta, kun uteliaisuus voitti, ja yllätin itseni: minähän tykkään sen käytöstä. Suosikkiominaisuuteni ei kuitenkaan ole rollerin kärjen pyörivä kuula, joka helpottaa siirtokuvien kiinnittämistä, vaan sen litteä pää, jolla siirtokuvien kiinnittymisen voi lopuksi varmistaa. Se auttaa usein kupruilevien siirtokuvien kanssa. Olen käyttänyt litteää päätä myös maalin kanssa erilaisissa tekniikoissa apuna ja hyvin toimii niissäkin.

Pärjääkö ilman? Ehdottomasti. Tykkäänkö? Joo, kyllä. Vie tilaa vain normaalin kynän verran ja maksaa tarpeeksi vähän. Suomessa hinnat vaihtelevat 5,9 euron ja 8,9 euron välillä.

Onko teillä muuten skräppäykseen liittyviä uuden vuoden suunnitelmia, kyselen samalla keskustelupalstalla. Törmäsin aiemmin amerikkalaiseen keskusteluun, jossa yllättävän monet aikoivat tehdä 365 scrapbook-sivua vuodessa..

Vagabond-mielipiteitä?

Tim Holtzin Vagabond saapunee jossain vaiheessa myös Suomeen. Millaisia ajatuksia sen "matkalaukun" muoto tai moottorin ääni teissä herättää? Minulle tuli äänestä mieleen toinen uutuus, Zutterin Distrezz-it-all, vaikka ne eivät samalta kuulostakaan. Toinen tosin on aika grunge ja toinen aika pinkki... En ole itse ainakaan vielä kummankaan kohderyhmää, koska tykkään leikata ja "vanhentaa" käsin, mutta hauska näitä on seurata. Mikä Vagabondista tekee erilaisen BigShottiin tai Cuttlebugiin verrattuna? Moottoriko?

Postimerkkireunus

Postimerkkireunusvillitys senkun jatkuu ja nyt kokeilin postimerkkireunuksen leikkaamista kotoa löytyvillä välineillä. Sirkkarenkaitten kiinnittämiseen tarkoitettu Crop-a-dile kakkonen pystyy myös tähän. Tavallisen postimerkin kokoiseen reunukseen Crop-a-dilen pienempi reikäkoko sopii loistavasti ja isompi reikäkoko postikorttien reunaboordeille tai muille vastaaville. Myös normaaleihin toimistotarvikkeisiin kuuluva rei'ittäjä, jolla tehdään paperiin reiät mappia varten, käy reunaboordien leikkaamiseen yhtä hyvin. Jihuu! Taas uusi käyttötapa ilman, että tarvitsee hankkia uusia tarvikkeita. 

Teippi-ilmiö

Skräppäyksessä on omat muoti-ilmiönsä. Amerikassa skräppääjät metsästävät tällä hetkellä vaaleanpunaista ATG-laitetta. Väristään huolimatta se vaikuttaa todella suurelta ja kalliilta. Ehkä amerikkalaiset kodit ovat suurempia? Käytän itse edelleen tuttua ja turvallista kaksipuolista teippiä. ATG-villityksen seuraaminen kaukaa Suomesta on kuitenkin aika hauskaa varsinkin näin ärhäkästä flussasta toipuessa.

Vaikka vaaleanpunainen ATG ei taida olla vielä rantautumassa Suomeen, koristellut teipit ovat löytäneet myös tänne. Koristeltuja washi-teipin tyylisiä teippejä voi tehdä myös itse maalarinteipistä vesivärin/laimennetun akryylimaalin ja leimaamisen avulla. Onko kukaan kokeillut? Löysin myös superihanat, ilmaiset digiteipit PuglyPixelilta. Muutama kurkistaa valokuvan vasemmassa yläkulmassa (ilman varjoja, vaikka varjoilla leikkimällä niistä saisi myös kohotarroja).

Jos alkaa tuntua siltä, että "kaikki" käyttävät jotain tarviketta tai että skräppäämiseen tarvitsee jotain erityistä, kannattaa kurkistaa tänne. Huhuilen myös vinkkejä ajanvietteestä täällä.

