Kynä ja sakset

Paperikeijun DT: paljon perhosia

2011-11-20T11:36:00.000+02:00

Kuviopaperit ovat aina olleet minulle "se juttu" skräppäyksessä. Ne kiehtovat kaikista eniten ja niitä on kiva yhdistellä. Tässäkään sivussa ei taida olla yhtään palasta yksiväristä paperia tai kartonkia, kuviopaperia vaan. Ja mustetta, maaleja, rosoista reunaa. Kaikki materiaalit ovat Paperikeijusta ja todella mieleisiä. Samoin sivun aihe eli nuorempi kissamme ja koko skräppäysharrastus...

Tarvikkeet:
Kuviopaperit mm. Pink Paislee Butterfly Wings, Pink Paislee Junque, Pink Paislee News. Isot aakkostarrat My Minds Eye. Paperikuviot (sammakko, lintuhäkki ym.) Pink Paislee, metalliset avain- ja lukkohaaraniitit myös Paperikeijusta.

Mattimyöhänen

2011-10-14T21:19:00.000+03:00

Muut Belgian matkalaiset kertoivat Donna Downeyn työpajasta jo aikoja sitten, mutta minulla se jäi arjen kiireiden ja työn ilon vuoksi tekemättä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Matkaseurueen muut työt samasta työpajasta: Lehtipollo, Creomi, Elina, Puuhapetenvaimo.

Donna Downeyn työpaja oli vauhdikas, ja äänekäs, koska siellä revittiin paljon kangasta. Kangas sitten "punottiin" lomittain, ja sen päälle leimattiin punainen suuri sydän. Työpaja oli samaan aikaan hyvä luonnetesti. Osa käytti metalliviivotinta hyvinkin pitkään ja osa vain iloisesti repi. Täytyy myöntää, että luonteeni vastaisesti jopa lainasin hetkeksi viivotinta, jollaista en normaalisti käytä. :)

Kangas ei ole minulle erityisen luonteva materiaali, eikä Donna Downey kuulu ykkössuosikkeihini, mutta hurjan kivaa oli silti. Ehkä innostun repimään kangasta joskus toistekin.

Työpajassa kokeiltiin myös silityskuvioita, jotka olivat ainakin minulle uusi tuttavuus. Samoin uutta oli se, että varsinkin amerikkalaisilla skräppäystähdillä myös tähden puoliso oli aina mukana työpajan järjestelyissä. Esimerkiksi Donna Downeyn puoliso oli silitysapuna koko työpajan ajan.

Inspiraatiota ulkomailta

2011-09-26T19:14:00.000+03:00

Viime viikonloppu ei varmasti unohdu koskaan. Matkasin neljän suomalaisen skräppäyskaverin kanssa Belgiaan tapahtumaan, jossa opetti muun muassa skräppäysidolini Ingvild Bolme. Tämä sivu on eilen Ingvildin työpajassa tehty, ja omaa siinä on oikeastaan vain otsikko ja valokuva. Materiaalit ja design ovat Ingvildin. Hänen työpajoissaan kaikki osallistujat tekevät samantyylisen sivun, ja oppivat sillä tavalla Ingvildin käyttämiä tekniikoita ja sommittelua.

Omassa sivussani taitaa kaikki olla hiukan vinksin vonksin, ainakin linnunpönttökoristeet. Yllättävän hyvin skräppäystarvikkeet selvisivät kuitenkin lentomatkasta ja työpajan runsas kukkakoristeantikin pääsi Suomeen ehjänä. Työpajoissa ei oikein ollut aikaa sivujen tekstin kirjoittamiseen; ajattelin lisätä tähän tekstin jälkikäteen ja sijoittaa sen valokuvan alapuolella olevan palkin alle.

Viikonlopun työpajoista riittää varmasti ammennettavaa koko syksyksi ja talveksi. Kiitos ihanalle matkaseuralle! Nyt vaan pitäisi jaksaa purkaa matkalaukut...

Vihreä kausi jatkuu

2011-08-21T18:32:00.002+03:00

Kesän lyhyen skräppäystauon aikana mietin paljon, millainen skräppäystyyli minua miellyttää ja miksi oikeastaan skräppään. Lopputulos oli suunnilleen tämä: tykkään yleensä skräpätä ilman luonnosta, inspiraatio lähtee yksittäisestä ajatuksesta tai tunteesta (ilman niitä skräppääminen ei luonnistu), kerroksellisuus on tärkeää, mutta niin on nykyisin myös tyhjä tila (kerroksellisuuden ja tyhjän tilan yhdistelmä) ja haluan että sivuissa on jonkinlaista "liikettä".

