Skräppäys harrastuksena: jos aloittaisin nyt...

Aika usein minulta kysytään, miten skräppäysharrastuksen voisi aloittaa. Millaisilla tarvikkeilla pääsee hyvin alkuun? Mitä ei kannata tehdä? Muutamia asioita olen oppinut kantapään kautta. Tässä niistä kymmenen.

1. Alkuun pääsee yhdistelmällä valokuva + paperia + kynä + sakset + muutama koriste
Ensimmäistä sivua varten voi hankkia esimerkiksi yhden kuviopaperin ja yhden yksivärisen kartongin. Kaiken muun ehtii hankkia myöhemmin. Koristeita ei välttämättä tarvitse ostaa, vaan niitä voi tehdä itse esimerkiksi paperista tai vaikka virkkaamalla. Materiaalia koristeisiin löytyy jokaisesta kodista: nappeja, nauhoja ja niin edelleen.
Jos innostus kasvaa, kannattaa hankkia paperileikkuri, esimerkiksi kirjakaupoissa ja joissakin marketeissa myytävä Fiskarsin perusmalli. Samoin kannattaa miettiä, miten suojata pöytäpinta askartelun jäljiltä.

2. Teksti eli tarinointi on tärkeä osa skräppäystä
Scrapbook-sivuissa on usein otsikko, jonka lisäksi niissä on myös tekstiä, tarina. Otsikon ja tekstin voi tehdä tietokoneella, tulostaa ja leikata, tai ne voi kirjoittaa käsin. Aakkostarroja ei ole pakko käyttää otsikkoon, vaikka ne ovatkin kivoja.
Kannattaa miettiä kenelle skräppää, mistä näkökulmasta. Minulle tarina (tunnelma, ajatus) on paljon oleellisempi osa skräppäystä kuin yksittäisen tapahtuman ikuistaminen. Jos esimerkiksi skräppään keväästä, kirjoitan siitä miltä kevät tuntuu.
Kaikki skräppääjät eivät ajattele tarinoinnista samalla tavalla, mutta skräppäämällä saattaa silti oppia omista ajatuksistaan jotain sellaista, jota ei muuten tulisi ikuistettua.

3. Yksittäisten sivujen tekeminen on helpompaa kuin kokonaisen albumin
Yksittäisten sivujen eli "leiskojen" tekeminen on kivaa, koska näkökulman tai aiheen ei tarvitse olla sama tai sopia yhteen. Sivut voi koota muovitaskuissa sellaiseen albumiin, jossa niiden järjestystä on helppo vaihtaa myöhemmin. Ensimmäinen albumi voi olla vaikka tavallinen mappi, jos sellainen löytyy kotoa jo valmiiksi. Kannattaa välttää kokonaisten sivujen liimaamista sellaiseen albumiin, jossa niiden järjestystä ei voi myöhemmin muuttaa.  

4. Skräppääjät ajattelevat tuumissa 
Koska skräppäys harrastuksena on kotoisin Yhdysvalloista, monet tarvikkeet ja koot ilmoitetaan tuumissa. Siksi skräppääjät puhuvat esimerkiksi 12*12 kokoisista sivuista, jotka senteissä ovat 30,5*30,5 cm. Skräpätä voi missä tahansa koossa, mutta esimerkiksi albumien ja muovitaskujen kokoluokituksissa näkyy tuumien vaikutus. 

5. Mieluummin kaksipuolista teippiä kuin liimaa
Useimmat skräppääjät käyttävät kaksipuolista teippiä, koska se ei käpristä paperia samalla tavalla kuin perinteinen liima. Marketeissa ja kirjakaupoissa myytävä Scotchin kaksipuolinen teippi on hyvää, ja monet tykkäävät myös Bilteman erittäin paksusta kaksipuolisesta teipistä sen edullisen hinnan takia. 

6. Ei kannata skräpätä alkuperäistä valokuvaa, vaan teettää tai tulostaa ensin ylimääräinen versio ja skräpätä se
Tällä tavalla ei harmita, vaikka sivu epäonnistuisi tai vaikka omat mieltymykset muuttuisivat; alkuperäinen valokuva on edelleen tallessa. Scrapbook-albumit eivät muutenkaan ole useimmille valokuva-albumin korvikkeita, vaan ihan oma juttunsa. 

7. Ei kannata hamstrata
Ihan alussa hankin monia sellaisia tarvikkeita, jotka eivät myöhemmin enää miellyttäneet ja muutenkin tein hankintoja, koska luulin että "täytyy". Pöh sellaisille ajatuksille...  Omat mieltymykset oppii tuntemaan ajan kanssa, joten varsinkin kalliimmat hankinnat kannattaa jättää aluksi odottamaan. Omulin skräppäyksen ABC-tekstissä on paljon hyvää pohdintaa tarvikkeista. 

8. Skräppääminen on yllättävän sosiaalinen harrastus
Muiden skräppääjien seura on inspiroivaa ja skräppäystapaamisissa pääsee näkemään itselle uusia tekniikoita ja rentoutumaan. Ei kannata jännittää; skräppääjät ovat mukavaa seuraa ja on ihanaa, kun pääsee puhumaan yhteisestä harrastuksesta. 

9. Kotoa kannattaa etsiä paikka tarvikkeille jo aluksi
Jos tarvikkeet on vaikea nostaa esille, skräppääminenkin on hankalaa. Ihan aluksi voi tarvikkeita säilyttää vaikka isossa kangaskassissa. Lisävinkkejä säilytysratkaisuista löytyy Askartelutila-blogista, varsinkin sen kierrätysosiosta. 

10. Ei kannata yrittää liikaa
Aina löytyy sivuja, jollaisen haluaisi osata tehdä, mutta ei kannata nostaa rimaa liian korkealle. Skräppääminen on rentoutumiskeino, eikä jäljen tarvitse olla täydellistä.
Skräppäysharrastukseen ei tarvitse hää- tai vauvakuvia, skräpätä voi vaikka sodan painolastista oman perheen historiassa, äänestämisestä tai tiskaamiseen liittyvistä ajatuksista. Ihan mistä haluaa. Tätä pohdin myös parin vuoden takaisessa blogitekstissä.

Unohdinko jotain? Olisiko oma listasi erilainen? Pitäisikö jotain lisätä?