Glimmer mist, glam ja glaze

Askartelututtujen kanssa ollaan viime päivinä puhuttu ahkerasti Glimmer Mist -suihkeväristä ja muista vastaavista tuotteista. Suihkevärien käyttö askartelussa on selvästi muoti-ilmiö, mutta minulle mieleinen sellainen. Käytän värejä itse tehtyjen koristeiden materiaalin värjäämiseen ja valmiiden koristeiden värin vaihtamiseen, suihkutan scrapbook-sivujen ja joskus valokuvienkin päälle ja niin edelleen. Joskus värjään kulhossa kuten kuvissa ja kaadan lopun värin takaisin pulloon.

Minulle suurin hankaluus suihkevärien löytämiseen liittyen on ollut sävyn hahmottaminen. Pakkaus tai sen etiketti tai pakkauksen taustapuolella oleva tarra antavat väristä vain viitteellisen kuvan ja jotkut värit osoittautuvat paljon vaaleammiksi kuin luulin. Itse tykkään suihkeväreissä voimakkaan värisistä, aika peittävistäkin sävyistä. Ehkä se johtuu siitä, että käytän niitä paljon esimerkiksi kukkien tekemiseen käyttämieni kahvinsuodatinpussien värjäämiseen tai ehkä se on vain oma mieltymys.

Suosikkivärejäni tällä hetkellä ovat ylimmän kuvan patina (hiukan vaaleampi kuivuessaan, mutta jotenkin taianomainen ja monikäyttöinen) sekä askartelukirppikseltä bongaamani sweet pea, jota on käytetty esimerkiksi tuohon pyöreään kukkaan. Minulla on yksi vihreä sävy, olive vine, jota on käytetty saman valokuvan itse tehdyissä lehdissä. Pohjana näissä on valkaisematon suodatinpaperi eli se toki vaikuttaa sävyyn.

Lisäksi minulta löytyy tummansininen sapphire, jonka voi bongata esimerksi tämän scrapbook-sivun maalarinteipeistä. Yhden virheostoksenkin olen tehnyt, sillä viides minulta löytyvä sävy haunted shadow on värimaailmaan mielestäni liian lähellä minulta jo löytyviä sävyjä. Tummempi toki ja aivan ihana, mutta tarkoitukseni oli etsiä muuta, koska sweet pean ja sapphiren sekoituksella saan aikaan aika samankaltaisen sävyn.

Olisiko kenelläkään tarvetta haunted shadow -glimmer mistille? Sävyn näkee alimman valokuvan kukasta, johon on käytetty hämäävästi myös kimalleliimaa. Haunted shadow on tuo kukan ei-niin-kimaltava "perusväri". Pakkauksesta käytetty maksimissaan yksi kuudesosa eli viisi kuudesosaa jäljellä. Postikuluineen hintaa tulisi 4,5 euroa pahvisessa tukevassa kotelossa postitettuna. Ilmoittele kommentteihin, jos sävylle on käyttöä.

Jos haunted shadow löytää uuden kodin, tähän hyllyyn tulisi tilaa vielä oranssiin vivahtavalle sävylle.. Ja mitä ne glimmer glam ja glimmer glaze ovat? Hiukan tärisevästä Youtube-videosta näkee lisää. Uteliaana odottelen näitä uutuuksia, joita ei vielä ole missään myynnissä. Pohdin myös, voisiko saman efektin saada sotkemalla glimmer mistiä muiden tarvikkeiden kanssa. Tämäkin selviäisi parhaiten, jos joskus pääsisi kokeilemaan uutuuksia.

Olisi tosi kiva kuulla muiden omista suosikkiväreistä. Voin tässä samalla paljastaa, että uuden kodin ovat jo löytäneet monen tykkäämät vintage pink ja pearl, koska omaan käyttööni ne osoittautuivat aivan liian vaaleiksi. Suosikkivärit ovat siis täysin henkilökohtainen juttu, mutta silti kiinnostava.  

Nappikokeiluja

Kuten jotkut ehkä jo tietävät, olen innostunut nappien päällystämisestä ja käyttänyt itse päällystettyjä nappeja koristeina myös scrapbook-sivuissa. Japanilaisten nappiohjeiden innostamana kokeilin paria uutta juttua: napin päällystämistä kankaalla ja pitsillä, napin muokkaamista napin sisään taitettavan nauhan avulla avaimenperäksi ja napin päällystämistä kirjaillulla kankaalla. Näistä viimeinen ei onnistunut; kangas oli nähtävästi liian muhkurainen, joten napista ei millään saanut kaunista. Kertokaa vinkkejä, jos tiedätte, miten onnistuu..

