Vesivärikokeilu

Vaihteeksi kortti - ja samaan aikaan vesivärikokeilu. Jostain syystä vesivärit ovat alkaneet kiinnostaa viime aikoina, olen käyttänyt niitä myös skräppäämiseen. Tässä niitä on hyödynnetty minimalistisessa kortissa, joka on samaan aikaan aakkostarrojen hyötykäytön maksimimointia. Vesivärisuikaleessa olleet aakkostarrat toimivat tekevaiheessa maskeina ja ne on vesivärin kuivumisen jälkeen poimittu pinseteillä parempaan talteen. Kortti on pop-up -tyylinen eli onnittelu pomppaa korttipohjasta esille, kun kortin avaa.

Korttiaskartelua tietokoneella

Lehtipollon blogi täytti 7.7. vuosia ja sen kunniaksi Lehtipollo teki kauniita, laadukkaita digipapereita kaikkien käytettäväksi. Tämä kaksiosainen kortti osallistuu Lehtipollon pian päättyvään syntymäpäivähaasteeseen: tässä on käytetty Lehtipollon tekemiä materiaaleja sekä omaa valokuvaa neuvolan perinteisestä punnitsemistavasta (kyllä, kuvassa on vauva) ja Omulin kraft-digisettiä. Ihana, että kotimaisissa blogeissa alkaa olla harrastajien tekemiä digimateriaaleja. Ne varmasti innostavat yhä useampaa kokeilemaan digiskräppäystä ja -askartelua.

Tänä syksynä on mahdollista harrastaa korttiaskartelua tietokoneella myös Vantaan aikuisopistossa. Samassa opistossa on myös digiskräppäyksen alkeiskurssi. Molemmilla kursseilla lähdetään ihan alkeista ja käytetään ilmaisia materiaaleja. Kurssipaikka on Tikkurilassa, 15 minuutin paikallisjunamatkan päässä Helsingin keskustasta, ja kursseille voi osallistua asuinkunnasta riippumatta. Ilmoittautuminen alkaa 17.8., lisätietoa ilmoittautumisesta saa opistosta.  Onkohan ensimmäinen kerta, kun digiskräppäys ja korttiaskartelu tietokoneella ovat suomalaisen työväen- tai kansalaisopiston ohjelmassa?


Kortin tarvikkeet:
Lehtipollo: retro paper pack, Omuli: rakkaudesta kraftiin,  Card Couture vol. 2 -korttitemplaatti / iKari Designs (saatu Jessica Spraguen kurssilta; myös Lehtipollo on käyttänyt samaa templaattia mm. täällä), Natali Design: Merry Christmas, fontti: French Script.  

Paperikeijun DT: joulukortteja kesähelteellä

Olen pitkään miettinyt, mitä kannattaisi tehdä Sassafras Lassin kuviopaperien reunasta löytyvillä kuvioreunuksilla. Aina kuvioreunukselle ei ole tarvetta skräppäyksessä ja niitä oli kertynyt askartelukaappiin useita. No, tein joulukuusia! Leikkasin Sassafras Lassin kuviopaperien reunukset kolmion muotoon ja ompelin ne koneella taustapaperiin. Reunusten ei tarvitse olla samasta sarjasta, ne sopivat hyvin yhteen muotonsa vuoksi.

Taustapapereina käytin kuviopaperien silppua aikaisemmista projekteista. Myös suurin osa koristeista on kuviopapereista leikattuja, osa kohotarroilla kohotettuina. Hiukan kimalleliimaa joukkoon, ja vuoden ensimmäiset joulukortit ovat valmiina.

Tarvikkeet: Paperisilppua ja kuvioreunuksia Sassafras Lassin kuviopapereista, eläinhahmot leikattu October Afternoon: Campfire: Toasted Marshmellows - kuviopaperista, joulutähtinä toimivat kukat leikattu October Afternoon: Thrift Shop: Collector's Item -kuviopaperista . Omasta askartelukaapista lisäksi valkoista kartonkia, kimalleliimaa ja kohotarroja.

