Tekstuuritekniikoita

Viime viikonloppuna oli ilo osallistua Tekstuuritekniikat-kurssille. Osa roheista tekniikoista oli tuttuja, osa uusia oivalluksia. Mieleen jäivät erityisesti tekstuuripastaan leimaaminen (tummasävyisen sivun yläreuna) - ei muuten onnistu yhtä hyvin, jos pasta on liian "märkää", esim. pelkkää gessoa, nimimerkillä aiempaa kokemusta on & puolihelmien naamioiminen gesson ja suihkevärien avulla muun tekstuurin joukkoon (vaaleamman sivun alareuna).

Maskinesteen kanssa leikkiminen oli eksoottinen kokeilu (keskimmäisen sivun keskellä oleva verkkomainen tekstuuri). Tykkäsin myös siitä, miten kurssilla käytetty pronssiväri korosti tumman sivun eri elementtejä. Kurssin jälkeen teki mieli lisätä vielä pari kukkaa lisäämään korkeutta.

Muiden kurssilaisten tekemiä kansia löytyy kurssin opettaneen Maikkiksen postauksesta. Onnistuneen kurssin merkki on, että olen jo skräpännyt kurssilla tehtyjen kansien inspiroimana. En tehnyt samanlaisia, mutta jokin ajatus niistä jäi kytemään...

Nukkekotiharrastus ja skräppäys

Viime vuoden aikana olen löytänyt skräppäys- ja paperiaskartelun lisäksi innostuksen nukkekotiharrastukseen - ja huomannut ilokseni, että monet skräppäystarvikkeet soveltuvat myös nukkekotijuttuihin.

Esimerkiksi ylemmän kuvan roomboxin (lasiseinäisen kynttilälaatikon) tapetti ja lattia ovat scrapbook-papereita; Fimo-massasta tehdyt kurpitsat on maalattu akryylimaaleilla ja sen jälkeen käsitelty Glossy Accents -lakalla; sohva on koristeltu siirtokuvilla; valkoiset ikkunakoristeet seinällä on alunperin tarkoitettu skräppäykseen; alemman kuvan piparkakkutalon koristelussa on käytetty Pearl maker -kynää. Lista taitaa olla loputon.

Nukkekotijutuissa minua viehättää erityisesti se, että materiaalina voi käyttää mitä tahansa ja usein roskikseen menossa oleva esine päätyykin aarteeksi. Esimerkiksi tekemieni hyasinttien ruukut olivat alunperin hammastahnatuubin ja shampoon korkki. Samanlaisten uusiokäyttöoivallusten ja itse tekemisen soisi kulkeutuvan myös skräppäyksen puolelle...

Roomboxien eli "yhden huoneen asetelmien" lisäksi olen parhaillaan vasta maalaamassa kuistin kaiteita tulevaan nukkekotiini, jonka toivon kasaavani tämän vuoden aikana. Monta vuotta sitten olen kyllä remontoinut lastenhuoneeseen oman lapsuuteni Lundby-nukkekodin, joka on pienten leikkijöitten käytössä joka viikko, mutta jos sitä ei lasketa, tämä harrastus on osaltani ihan alussa. Jännä nähdä mihin se vie! Uskon, että kumpikin harrastus tukee toisiaan.

Ai niin, harrastus

Kesä ja uudet työhaasteet sekä entisestä työstä irrottautuminen ovat vieneet kaiken ajan askartelulta. Hiljainen toivo kuitenkin elää, että jossain vaiheessa pääsen takaisin myös rakkaan harrastuksen pariin. Tosin tauon jälkeen aloittaminen on, harrastuksen tärkeydestä huolimatta, ainakin minulle hankalaa. Kynnys esimerkiksi   12*12 kokoisen scrapbook-sivun aloittamiseen nousee korkeaksi, jos taukoa on ollut kuukausi tai useampi. Yritän kiertää "valkoisen paperin kammoa" tekemällä kaikkea pientä ja mukavaa kuten päällystämällä nappeja ja testaamalla uusia leimasimia! Nyt yhdistin molemmat, sillä Papertrey Inkin nappiaiheinen leimasinsetti on kuin luotu itse päällystettyjen nappien pariksi. Harmi että Papertrey Inkin postikulut ovat niin jättimäiset, tykkäisin kovasti heidän leimasimistaan.