Toki teen päällystetyistä napeista myös ponnareita. On mukavaa, kun esimerkiksi hajonneen tyynyliinan voi silputa nappien materiaaliksi ja se saa sitä kautta uuden käyttötarkoituksen. Ylempien valokuvien nappien pellava on omasta, jo korjauskelvottomaksi kuluneesta hameestani. Haaveilen scrapbook-sivusta, jossa napin materiaali jo yksin tallentaa jonkin muiston...

Asiaa teipistä

Nelssonin blogin tarvikekeskustelusta inspiroituneena pitää kysyä, miten te muut Scotcin kaksipuolisen teipin käyttäjät saatte teippikotelon pysymään kasassa? Tarkoitan sitä uudelleentäytettävää telinettä, jonka vaihtorulla on paksumpi kuin kertakäyttöisessä teippipakkauksessa. Joku ehkä tietää, mitä tarkoitan?

Käytän askartelussa paljon kaksipuolista teippiä ja tykkään hurjasti tästä teipistä ja telineen uudelleentäyttömahdollisuudesta. Joudun kuitenkin aina teippaamaan telineen kokoon sen jälkeen, kun olen vaihtanut teippirullan. Ehkä teline on liikaa elämää nähnyt tai ehkä se oli alunperinkin maanantaikappale? No, tällä kertaa teippasin sen kokoon söpöäkin söpömmällä maatuskateipillä. Samaa teippiä käytin myös pienten koristeiden tekemiseen.

Yllättävä uutinen

Skräppääjät puhuvat paljon tarvikkeiden happo- ja ligniinivapaudesta edellytyksenä valokuvien säilymiselle. Olen aina olettanut, että nimenomaan skräppäykseen tarkoitetut tuotteet ovat lähtökohtaisesti happo- ja ligniinivapaita, mutta nähtävästi niin ei ole. Esimerkiksi tuo kuvassa näkyvä Jenni Bowlinin tarinointilapputarra ei ole happovapaa.

Happovapautta voi testata tarkoitukseen suunnitellulla kynällä (omani ostin kesällä edullisesti Omulilta, jolla sattui olemaan ylimääräinen; ne eivät ole kaupasta ostettunakaan kalliita, noin 3 euron tienoilla). En olisi testannut tuota tarraa, jos en olisi törmännyt tähän herneämpärin keskusteluun. Nähtävästi samoja ongelmia on muillakin valmistajilla tuotteesta riippuen! En oikein tiedä, mitä ajatella. Happo- ja ligniinivapaudesta on puhuttu niin paljon, ja tuntuu hämmentävältä, että asia olisi valmistajille yhdentekevä. Joskus otan tietoisesti käyttöön tarvikkeita, joiden tiedän voivan vaikuttaa kielteisesti valokuvan säilymiseen. Kaikkien sivujen ei tarvitse kestää ikuisesti muuttumattomina. Silti jotenkin ärsyttää: miksi valmistaa scrapbooking-tarvikkeita, jotka eivät ole happo- ja ligniinivapaita; miksi maksaa niistä? Mitä sinä ajattelet tästä?

Leimasinten kaivertaminen

Vai olisikohan pitänyt otsikoida "aina ei voi onnistua"? Ihailen todella paljon taidokkaita, itse kaiverrettuja leimasimia, ja jonkin aikaa sitten sain idean, että haluaisin itsekin kokeilla. Innostusta lisäsi japanilainen askartelukirja, joka on hieman samantyyppinen kuin tämä.

Ensimmäiset kokeilut olivat melko katastrofaalisia. Nyrhin sellaisella kuperalla, kaivertamiseen tarkoitetulla välineellä pyyhekumia ja jälki oli kamalaa. Täysin en kuitenkaan ole luopunut toivosta, sillä olen hyväksynyt, että itse kaivertaen leimasimista tulee helposti hiukan naiivistisen näköisiä ja se on osa niiden lumoa. Lisäksi luovuin siitä kuperasta työkalusta ja siirryin käyttämään pelkkää superterävää veistä.