Mietin myös sitä, miten askartelukaappiin jo jumahtaneet tarvikkeet alkaisivat miellyttää uudestaan. Yritys käyttää sirkkarenkaita (eyelets) scrapbook-sivuissa ainakin tuntuu toimineen. Tässä niitä taas on! Sivussa on myös paljon muita tarvikkeita parin vuoden takaa: Making Memoriesin tarinointilappuja kuviopaperiksi naamioituina, ruskeaa huopakuviota, chipboard-lintu ja -nappi, vaaleanpunaista kartonkia, vaaleankeltaisia siirtokuvia.

Niiden seurana on pari ihan uutta juttua merten takaa eli tällä hetkellä suosittuja käsittelemättömiä, muotoonleikattuja pahvikoristeita: teepannu ja linnut. Molemmat ovat saaneet pintaansa ainakin eri värisiä musteita ja hitusen kimallemaalia. Tekstistä on sensuroitu perinteiseen tapaan yksi nimi ja kuvasta kasvot. Otsikolla on useita merkityksiä; olen itse ehkä kuvan ystävääkin enemmän teen ystävä, mutta teen juontiin liittyy paljon yhteisiä muistoja. Kiva että on elokuu ja viilenevät illat houkuttelevat taas skräppäämään.

Ikkunaprinssi

2011-08-13T11:08:00.000+03:00

Skräppäystarvikkeista jotkut ovat tällä hetkellä aikalailla unohduksissa. Esimerkiksi sirkkarenkaita (eyelets), pieniä metallisia renkaita, näkee todella harvoin sivuissa. Yhteen aikaan niitä oli kaikkialla! Muoti-ilmiöt tulevat ja menevät, mutta sirkkarenkaat ovat kivoja, selkeitä perustarvikkeita. Ja jo jonkin aikaa skräpänneillä niitä löytyy varmasti kaapin uumenista.

Haastoin itseni keväällä tekemään vuoden loppuun mennessä ainakin viisi sivua, joissa on käytetty sirkkarenkaita. Tässä on niistä ensimmäinen. Katsotaan saanko haasteeni vietyä loppuun asti :) Pääasia on, että katson tarvikkeita uudella tavalla ja mietin, miten niitä saisi käytettyä sivuissa myös nyt. Saa kokeilla samaa. Tai onko teillä muita tarvikkeita, joita aikaisemmin käytitte paljon mutta tällä hetkellä ette?

Korttiaskartelua tietokoneella

2011-08-05T21:47:00.000+03:00

Lehtipollon blogi täytti 7.7. vuosia ja sen kunniaksi Lehtipollo teki kauniita, laadukkaita digipapereita kaikkien käytettäväksi. Tämä kaksiosainen kortti osallistuu Lehtipollon pian päättyvään syntymäpäivähaasteeseen: tässä on käytetty Lehtipollon tekemiä materiaaleja sekä omaa valokuvaa neuvolan perinteisestä punnitsemistavasta (kyllä, kuvassa on vauva) ja Omulin kraft-digisettiä. Ihana, että kotimaisissa blogeissa alkaa olla harrastajien tekemiä digimateriaaleja. Ne varmasti innostavat yhä useampaa kokeilemaan digiskräppäystä ja -askartelua.

Tänä syksynä on mahdollista harrastaa korttiaskartelua tietokoneella myös Vantaan aikuisopistossa. Samassa opistossa on myös digiskräppäyksen alkeiskurssi. Molemmilla kursseilla lähdetään ihan alkeista ja käytetään ilmaisia materiaaleja. Kurssipaikka on Tikkurilassa, 15 minuutin paikallisjunamatkan päässä Helsingin keskustasta, ja kursseille voi osallistua asuinkunnasta riippumatta. Ilmoittautuminen alkaa 17.8., lisätietoa ilmoittautumisesta saa opistosta. Onkohan ensimmäinen kerta, kun digiskräppäys ja korttiaskartelu tietokoneella ovat suomalaisen työväen- tai kansalaisopiston ohjelmassa?

Kortin tarvikkeet:
Lehtipollo: retro paper pack, Omuli: rakkaudesta kraftiin, Card Couture vol. 2 -korttitemplaatti / iKari Designs (saatu Jessica Spraguen kurssilta; myös Lehtipollo on käyttänyt samaa templaattia mm. täällä), Natali Design: Merry Christmas, fontti: French Script.