Onko teillä omia, hyvin toimivia keinoja madaltaa kynnystä, jos skräppäämisessä ja/tai askartelussa on ollut tauko? Amerikkalaiset skräppääjät ovat kehuneet tällä viikolla tätä Shimellen haastattelua; ehkä sen kuunteleminen auttaisi muistamaan, mikä tässä harrastuksessa on niin rakasta...

Paperikeijun DT: ei mikään linnunpönttö

Askartelun saralla ovat tällä hetkellä muotia linnunpöntöt ja hetken ajattelin, että pitäisikö tehdä sellainen. Innostuin kuitenkin tekemään jotain ihan muuta: pikkuisen huussin mökkiviemisiksi. Idean sain October Afternoonin kaksipuolisesta paperista, jonka toinen puoli on keltainen ja toinen kuin sanomalehden sivu. Pyörittelin kuviopaperia käsissäni ja muistin perinteiset, sanomalehdellä päällystetyt huussin seinät ja siitä se lähti.

Käytin koristeluun myös tarroja, mm. ikkuna, seinätaulu ja pikkuinen matto on tehty hyödyntäen tarra-arkin loppua. Huussia vartioiva pöllö on leikattu kuviopaperista, ja paperista on leikattu myös "pitsialusta", jolla koko huussi seisoo. Ylemmästä kuvasta näkee myös maata lähellä olevan aukon hiirten kulkureitiksi... Tätä oli kiva tehdä! Suunnittelin huussin itse. Jos kiinnostusta ilmenee, voin ehkä lähiviikkoina laittaa blogiin ohjeet tällaisen tekemisestä.

Tarvikkeet Paperikeijusta:

October Afternoon: Modern Homemaker -kuviopaperi, Party Line -kuviopaperi, Thrift Shop: Collector's Item -kuviopaperi ja Campfire, Toasted Marshmallows -kuviopaperi sekä tarra-arkki. Katossa, seinätaulussa ja ovessa myös palanen Sassafras Lassin tarraa. Omasta askartelukaapista lisäksi haaraniitti (oven ripa) ja kimalleliimaa (katon eriste).

Kassillinen kortteja lahjaksi

Lintsin opastuksella teimme yhdessä tapaamisessa korttikassit ja kassin sisälle seitsemän pientä korttia. Maijun blogissa näkyy millaisia niistä tuli. Ajattelin silloin, että sama idea olisi kiva toteuttaa myös toiseen tarkoitukseen. Nyt sen toteutin eli tein kiitoskortteja esikoistaan odottavalle ystävälle. Kassin edessä näkyy yksi korteista. Ne ovat kaikki samanlaisia. Lahjan saaja voi käyttää niitä vaikka omien työkavereidensa muistamiseen äitiysloman alkaessa. Tällaisia lahjoja pitäisi tehdä useammin. Kiitos Lintsi ohjeista ja inspiraatiosta!

Kenkäaskartelua

Viime kesänä moni korttiaskartelija teki kenkiä StampARTicissa olleiden ohjeiden perusteella. Minulta jäi silloin kokeilematta, mutta ihailin kenkiä kovasti. Vähän aikaa sitten huomasin, että myös arvostamallani skräppääjällä Stacy Cohenilla on ohjeet kenkien tekemiseen. Niitä myös kokeilin: tässä on ensiyritelmä. Kuten kuvista huomaa, yksityiskohdissa on vielä hiomista varsinkin liitoskohdissa, mutta kenkiä teen varmasti tulevaisuudessakin. Vähän polttelee ajatus noiden ohjeiden yhdistämisestä eli Stacyn kengästä esimerkiksi erilaisen kannan kanssa tai remmikenkänä... Pitää kehitellä.

