keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Oma tila

Meillä on viime päivinä keskusteltu siitä, kuinka paljon tilaa askartelu saa viedä kotona ja mihin kellonaikaan on mahdollista harrastaa. Kaikki tarvikkeeni sijaitsevat sellaisessa huoneessa, jossa myös nukutaan. En siis pysty aina säätelemään sitä, milloin ja missä skräppään, ja se välillä vaivaa.

Ehdotukseni siirtää tarvikkeet olohuoneen neljännen kirjahyllyn tilalle sai kuitenkin tyrmistyneen vastaanoton. "Mitä", "onko pakko", "miksi ihmeessä", "ei se voi viedä niin paljon tilaa"... Kyse on 80 senttiä leveästä, ovin varustetusta kirjahyllystä, josta saisi taitettua esiin myös pöydän, ja kylään tuleva ei edes tietäisi, mitä ovien takana on. Aloin miettiä, onko kyse siitä, että askartelua harrastetaan kotona; siitä, että skräppäys on "naisten juttu". Miksi on oudompaa haluta täyttää hylly askartelutarvikkeilla kuin kirjoilla? Onko minulla oikeus omaan tilaan tai onko tila jotenkin vähemmän arvokasta, jos haluan sinne jotain muuta kuin omat kirjani?

Kyse on myös hyvin paljon omista mieltymyksistäni. Haluaisin skräpätä samassa huoneessa, jossa tarvikkeet ovat (ilman, että tarvikkeita täytyy kuljettaa ympäri kotia) ja olen iltaihminen eli skräppäisin mielelläni sellaiseen aikaan, kun muu perhe jo nukkuu. 

Selvittäessäni asiaa löysin kaksi blogia, joissa skräppäyksestä kirjoittaa skräppääjän elämänkumppani. Kumpaakaan blogia ei enää päivitetä, mutta joitain ajatuksia löysin:
- http://scrapbook-widower.blogspot.com/
- http://life-of-a-scrapper-husband.blogspot.com/

P.S. Olohuone ei todellakaan ole ihanteellinen sijainti "omalle tilalle", joten todennäköisesti tarvikkeet eivät siirry mihinkään vähään aikaan. Ne ovat itse asiassa tosi hyvässä ja toimivassa järjestyksessä nyt, sijainti vain on ei-niin-ihanteellinen. Toinen vaihtoehto olisi ikkunaton vaatekomero, mutta sinne en itse valonpuutteen takia halua (puhumattakaan tyrmistyksestä, jota kokonaisen komeron valtaaminen aiheuttaisi tai ahdistuksesta siitä, että "oma tila" löytyy vain komerosta). Jatkan siis nykyistä henkisen tilan raivaamista...

8 kommenttia:

  1. Meillä molemmat osapuolet harrastaa käsillään ja on ihan luonnollista, että tilpehööriä pyörii jaloissa millon missäkin. Rakkaus on sitä, että paitsi sietää, myös vaalii niitä asioita, jotka tekee toiselle hyvää (esim. pään tuulettaminen skräppäämällä). Vältän yleensä ottamasta nettikirjoituksissa voimakkaammin kantaa henk.koht. -osaston asioihin, mutta tähän nyt kyllä sanoisin, että siippasi tarvitsee nyt vähän asennekasvatusta.

    Vertaa: olin skräpännyt jonkun aikaa, kun salakuulin mieheni selittävän miespuoliselle kaverillensa tohkeissaan, että Puuhis tekee sellaisia upeita albumisivuja, jne. Läppärin taustakuvaksi hän oli laittanut yhden mun tekemäni leiskan pojastamme ja esitellyt työkavereilleen. Hän myös aina tutkii innostuneena valmistuvat leiskat.

    Kyllä minusta sun pitäisi saada skräppäystila olohuoneen nurkkaan, keittiöön tms. Kuvaamasi kaappisysteemi ei kuullosta mahdottomalta vaatimukselta. Ja miehesi pitäisi innostua asiasta, että nytpä nikkaroin vaimolleni tällaisen upean studion... ihan vaikka äitienpäivälahjaksi.

    VastaaPoista
  2. Puuhis: ehkä avainsana tässä on se, millainen kommentin esittäneen suhde on askarteluun tms. käsillä tekemiseen (sisältää myös nikkaroinnin ;). Eli jos ei itse harrasta jotain vastaavaa, ei välttämättä tajua mistä on kyse.

    Oli pakko hiukan avautua tuossa postauksessa. :) Toivottavasti linkeistä on apua myös jollekin toiselle..

    VastaaPoista
  3. Hankala yhtälö. Itse luultavasti kestäisin ennemmin kumppanin ärtymyksen askartelukaapista olohuoneessa kuin molempien osapuolien jatkuvan ärtymyksen siitä, että toisen rakkain harrastus ja toisen aikaisempi nukkumaanmeno ovat ristiriidassa.

    Meillä asuu neljä ihmistä kahden makuuhuoneen asunnossa. Askartelutarvikkeeni olivat pitkään vanhempien makuuhuoneessa, jossa vauvakin nukkui. Minulla ei ollut kunnollista askartelutilaa eikä kumppanillani kunnollista kitaransoittotilaa. Nyt kokeilemme muutaman kuukauden sellaista järjestelyä, että koko perhe nukkuu toisessa makuuhuoneessa alakerrassa, ja yläkerran makuuhuoneessa on vanhempien harrastusvälineet, kaikki tietokoneet ja kaikki lasten lelut. Toistaiseksi olemme kaikki tyytyväisiä järjestelyyn. Sitten, kun vauva on tarpeeksi iso nukkuakseen koko yön, lapset ehkä saavat toisen makuuhuoneen ja vanhemmille tehdään makuuparvi nykyiseen harrastushuoneeseen, mutta harrastuksista emme enää suostu tinkimään.