Etana kädessä

2011-07-29T19:27:00.000+03:00

Tämän digisivun taustalta löytyy kadulla vastaan tullut tyttö, jolla oli etana kädessä ja siitä alkanut "äiti, minäkin haluaisin etanan käteeni" -pohdinta. Joskus scrapbook-sivuissa voi toteuttaa toiveita, jotka eivät muuten toteutuisi. Etana on myös vertauskuva: valokuva istujasta on otettu Muumimaailman portilla, onnellisena ja uupuneena kuljetusta odottaessa. Tykkään siitä, miten digisivuihin voi piilottaa omia ajatuksia ilman, että niitä kirjoittaa auki! Toki niin voi tehdä myös perinteisessä, paperimuotoisessa skräppäyksessä, mutta minulla on jäänyt tavaksi kirjoittaa enemmän tekstiä paperisivuihin ja keskittyä digisivuissa fantasiaan. Sille ei ole mitään erityistä syytä; fantasiasivut vaan kiehtovat tällä hetkellä.

Olen järjestänyt digitarvikkeet erilaisten hakusanojen avulla ja sen takia materiaalien yhdistely eri valmistajilta on nykyään helppoa. Myöhemmin syksyllä Askartelutilan blogissa on luvassa juttua myös digitarvikkeiden säilyttämisestä; siihenkin on jokaisella oma tapansa, ihan niin kuin paperitarvikkeiden kanssa.

Tarvikkeet:

Yksittäisiä elementtejä seuraavista pakeista: Star Light Designs: Don't Cry, Star Light Designs: Deep in the Forest, SussieM: Moments to Treasure, Lorie Davison: The Artists' Faeries, Downunder Studios: A Touch of Fantasy, Paislee Press: Serendipity

Ai niin, harrastus

2011-07-24T21:17:00.000+03:00

Kesä ja uudet työhaasteet sekä entisestä työstä irrottautuminen ovat vieneet kaiken ajan askartelulta. Hiljainen toivo kuitenkin elää, että jossain vaiheessa pääsen takaisin myös rakkaan harrastuksen pariin. Tosin tauon jälkeen aloittaminen on, harrastuksen tärkeydestä huolimatta, ainakin minulle hankalaa. Kynnys esimerkiksi 12*12 kokoisen scrapbook-sivun aloittamiseen nousee korkeaksi, jos taukoa on ollut kuukausi tai useampi. Yritän kiertää "valkoisen paperin kammoa" tekemällä kaikkea pientä ja mukavaa kuten päällystämällä nappeja ja testaamalla uusia leimasimia! Nyt yhdistin molemmat, sillä Papertrey Inkin nappiaiheinen leimasinsetti on kuin luotu itse päällystettyjen nappien pariksi. Harmi että Papertrey Inkin postikulut ovat niin jättimäiset, tykkäisin kovasti heidän leimasimistaan.

Onko teillä omia, hyvin toimivia keinoja madaltaa kynnystä, jos skräppäämisessä ja/tai askartelussa on ollut tauko? Amerikkalaiset skräppääjät ovat kehuneet tällä viikolla tätä Shimellen haastattelua; ehkä sen kuunteleminen auttaisi muistamaan, mikä tässä harrastuksessa on niin rakasta...

Luovu jostakin -haaste

2011-06-27T22:02:00.001+03:00

Kesätauolle jäävässä Askartelutilan blogissa käynnistyi tänään Luovu jostakin -haaste. Tarkoituksena on antaa ylimääräinen askartelutarvike jollekin, jolla on niille käyttöä. Saaja voi olla yksittäinen askartelija tai esimerkiksi lastentarha tai mikä tahansa paikka, jossa askarrellaan. Tarkempia ohjeita löytyy täältä.

Itse osallistun haasteeseen kahdella leimasinsetillä: ylemmän kuvan leimasimet (setti yksi) ja alemman kuvan leimasimet (setti kaksi). Jos sinulla on käyttöä jommallekummalle setille, jätä kommentti ja lähetä sen jälkeen sähköpostia, niin postitan leimasimet sinulle. Kyseessä ei ole vaihto, vaan ylimääräisestä luopuminen, joten en tarvitse mitään vastineeksi. Leimasimet menevät nopeimmalle, setti kerrallaan.

Toki ilahdun, jos mahdollisimman moni innostuisi kesän mittaan osallistumaan haasteeseen omia tarvikkeita siivoamalla. Itselle ylimääräinen voi olla toisen päivän piristys. Aurinkoista, lämmintä kesä-heinäkuuta, ja paljon askarteluajatuksia!