Materiaalina olen käyttänyt leimasimien tekoon tarkoitettua Speedy Carvea, jota myydään eri kokoisina levyinä. Sen valmistaja on Speedball. Kaivertamiseen on myös muiden valmistajien materiaalia, ja haluaisin tulevaisuudessa kokeilla useampaa. Linokaiverruksesta tutun linoleumin olen hylännyt, sillä mielestäni sen kaivertaminen on kaikkein tapaturma-altteinta (linoleum on kovempaa kuin monet muut materiaalit). Ihanteellista olisi löytää sopiva materiaali- ja tarvikeyhdistelmä omalle "kaiverruskäsialalle": jotkut käyttävät enemmän voimaa, jotkut vähemmän, osa tykkää kaivertaa kuperalla välineellä, osa veitsellä.


Itse asiassa sekä veitsi että kupera väline, joita olen käyttänyt, on oikeasti tarkoitettu hedelmänkaiverrukseen. Ne olivat valmiiksi käytettävissä ja ilmaisia, ja kun kokeilee jotain ensimmäisiä kertoja, ei halua tehdä suuria investointeja. Jos kaivertaminen kiinnostaa, kannattaa aloittaa omasta keittiöstä tai työkalupakista. Materiaalina voi käyttää aluksi normaalia pyyhekumia tai vaikka raakaa perunaa. Kokemuksen äänellä: kannattaa aina kaivertaa poispäin itsestä ja omista käsistä, sillä välineet ovat teräviä.

Pienenpieni laukkuni

Olen joutunut yllättävälle askartelutauolle, sillä pienen kuumepotilaan sänky on siirretty väliaikaisesti askartelukaappini eteen. Tärkeysjärjestyksessä paraneminen on ehdottomasti tärkeintä, mutta ihan hiukan myös harmittaa, sillä olen saanut vaikka mitä askarteluideoita.. No, myöhemmin sitten.

Tässä kaappiini väliaikaisesti juuttunut laukku, jonka olen unohtanut esitellä, muutamaan skräppäystapaamiseen tämä on tosin päässyt kanssani. Laukku on ihan oikeasti pieni: mittakaavan hahmottaa laukussa olevista kynistä. Ostin tämän amerikkalaisen askartelukaupan alesta kahdeksalla dollarilla, oikea hinta taisi olla kymmenisen dollaria.

Laukussa on yllättävän monta osiota ja pidän siinä niitä tarvikkeita, joita ihan oikeasti joka kerta käytän eli näitä:
- kaksipuolinen teippi (keskimmäisessä osiossa)
- usein myös kohotarroja
- sakset
- erilaisia ja erivärisiä kyniä (Zig, American Crafts Slick writer ja joitain muita, suosikkini on Zig)
- sormiveitsi tai oikeastaan kaksi
- neulaa ja lankaa (pienessä taskussa)
- "jäätelöpuikon tikku" siirtokuvien käyttämistä varten
- paper piercer eli paperin rei'ittäjä (näkyy kuvassa vasemmalla)
- hiomapalikka ja paperin repijä (alimmassa lokerossa)

Toivottavasti pääsen taas käyttämään näitä pian.

Boordileikkureista

Boordileikkurit jos mitkä ovat tämän hetken muotivälineitä: niitä on tullut tasaisesti markkinoille ja leikkurit tuntuvat löytäneen ystävänsä. Minulla on toistaiseksi vasta yksi (!), mutta harkitsen myös yhden tai kahden Martha Stewartin boordileikkurin hankkimista. Olen oppinut varovaiseksi tilaavievien tarvikkeiden kanssa; haluan ensin varmistaa, että minulla on oikeasti niille käyttöä.

Yksi paljon auttanut vinkki on, että leikkuriin kannattaa merkitä esim. valkoisella kynällä se kohta, johon paperi kohdistetaan. Tein niin (kuten kuvasta näkyy) ja nyt boordileikkurin käyttäminen on huomattavasti kätevämpää. Huhuu, Fiskars, miksi kohdistamiskohtaa ei voisi merkitä leikkuriin selkeästi jo valmiiksi? Törmäsin myös hyviin ohjeisiin nurkan tekemisestä boordileikkurilla. Voi olla, että kaikki jo osaavat tämän, mutta minua myös nämä ohjeet auttoivat.

Mitä muuta kivaa boordileikkurilla saa aikaiseksi? Vinkit ovat tervetulleita.