Langan päästä kiinni

Äkillisen kortti-innostuksen vallassa otin käyttöön Crafty Secretsin pikkuruisen lankarullaleimasimen. Leimailin lankarullia kraft-kartongille, leikkasin ne irti ja kieputin osan ympärille oikeaa narua sen sijaan, että olisin leimannut niihin langan sitä varten tarkoitetulla leimasimella (kuten tein osassa). Muutaman lankarullan kiinnitin kohotarroilla.

Lankarullaleimasin on ihan oikeasti pieni, alle kaksi senttiä, ja tullut aikoinaan jonkun setin mukana. Kortti on kuviopaperin päällä kuvattu, jotta narun ulottuminen myös kortin ulkopuolelle näkyisi...

Valkoisen musteen metsästystä (ja haaste)

Hyvän valkoisen leimasinmusteen löytäminen on lähes yhtä vaikeaa kuin hyvän valkoisen kynän. Sain vinkin, että Papertrey Inkin valkoinen muste on tarpeeksi peittävää. Teimme parin skräppääjän kanssa yhteistilauksen ja tässä on ensimmäinen kokeilu. Tykkään jäljestä! Teepannu, myös saman valmistajan, on leimattu tummansiniselle paperille ja sitten kohotettu kohotarralla. Mustan, melko runnellun paperin käyttäminen kortissa oli hetken mielijohde; pieni rujous tekee välillä ihan hyvää.

Tiedän, että valkoisen musteen sijaan voisi käyttää myös akryylimaalia leimaamiseen ja sitäkin olen joskus kokeillut. Papertrey Inkin valkoinen muste on muuten pakattu todella hämäävästi. Aluksi katsoin, että mitä ihmettä, minkä mudan värisen musteen olen saanut, mutta se olikin vain osittain läpinäkyvä leimasinmusteen kansi, ei itse muste. Ehdin jo säikähtää...

Paperiliittimen Riikan kanssa sovimme, että kirjoitamme molemmat tämänhetkisistä lempitarvikkeistamme perjantaina 22.4. Tule mukaan ja kirjoita samasta aiheesta samana päivänä. Aiheena on 10 mieluisinta skräppäys- tai kortteilutarviketta.

Kuinka monta keskeneräistä?

Eilisen superinspiroivan ja rentouttavan Helsingin skräppäystapaamisen jälkeen olen harvinaisessa tilanteessa. Kaapissa ei ole yhtään keskeneräistä scrapbook-sivua tai korttia! Normaalisti niitä pyörii siellä ainakin muutama, keskimäärin ehkä kuusi, joskus enemmän. Joskus sivut voivat odottaa keskeneräisinä puoli vuotta, vuodenkin. Tein tapaamisen jälkeen valmiiksi myös tämän kolmiulotteisen synttärikortin, jonka materiaaleista suurin osa eli leimasimet, musteet ja paperit ovat Stampin upin. Kortin materiaalit ovat joulun jälkeisestä tapaamisesta.

Kortin kolmiulotteisuus syntyy yhtenäisen alareunan haitaritaitoksesta ja etukannen "ympyräikkunasta".  Kivan yksinkertainen idea, jota voisi kokeilla uudestaankin. Keskeneräisten projektien puuttuminen tuntuu aika kivalta. En kyllä usko, että tästä on tulossa normaali tila, mutta kivaa vaihtelua, koska uusille ideoille on tilaa. Miten teillä? Teettekö yhtä sivua tai korttia kerrallaan vai jäävätkö ne joskus odottamaan pitkäksikin aikaa?

Kassillinen kortteja lahjaksi

Lintsin opastuksella teimme yhdessä tapaamisessa korttikassit ja kassin sisälle seitsemän pientä korttia. Maijun blogissa näkyy millaisia niistä tuli. Ajattelin silloin, että sama idea olisi kiva toteuttaa myös toiseen tarkoitukseen. Nyt sen toteutin eli tein kiitoskortteja esikoistaan odottavalle ystävälle. Kassin edessä näkyy yksi korteista. Ne ovat kaikki samanlaisia. Lahjan saaja voi käyttää niitä vaikka omien työkavereidensa muistamiseen äitiysloman alkaessa. Tällaisia lahjoja pitäisi tehdä useammin. Kiitos Lintsi ohjeista ja inspiraatiosta!

