Blogini täyttää pian kaksi vuotta ja sen kunniaksi ajattelin järjestää arvonnan. Arvon kuvassa näkyvät lehdet eli Cloth, Paper, Scissors -lehden Studios-erikoisnumeron, jossa esitellään ihania askarteluhuoneita ja Somersetin todella paksun lehden Artful Blogging, joka on kunnianosoitus erilaisille kiinnostaville blogeille ja niiden tekijöille.
Lisäksi laitan mukaan kahdeksan itse päällystämääni nappia. Voittaja saa esittää toiveita kankaitten kuvioiden suhteen, mallia voi ottaa vaikka näistä kuvassa näkyvistä napeista.
Osallistua voi jättämällä kommentin, jossa kertoo millaista laajempaa, yhteiskunnallista iloa scrapbooking- tai askarteluharrastuksesta voisi olla. Olen usein miettinyt, pitäisikö tarjoutua nuorisotalolle pitämään ilmainen skräppäystyöpaja. Jos olisin itse tiennyt tästä harrastuksesta teininä, olisin varmasti saanut siitä paljon irti. Mieleen on jäänyt myös korttikampanja, jossa itse tehtyjä kortteja lähetettiin keskososastoille erilaisia etappeja juhlistamaan. Ulkomaisista blogeista olen lukenut skräppäystyöpajoista dementian alkuvaiheessa oleville ja heidän läheisilleen. Mahdollisuuksia on varmasti loputtomiin.
Vaikka sinulle ei tulisi mitään ideaa mieleen, jätä silti kommentti. Hyviä ideoita on tullut jo niin paljon, että ymmärrän hyvin, jos uutta ei ole helppo keksiä. Ei tarvitsekaan; voit esim. vastata mikä jo esitetyistä ideoista on sinusta hyvä. Vastausaikaa on helmikuun loppuun asti. Suurkiitos jokaiselle näistä kahdesta vuodesta. On ollut ihana tutustua toisiin harrastajiin ja saada inspiraatiota uuden kokeilemiseen. Jokainen kommentti on aina ikkuna uusiin ajatuksiin.
onnea 2-vuotiaalle blogille! ehdottomasti yksi suosikkiblogeistani!
VastaaPoistajos esim just nuorille pidettäis jotain pajaa tms., niin myös sellaiset ihmiset, jotka ei itse muuten koe olevansa mitenkään luovia tai taiteellisia, vois saada itsevarmuutta tälläsissä asioissa. mullakin on muutama tuttu, jotka on sanonu et "en mä koskaan oo ollu mikään luova tai taiteellinen", vaikka ne oliskin. (kylläpä on taas niin vaikeesti selitetty...) mutta musta tuo nuorten askartelu/skräppäyspaja olis hyvä juttu. myös joillekin masentuneille/itseään etsiville voisi olla hyötyä skräppäyksestä aiheiden tai vaan sen tekemisen ansiosta.
Onnea 2 -vuotiaalle! Blogisi on todella ihana ja inspiroiva, ilahdun aina kun näen sen päivittyneen :)
VastaaPoistaItse enimmäkseen vanhusten parissa työskentelevänä voisin kuvitella skräppäystä esim. vanhusten päivätoiminnassa (jo pidemmälle dementoituneetkin yleensä nauttivat valokuvien katselusta), olisi varmasti antoisaa sekä vanhuksille että hoitajille. Toinen ajatus mikä mielessä on kytenyt jo pitkään olisi lahjoittaa ylimääräisiä skräppäystarvikkeita omien lasten koululle - joko skräppäystä tai muuta askartelua varten.
Onnea kaksivuotiaalle!
VastaaPoistaNoiden jo ilmoitettujen lisäksi ei tule mieleen mitään uutta... Itse olen lahjoitellut lähipäiväkotiin kerran jos toisenkin itsellä käyttämättömäksi jääneitä askartelutarvikkeita ja ilomielin ne on aina otettu vastaan. Askartelupaja voisi olla mukava myös sairaaloissa vuodeosastoilla tai sellaisilla, jossa viivytään pidempään - askartelijoina lapset taikka vaikka odottavat äidit.
Onnea 2-vuotiaalle! Tykkään käydä täällä usein!
