Digiskräppäys: tarvikkeiden säilyttämisen haasteet

Usein sanotaan, että digiskräppäyksen parhaita puolia on siisteys. Tietokone on helppo sulkea, materiaalit löytyvät kansioista, aakkoset eivät koskaan lopu ja keskeneräistä työtä voi jatkaa myöhemmin. Niin kai... mutta: materiaalit täytyy itse luokitella tavalla, joka sopii omalle ajattelulle. Sellaisen tavan löytäminen vie aikaa.

Olen parhaillaan Jessica Spraguen digiskräppäyskurssilla, jolla syvennetään omia taitoja. Tällä viikolla aiheena olivat muun muassa teksti- ja tarinointipolut eli tekstin muokkaaminen haluttuun muotoon sekä tavallisen fontin muokkaaminen niin, että se näyttää aakkostarroilta. Lisäksi opeteltiin tekemään kuviopaperista kalvo, joita lätkin omaan sivuuni tarkoituksella useamman päällekkäin. Kurssilla on selvästi tarkoitus rohkaista itse tekemiseen. Valmiiden taustapapereiden ja templaattien sijaan/lisäksi kannattaa tehdä omia templaatteja kuten tässä sivussa pyöreä kuvakollaasi. Tarinoinnista on perinteiseen tapaan sensuroitu yksi nimi ja valokuvista kasvot.

Templaatit ovat, Lehtipolloa lainatakseni, interaktiivisia luonnoksia. Samalla tavalla kuin perinteisessä skräppäyksessä niitä voi hyödyntää sellaisenaan, muokata, ottaa käyttöön vain luonnoksen tietyt osat ja niin edelleen. Olen järjestänyt digiskäppäystemplaatit yhteen kansioon sen mukaan, kuinka monelle valokuvalle ne ovat. Tämän templaatin nimi voisi olla "5_valokuvan_ympyrä_suunnittelijan_nimi".  Kun kaikkien templaattien nimen aloittaa valokuvien määrällä, ne tulevat automaattisesti sopivaan järjestykseen. Tämän lisäksi minulla on alakansio, jossa on templaateista pelkkä esikatselukuva. Olen tehnyt jokaisesta templaatista alhaisen resoluution kuvatiedoston, jos sellaista ei ole tullut templaatin mukana. Pieni kuvatiedosto vie vain vähän tilaa, mutta kaikkien luonnosten näkeminen vierekkäin auttaa hurjasti valintojen tekemisessä.

Templaattien säilytystapaan olen tyytyväinen, mutta digipaperien säilyttämisen kanssa kipuilen. Tekisi mieli järjestää ne värin mukaan riippumatta siitä, missä pakissa ne ovat alunperin tulleet. Tuohua hidastavat suunnittelijat, joista osa on nimennyt paperinsa esim. "paper 50" sen sijaan, että paperin nimenä olisi "valmistajan_nimi_pakin_nimi_paperin_nimi". Jos suunnittelija haluaa itselleen kuuluvan kunnian tuotteestaan, "paper 50" ei ole paras mahdollinen nimi. Monet säilyttävät paperit alkuperäisissä pakeissa, jolloin se ei ole ongelma, mutta mitä jos ei halua tehdä niin? Toinen asia, jota pohdin kovasti, on templaatteihin sisältyvien asioiden, esimerkiksi piparireunaisen boordin, löytäminen, kun tarve on vain sellaiselle. Teenkö boordit-kansiooni esikatselukuvan myös templaattien boordeista? Vai voisinko lisätä pelkän pikakuvakkeen? Tai tehdä jotain vielä järkevämpää?

Teknisesti valveutuneille tiedoksi: käytössä on PC ja Photoshop Elements sekä Paint Shop Pro. Elementsin organisointiominaisuudet vaikuttavat jähmeiltä, enkä ole siksi hyödyntänyt niitä. ACDSee tai Bridge -tyyliset ohjelmat olisivat varmasti näppäriä, mutta niiden toiminta perustuu ennen kaikkea tagien käyttöön, enkä ole varma, sopisivatko ne omaan tyyliini. Teknisesti vähemmän valveutuneille tiedoksi: lupaan kirjoittaa myös ei-digijuttuja, ihan pian!

Tarvikkeet:

Koristeet Kitschy Digitals / Granny’s Attic Kit. Otsikon fontti dafont.com: Night Stalker. Muut materiaalit Jessica Spraguen kurssilta: Jessica Sprague, punainen paperi Wanderlust Mini Kit / Linda Roos, vaaleanharmaa paperi Cirque du Ciel Paper Pack / Jan Crowley.