Kengistä ajattelen jonkinlaista kortin ja lahjan välimuotoa. Tähän olisi kiva sujauttaa esimerkiksi Omar-karkkeja vähän samaan tyyliin kuin Maijun tässä kengässä. Kenkään käyttämäni scrapbook-paperi on muuten tuntunut todella hankalalta skräpätä. Olen huomannut, että samaa pientä kuviota tiheästi toistavat paperit ovat minulle vaikeita. Kenkään kuitenkin paperi sopii hyvin, joten nyt on tälläkin oma tarkoituksensa

Muistakaa huominen Leimailutaivas!

Leimailutaivaan viides haaste

Tänään on Leimailutaivaan viidennen ja samalla viimeisen haasteen aika. Haasteeseen voi osallistua skräppäämällä, tekemällä kortin tai jonkun muun paperiaskartelun: ihan miten haluaa. Tarkoitus on noudattaa luonnosta tai sanallisia ohjeita tai molempia. Tällä kertaa sanallinen ohje on "jotain leimattua" ja luonnos on tässä alempana.

Itse katsoin luonnosta ylhäältäpäin, ja scrapbook-sivun tai kortin sijaan tein tälla kertaa syntymäpäivälabyrintin. Leimaamalla on tehty osa muureista, molemmat Priman leimasimella. Vaikka tämä on tällä erää viimeinen haaste, lisää hauskuuksia on luvassa, sillä varsinainen Leimailutaivas on viikon päästä, lauantaina 5. helmikuuta. Paikalle pääsee Helsingin keskustasta paikallisjunalla alle puolessa tunnissa ja tapahtumapaikka on lähellä paikallisjunan pysäkkiä. Ostos- ja hypistelymahdollisuuksien lisäksi tapahtumassa tapaa tuttuja; edellisessä Leimailutaivaassa vietimme muiden skräppääjien kanssa koko päivän jutellen ja kuulumisia vaihtaen ja oli tosi kivaa. Toivottavasti tänäkin vuonna. Ja vaikka et tuntisikaan muita askartelijoita jo valmiiksi, rohkeasti vaan juttelemaan vaikka leimasimista. Yhteinen harrastus yhdistää. Päivän mittaan on myös demoja eri tekniikoista. Niiden aikataulua voi katsoa Leimailutaivaan blogista. En tiedä, ovatko kaikki vielä ilmoittaneet demojen aikoja tai aiheita. Itse odottelen erityisesti silitysrautatekniikan demoa, se kuulostaa kovin jännältä.

Haasteeseen voi osallistua tuttuun tapaan Leimailutaivaan blogissa, johon oman työn voi linkittää. Leimailutaivaan blogista löytyy ohjeita mm. osallistumisesta ja palkinnoista. On ollut tosi kiva nähdä myös skräppäystä ihanien korttien joukossa ja odotan innolla, millaisia leiskoja tähän haasteeseen tulee. Leimailutaivaan haasteista on selvästi huomannut, että saman luonnoksen perusteella pystyy sekä skräppäämään että tekemään kortteja! Kiitos, Taava, kutsusta DT-rinkiin ja kiitos muille DT-jäsenille inspiraatiosta.

Leimailutaivaan toinen haaste

Tänään on Leimailutaivaan toisen haasteen aika.  Haasteeseen voi osallistua skräppäämällä, tekemällä kortin tai jonkun muun paperiaskartelun: ihan miten haluaa. Tarkoitus on noudattaa luonnosta tai sanallisia ohjeita tai molempia. Tällä kertaa sanallinen ohje on ystävänpäivä ja luonnos on tässä alempana.

Haastepäiviä on tämän jälkeen jäljellä vielä kolme, seuraavat ovat:
31.12.
14.1.
28.1.,
ja haaste ilmestyy joka kerta klo 10. Luonnokseen saa toki lisätä omaa, jos siltä tuntuu. Osallistua voi Leimailutaivaan blogissa, johon oman työn voi linkittää. Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa ja Leimailutaivaan blogista löytyy ohjeita mm. osallistumisesta ja palkinnoista.