VastaaPoistaItse olen ollut mukana koulun ja tarhan askartelupäivissä ja tehnyt lasten kanssa erilaisia lahjoja (joulu, äitienpäivä, isänpäivä) sekä pitänyt askartelukursseja tarhan tädeille. ylimääräisiä tuotteita on tullut lahjoiteltua mm. koulun askartelutarpeiksi ja hyvin ovat ottaneet vastaan. itse olen vapaaehtoistyönä askarrellut kortteja ja rasioita koulun myyjäisiin, jolla on kerätty rahaa luokkien kassoihin, niin lapset on päässeet retkille ja tekemään projektiviikkoja tms. scräppäys on terapiaa, yhdessäoloa, avunantoa ja kaikkea siltä väliltä. se pitää aktiivisena, antaa mielihyvää ja tuo paljon uusia kontakteja ja ystäviä. en olisi päivääkän ilman :-)!
Mitään uutta edellisiin kommentteihin ei ole, mutta tuollaiset pajat edellisten lisäksi myös sairaalan pitkäaikaispotilaille voisi olla hyvä ajatus...Itse olen ajatellut, että olisipa tällainen mahdollisuus ollut jo nuorena.
VastaaPoistaOnnea 2-vuotiaalle blogillesi! Paljon intoa jatkaa tätä harrastusta...
Onnea 2-vuotiaalle täältäkin! Ihana, luova, inspiroiva.
VastaaPoistaSkräppäyksen avulla voisi varmasti työstää omaa menneisyyttään, löytää niitä positiivisia asioita, joita jokaisella elämässään on ollut, vaikka sitten ihan kaikki ei olisi putkeen mennytkään. Ajattelen nyt lähinnä adoptoituja, sijaisperheissä kasvaneita/kasvavia. Ehkä negatiivistenkin asioiden käsittely on helpompaa tällä tavoin.
Paja-tyyppinen juttu olisi siinä mielessä hyvä, että niin monelle lapselle ja nuorelle se, että joku aikuinen jaksaa ja viitsii tehdä jotain heidän kanssaan on juuri se mitä he kaipaavat -vaikka joskus ihan muuta väittävätkin :-)
-Se blogiton Anu-
MLL:n perhekahviloissa voisi pitää pieniä korttipajoja lapsille, tai MLL:n tiloissa vois varmaankin järjestää korttipajoja myös nuorille.
VastaaPoistaOnnea minunkin puolestani! Mukavasti olet inspiroinut ja luomuksiasi on kiva seurata. On tullut jo niin paljon hyviä ideoita ja kohteita, etten keksi tähän hätään mitään uutta. Skräppäys/askarteluhan on hyvää terapiaa ja keino tutustua itseensä.
VastaaPoistaOnnea ihanalle taaperoikäiselle! :)
VastaaPoistaItse en ole koskaan skräppäystä kokeillut, joten mietin kysymystäsi kortteilun kannalta. Olen monesti ulkomaisissa blogeissa törmännyt "kampanjoihin", joissa kortteja lähetetään esim. sairaille lapsille johonkin tiettyyn sairaalaan tai jotain muuta kautta esim. jotain tiettyä sairautta sairastaville lapsille ihan vain iloa tuottamaan, ettei pienten elämä olisi pelkkää sairaalaa ja lääkkeitä. Samaa periaatetta soveltaen kortteja voisi lähettää vanhainkoteihin jne, kukapa nyt ei yllätyskortista ilahtuisi. Tällaisiin kampanjoihin osallistuisin itsekin mielelläni, tarvittaisiin vain joku innokas, joka niitä järjestäisi :)
Enemmän ruohonjuuritason toimintana olen monesti laittanut omia ylimääräisiä askartelutarvikkeita jakoon lähipiirin lapsille - ehkä se ei kovin laajaa yhteiskunnallista toimintaa ole, mutta yksikin iloinen lapsi on hyvä asia :)
Onneksi olokohon!
VastaaPoistaOon itte kans miettiny, että sitte ku on kasas tarpeeksi osaamista ja taitoa, olis kiva päästä skräppäämään nuorten kanssa.