    VastaaPoista
  4. Minusta oli oikein hyvä että avauduit tuolla tavalla :)

    Uskoisin että moni painii samantyylisten asioiden parissa ja jostakin syystä se vain kummasti helpottaa kun tietää ettei ole yksin vaikka suoranaista ratkaisua ei toisilta asiaan saisikaan (ainakin minulla asia toimii näin).

    Myös meillä on ilmassa sellaista että minun askarteluni vie tilaa (niin henkistä kuin fyysistäkin tilaa) ja välillä tulee keskustelua aiheesta. Meillä tosin mies on vielä hyväksynyt sen että valloitan puolet keittiöstä, mutta se että jään valvomaan kun muut ovat jo nukkumassa saa aikaan välillä kiristyvää ilmapiiriä. Olen perustellut asiaa sillä, että ainoa aika jonka voin käyttää askarteluihin on silloin kun lapset ovat nukkumassa ja askartelen jotta saan pidettyä pään kasassa ->myös äiti tarvitsee omaa aikaa ja muuten en sitä tule saamaan..

    Joten mielestäni oli tapa tuulettua sitten mikä vaan, tärkeintä siinä on se että se katkaisee arkea ja saa tyhjentää päätä edes pienen hetken, sen vuoksi se on niiin tärkeää kuin se on.
    (summa summarum: jos en käyttäisi rahojani ja puolta keittiötä askarteluun, todennäköisesti käyttäisin sen sitten psykiatriin..)

    VastaaPoista
  5. Meillä on keskusteltu myös aiheesta. Mulla on pieni kulmaan sopiva pöytä, alunperin ihan eri tarkoituskeen hankittu. Siinä on nipin napin mahtunu ompelemaan (ei verhoja), mutta skräppääminen ei todellakaan onnistu siinä.

    Kun taas avokillani on iso (todella iso) tietokonepöytä. Kauhea vääntö siitä, mitä asialle tehdään, kun oon totaalisen kyllästyny ainaiseen keittiönpöydän siivoukseen...

    VastaaPoista
  6. Voin kertoa, että pieni vaatekomero toimii mainiosti oman ajan saamiseksi. Mulla "työpajan" virkaa toimittaa pieni komeronpätkä, joka ei ole lämmitettyä tilaa, eristettyä onneksi kuitenkin. Pääasia on, että tila on minun, täynnä ja huom TÄYNNÄ kaikkea inspiroivaa tavaraa sekä oven saa kiinni. Tosin meillä mies on jo vuosien saatossa oppinut "sietämään" askarteluharrastuksen/-työn näkymisen kotonamme. Sanon sen olevan vain luovaa kaaosta:)

    VastaaPoista
  7. Tämä aihe on ollut useasti tapetilla myös meidän perheessä. Oma mies on kai aika keskitien kulkija. Sallii kyllä harrastuksen, mutta aiemmassa asunnossa tuli sanomista kun tarvikkeet rupesivat pursuamaan kirjahyllyn päältä ylitse... muuten olen saanut jemmata tavaroita kirjahyllyyn ja vapaisiin kaappeihin miten halusin.

    Kahden viikon päästä asutaan uudessa talossa (JEE!). Monet ulkopuoliset ovat ihmetelleet, miksi olen valinnut ottaa askartelupöydän ja tarvikkeet, pöydän myötä hieman ahtaaseen makuuhuoneeseemme. Vastaus on se, että halusin tarvikkeilleni paikan, jonne lapsilla ei ole asiaa. Se on minun oma alue, jonka toki mies tavallaan jakaa, mutta tällä järjestyksellä on myös hänen siunauksensa. Mies nukkuu viikolla aikaisin, viikonloppuna on yöeläjä. Sikeäunisena en kuitenkaan usko askartelun häntä häiritsevän vaikka vieressä nukkuisikin. Uudessa talossa lapsia ei enää nuku meidän makuuhuoneessa. Tavaroille on varattu tilaa vaatekaapeista, pöydän laatikoista ja päätykirjahyllystä. Toivottavasti tilat riittää : )

    Tähän asti olen aina askarrellut keittiön pöydällä. Keittiön pöydällä on ihanasti tilaa levittäytyä, mutta huonona puolena on että aina on pakko siivota kaikki pois. Täällä väliaikisasunnossa olen ominut keittiön korkeasta kaapista kaksi hyllyä perustarvikkeille, ja muut tarvikkeet olen penkonut pahvilaatikoista perähuoneesta. Käyhän se näinkin...kunhan välillä saa tuulettaa päätä askartelemalla!

    VastaaPoista
  8. Minä olen levittäytynyt meidän kaksiossa niin, että mun 3 metriä pitkä askartelupöytä on maakuuhuoneessa... Se on aina niin täynnä tavaraa, että en mahdu askartelemaan ko. pöydän ääressä... joten meidän keittiön pöytä on usein myös täynnä mun tavaraa... Mä herään usein askartelemaan klo 9 illalla... Joskus olen kyllä kuullut kysyttävän, että miksi sä heräät aina vasta illalla askartelemaan... No sen takia, että inspiraatio tulee vasta yleensä siihen aikaan :)

    No onneksi mun mies ei valita siitä, että mun tavarat lojuu pitkin kämppää... se on jotenkin tottunut tilanteeseen...

    Joku joskus kysyi, että mahtuuko sun miehesi teidän asuntoon? Sanoi, että mahtuu... sillä on omatilansa sohvan ääressä... se on sen valtakuntaan ja siihen mä en puutu :)
    Näin meillä sopu säilyy... mutta vaatiihan se mieheltä aikamoista joustavuutta ja silmien sulkemista tilanteelta ;)

    VastaaPoista