Itse tein koristeen tai kirjanmerkin ulkomaiselle kummille. Duly noted -teksti liittyy yhteyden pitämisen hetkittäisiin esteisiin eli parempaan pyritään.. Tulkitsin luonnosta niin, että ovaalin muotoinen osa on kehys. Kehyksen tein skräppäyksessä käytettävästä journaling- eli tarinointilapusta leikkaamalla sisuksen pois. Kävelijät on myös leikattu, tunnistanette ehkä heidät? Otin valokuvan liikennemerkistä ja leikkasin kävelijät siitä tähän koristeeseen.

Mukavaa ja rauhallista joulua jokaiselle!

Tarvikkeet: 

Materiaalit ovat kaikki oman askartelukaapin uumenista. Kehykset Websters pages, molemmat helmikoristeet ja pyöreä vihreä koriste Prima, sirkkarenkaat, siirtokuvateksti ja naru kauan sitten hankittuja.

Piirtoheitinkalvoa ja Paperikeijun DT

Olen pitkään ajatellut, että tavallisen piirtoheitinkalvon käyttö askartelussa on hyvä juttu. Yhdenlaista kierrätystä sekin! Nyt tein piirtoheitinkalvosta taulun, jonka voi myöhemmin siirtää vaikka minialbumin sivuksi. Piirtoheitinkalvo ja kalvon reunoilla käytetty vaaleanpunainen akryylimaali ovat oman askartelukaapin uumenista, mutta muuten materiaali on Paperikeijusta. Tässä on käytetty pieniä ympyränmuotoisia aakkosia sekä kolmea kuviopaperia, joita on taivuteltu ja osan takaa löytyy myös kohotarroja.

Tarvikkeet: 
 My Mind's Eye: Plant Life -paperi (puut ja piparireuna), October Afternoon: Collectors Item-paperi (pilvet), Glitz: Rebel Blue -paperi (vihertävät yksityiskohdat), Glitz Teeny Alpha ruskea, sama tyyli kuin näissä ja näissä

Vanhaa ja uutta

Tai oikeastaan: näin minusta tuli skräppääjä, osa yksi. Tykkäsin jo lapsena paperiaskartelusta, varsinkin paperinukkejen tekemisestä. Minulla ei tietenkään ollut käytössä samanlaisia kuviopapereita kuten nyt, mutta paperin silppuaminen ja yhdistely kiehtoi jo silloin.

Olen viime aikoina ihaillut "taidepaperinukkejen" tekijöitä, joiden nukeilla on haaraniittinivelet. Nukkejen asentoja voi vaihtaa ja niissä on usein hyödynnetty myös valokuvia. Tämä on ensimmäinen aikuisiän yritykseni tehdä paperinukke. Kasvoissa on hyödynnetty valokuvaa. Kädet ja jalat sekä vaatteet piirsin itse kuviopaperille, leikkasin irti ja yhdistin haaraniiteillä. Jalkojen ja käsien asentoa voi säätää. Tausta on vasta kokeilua; ajattelin tätä sellaiseen kehykseen, johon mahtuu syvyyttä, enkä ole vielä päättänyt, millaiseen maisemaan nukke tulee. Ehkä maisemia voisi olla useita ja niitä voisi vaihdella oman mielialan mukaan?

Oman lapsuuden harrastuksen herättäminen uudenlaisella tavalla tuntui aika kivalta, joten saatan tehdä paperinukkeja myös uudestaan. Suunnittelen yhtä tällä tekniikalla toteutettua hääparia. Olisi kiva harjoitella myös ennen sitä. Jos joku askartelututtu saa tästä idean ja haluaa, että teen paperinuken valokuvasta esimerkiksi lahjaksi, saa lähettää sähköpostia.