Voisi olla nuorille hyvä keino käsitellä asioitaan:)
Onnitteluni! Hienoja ideoita kaikilla! Mulle tuli vielä mieleen että miten olisi joku näyttely jostakin tietystä aiheesta? esimerkiksi: Skräpätään kaikki suomen kala- tai lintulajit, vanhojen autojen näyttely skräppäyksen keinoin tai miksipä ei vaikkapa näyttely omasta kotikaupungista skräpättynä. Yleissivistävää :)
VastaaPoistavau, esititpä hyvän kysymyksen!
VastaaPoistaulkomaisista askartelulehdistä aina lukee kuinka kortteilu/skräppäys on auttanut sairastuneita (esim. syöpä ym) ihmisiä.
Becky Higgins on tehnyt kivoja projekteja koulun kanssa, sen kaltaisissa olisin itsekin mukana!
Työpajassa nuoret voisivat kokea olevansa tärkeitä - heidän elämänsä ja kokemuksensa ovat kiinnostavia ja dokumentoinnin arvoisia!
Skräppäys on niin lastenkengissä Suomessa, että mahdollisuuksia tuntuu olevan ihan loputtomasti, pitäisi vaan tietää minne suuntaan lähteä ja mistä aloittaa.
niin moni ei tiedä ollenkaan mitä skräppäys on. Moni edellisistä kommentoijista mainitsi, että olisipa tiennyt skräppäyksestä nuorempana. On varmasti paljon nuoria, jotka haluaisivat skräpätä jos vain tietäisivät mokomaa olevan olemassakaan, nuoria, jotka tarvitsisivat keinoa ja tapaa olla luovia, ilmaista itseään ja kertoa elämänsä tarinaa.
onnea 2-vuotiaalle, yhdelle mun suursuosikeista :)!
Onnea kaksivuotiaalle!
VastaaPoistaJo esitettyjen työpajaideoiden lisäksi tulee mieleen skräppääminen tärkeistä eettisistä, yhteiskunnallisista, tms. aiheista ja siten miettiä itse ja ehkä blogien kautta saada muillekin heräämään ajatuksia.
Onnea 2-vuotiaalle! Ja kiitos sinulle ahkerasta päivittämisestä ja ideoiden ja ajatusten jakamisesta meidän muiden kanssa, ja toisinaan ihan livenäkin! =)
VastaaPoistaSkräppäys sopisi mun mielestä niin monille ihmisille ja niin moniin elämäntilanteisiin, että tätä harrastusta kun vain saisi laajemman yleisön tietoisuuteen...
Anoppilassa luin just eilen Vantaan Sanomia, jossa oli pini juttu skräppäyksestä Mira Ekosen haastattelun muodossa. Lähinnä se oli mainos Intohimona Skräppäystapahtumalle, mutta silti päällimmäisenä fiiliksenä oli ärsytys jutun luettuani... Artikkelissa kun esiintyi sana ROSKAKIRJAHARRASTUS!!!! Ja että vain häistä ja kaikesta siihen liittyvästä voi skräpätä.....
(http://www.vantaansanomat.fi/Extrat/Haat/Skrappaa-itsellesi-ikimuistoiset-kuva-albumit)
Onnittelut vuosipäivästä! Olen ajatellut asian niin, että kaikki kaunis ja ihana parantaa ihmisten mielialaa, oli se sitten itse tehtyä tai saatua. Eli jokainen tehty askartelu tuottaa mielihyvää jollekin, onhan sitä yhteiskunnallista hyötyä jo siinäkin. :)
VastaaPoistaOnnea blogille!
VastaaPoistaItse ajattelen juuri terapeuttista skräppäystä, siis esim. mielenterveyskuntoutujille tai jollekin kansanterveysjärjestölle osana muuta ohjattua toimintaa. Joitain vuosia sitten lehdessä oli juttu työttömäksi jääneestä masentuneesta ihmisestä,joka jostain syystä alkoi ottaa valokuvan jostain arkisesta asiasta joka päivä. Kuvien vähitellen kertyessä hän huomasi mielialansakin kohenevan, ja lehtijuttu oli tehty valokuvanäyttelyn yhteydessä.
Onnea kaksivuotiaalle blogille! Minäkin olen sinun himolukijasi, varmaan olen koko kaksi vuotisen bloggailusi sinua seurannut.