Joko tai

2011-06-20T22:02:00.000+03:00

Tätä sivua ajattelin aiemmin Inspiksen on/off -haasteeseen, mutta toteutus jäi silloin kesken. Sivu valmistui vasta haasteen umpeuduttua. Aiheena on lasitetulla parvekkeella ulkoileva kissa, joka mieluusti olisi viettänyt parvekkeella tuntikausia jo alkukevään viileinä päivinä... Nyt kesällä pääsy parvekkeelle on sujuvaa, koska ovi on usein auki, mutta keväällä, kylmemmällä ilmalla, tylsät aikuiset sulkivat jatkuvasti ovea. Siksi ovella piti päivystää; vieläkö ehtii, joko ovi on menossa kiinni, tapahtuuko askartelupöydällä jotakin.

Sivusta halusin aika symmetrisen. Monet koristeista ovat pahvista tehtyjä. Tekstin ja otsikon sijoitin molemmat valokuvien päälle. Erityisen ylpeä olen tummanruskean "pitsipaperin" käytöstä. Se odotteli askartelukaapissani toodella pitkään, ja päätyi sinne kirppiksellä Hempalta, jonka luona pitsipaperi alunperin odotteli. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ihana kun omassa kaapissa odottaneet tarvikkeet pääsevät käyttöön.

Aurinkoista ja mukavaa juhannuksen odotusta ja kesää jokaiselle! Päivitystahti on tällä hetkellä tasaisen verkkainen, kesä on vienyt mennessään. Sateisina päivinä on silti ihana selata blogeja ja ideoida askarteluja, jotka toteuttaa myöhemmin.

Paperikeijun DT: joulukortteja kesähelteellä

2011-06-11T16:57:00.000+03:00

Olen pitkään miettinyt, mitä kannattaisi tehdä Sassafras Lassin kuviopaperien reunasta löytyvillä kuvioreunuksilla. Aina kuvioreunukselle ei ole tarvetta skräppäyksessä ja niitä oli kertynyt askartelukaappiin useita. No, tein joulukuusia! Leikkasin Sassafras Lassin kuviopaperien reunukset kolmion muotoon ja ompelin ne koneella taustapaperiin. Reunusten ei tarvitse olla samasta sarjasta, ne sopivat hyvin yhteen muotonsa vuoksi.

Taustapapereina käytin kuviopaperien silppua aikaisemmista projekteista. Myös suurin osa koristeista on kuviopapereista leikattuja, osa kohotarroilla kohotettuina. Hiukan kimalleliimaa joukkoon, ja vuoden ensimmäiset joulukortit ovat valmiina.

Tarvikkeet: Paperisilppua ja kuvioreunuksia Sassafras Lassin kuviopapereista, eläinhahmot leikattu October Afternoon: Campfire: Toasted Marshmellows - kuviopaperista, joulutähtinä toimivat kukat leikattu October Afternoon: Thrift Shop: Collector's Item -kuviopaperista . Omasta askartelukaapista lisäksi valkoista kartonkia, kimalleliimaa ja kohotarroja.

Askartelijoiden suku

2011-05-22T18:31:00.000+03:00

Pitkästä aikaa skräppäsin taas. Tällä kertaa aiheena oli pienen askartelijan ja isomummun yhteinen hetki. En ole ajatellut asiaa erityisesti, mutta on aika hauskaa, että meillä on korttiaskartelijoita monessa polvessa. Ikä toki tuo omat rajoituksensa, eikä harrastus sen takia välttämättä yhdistä arjessa, mutta ehkä mielenkiinto askartelua kohti on silti geeneissä... Sivun sommittelu syntyi helposti ja ilman etukäteissuunnitelmaa, samoin "katon" alla oleva valokuvapanoraama, joka on yhdistetty kahdesta valokuvasta niitä leikkaamalla.

Maijun innostamana kaivoin lumiefektiaineen askartelukaapista esille ja käsittelin sillä kukkia Maijulle tyypillisellä tavalla. Kukat puolitin "katon" alle ja kiinnitin "kattoon" ompelemalla. Suurin osa materiaaleista on samoja kuin kissasivussa vähän aikaa sitten eli Bo Bonnyn Gabrielle -sarjan papereita ja chipboard-koristeita yhdistettynä mm. valkoiseen kartonkiin ja yhteen kutsukorttiin.

