Mistä aiheesta pitäisi skräpätä seuraavaksi? Mitä aihetta ei saisi toistaa liikaa? Tällaistakin välillä ajattelen, enkä varmasti ole ainut. Minun on viime aikoina tehnyt mieli skräpätä lähinnä jälkikasvusta, vaikka toki välillä skräppään ihan muusta (ja henkilökohtaisimmat, omaan arkeen liittyvät sivut eivät useinkaan päädy tänne blogiin). Mitä se kertoo minusta ja omasta harrastuksestani?
Skräpätä voi monesta syystä. Joillekin kyse on muistojen tallentamisesta, toisille luovasta ilmaisusta, muille silkasta ilosta. Jos yrittäisin tallentaa arkeani tasapuolisesti, minun pitäisi skräpätä paljon myös työhön liittyvistä aiheista, omista ajatuksista, parisuhteesta, ystävistä. Olen kuitenkin hyväksymässä, että minulle skräppäys on ennen kaikkea tarvikkeilla leikkimistä ja siinä samalla keino käsitellä omia tunteitani, ja samalla ilmaista sanoilla ja kuvilla sellaisia asioita, jotka muuten ehkä jäisivät sanomatta.
Pitääkö skräppäyksen sitten mielestäni liittyä aina nimenomaan jälkikasvuun? Ei-ei-ei-ja-vielä-kerran-ei. Ajatus on mielestäni ihan järjetön. Herneämpärissä on ollut paljon tähän liittyvää keskustelua, ja keskustelun pohjalta omia, inspiroivia viestiketjuja, joissa ei höpistä lapsista. Luen niitä itsekin. Vastaavasti olen nähnyt omia viestiketjuja kouluikäisille skräppääjille. Skräppäysharrastukseen ei ole ikärajaa.
Se mihin omat scrapbook-sivuni liittyvät ei kerro kaikkea minusta, mutta miksi sen pitäisikään? Näin uuden vuoden kunniaksi yritän antaa itselleni luvan skräpätä ajattelematta liikaa. Hypistellä, rypistellä ja kiinnittää, vaikka joku jossain saattaa sen takia luulla, että skräppäys on nimenomaan äitien juttu. Ei se ole. Skräppäys on kaikkien juttu. Minulla vain on vaihe, jossa huvittaa tehdä näin.
Mun mielestä pitää skräpätä siitä aiheeesta, joka inspiroi. Jos se on omat lapset, hyvä niin. Jos se on uusi takki, sekin on ihan yhtä okei. Jokainen skräppää omista lähtökohdistaan, ei voi olla sääntöjä että tästä aiheesta saa skräpätä ja tästä ei. Samoin en ymmärrä miksi pitäisi tuntea syyllisyyttä, että skräppää samasta aiheesta kerta toisensa jälkeen. Itseä vartenhan tätä loppujen lopuksi tehdään, muiden mielipiteillä ei pitäisi olla vaikutusta, ei aihevalintoihin eikä muuhunkaan...
VastaaPoistaMiksi ihmeessä sinä mietit sellaisia? Saahan ne vaikka kaikki olla samasta aiheesta! Minusta on ihana tehdä kisuleiskoja ja niitä saattaa tulla monta peräkkäin. Mutta ne kaikki on vain sellaisia kuvia tai muistoja mitkä haluan talteen. Ei minusta leiskoissa pidä aina olla jotakin uutta tai aina erilaista. On vain kiva tehdä.
VastaaPoistaLasten tekemiset, sanomiset ja omat tunteet heitä kohtaan on pohjaton materiaalin lähde, josta näin lapsettomana olen ehkä himpun verran kade! Ispiraatiota muiden sivuista saa kuitenkin, oli aihe mikä hyvänsä!
VastaaPoistaItse haluaisin tallentaa muistoja tästä hetkestä: mitä ajattelen, mitä teen ja kenen kanssa yms.
Mutta todellakin, skräpätä pitää siitä mikä itseä innostaa ja ihan ilman paineita siitä, mitä muut ajattelevat!
Kivasti kirjoitettu postaus! Kaikki kukat saa kukkia, ihan samaa mieltä.
VastaaPoistaSehän tässä blogeilussakin on niin kivaa, kun on niin erilaisia blogeja ja postauksia! Kukin tehköön tavallaan.
VastaaPoistaOlen kyllä itsessäni huomannut sellaisen ikävän jutun, että jos aion julkaista sivuni, se rajoittaa tarinointiani, vaikka sitten osan siitä suttaisinkin. Tästä yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni, sillä itseäni (ja ehkä jälkikasvua) varten minä tätä teen.
Samaa mieltä muiden kanssa. Skräppäys pitäisi ennenkaikkea olla ihan omaksi iloksi tekemistä, kuitenkin oma harrastushan tämä on. Ja jos muut (toiset skräppääjät, lapset ja jälkipolvet tai muut satunnaiset) saavat töistä iloa, niin se on minusta vaan plussaa. Mua ainakin muiden töitä katsellessa inspiroi moni asia, se miten se on tehty, kaikki yksityiskohdat, värit jne, ei pelkkä aihe. Siksi tykkään itse katsella hyvinkin monenlaisia sivuja. :) Pakko kyllä myöntää, että välillä tulee itsekin vähän mietittyä omia aiheita, ovatko ne ihan typeriä tai jotenkin itsekeskeisiä... mutta sitten yritän ajatella että omaa elämäänsähän tässä skräpätään ja eletään, joten ei kannata liikaa ahdistua.
VastaaPoista