VastaaPoistaToi dementia työskentely kuullosti ihan mahtavalta, varsinkin kun sitä on sairastanut lähelläni ihmisiä. Ja omaa muistiaankin saa aina välillä vähän tsempata toimimaan paremmin. Skräppääminen tosiaa pitäisi tuoda jotenkin "lähemmäksi ihmisiä", kaikki kuvittelee harrastuksen olevan jotekin kovin vaikea ja luovuutta pitää olla hirmusti, mutta eihän se niin mene.
Kiitos sinulle kun jaksat pitää yllä blogiasi ja oikein paljon onnea 2-vuotiaalle sellaiselle! Käyn sivuillasi päivittäin =)
VastaaPoistaEdellämainittujen ideoiden lisäksi en keksi uutta sanottavaa, muuta kuin sinulle, että jatka samaa rataa ja kiitos voielä kerran kun inspiroit minua ja monia muita!
Olen mietiskellyt tätä asiaa eilisestä asti, kun kävin tämän postauksen lukemassa. Mietin omalta kannaltani kuinka rentouttavaa ja ihanaa on ollut purkaa masennusta skräppäykseen. Olen käsitellyt ja "sanonut ääneen" sellaisia asioita joista en ole pystynyt puhumaan. Voisin lämpimästi suositella masennuspotilaille skräppäystä.
VastaaPoistaOnnea 2-vuotiaalle täältä Lapin maisemista.
VastaaPoistaMinusta olisi kiva jakaa eteenpäin sellaista scräppäysasiaa että scräpätä voi kaikista arkisistakin asioista eikä vain aina juhlista ja matkoista. Monesti olen miettinyt, että pitäisi töissä järjestää jokin esittelytilaisuus ja vähän avata ihmisille aihetta.
Onnea, Xing!
VastaaPoistaHienoja ajatuksia tärkeästä aiheesta. Mä olen jo useamman kerran lahjoittanut lähipäiväkodille askartelutarvikkeita, joita en itse tarvitse. Ovat olleet tosi kiitollisia! Lisäksi olen käynyt opettamassa esimerkiksi Maze-kirjan taittelua.
Halua olisi silti auttaa enemmän oman rakkaan harrastuksen avulla. Sun lanseeraama termi "voimaannuttava skräppäys" kun tekisi hyvää ihan kaikille ikään ja terveydentilanteeseen katsomatta.
Onnea onnea, ja monta vuotta lisää bloggausta, kiitos :)
VastaaPoistaMie komppaan erityisesti Elinarskua siinä, että että kaivettaisiin luovuutta esiin kaikista, ikään ja kokoon katsomatta :)
No höh! Eilen näpyttelin jo pitkän kommentin, mutta se näköjään hävisi jonnekkin bittiavaruuteeen...
VastaaPoistaMutta, onnea hirmusti 2.vuotiaalle!!
Nyt kun lukee näitä kommentteja niin tuntee itsensä kyllä hyvin onnekkaaksi: Itse skräppäsin ensimmäisen leiskani 4-luokalla ko. luokkavuoden itsenäisyyspäivän juhlista Finlandia-talolla. Löysin harrastuksen Tiimarin kautta, mutta muutaman sivun jälkeen innostus lopahti.
Kaksi vuotta myöhemmin kun löysin blogimaailman kortteilun kautta, löysin myös ihania skräppäysblogeja, tämän blogin lukuun ottaen, ja ne innostivat takaisin harrastuksen pariin, kiitos siitä kuluu myös sinulle Xing!!
Ja kyllä mä uskon että skräppäys ja yleensäkin askartelu pitää mut järjissäni. Oon myös saanut pidettyä uskomattoman hyvät suhteet äitiin ja muuhun perheeseen.
Kaverit aina ihmettelee kun mä iloitsen että
"Jes, kohta on kevät, me voidaan taas istuttaa kukkia äitin kanssa!" tai "Jee, äitillä on vapaapäivä, voitaiskohan me askarrella yhessä!"
Kun suurin osa mun luokkalaisista (14-15-v) on aina riidoissa niitten porukoitten kanssa, juo, polttaa ja viettää viikonloput missä lie, mä pyörittelen papereita ja valokuvia yömyöhään.
Kai se on kun selaa niitä valokuvia ja miettii mitä kaikkea on tehny äitinkin kanssa. Ei sillon voi kun miettiä että "Miks mä olisin vihanen sille? Joo okei, kyllä se aina välillä valittaa siivouksesta tai vaatteiden viennistä pyykkiin, mut hei se vei mut mökille, Lintsille ja Forssaan markkinoille." Se jotenkin tasaa niitä tilejä :)
En tiiä missä olisin ilman askartelua, varmaan tuolla Rauttiksella kejäämässä jotakuta käymään mulle Alkossa.
