Skräppäys harrastuksena: kysymyksiä ja vastauksia

Olen viime aikoina törmännyt moneen skräppäyksen aloittamista harkitsevaan askartelijaan ja bloginkin kautta on tullut kysymyksiä eli tässä yhteisesti:

Miten skräppäyksen voi aloittaa?

Korttiaskartelusta on skräppäykseen yllättävän lyhyt matka, sillä lähes kaikki materiaalit ovat samoja. Ensimmäisen scrapbooksivun tekemiseen ei tarvita kuin kynä, sakset, valokuva, paperia ja jos haluaa, ehkä pari koristetta.

Skräppäykseen liittyvän salakielen salat (eyeletit ja muut) ehtii selvittämään myöhemminkin, jos harrastus tuntuu vievän mukaansa. Ja missään ei ole määrätty, että täytyy käyttää esimerkiksi aakkostarroja. Aakkoset voi leikata käsin, piirtää itse, printata..

Korttiaskartelijoillahan on näiden lisäksi vaikka mitä: kuvioleikkureita, kohojauheita, kaikenlaisia tarvikkeita, joita voi hyödyntää. Jos sivun sommittelu tuntuu hankalalta, voi katsoa mallia sommitteluun vaikka näistä sivukartoista.

Tekevätkö kaikki kokonaisia albumeita, ne 12*12 tuumakoon albumit ovat niin suuriakin?

Itse asiassa suurin osa skräppääjistä taitaa tehdä yksittäisiä sivuja, jotka sitten myöhemmin kootaan yhteen joko aiheen, skräppäysajankohdan tai jonkun muun yhdistävän tekijän perusteella. Ei ehkä kannata aloittaa kokonaisesta albumista, vaan skräpätä ensin vain yksi sivu.

Skräpätä voi missä koossa tahansa. Jos on aikaisemmin tehnyt kortteja, esimerkiksi tuumakoko 6*6 tai 8*8 voi tuntua tutummalta. Omulin Skräppäyksen abc:ssa on lisää tästä ja monesta muusta aiheesta.

Ottavatko skräppääjät valokuvia nimenomaan skräppäystä varten, ne sivujen aiheet ovat välillä niin erikoisia?

Myönnän, että näin saattaa tapahtua. :) Skräppäys voi innostaa kuvaamaan sellaisia asioita, joita ei muuten kuvaisi. Skräpätä voi kuitenkin mistä aiheesta tahansa. Aika monet aloittavat esimerkiksi hääkuvista, vauvakuvista, lemmikin valokuvista, matkakuvista tai muusta vastaavasta.. Eli sellaisista kuvista, joita on jo valmiiksi. Kuvista kannattaa toki teettää ylimääräiset kopiot, eikä missään nimessä skräpätä alkuperäisiä.

Kuinka vakavasti se happo- ja ligniinivapaus pitää ottaa?

Tästä on tosi monta koulukuntaa. Jotkut ovat erittäin tarkkoja, toiset eivät välitä yhtään. Itse ajattelen niin, että skräppäys ei ole tapa säilyttää valokuvia (onhan olemassa ihan tavallisiakin valokuva-albumeita, ulkoisia kovalevyjä ja niin edelleen), vaan tapa säilyttää muistoja. Valokuvien säilymiselle on muitakin uhkaa kuin happo ja ligniini: kosteus, välinpitämättömyys, tekniikan muuttuminen, pienet uteliaat kädet.

Kiinnitän happovapauteen eniten huomiota, kun skräppään jälkikasvulle omaksi tarkoitettuja sivuja: haluan, että ne ovat mahdollisimman hyvin säilyneitä myös 50 vuoden päästä.

"Omissa sivuissani" en ole yhtä tarkka eli jos tiedän, että joku käyttämäni tarvike ei ole happovapaa, sijoitan sen niin, että se ei ole suoraan valokuvan kanssa kosketuksissa. Tiedän, että se ei täysin estä happoa "vaeltamasta", mutta minulle se riittää. Täältä löytyy lisäkeskustelua aiheesta. Luotan Sannikan raportteihin esimerkiksi liimojen happovapauden suhteen.

"Minkä ikäisenä mielestänne voi skräpätä, sillä itse aloitin jo nuorena ja silloin tuntui, että kaikki muut skräppääjät esim. näissä blogeissa olivat aikuisia?"

Tällainen, jännä kysymys tuli vähän aikaa sitten tänne. Minkä tahansa ikäisenä! Jos olisin teini-ikäisenä tiennyt skräppäyksen olemassaolosta, olisin ihan varmasti aloittanut harrastuksen jo silloin. Sivuni olisivat varmasti olleet värimaailmaltaan ja aiheiltaan erilaisia kuin nyt, mutta olisin nauttinut yhtä paljon. Osa skräppääjien lapsista aloittaa harrastuksen itse asiassa jo reilusti ennen teini-ikää, lasten skräppisivuille on oma haasteblogikin.

Jos olisin kuullut skräppäyksestä 80-vuotiaana, ihan varmasti aloittaisin harrastuksen (sillä edellytyksellä, että silmät jaksaisivat ja muu terveys sallisi). Olen miettinyt, minkälaisia tarvikkeita mummoni ystävät haluaisivat käyttää, jos heillä olisi scrapbooking-tapaaminen. Ovat ahkeria askartelijoita eli ajatus on ihan realistinen. Esimerkiksi Fiskarsin kuviolävistimiä pystyy käyttämään, vaikka olisi jo iän mukana tuomia rajoituksia.

Mutta siis, lyhyesti: ei skräppäämiseen ole mitään oikeaa ikää, enkä itse kiinnitä huomiota toisten skräppääjien ikään, sillä harrastus yhdistää. Yksi syy sille, että monet skräppääjät esim. näissä blogeissa ovat aikuisia on se, että skräppäystä voi harrastaa kotona. Kun lapset nukkuvat, voi skräpätä. Ja ei, skräppäämiseen ei tarvitse omia lapsia. Tai lemmikkieläintä. Ei ole oikeaa aihetta tai oikeaa ikää, vain kiva harrastus.

Myöhemmin eli huhtikuussa 2011 lisätty: täällä lisää pohdintaa samasta aiheesta.