Leimailutaivaan toinen haaste

Tänään on Leimailutaivaan toisen haasteen aika.  Haasteeseen voi osallistua skräppäämällä, tekemällä kortin tai jonkun muun paperiaskartelun: ihan miten haluaa. Tarkoitus on noudattaa luonnosta tai sanallisia ohjeita tai molempia. Tällä kertaa sanallinen ohje on ystävänpäivä ja luonnos on tässä alempana.

Haastepäiviä on tämän jälkeen jäljellä vielä kolme, seuraavat ovat:
31.12.
14.1.
28.1.,
ja haaste ilmestyy joka kerta klo 10. Luonnokseen saa toki lisätä omaa, jos siltä tuntuu. Osallistua voi Leimailutaivaan blogissa, johon oman työn voi linkittää. Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa ja Leimailutaivaan blogista löytyy ohjeita mm. osallistumisesta ja palkinnoista.

Itse tein koristeen tai kirjanmerkin ulkomaiselle kummille. Duly noted -teksti liittyy yhteyden pitämisen hetkittäisiin esteisiin eli parempaan pyritään.. Tulkitsin luonnosta niin, että ovaalin muotoinen osa on kehys. Kehyksen tein skräppäyksessä käytettävästä journaling- eli tarinointilapusta leikkaamalla sisuksen pois. Kävelijät on myös leikattu, tunnistanette ehkä heidät? Otin valokuvan liikennemerkistä ja leikkasin kävelijät siitä tähän koristeeseen.

Mukavaa ja rauhallista joulua jokaiselle!

Tarvikkeet: 

Materiaalit ovat kaikki oman askartelukaapin uumenista. Kehykset Websters pages, molemmat helmikoristeet ja pyöreä vihreä koriste Prima, sirkkarenkaat, siirtokuvateksti ja naru kauan sitten hankittuja.

Päivänvalon puutetta

Voi ankeus pimeneviä iltoja, jotka estävät minua kuvaamasta skräppäysristeilyn tuloksia. Viikonloppuna sitten.. Tämän kortin tein jo aikaisemmin, kun yritin ratkaista leimasimet + glue pad + irtosametti-yhdistelmää tavalla, jolla irtosametti ei irtoaisi paperista. Ratkaisukin löytyi, fiksatiivi, jota oli jo valmiiksi kaapissa.

Fiksatiivi on se voimakkaan hajuinen kiinnitysaine, jota suihkutetaan hiilipiirrosten päälle. Monille varmasti kouluajoilta tuttu. Se kiinnittää hyvin myös irtosametin silloin, kun se on tarpeen. Kaksipuolisen teipin tms. kanssa irtosametti kiinnittyy tarpeeksi tehokkaasti, mutta leimasinten kanssa lisäkiinnitys on ainakin minun mielestäni tervetullut.

Mitä ihmettä

Vai olisiko pitänyt otsikoida "kortissani on väritetty leimasinkuva"? Leimattujen kuvien värittäminen ei ole muodostunut minulle intohimoksi ja leimasinkuvakorttien lahjakkaita tekijöitä on jo runsaasti, mutta joskus on kiva pyörtää sanansa... Ehkä näin saattaa tapahtua joskus tulevaisuudessakin, houkuttaisi yhdistää myös skräppäykseen.

Kortin reunojen Priman paperien tyylisen tee-se-itse-ompeluidean bongasin Elinalta. Elina tosin sanoi, että hänestä on vaikeaa ommella tahallaan vinoon, mutta minulle se on luontainen taito. :D Enkeli on kohotettu taustasta kohotarroilla ja istuu huovasta tehdyn oksan päällä. Taustan kuviopaperi on tarkoituksella väärin päin, koska se näytti kuvalta myös niin. Nyt lähden pakkaamaan laukkuja toiveikkaana sen suhteen, että skäppäystä saattaisi olla luvassa.

Koulunaloituskortti

...opettajalle. :D Löysin vaatehuonetta siivotessani hajonneen Viisikko kesälomalla -kirjan ja silppusin yhden sivun omenaksi. Idea omenan kerroksista on skräpistetty Scrapbooks etc. -lehden tuoreimmasta numerosta, mutta kortin kasaaminen tarinointilappujen päälle oli vahinko. Aloin tekemään omenaa ihan toisenlaiselle taustalle, mutta se ei näyttänytkään kivalta, joten irrotin omenan ja siirsin sen tähän.