Kiitokset vielä kerran inspiraatiosta, jota täältä aina lähtee mukaan! Ja joo, skräppäystä vaan kouluihin!!
Kirjoitan ensin, katson sitten vasta toisten kommentit.
VastaaPoistaEsittelemäsi sanapari voimaannuttava skräppäys on minusta ehdottomasti kehittelemisen arvoinen ajatus. Valokuvaamalla ja kuviaan skräppäämällä voi jäsentää ajatuksiaan ja tunteitaan, juurruttaa hyviä muistoja, luoda ja vahvistaa myönteisten asioiden hermoverkkoyhteyksiä. Kohderyhmänä tällaiselle toiminnalle voisivat olla vaikkapa mielenterveyskuntoutujat tai lapset ja nuoret - vaikeissa tilanteissa elävät tai ketkä tahansa, sillä jokainen lapsi hyötyy esim. itsetunnon vahvistamisesta, mihin oikein ohjatulla skräppäämisellä voi päästä.
Ja: Onnittelut taaperoikäiselle! :)
Nyt ehdin lukea muidenkin kommentit, aika samoilla linjoilla näköjään ollaan :D
VastaaPoistaOnnea täältäkin! Ja onpas muuten tullut hienoja ideoita!
VastaaPoistaMinusta on ollut koskettavaa (ja merkittävää), kuinka skräppääjät ovat tehneet kirjan jonkun poismenon johdosta (liikuttavin oli äiti, jolta jäi jälkeen pieniä lapsia) ja jättäneet sen perheelle muistoksi (tuossa tapauksessa, että lapset muistaisivat äidin ja tutustuisivat häneen sitten isoiksi tultuaan). Ei taida olla mitenkään yhteiskunnallinen ajatus, mutta merkittävä silti.
Ja ollaanpa Hempan kanssa tutustutettu aika moni nuori ja vähän vanhempikin skräppäämisen maailmaan. Ne on olleet todella kivoja hetkiä ja toivottavasti antaneet myös osanottajille iloa!
Pari päivää sitten luin kysymyksesi ja olen odottanut jotain neronleimausta, mutta eipä ole tullut... Nuorten kanssa skräppäily ekana tulee mieleen, ja toisaalta vanhusten. Tosi hyviä pohdintoja täällä kommenteissa, kiitos kun kysyit siis. :-)
VastaaPoistaJa hyvää synttäriä blogisankarille!
Onnea 2 -vuotiaalle, yhdelle lemppariblogeistani! :)
VastaaPoistaSannikan tavoin olen nyt pohtinut kysymystäsi kaksi päivää, enkä keksi enää mitään lisättävää noihin aiemmin tulleisiin, upeisiin kommentteihin.
Tuo blogittoman Anun kommentti menneisyyden työstämisestä skräppäyksen keinoin kyllä kolahti, vaikkei omasta elämästäni mitään mullistavaa löydykkään.
Terkuin, Katja :)
Onnea Xing, hienosta blogista ja sen ahkerasta päivityksestä!
VastaaPoistaMun skräppäysharrastus on auttanut ainakin yhtä viis henkistä perhettä. (omaani)
syy miksi en yleensä sensuroi henkilökohtaisia tekstejäkään on se, että joku voi saada niistä mahdollisesti jotain lohtua/vahvistusta.
Uskon tosiaan että skräppäyksellä on ihmeellinen voima 'pitää meitä pinnalla'. Taideterapeuteille pitäisi ainakin esitellä tätä harrastusta.
Ehdotus MLL:ssä pidettävästä skräppäyksestä on erinomainen, mikä ettei vaikka työpaikankin virkistyspäivässä tms.