Kulmanpyöristäjällä kaikkea mahdollista

Ostin noin vuosi sitten EK Successin medium-kokoisen kulmanpyöristäjän, koska ajattelin, että siitä olisi hyötyä skräppäyksessä. Kulmanpyöristäjällähän voi pyöristää esimerkiksi valokuvan tai paperin kulmat. Nyt olen huomannut, että sillä voi tehdä vaikka mitä.

Naputtelen sillä aina välillä tv:tä katsoessani kartonkiin tai paperiin piparireunan, ja jos piparireunaan lisää myöhemmin pienet reiät, jälki näyttää melkein Fiskarsin boordilävistimellä tehdyltä.. Todella tarkalle tai kiireiselle tämä tekniikka ei sovellu, sillä työn jälki on tekijästä kiinni, mutta kun ottaa huomioon, että kulmanpyöristäjä maksoi noin 5 dollaria (alle 4 euroa) ja se kykenee kaikkeen tähän -- olen todella tyytyväinen.

Näistä YouTube-videoista näkee perusidean
piparireunan tekeminen
piparireunan ja kulman tekeminen
Fiskarsin boordilävistimen kaltaista jälkeä

Löysin yhtenä iltana myös YouTube-videon, jolla selitetään, miten kulmanpyöristäjällä voi tehdä alimman kukan kaltaisia kukkia. Se on aika hidasta, mutta ihana nähdä miten moneen juttuun tällainen pieni laite voi kyetä.

Kulmanpyöristäjällä voi myös leikata ympyrään piparireunat ja piparireunaisesta ympyrästä voi tehdä mukavia, runsaamman näköisiä kukkia, jotka näkyvät tuossa kuvassa ylempänä. Nuo ovat ensimmäisiä kokeilujani tällä tekniikalla, niihin voisi vielä lisätä mustetta, liituväriä tai vaikka kimalletta.

En tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä esimerkiksi paperin piparireunat tällä tavalla, mutta tykkään kovasti siitä, että tarvike soveltuu moneen. Piparireunan napsuttelee paperiin aika nopeasti. Kulmanpyöristäjä olisi tosi hyvä lahja esimerkiksi korttiaskartelua tai skräppäystä aloittavalla. Kannattaa kuitenkin aluksi varmistaa myyjältä, että kulmanpyöristäjä on nimenomaan sellainen, josta saa tuon muovisen osan irti (kuten tässä omassani) ja jolla pystyy leikkaamaan piparireunaa. Kaikka kulmanpyöristäjät eivät toimi samalla periaatteella, osa vain ja ainoastaan pyöristää kulmia.

Sormiveitsipohdintoja

Aika moni on kysynyt, onko pienten kuvioiden tai silhuettien leikkaaminen vaikeaa. Mielestäni ei -- kunhan ei odota täydellistä jälkeä ja on valmis keskittymään vähäksi aikaa. Luulen, että nimenomaan keskittyminen on se syy, minkä takia tykkään leikkaamisesta. En ajattele mitään erityistä, kunhan leikkaan.

Tiedän, että on olemassa monenlaisia erikoissaksia, mutta itse käytän sormiveistä, joka näkyy kuvassa keskellä. Veitsi on Fiskarsin. Nimensä veitsi saa siitä, että etusormelle on paikka valmiiksi ja veistä kuljetetaan ikään kuin kynää. Terä on siis ikään kuin etusormen alla, jolloin sitä on helppo ohjata.

Sormiveitsi maksaa noin viisi euroa ja sille on nykyään myös sisarus eli kuvan reunimmainen, tumman lila veitsi. Sen terä kääntyy leikatessa, toisin kuin alkuperäisen. Hinta on samankaltainen, noin viisi euroa. Kumpaako suosittelisin? Minusta tuo oranssi on "helpompi", sillä uudemman eli lilan version kääntyvä terä rikkoo välillä paperin kääntyessään. Itse käytän näitä nykyään rinnakkain eli leikkaan suoremmat osuudet oranssilla ja kovin pyöreät muodot tummalla lilalla.

Oleellisinta on leikattavan paperin paksuus. Liian ohut paperi repeää helposti, mutta Bazzillin kartongistakaan ei kannata aloittaa. Ihanteellista on hiukan ohuempi scrapbook-paperi, tyyliin Jenni Bowlin tai Daisy D's. Myös osa Basic Greyn papereista on sopivan ohuita.