Olen innostunut siitä, että pienet napit voi kasata nuppineulaan kuten tässä. Edullinen ja helposti muunneltava koristeneula.. Kortteilua hidastaa edelleen tunne siitä, että tarpeeni korteille on rajallinen. Mietin, pitäisikö tehdä korttisettejä jostain tietystä teemasta ja antaa niitä lahjaksi. Onko kukaan tehnyt niin? Vinkkejä?

Pikainen kortti

Kesäloman jälkeinen arki hakee vielä raamejaan. Leikin välillä printterillä. Tämän digikortin ajattelin tulostaa pieneksi tarraksi, jollaisia voi käyttää kirjeensulkijoina, lahjapaketissa ja niin edelleen. Myös oman postimerkin skräppääminen kiinnostaisi; kokoluokka ainakin on samankaltainen.

 
Tarvikkeet:
House of 3

Laiskottaa

Olen ollut saamaton korttien tekijä viime aikoina (skräppäys on innostanut paljon enemmän), mutta välillä kortin tekeminen on mukava tapa siivota askartelupöytä skräppäämisen jäljiltä. Jos katsoo tätä korttia ja edellistä scrapbook-sivua, huomaa ehkä, että scrapbook-sivun ylimääräisestä lyhdystä on tullut kuumailmapallo ja aakkostarratkin ovat samoja.

Pilvet maalasin gessolla, kuumailmapallon korit ovat pienenpieniä kuviopaperin jäännöksiä ja ompelujälki..no..tuskin on kortin suurin vahvuus. Ehkä pitäisi haastaa itsensä useammin siivoamaan skräppäyksestä syntyvä paperisilppu myös kortteihin? 

Söin sanani

On aivan liian kuuma askarrella ja paljon kivempaa uittaa varpaita meressä kuin istua tietokoneen ääressä. Jotain uutta olen kuitenkin opettelemassa. Ilmoittauduin Jessica Spraguen ilmaiselle kurssille Computer Tricks for Cards ja hankin loman kunniaksi printterin kotiin (eli söin sanani). Tähän asti olen teettänyt kaikki valokuvat ja digisivut. Nyt olen kaksi iltaa testaillut erilaisia valokuvapapereita ja printterin asetuksia.

Yksi kurssin ensimmäisistä tehtävistä oli hybridi- eli sekakortti, jossa tulostettuja materiaaleja leikataan boordileikkureilla, kerrostetaan, yhdistetään paperiaskartelutarvikkeisiin ja niin edelleen. Lehtipollon kortti samaiselta kurssilta löytyy täältä. Kurssille ilmoittautuminen päättyy 7. heinäkuuta eli pikapikaa mukaan, jos kiinnostaa. Minulla ei ole kurssilla käytettävää Photoshop-ohjelmaa, vaan Paint Shop Pro ja uskoisin, että tekniikat voi toteuttaa millä tahansa ohjelmalla, joka omalta koneelta sattuu löytymään.

Kortin digimateriaalit ovat kaikki ilmaisia ja netistä löydettäviä. Kuvat otin hetki sitten, yhdentoista maissa illalla, eli niiden perusteella ei kannata tehdä johtopäätöksiä printterin laadusta. Olen ollut iloisesti yllättynyt printattujen valokuvien ulkoasusta ja toistaiseksi yhteistyö sujuu hyvin. Lämmintä heinäkuuta!  
 
 Tarvikkeet:

DigiKit Courtship / Stacy Marks, Red Puffy Paint Alpha / Tina Chambers. Punaista mustetta, valkoista kartonkia ja Priman lasikoriste. 

Kesä

Tällä viikolla oli ihana Leikkaa ja liimaa ja tänään pääsin purkamaan tapahtumassa jaetun, ylenpalttisen lahjakassin sisältöjä omaan askartelukaappiin. Tein kassin sisällöstä pari sivupakettia eli perästä kuuluu.. Myös tapahtuman tunnelma ja innostus kantavat eteenpäin.