Miten paljon iloa ja onnea saisi vanhainkodissa aikaan jonkinlainen minä-kirjan teko. Teemalla: lapsuus, nuoruus, aikuisikä, tärkeät asiat joita on opittu/koettu jne. Miten kiva sitä varmasti olisi vanhuksen lukea, kerrata katsella kuvia. (puhumattakaan siitä minkälainen aarre se olisi jälkipolville)
Onnittelut 2-vuotiaalle
VastaaPoistaHyviä ehdotuksia on tullut paljon. En keksi mitään enempää. Itse teen vanhusten parissa töitä ja uskon, että dementoitumisen alkuvaiheessa tämä olisi sopivaa, mutta pidemmälle edenneellä, se ei ehkä onnistu. Kukapa sitä silti kieltää kokeilemasta, voin olla väärässäkin. Toivottavasti.
Onnea 2-vuotiaalle blogille!
VastaaPoistaItse olen ollut muutama vuosi sitten kuntoutuksessa työuupumuksen vuoksi, ennen skräppäysharrastuksen aloittamista. Siellä piirsimme "elämänkaaremme". Jälkikäteen ajatellen se oli kuntoutuksen yksi tärkeimmistä hetkistä, siinä oppi paljon itsestään. Skräppäys tuossa yhteydessä olisi todennäköisesti avannut asioita vielä enemmän ja siihen olisi myös voinut purkaa asioita ihan eritavalla.
Onnea, onnea 2-vuotiaalle blogille!
VastaaPoistaHienoja kommentteja kaikilla, itse menen aivan samoilla linjoilla. Tulen itse valmistuttuani työskentelemään eri ikäisten ja eri asioista toipuvien kuntoutujien kanssa ja todennäköisesti aion käyttää skräppäystä yhtenä toimintana. Toki tämä on yksilöllistä, eikä voi olettaa skräppäyksen sopivan kaikille, mutta uskon, että useiden asiakkaiden kanssa tämä tuo onnistumisen tunteita ja auttaa löytämään niitä omia voimavaroja. Se on kuntoutukselle hyvä alku :)
Onnea kaksivuotiaalle. Mielestäni parasta antia on se, että jaetaan osaamista muille. Mielestäni sinun blogisi on tässä suhteessa tosi hyvä, sinä jaat upeita vinkkejä muiden käyttöön.
VastaaPoistaYksi asia mikä meidän pitäisi muistaa on myös se, että pitäisi enemmänkin pistää sellaista tavaraa kiertoon esim. hyväntekeväisyysteemalla millä ei itse enää tee mitään, mutta mistä voisi olla hyötyä esim. lastensairaaloiden osastoilla, joissa on pitkäaikaissairaita lapsia. Voi kuinka iloisia lapset olisivatkaan jos saisivat iloa päiväänsä näillä meille ylijäävillä tavaroilla. Tulee usein mieleeni kuinka pieniä ovat nämä kuntien määrärahat kun on kyse jostain vapaa-ajantoiminnasta.
vastavierailulla. :)
VastaaPoistakivat lehdet!
minusta vanhuksille voisi pitaa skrappaysluokkaa. heilla on paljon elaman muistoja ja tarvitsevat tekemista ja ajankulua. en tieda onko joku maininnut tuon jo. en lukenut muita kommentteja.
nyt menen katsomaan mita kaikkea kivaa blogiltasi loytyy.
No luinpa kaikki kommentit; hienoja ideoita leijaili valtavasti! Kaksi ekaa kommenttia eli elinarskun ja omulin voisin allekirjoittaa heti ja marikalla oli myös mielestäni hyvä meininki kommentissaan! Mitäpä tähän enää osaa lisätä...mutta ONNEA blogillesi, luen sitä säännöllisesti, jaksa jatkaa!
VastaaPoistaOnnea kaksi vuotiaalle! Minä kyllä yhdyn tuohon vanhusten skräppäys asiaan ja miksei myös lapset vois tätä harrastaa,niillähän on tunnetusti toi hyviä ideoita! Jatka vaan blogiasi samaan malliin ja kiitos hyvästä blogista!
VastaaPoistaKiitos jaetusta ilosta :) Eli blogiasi on ollut ilo lukea!
VastaaPoistaitse olen käyttänyt "skräppäystä" ryhmäyttämiseen ts. tietty ryhmä on yhteistyössä koonnut sivun joistakin tärkeistä asioista. Tällöin myös "heikkotaitoisemmat" ovat päässeet jakamaan "taitavamien" osaamisen ja lopuksi on jaettu yhteinen ilo.
