Skissedilla #232

[for a summary in English, see below]

Riikan vierailuleiska Skissedilla-blogissa innosti minutkin kokeilemaan Skissedillan helmikuun luonnosta. Samalla kun skräppäsin, kuuntelin Paperclipping Roundtablen podcast-keskustelua hankalista aiheista skräppäämisestä ja päätin sen perusteella tehdä jotain itselleni epätyypillistä eli sijoittaa tekstin sivuun vihertävään kirjekuoreen piilotettuna.

Teksti kertoo valokuvassa jonkinlaiseksi pääkoristeeksi (...? :) päätyneestä unisiepparista ja siitä, miten ihan tavallinen arkipäivä voi muuttaa asioita. Tiivistetysti kyse on onnettomuudesta, jonka jälkeen unisieppari on askarreltu - ei onneksi sen vakavammasta - mutta halusin joka tapauksessa jättää tekstin piiloon mm. pieniltä, juuri lukemaan oppineilta sivujen selaajilta. Kaikkia muistoja ei tarvitse jakaa jokaisen albumia selaavan kanssa...

Ehkä sivun aiheen ja sen aiheuttamien ajatusten takia halusin sivusta kovin vapaamuotoisen: vähän niin kuin erilaiset ajatukset, jotka risteilevät eri suuntiin. Halusin jättää niille tilaa. Sivussa on mukana paljon vaaleanpunaistapaperia leikkaamalla tehtyjä yksityiskohtia, paljon kukkia, paljon helmiä, vähän embossausta ja vähän harmaata mustetta.  

Riikka's participation in the Skissedilla's February challenge inspired me to play along, too. Untypically of me, the page includes hidden journaling, because the story of the dreamcatcher (which on the photo is used as a some kind of a head ornament... :) is something I am not wanting to share with everyone who sees the page, especially the young audience here at home. In short, it is about how things can change on a very ordinary day, and this all has to do with when the dreamcatcher was made. Because of the nature of the topic, I wanted the page to have a free-flow kind of a feel, allowing the embellishments to take center stage. It was nice to play along, and I'm glad I found a good way of scrapbooking about something, which wasn't an easy topic!