Monen skräppääjän kanssa on pohdittu viime aikoina kortteilun ja skräppäämisen eroa: onko niillä eroa, mikä se on ja niin edelleen. Omat ajatukseni mahdollisen eron suhteen ovat jäsentymättömiä. Itse tehtyjen koristeiden väkertäminen on minulle mahtava rentoutumiskeino. Ehkä kortteilussa on jotain samaa? Skräppäys on kuitenkin enemmän oma juttuni ja skräppääjä kun olen, käytin tässä ulkomaille matkaavassa kortissakin valokuvia. Ne ovat valokuvien mukana tulevia pikkuruisia indeksikuvia. Pahoittelut taas sensuroinnista.

Korttiin pääsi Sannikan kauan sitten tekemä kukka, joka on hapollisen materiaalin takia odottanut nimenomaan korttia tai vastaavaa. Nurkan takana odottaa kesäloma ja vielä lähempänä on juhannus, joten olen toiveikas, että askarteluaikaakin löytyy. Jännittävää, ihanaa kesää jokaiselle!

Viirihulluus

Ihan hassua katsoa näitä kuvia nyt, kun ilma on näin aurinkoinen. Onneksi viirinauhat käyvät hyvin myös kesäisempään värimaailmaan. Paperikeijun tämän perjantain haasteena on tehdä joko scrapbook-sivu tai kortti, jossa käytetään viirinauhaa. Osallistua voi 28.5. asti ja toukokuun haasteisiin osallistuneiden kesken arvotaan palkinto.

Itse tykkään viirinauhoista myös skräppäyksen ulkopuolella eli kankaasta ommeltuina koristeina sisustuksessa. Niitä voisi toki ommella myös skräppäys- tai korttikoossa (ajatelkaa miten ihana olisi ommeltu viirinauha esim. pieneksi jääneitten vaatteiden kankaista) tai tehdä niin kuin itse tein eli askarrella viirinauhat paperista. Se on ainakin nopeaa. Erityisen helppo viirinauhoja on tehdä sellaisesta paperista, jonka taustapuolella on ruutupaperin ruudut. Kevät-viirinauhan valkoinen paperi on oikeasti keltaisen paperin taustapuolelta. Jos taustapuolelta ruutukuvioista paperia ei ole saatavilla, ihan normaalista ruutupaperista voi tehdä mallin ja leikata sen perusteella mitä tahansa kuviopaperia. Viirit voivat olla minkä tahansa muotoisia.

 Viirit ovat olleet "in" skräppäyksessä jo jonkin aikaa ja tiedän askartelijoita, joita ne jo kyllästyttävät. Silmät tarvittaessa kiinni siellä naapurikunnassa :D Itse en ole vielä kyllästynyt, sillä tykkään siitä, miten pelkän paperin ja saksien avulla saa jotain kivaa aikaiseksi. Paperin reunojen hapsuttaminen saksilla on toinen helppo tapa saada paperiin eloa niin, että ei tarvita mitään erityisiä välineitä. Paperi ja sakset riittävät.

Tämä on samalla DT-sivuni ja korttini Paperikeijuun. Sirkkarenkaat ja naru ovat oman askartelukaapin uumenista, muu materiaali Paperikeijusta. Näissä on käytetty mm. Cosmo Cricketin papereita Love Notes Strip Tease ja Love Notes Wonderful. Muotoonleikatut paperit ovat myös Cosmo Cricketin. Tummanvihreä taustapaperi on Pink Paisleen Rugged. Se on sopivan intensiivisen värinen, ja Pink Paisleet ylipäätään ovat aika ihania. <3 Pyöreät aakkossiirtokuvat ovat Daisy D:n ja pienet aakkostarrat Pink Paisleen: sama kirjasin kuin näissä, mutta eri sävy. Jos haluaa kerralla kaikki tarvikkeet, ne löytää helposti myös pakettina. Siitä toki saa aikaiseksi monta monituista sivua. Välillä paketit eli skräppäysslangilla pakit ovat kivoja, jos ei ehdi valikoida tarvikkeita ja haluaa valmiin setin käyttöön. Toisaalta yksittäisten papereitten valitsemisessa on oma tunnelmansa.