(josko tuosta selityksestä nyt kärryille pääsi ;) )
Uskomattoman hienoja kommentteja kaikilta. Kuten Sannika myös minä jäin odottamaan sitä mahtavaa ahaa-elämystä :D Täälä on heitelty ilmoille jo niin monta mahtavaa ideaa, että aika vaikea on keksiä enää mitään uutta.
VastaaPoistaMä joskus mietin, että mitä mun albumeille tapahtuu sitten aikanaan, varsinkin jos mahdollinen jälkikasvu ei syystä tai toisesta halua kaikkia niitä säilyttää. Mulle tuli mieleen, että mä haluaisin lahjoittaa albumit esimerkiksi Kansanrunousarkiston käyttöön. Skräppäys on kuitenkin sitä henkistä perintöä parhaimmillaan :)
Onnittelut! Olen aikalailla Ciilin kanssa samoilla linjoilla, mullakin on paljon parempaa tekemistä verrattuna muihin ikäisiini (heiluvat kaupungilla polttaen ja juoden ties mitä..) iltaisin, ja vielä nautin siitä. Monet mun luokkalaiset ihmettelee miten "jaksan näprätä joittenki tylsien paperien kanssa", mutta mulle tää on kyllä keino purkaa kaikkia mahdollisia tunteista ilosta masennukseen. Itse kyllä suosittelisin muillekin ikäisilleni tätä, sillä tähän jää koukkuun, ja tällä tavalla on helpompi käsitellä asioita, joista ei välttämättä pysty puhumaan.
VastaaPoistaOnnea 2-vuotiaalle! Täällä on ilo vierailla.
VastaaPoistaKuten moni muukin, mietin asiaa itseni kannalta. Työni on hektistä ja välillä aika kuluttavaakin. Suurta mielihyvää tuottava skräppäysharrastus on tuonut työlle mukavaa vastapainoa ja siten vaikuttanut työssä ja arjessa jaksamiseen. Yöllä eivät työasiat pyöri mielessä - jos jotakin mielessä käy, se on mukavaa pohdintaa meneillään olevaan sivuun liittyen. Minikokoista yhteiskunnallista merkitystä, ehkä?
Onnea blogille!
VastaaPoistaMelkein samoilla linjoilla mäkin kuin ciili. Me innostuttiin mun kaverin kanssa skrääämään n. vuos sitten, ja siitä lähtien ollaan esimerkiksi nähty paljn useammin, kun meillä on aina ollut jotain tekemistä, kaverin luo kun muuten on jonkun verran matkaa..
Koulussakin me ollaan skräpätty koko luokan kanssa, kun saatiin opettaja taivutettua. Pojatkin skräppäs yhet leiskat, mikä oli oikeasti tosi kiva juttu, kun ne normaalisti on kaikkea vastaan. Nyt me aloitettiin ennen hiihtolomaa sellasta ``taulua´´ meijän luokan seinälle, missä on jokaisesta luokan oppilaasta pieniä tietoja yms.. eli jokainen tavallaan skräppää itsestään ihan pikkuisen leiskan.
Oon ehdottomasti sitä mieltä, että skräppäystä pitäis enemmän olla näin nuorten keskuudessa. Jos vaikka nuorisotalolla justiin pidettäisiin vaikka ihan pieniäkin ``kursseja´´ missä sais kokeilla ja testailla, olis se mahtava juttu. Se olis tosi hyvä tapa kokoontua viettään aikaa kavereitten kanssa.
Onnea kaksivuotiaalle!
VastaaPoistaLuin juuri Hesarista, miten ihmisiä oli pyydetty pitämään jonkin aikaa päiväkirjaa noin 10 vuotta sitten ja nyt taas uudelleen ja miten päiväkirjamerkinnöistä oli tullut hyvin esiin yhteiskunnan muutokset. Vielä enemmän asioita voisi tulla esiin, jos vastaava tehtäisiin skräpäten. Valokuvista näkyisi senhetkistä elämää, ja jotkut osaavat muutenkin toteuttaa itseään paremmin visuaalisesti kuin pelkän tekstin avulla.
Onnea ja toivottavasti sama meininki jatkuu blogissa, täällä on kiva käydä katselemassa.
VastaaPoistaTykkään kovasti ideoista, että skräppäystä voisi tehdä piristävänä/kuntouttavana puuhana mm. vanhainkodeissa tai eläkeläiskerhoissa. Samalla perheiden historiaa välittyisi eteenpäin.
