Merten takana

Viikko sitten minulla oli mahdollisuus käväistä Yhdysvalloissa, Seattlessa Creating Keepsakes -skäppäystapahtumassa (tuttavallisesti lyhennettyna CKC). CKC järjestetään joka vuosi useilla eri paikkakunnilla, ensi vuoden aikataulun näkee tästä.


CKC:n perusrakenne on hyvin samanlainen kuin kotimaisessa Intohimona skräppäys -tapahtumassa. On skräppäystä, kilpailuja, kursseja ja messut, joissa on mahdollisuus tehdä ostoksia. Mittakaava on toki erilainen; suomalaisittain jo ala-aulan "laukkuparkki" sai hymyn huulille (katso alin kuva).


Itse olin liikkeellä ystävän kanssa, joka ei harrasta skräppäystä, eikä minulla ollut mahdollisuus kuin käväistä tapahtumassa. Kursseille osallistuminen olisi muutenkin ollut vaikeaa, sillä mukaan olisi pitänyt tuoda omat askarteluvälineet. Voin vain kuvitella lentokentän turvatarkastusväen ilmeet, ja omani, jos niitä kuljettaisin mukanani.. Omat kokemukseni rajoittuvat siis vain CKC:n messuihin.



Napsin kuvia sattumanvaraisesti eli näissä ei ole tuttuja ihmisiä. Yleiskuvan näistä toivottavasti saa. Messujen sisäänpääsy maksoi 7 dollaria, jos mukana oli webbisivulta etukäteen printattu alennuskuponki. Kursseille osallistujille sisäänpääsy oli ilmainen.

Myyntipisteiden lisäksi messuilla oli runsaasti make-and-take -pisteitä, joissa opetettiin uusi tekniikka tai tehtiin jotain pientä. Yleensä nämä olivat maksullisia (muutama oli ilmainen), hinnat näyttivät liikkuvan noin 3-5 dollarissa, joka kattoi opetuksen lisäksi tarvikkeet ja välineiden käytön. Omia välineitä näihin ei tarvinnut kuten kursseilla. Make-and-take -pisteisiin ei tarvinnut ilmoittautua erikseen, vaan niihin pääsi jonottamalla, jos vapaita paikkoja ei ollut.


Uteliaana kurkistelin kaikkea, mitä messuilla oli tarjolla. Omiksi suosikkinäytteilleasettajikseni nousivat Crafty Secrets, Elle's Studio ja SEI sekä lukuisten paikallisten kauppojen kojut. Oli ihanaa päästä ihan oikeasti hypistelemään tarvikkeita ja näkemään esimerkiksi Elle's Studion väki.


Oli myös hauska nähdä, mikä oli "muodissa" tai oikeastaan, mitä kaikkien askartelulaukuista tuntui löytyvän.


Ja nähdä miltä paljon mainostetut tuotteet kuten tämä askartelukaappi näyttävät oikeasti.


Kaikkien ihanuuksien lisäksi messuilla oli paljon myös sellaista, joka ei miellyttänyt visuaalisesti. Joko omaan makuuni liiankin romanttista...



...tai muuten ei-omaa-silmää-miellyttävää. Näitä puolivalmiita sivupohjia oli paljon myynnissä, mutta itse en oikein ymmärtänyt niiden lumoa.


Paikalliset olivat sitä mieltä, että tämän vuoden messuilla oli niukasti uutuuksia esillä ja tarjouksiakin olisi voinut olla enemmän. Itse olin kokemaani oikein, oikein tyytyväinen. Näkökulmaan varmasti vaikuttaa se, että skräppäystuotteiden hinta on Suomessa jo valmiiksi korkeampi (ne postimaksut...) eli kaikki tuntui erittäin edulliselta ja kiehtovalta. Uutuuksiakin bongasin.


Hinta-laatusuhteeltaan paras kokemus messuilla oli Cocoa Daisy, joka myi aikaisempien kuukausien kuukausipakettejaan 12 dollarin (noin vuoden vanhat) ja 19 dollarin (tuoreimmat) hintaan eli erittäin huomattavalla alennuksella. Voitte laskea, kuinka vähän se on nykyisellä vaihtokurssilla.


Oli myös erittäin mukavaa lopettaa puoli vuotta kestänyt aakkostarrojen ostolakko, kun Thickersien hinta oli noin puolet tai 1/3 Suomen hinnoista. Messukäynnin pidin etukäteen salaisuutena, koska en ollut varma, mahtuuko se aikatauluun. Kiva, että mahtui! Lisää matkahöpinää luvassa lähiviikkoina, ja haasteen voittajalle lupaan lähettää merten takaa mukaan tarttunutta.