Pieni massakehys on itse tekemäni ja siitä tuli tällä kertaa paikka osalle tarinointia. Pahoittelut nimen ja kasvojen sensuroinnista. Hetkittäisen blogihiljaisuuden takaa löytyvät arjen kiireet ja kesäinen auringonpaiste. Jos en ole käynyt ahkerasti kommentoimassa, olen kuitenkin lukenut ja ihaillut sivuja ja kortteja. En siis ole katoamassa mihinkään, paitsi hetkittäin kesästä nauttimaan ja työkiireitä taltuttamaan.

Skräppäystarvikkeet ja muodin kiertokulku

2011-05-09T21:37:00.001+03:00

Vaatteiden ja hiustyylien kierto vie aikansa, silti väriyhdistelmät ja mallit tekevät paluun ajan kanssa. Sama tuntuu olevan skräppäystarvikkeiden kanssa, mutta huomattavasti nopeammalla syklillä. Kun törmäsin skräppäysharrastukseen vuoden 2004 tienoilla, muodissa olivat kirjoituskone- ja Scrabble-aakkostarrat. Ne tuntuivat silloin tosi kiehtovilta.

Tänä keväänä olen huomannut, että kirjoituskone- ja Scrabble-aakkostarrat ovat tehneet paluun! Esimerkiksi valokuvan Echo Parkin tarrat... Viikonlopun skräppäystapaamisessa Veeruliirulla oli ihan uusia metallikoristeita mukana. Sellaiset olivat tosi suosittuja viitisen vuotta sitten. Hämmentävää! Onko skräppäystarvikkeiden muodin kiertokulku noin viiden-seitsemän vuoden mittainen? Niin lyhyt? Miksi?

Minulle tulee Scrabble-aakkosista mieleen ihan ensimmäiset sivuni, joten voi olla vaikea tarttua niihin uudestaan. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta? Oletteko huomanneet "tarvikkeiden paluun"?

Paperikeijun DT: ei mikään linnunpönttö

2011-05-03T21:53:00.001+03:00

Askartelun saralla ovat tällä hetkellä muotia linnunpöntöt ja hetken ajattelin, että pitäisikö tehdä sellainen. Innostuin kuitenkin tekemään jotain ihan muuta: pikkuisen huussin mökkiviemisiksi. Idean sain October Afternoonin kaksipuolisesta paperista, jonka toinen puoli on keltainen ja toinen kuin sanomalehden sivu. Pyörittelin kuviopaperia käsissäni ja muistin perinteiset, sanomalehdellä päällystetyt huussin seinät ja siitä se lähti.

Käytin koristeluun myös tarroja, mm. ikkuna, seinätaulu ja pikkuinen matto on tehty hyödyntäen tarra-arkin loppua. Huussia vartioiva pöllö on leikattu kuviopaperista, ja paperista on leikattu myös "pitsialusta", jolla koko huussi seisoo. Ylemmästä kuvasta näkee myös maata lähellä olevan aukon hiirten kulkureitiksi... Tätä oli kiva tehdä! Suunnittelin huussin itse. Jos kiinnostusta ilmenee, voin ehkä lähiviikkoina laittaa blogiin ohjeet tällaisen tekemisestä.

Tarvikkeet Paperikeijusta:

October Afternoon: Modern Homemaker -kuviopaperi, Party Line -kuviopaperi, Thrift Shop: Collector's Item -kuviopaperi ja Campfire, Toasted Marshmallows -kuviopaperi sekä tarra-arkki. Katossa, seinätaulussa ja ovessa myös palanen Sassafras Lassin tarraa. Omasta askartelukaapista lisäksi haaraniitti (oven ripa) ja kimalleliimaa (katon eriste).

Jehkon KK-haaste: paljon perhosia

2011-04-25T17:22:00.000+03:00

Heti kun näin Jehkon haasteen huhtikuun aiheen, perhoset, tiesin että haluan osallistua. Tämän kevään uutuuspapereissa on paljon perhosaiheisia ihanuuksia, muun muassa Bo Bonny Pressin Gabrielle -sarja. Aluksi tosin epäröin paljon sarjan värimaailmaa. Oranssiin vivahtava terrakotta (tai mikä lieneekään) ei ole väri, johon normaalisti päätyisin. Ihastuin kuitenkin papereiden ja chipboard-koristeiden runsauteen.