Paperiperjantain ensimmäinen haaste

Moni on varmaan jo huomannut, että tänään käynnistyi uusi viikottainen haaste Paperikeijun blogissa. Ensimmäinen haaste on ystävänpäiväkortti, jossa käytetään valokuvaa. Scrapbooking-harrastajille erittäin hyvä haaste; tämähän voisi olla vaikka minialbumin kansi. Kokeilkaa ihmeessä! Oma korttini on jo matkalla merten taakse, toivottavasti ehtii ajoissa.

Korttiin olen käyttänyt suuren määrän Lauralta saamiani ympyränmuotoisia siirtokuvia. Niitä on useampi valokuvan ympärillä, osittain päällekkäin, ja alempana koristeina. Käytin myös nitojaa kulmien vahvistamiseen. Kortin juju on kuitenkin askartelukaapistani löytynyt siirtokuvateksti, jonka leikkasin osiin, jotta sen sai kauniisti valokuvan päälle. Olen ihan varma, että tämän kortin tekoon ovat vaikuttaneet digiskräppäyskokeiluni, vaikka perinteinen paperi onkin kyseessä. Aloin katsoa perinteisiä siirtokuvia ihan uudella silmällä.

Rauhallista joulua

Tässä vaiheessa uskaltaa jo laittaa blogiin kuvan tämän vuoden joulukorteista, jotka oikeastaan ovat myös joulukoristeita, jos vastaanottaja niin halua. Jouluntoivotus on kirjoitettu kyyhkysen toiselle puolelle.

Näissä on hyödynnetty kalvoa, se oli ainut lähtökohta-ajatukseni joulukorttien suhteen. Ihanaa, lumista ja rauhallista joulua jokaiselle! <3

"Väärälle puolelle"

Herneämpärissä oli inspiroivia ohjeita chipboardin eli kuvioidun pahvin "väärälle puolelle" leimaamisesta. Hassua, että tuotakaan ei ole itse tullut ajateltua; totta kai kuvioimattoman puolen voi myös hyödyntää. Pahvikuviot myydään yleensä isoissa pakkauksissa ja väkisinkin kaappeihin jää ajelehtimaan yksittäisiä, tarpeettomia kuvioita. Näihin kokeiluihin kului niistä ainakin muutama.

Tein pari pakettikortin kokoista joulukorttia. Tuon ylimmän kortin pahviympyrän "oikea puoli" on kiiltävän vihreä eli se sopii jouluteemaan sitäkin kautta. Lehtileimasin on Basic Greyn. Ihan alimmassa kuvassa vilahtaa saman pakettikortin sisäpuoli, tuo, jossa on kalenteri.


Tein myös pari scrapbooking-käyttöön joskus myöhemmin tulevaa kokeilua eli leimasin pahvikuvioiden "väärälle puolelle" tarinointilappuja. Pahvin paksuus tuo sivuihin mukavasti kolmiulotteisuutta.


Lopulta tein pakettikortteja ihan muuten vaan. Anteeksi muuten ajoittainen hiljaisuus: tuntuu, että viime aikoina olen käynyt usein lukemassa kiinnostavia blogitekstejä ilman, että olen jättänyt kommenttia tai kierros on jäänyt väliin kokonaan. Syksyn pimeys ja arjen kiireet meinaavat välillä viedä kaiken askarteluajan, mutta ihanaa tämä joka tapauksessa on, kun ehtii! Ja jokaista saamaani kommenttia arvostan. On niin kivaa, kun voi höpistä yhdessä askartelujuttuja :)

Läpinäkyvää

Baulan esimerkki innosti minutkin kalvokorttien tekemiseen. Ymmärrän hyvin, miksi Baula on näihin niin tykästynyt. Helppoja, oivaltavia ja livenä tosi kivan näköisiä. Valokuvaa näistä on lähes mahdoton ottaa.

Käytin kortteihin scrapbook-sivuihin tarkoitettuja kuvioitua kalvoja tai niiden jämiä, tavallinen piirtoheitinkalvokin kävisi. Leikkasin kalvon paperileikkurilla ja nuuttasin kahtia. Kaksipuolinen teippi ei jätä kalvoon ikävää jälkeä taustapuolelle eli näissä voi hyvin hyödyntää kaksipuolisia papereita (ja saada siten korttiin ikään kuin neljä eri sivua: kannen, kaksi "sisäsivua" ja taustan).

Näitä teen varmasti myöhemminkin. Niin kivaa vaihtelua...