Itse leikatut boordinauhat

Boordileikkureita on helppo haluta, mutta onnistuu boordien leikkaaminen myös ilman. Nämä ovat ensimmäisiä kokeilujani. Tekniikka on helppo.

Leikataan paperisuikale, taitetaan se keskeltä kahtia, uudestaan kahtia ja vielä kerran kahtia, ja sitten piirretään ja leikataan varsinainen kuvio. Kun leikatun ja taitellun paperin avaa, kuvio toistuu tavalla, joka näkyy näissä kuvissa.

Hankalinta on mielestäni hahmottaa, millainen kuvio toimii tälla tavalla leikattuna. Ehdottakaa, jos keksitte, millainen kuvio näyttäisi hyvältä! 

Leikkaamiseen sopii parhaiten ohut paperi, tavallinen "paksumpi" scrapbook-paperi on liian paksu leikattavaksi monta, monta kertaa taitettuna. Ohuempi scrapbook-paperi tai muu paperi (tarvittaessa erittäin hennosti vedellä sumutettuna) taipuu paremmin.

Kakkupaperikirjekuoria

Törmäsin vähän aikaa sitten Flickrissä kakkupaperikirjekuoriohjeisiin, mutta hukkasin linkin. Ajatus jäi kuitenkin mieleen ja taittelin kakkupaperin kortin ympärille kirjekuoreksi. Omani on erittäin yksinkertainen: ensin taitetaan sivut, sitten alaosa, hiukan liimaa kiinnittämään taitokset ja lopuksi taitetaan yläosa. Kokeilemalla löytyy mieleinen tyyli.

Mietin mikä olisi paras tapa sulkea kuoret ja päädyin paperisuikalerenkaaseen kortin ympärillä. Helppo tehdä, ei vie paljon tilaa ja saajan on myös helppo avata se. Muitakin ideoita kokeilin, jopa Sassafrassia. Taittelin näitä ilman mittoja, sormituntumalla.

Paperinleikkaus, gesso ja scrapbook-paperit

Eräänä iltana innostuin leikkimään scrapbook-papereiden ja paperiveitsen kanssa. Scrapbook-paperit ovat oikeastaan liian paksuja perinteiseen silhuettitekniikkaan, jossa käytetään ohuempaa, ja useimmiten yksiväristä, mustaa, paperia. Ajattelin kuitenkin, että ronskimpi leikkausjälki voisi näyttää kivalta ja korostin ronskia jälkeä lisäämällä osaan kuvioista valkoista gessoa, jolla saa lisää tekstuuria.

Inspiraatiota sain luontoaiheisia valokuvia selaamalla, sisustusliikkeestä hankitusta teemukinalusesta ja omista visioista.

Kuten flamingokuvasta huomaa, luonnostelen kuvan paperille ja leikkaan piirrosjälkien perusteella. Itse käytän leikkaamiseen paperiveistä, Fiskarsin ns. sormiveistä, mutta tiedän, että monet leikkaavat mieluummin terävillä saksilla. Varsinainen oikea puoli on se, jossa piirrosjäljet eivät näy eli flamingojen toinen puoli.

En tiedä, huomaako sitä, mutta tähän joutseneen sain inspiraation Marzulin scrapbook-sivusta.

Näissä on jotain sellaista, joka tuntuu omalta ja luontevalta. Gesson rakeisuus ja paperinleikkauksen jäljet jotenkin sopivat näihin, kun ei tavoittele liian tarkkaa tai hiottua tulosta. 

Ja taas

Askarteluharrastuksen huonoimpia puolia on sen tuottaman roskan määrä. Monet tarvikkeet on suorastaan ylipakattu: voi olla muovia, pahvia ja paperia. Pakkausmateriaaleja toki käytetään paljon skräppäyksessä ja joskus ne ovat tarkoituksella kauniita, askarteltaviksi tarkoitettuja. Silti roskaa riittää.