Mikä tuo kolmas työkalu sitten on? Niin hassulta kuin se kuulostaakaan, se on paperinlävistäjä. Sillä pistetään reikä esim. haaraniiteille tai kirjomista varten. Tykkään tosi paljon tästä pienestä työkalusta. Ennen kuin lähtee ostoksille, kannattaa kurkata työkalupakkiin tai ompelutarvikkeiden joukkoon. Sieltä saattaa löytyä jotain samankaltaista ja jopa jonkinasteinen askarteluveitsi, jolla voi kokeilla leikkaamista.

Paperileikkureista

Oma paperileikkurini on Fiskarsin perusmallia. Leikkurin hyvä puoli on (saatavuuden lisäksi) tukevuus ja se, että leikkurin alta saa käännettyä esiin yhdistetyn tuuma- ja senttimitan. Se helpottaa leikkaamista. Huono puoli leikkurissa tunnetusti on, että sen terät tylsyvät todella nopeasti eli niitä täytyy vaihtaa usein. Vaihtaminen on helppoa, mutta varaterien jatkuva hankkiminen lisää salakavalasti leikkurin hintaa.

Minkälainen leikkuri sitten olisi hyvä? Olen huomannut, että monilla on hienomman oloinen, mutta enemmän tilaa vievä Fiskarsin malli. Kuulisin mielelläni siitä ja muista "uusista" leikkureista kokemuksia.

Ja jos kaipaa päivän piristystä, miten olisi tämä? Jos siis kaipaa paperileikkuriin tilaa MP3-soittimelle. :) Hämmentävää..

Lahjapakkaus ja nuuttausvinkki

Ystävälläni on pian syntymäpäivä ja tein pikapikaa lahjapakkauksen hyödyntäen minulta löytyviä tarvikkeita. Kankaaseen painettu kuva näyttää aika paljon lahjan saajalta. :) Kuva on Crafty Secretsin, kuten myös leimattu teksti.

Pakkaus on taiteltu vihreästä 4*12 tuuman kokoisesta paperisuikaleesta. Siihen on tehty taitokset 4 tuuman, 6 tuuman ja 10 tuuman kohdalle. Pakkaus on sitten koottu lahjapakkaukseksi, jonka sulkee lyhyt läppä. Etupuolen koristelin haluamallani tavalla. Pakkauksen sivuilta näkee lahjakassin, joka on pakkauksen sisällä. Leikkasin kassille pienen pyöreän aukon myös pakkauksen yläosaan.

Tykkään erilaisten lahjapakkausten ja -kassien askartelemisesta. En kuitenkaan omista Scor-Pal -laitetta. Teen nuuttaukset eli paperin taittamisen käsin. Amerikkalaisia askarteluvideoita katsellessani olen kuitenkin huomannut, että monet käyttävät tavallista paperileikkuria apuna. Mahtava idea!

Käytän nykyisten taitosten tekemiseen ihan tavallista paperileikkuria ja pyöreäpäistä työkalua, joka löytyy minulta jo valmiiksi. Paperin laitan leikkuriin siihen kohtaan, mihin taitos tulee (katso alla) ja vahvistan taitoksen kohdan tuolla työkalulla. Nopeuttaa prosessia kummasti!

Sormiveitsi ja harjoittelua

Pia K kyseli tuossa aikaisemmin sormiveitsestä ja sillä leikkaamisesta. Sormiveitsen ero "tavalliseen" askarteluveitseen on sen käytettävyydessä. Etusormi menee tuon pyöreän osan läpi ja veitsen terän kohta on jotakuinkin etusormen sormenpään alla.

Hyvä puoli veitsessä on sen ohjattavuus ja keveys eli sormet eivät väsy yhtä nopeasti kuin "tavallisen" veitsen kanssa leikattaessa. Hintakaan ei kirpaise, alle 5 euroa on minusta varsin kohtuullinen hinta.

Leikkaaminen on minulla edelleen harjoittelun asteella, mutta olen erittäin innostunut. On tosi kiva tehdä scrapbook-sivujen koristeita ihan itse, harjoitella silhuettien tekemistä ja niin edelleen. Kaikenlaiset leikkaamisvinkit ovat tervetulleita! Mikä auttaa pienten yksityiskohtien kanssa?