Minusta olisi kiva, jos skräppäystä olisi mahdollisuus myös peruskoulun kuvistunneilla kokeilla. Se tarjoaa mahdollisuuksia taiteelliseen ilmaisuun, vaikka ei kokisi olevansa hyvä piirtäjä. Alemmilla luokilla on paljon askartelua, mutta minun muinaisina kouluaikoinani ei yläasteella askarreltu mitään. Olen opettanut skräppäystä ekaluokkalaiselle ja taas pidämme yhteisen skräppäyssession pikapuoliin.
Onnittelut kaksivuotisesta taipaleesta, blogisi on ihanan inspiroiva!
VastaaPoistaHyviä ideoita on täällä tullut esiin, kannatan oikeastaan kaikkia!
Ja juuri ja juuri taidan ehtiä vielä arvontaankin mukaan..
kiitos xing hienon asian esiin nostamisesta! olen opiskellut ja ollut työssä kädentaitojen ohjaajana jo vuosia ja näin nähnyt (kaikenlaisten) kädentaitojen merkityksen erilaisille ryhmille, vanhukset, vammaiset, mielenterveyskuntoutujat, lapset, nuoret yms.
VastaaPoistakaikki käsillä tekeminen on erityisen terapeuttista, mutta olen myös miettinyt, kuinka paljon skräppäyksellä olisi annettavaa myös kentälle. olenkin yrittänyt saada myös entiset opettajani kiinnostumaan aiheesta, ja ottamaan skräppäystä osaksi opetusta, tässä ainakin toistaiseksi onnistumatta.
itse kierrän maata puhumassa skräppäyksen ilosanomasta. nyt etenkin monet Martta-ryhmät ovat aivan innoissaan aiheesta ja saan illan aikana kymmeniä iloisia ihmisiä lähtemään koteihinsa skräpättyjen sivujensa kanssa. kuinka iloinen olen myös itse, että taas sain ihmisille antaa niin paljon. iltamyöhään kotiin ajaessani, usein hymyilen, intoilen, hyvä kun pysyn ratissa, kun mieli on niin korkealla (voi siis sanoa, että terapeuttisuus on molemminpuolista). monet kerrat myös kuuntelen ihmisten tarinoita ja murheita, usein saan myös sähköpostia, kiitokset, että olen jaksanut kuunnella.
itse skräppään, kuten myös opetan, niin, että aina eivät materiaalit, tarvikkeet tai välineet tarvitse olla pääosissa. rakkaat kuvat, hienot oivallukset, hyvä mieli tehdystä työstä. siinä kaikki.
toivon todellakin, että skräppäys ja muu kädentaito saisi enemmän sijaa ryhmien kuntoutuksessa ja kaikenlaisessa muussa vapaa-ajan toiminnassa. valitettavasti kentällä supistetaan juuri kyseisistä toiminnoista.
ja mitä pääkaupunki-seudun ilmaisjakelulehtien Skräppäys-juttuun tulee, juttu tehtiin Sinellin toimittaja-päivillä, joissa oli aiheena Häät. toimittaja itse teki jutun, toiveena Hää-aihe. sain jutun oikoluettavaksi, useat kohdat oli korjattu, mutta tuo Roskakirja jäi painettavaan tekstiin, en siitä kovin iloinen ollut minäkään.
xing, jatka samaan malliin, aina uudestaan ja uudestaan saavun ihmettelemään töitäsi!!
Tuosta Puuhapeten vaimon kommentista tuli mieleen, että itse olin viime vuonna eräällä yläasteella muutamalla valinnaiskuvaamataidon tunnilla kertomassa skräppäyksestä. Aluksi porukka tuntui suhtautuvan vähän varauksella koko touhuun mutta sitten kun pääsivät vauhtiin eivät olisi malttaneet lopettaa ollenkaan. Opettajakin oli mielissään kun nuoret olivat niin innostuneita uudesta jutusta :)
VastaaPoistaTuo skräppäys on aivan ihana harrastus.Itse en ole vielä rohjennut kokeillut sitä.Pitäisi kyllä kokeilla,kun sunkin työt on niin hurjan kauniita.Paljon onnea blogisi johdosta.
VastaaPoista