Parin vuoden takaisesta Scrapbooking m.m. -lehdestä bongasin idean, että paksummasta pakkausmuovista voi tehdä itse Bazzillin ompelusapluunoiden kaltaisia sapluunoita. Ne auttavat, kun paperiin pistelee reikiä lankaa varten. Paksumman paperin ompeleminen käsin ilman, että reiät on valmiiksi pistelty.. Auts! Läpinäkyvä sapluuna on ehdoton apu kuvioiden kohdistamisessa, jos esimerkiksi haluaa ommella suoraan scrapbook-sivuun.

Tähden muotoiseen itse tehtyyn ompelusapluunaan käytin roskikseen menossa ollutta pakkauksen muovia. Piirsin siihen tähdet tämän avulla (Pia K:lle terveisiä :) ja napsuttelin reikiä tähtikuvioihin. Keskellä pari koristekokeilua ja vasemmalla tehdasvalmisteinen Bazzill vertailukohdaksi. Tämänkin idean toteuttaminen oli täysin ilmaista ja kuvioiden määrää rajoittaa vain oma mielikuvitus.

Sannikalta omaksuin aiemmin toisen kierrätysidean. Kun näen kivan muotoisen tarinointilapun, piparimuotin tai vastaavan, kopioin muodon pahville (paksut postikuoret sopivat tähän hyvin). Pahvista mallia on helppo käyttää leikkaamisapuna, kun tekee itse koristeita kuviopaperista, huovasta tms.
Niin yksinkertainen idea, mutta niin kätevä!

Jos muuten jollain on tarvetta ruotsinkielisille Scrapbooking m.m. -lehdille vuosilta 2008 ja 2009 (euron kappale plus mahdolliset postikulut), saa hihkaista. Teen hiljalleen kirjahyllyn kevätsiivousta. Skräppäysjuttujakin on vireillä ja kovasti tekisi mieli osallistua Yhdysvaltain national scrapbook day -haasteisiin. Kansallinen skräppäyspäivä on toukokuun ensimmäinen lauantai eli tänä vuonna 1. toukokuuta ja aikaeron takia amerikkalaisten skräppäyssivujen haasteet, arvonnat ja muut alkavat Suomen aikaa tänään illalla ja jatkuvat Suomen aikaa läpi yön. Käytännössä osallistuminen voi, varsinkin näin vapun jälkimainingeissa, olla vaikeaa, mutta houkuttelisi kyllä..

Kukkaohjeet

Tässä lupaamani ohjeet siitä, miten edellisen scrapbook-sivun kukat on tehty. Tärkeimpiä materiaaleja ovat normaali kuviopaperi ja vesi. Jos tahtoo, lopuksi voi käyttää myös kukkien reunojen käsittelemiseen musteita tai kimalleliimaa tai upottaa koko kukan gessoon tai värjätä sen suihkevärillä, mutta oikeastaan mitään muuta ei tarvita kuin paperia ja vettä.

Kuviopaperista leikataan ensin piparireunaisia ympyröitä. Kuvioleikkuri nopeuttaa leikkaamista, mutta normaaleilla saksillakin pärjää, jos esim. printtaa yhden piparireunaisen ympyrän malliksi. Leikattu ympyrä upotetaan pikaisesti veteen niin, että se on kauttaaltaan märkä, mutta ei jää veteen oleilemaan. Sen jälkeen kostea paperi taitellaan alemman valokuvan mukaan aluksi puoliksi, sitten neljäsosaksi ja neljäsosana vielä haitaritaitoksille. Sopivan taittelutyylin oppii parin kokeilun jälkeen.

Taiteltu ympyrä avataan varovasti lautasen tms. päälle kuivumaan. Kuivuminen on prosessin jännin vaihe, sillä varsinkin paksumpi paperi kuivuu todella kauniisti muotoonsa eli erittäin jäykäksi, muotoilluksi kukaksi. Kun kukka on vielä kostea, muotoa voi vielä vähän korjailla. Ohuemmastakin paperista kukkia voi tehdä, mutta silloin kukan muodosta tulee lempeämpi. Itse tykkäsin eniten esimerkiksi Cosmo Cricketin kuviopapereiden vahvuisista kukista.

Idean näihin sain Scrapbooks etc. -lehden huhtikuun numerosta, mutta jälkikäteen tajusin, että lehden ohje onkin aika erilainen. Siinä paperia ei upoteta veteen, vaan suihkutetaan kevyesti vedellä, ja kukkaan tartutaan tiukasti keskeltä ja se rakennetaan toisen paperin tai liimatäplän päälle ja lopuksi päälle laitetaan tehdasvalmisteinen kukka ja haaraniitti. Näin hyvin siis ihmisen muisti toimii, mutta tulipahan ainakin enemmän "omannäköisiä" kukkia. Nyt kukin soveltamaan ohjetta omalla tavallaan..

Paperikeijun DT: pääsiäiskoristeita

Tein eilisen scrapbook-sivun materiaaleista myös pääsiäiskoristeita. Nämä olen ajatellut esimerkiksi pääsiäiskukkia koristamaan. Puiset grillivartaat kunniaan askartelumateriaalina! :) Samanlaisia hyödyntäenhän olen aikaisemmin tehnyt esimerkiksi nukketeatterin nukkeja.

Pääsiäiskoristeissa olen hyödyntänyt myös kimalleliimaa ensin paksusti levittäen ja sitten liinalla enimmät pois pyyhkien. Kukkakoristeet on itse taiteltu normaaleista paperisuikaleista ja pahvikuvioista.

Skräppäystä ATC-koossa

Paperikeijun viikkohaasteen aiheena on tästä päivästä eteenpäin skräppäys ATC-koossa. ATC:t eivät ole minulle täysin vieras maailma, mutta eivät erityisen tuttukaan, mutta hämmentävää, miten kivaa ATC-koossa oli skräpätä! Yllytän kaikkia kokeilemaan.

Itse ajattelin tehdä 12*12 tuumakoon sivun verran ATC-, ja sitäkin pienempiä Moo- ja inchies-kokoisia "minisivuja" ja ommella niille kaikille kolot normaaliin muovitaskuun, vähän niin kuin tässä eli muokata muovitaskun ompelemalla sopivaksi.

Olen vakuuttunut, että eri kokoiset, toinen toistaan pienemmät "minisivut" näyttävät kivoilta vierekkäin, kun kaikkien aiheeksi tulee sama eli oma koti. Pieniä arkisia juttuja, tavallista pienempään kokoon skräpättynä. Mistä muista aiheista tulisi samanlainen kiva kollaasi? Mieti ja toteuta :)

Tavoitteet

Luin Inspiroidu-haasteen kuukauden kisan kuvauksen monta, monta kertaa miettien voinko oikeasti toteuttaa sen tällä tavalla. Päädyin siihen, että voin, ja toivon kovasti, että minua ei diskata, koska palkinto on niin herkullinen (ja olen aika innoissani tästä muodosta). En tehnyt minialbumia, vaan kaksi kuutiota. Molemmissa kuutioissa on kuusi valokuvaa, joihin on yhdistetty tekstiä: oikeastaan kuusi minikokoista scrapbook-sivua. Yhteensä siis kaksitoista, koska kuutiota on kaksi.

Toteutin tavoitteet tälle vuodelle -teeman siis aiheesta skräppäys. Jokaisessa kuution valokuvassa ja siihen liittyvässä tekstissä on jotain sellaista, mikä on minulle skräppäyksessä tärkeää. Osassa se on teksti, osassa tunnelma, osassa asettelu. Sivut ovat vuodelta 2009 eli tämä on oikeastaan uusiokäyttöä eli skräppäämistä skräppäyksestä. Tavoitteet eivät välttämättä avaudu muille, mutta jokaisessa sivussa on jotain, mitä tavoittelen. Nämä on tarkoitettu itselleni inspiraatioksi. Skräpistettäväksi. Olen aika innoissani tästä projektista. Kuutioita voi hypistellä, kasata tai vaikka heittää kuin noppia ja luulen, että osa tavoitteistani saattaa oikeasti toteutua tätä kautta.


Pahoittelen huonoja valokuvia ja inhorealistisia kuvia talven ahavoittamista käsistä (kynsihoidon tarpeessa, selvästi), mutta halusin näihin mittakaavan mukaan. Vaihdan valokuvat parempiin, jos ensi viikolla on rauhallinen hetki ja tarpeeksi valoa. Halusin kuitenkin osallistua haasteeseen ennen kuin kuukausi loppuu.


Miten nämä on tehty? Leikkasin kuutiot valokuvapaperista eli koko projektille tuli hintaa alle euro. Valokuvapaperille kannattaa asetella kuusi pientä valokuvaa ikään kuin ristin muotoon, neljä pystysuoraan ja kaksi niiden rinnalle niin, että vaakasuoraan on kolme valokuvaa. Ympärille kannattaa leikatessa jättää vähän tilaa, jotta kuution sisäpuolen saa teipattua kiinni. Kuutiot ovat onttoja.

Uusi harrastus

Törmäsin vähän aikaa sitten laitteeseen, jolla voi päällystää haaraniittejä kankaalla, valokuvilla tai paperilla. Sen toimintaa voi katsella esimerkiksi tässä YouTube-videossa. Tarpeeksi asiaa selviteltyäni päädyin siihen, että laite ei ole minua varten; laite on hintava ja sen jälki oli välillä aika epätasaisen näköistä, nähtävästi käyttäjän taidoista riippuen.

"Köyhän miehen ratkaisuni" oli japanilainen napinpäällystyskoje, jolla teen käytännössä ihan samaa kuin mitä olisin halunnut tehdä alkuperäisellä laitteella. Etsyssä japanilainen napinpäällystyskoje maksaa noin kaksi dollaria per koko, nappien hinta on noin 10-20 senttiä kappale. Minulla on tuollainen isompi koje ja toinen ihan pienille napeille. Isomman käyttö on huomattavasti helpompaa, ja siihen voi kehittyä melkoinen riippuvuus. Kankaasta leikataan ympyrä, ja valkoisen ja sinisen osan avulla kangas napsautetaan napin päälle. Helppoa ja superkivaa, ja uskon, että napsuttelen näitä omien askartelutarpeiden lisäksi lahjoiksi.

Joulukalenterini

Inspiroidu-haasteen kuukauden kisa haastoi valokuvien käyttämiseen osana joulukalenteria. Innostuin, ja päädyin tekemään tällaisen joulukuusen muotoisen kalenterin. Pohjana on Kaisercraftin "vanerinen" kuusi.


Tässä valokuvat ja niihin liittyvä teksti ovat erillään vaihtuvista numeroista, jotka mittaavat sitä kuinka monta päivää jouluun on. Valokuvia teksteineen on asiaankuuluvasti 24, ja ne voi vaihtaa roikkumaan kuuseen ikään kuin koristeiksi.


Minulla on valokuville myös jatkokäyttöä; jos joskus teen päivä kerrallaan etenevän joulunodotusalbumin, aion napata nämä pyöreät, vaaleanpunaisella maalilla reunustetut valokuvat teksteineen siihen materiaaliksi. Valokuvat liittyvät viime vuosien jouluihin ja niihin liittyviin muistoihin.


Teksti ei välttämättä aukea kenellekään muulle, kyseessä ovat yksittäiset muistot ja tunnetilat. Osa valokuvista on sensuroitu, mutta idean tästä toivottavasti hahmottaa.


Tarvikkeet:

"Vanerinen" kuusi Kaisercraft, vihreä kuviopaperi Maya Design. Koristeet itse tehtyjä (kukat) tai Priman (köynnös ja lasikoristeet). Siirtokuvat Basic Grey. Käytetty myös eri värisiä musteita, vaaleanpunaista akryylimaalia ja Dymo-kohokirjoitinta.