Tämän sivun aihe liittyy aurinkoiseen pääsiäiseen ja sen vaikutukseen. Sivussa on käytetty vain kahta kuviopaperia. Hyödynsin molemmista molemmat puolet eli leikkasin esimerkiksi valokuvan taakse jääneen kuviopaperin osan irti ja siitä perhoskoristeita sivuun. Niin teen aina, ja omien sivujeni taustapuoli on sen takia usein varsinaista silppua.

Yksi sivun perhosista, tuo ruskea, ei ole Bo Bunnyn. Valmistajasta ei ole tietoa, mutta laitan tähän lähikuvan, jos Maiju tai joku muu innostuisi tekemään tutoriaalin tällaisten perhosten tekemisestä... Värjättyä sukkahousukangasta metallilangan avulla pingotettuna, koristeeksi kimalleliimaa: kyllä se voisi onnistua. Omat kokeiluni ovat kariutuneet siihen, että metallilanka on liian jäykkää tai liian lepsua. Mikähän olisi hyvä vahvuus?

Papereiden kerrostaminen tuntuu edelleen yhtä kivalta kuin aiemmin. Se on paperien leikkaamisen lisäksi "oma juttuni" skräppäyksessä tällä hetkellä. Toivottavasti haasteeseen muuten sai osallistua skräppäämällä! Ainakin haasteessa puhuttiin kortista/skräppityöstä tai muusta paperiaskartelusta.

Kymmenen lempitarviketta

2011-04-22T10:37:00.019+03:00

Paperiliittimen Riikan kanssa sovimme, että listaamme 10 tällä hetkellä mieluisinta skräppäys- tai kortteilutarviketta. Tarvike-sanan saa ymmärtää niin suppeasti tai laajasti kuin haluaa eli mukaan voi ottaa esimerkiksi paperileikkurin (tai ei), ihan sen mukaan miten itse haluaa. Pyysimme myös muita osallistumaan, lisäilen tämän postauksen loppuun linkkejä muiden osallistujien listoihin. Osallistua saa myös myöhemmin eli ei hätää vaikka oma postauksesi tulisi myöhemmin! Ja silmät kiinni, jos materialistinen hehkutus ärsyttää, sillä luvassa on nimenomaan sitä. Odotan jo innolla muiden listoja.

Minulle mieluisimpia tällä hetkellä:

1) Kuviopaperit eivät lakkaa kiehtomasta. Lempivalmistajiani kuviopaperien osalta ovat mm. Pink Paislee, Bo Bunny Press ja Webster's Pages, mutta en ole paperien suhteen merkkiuskollinen; yhdistelen iloisesti eri valmistajien materiaaleja ja teen itse.

2) Tarkat sakset ja sormiveitsi. Nykyisin käytän eniten EK Success Honey Bee -saksia, olen tyytyväinen niiden hinta-laatusuhteeseen: oleellista saksissa on terävä kärki, jotta pystyy leikkaamaan tarpeeksi pieniä yksityiskohtia. Leikkaan mielelläni koristeita itse. Sormiveitsi on Fiskarsin valmistama, ei se pyöriväkärkinen (en tykkää siitä yhtään) vaan minulle mieluisempi oranssi perusmalli. Sormiveitsen kanssa on käytössä aina leikkausalusta, jotta pöytä ei naarmuuntuisi.

3) Purkki gessoa: gessoa on helppo sekoittaa muuhun, esim. akryylimaaliin, erilaisiin "sementteihin", kimalteeseen tms., sillä voi pohjustaa ja sillä saa halutessaan myös luotua tekstuuria. Gessossa parasta on sen monikäyttöisyys.

4) Hyvät kynät, esim. Zig Photo Signature -kynä, jolla voi halutessaan kirjoittaa tarinoinnin suoraan valokuvaan. Tämän nimenomaisen kynän saatavuus Suomessa on huono, joten yritän aina pitää yhden ylimääräisen varastossa tulevaa käyttöä varten. Ei ole kiva, jos ahkerassa käytössä ollut kynä väsähtää kesken tarinoinnin.

5) Kissansilmämusteet: koska tykkään käyttää mustetta muun muassa paperin reunojen korostamiseen ja kissansilmämusteet käyvät siihen suoraan. Minulla ei ole yhtään (!) Distress Ink -mustetta, kissansilmämusteet ovat enemmän "minun juttu". Eniten käytän mustanharmaata ja ruskeaa kissansilmämustetta. Nämä korvasivat aiemmin käyttämäni, nykyisin ylähyllyllä kököttävät chalks-liituvärit, joita en ole kaivannut yhtään; käyttötapa on aika samanlainen.

6) Kohotarrat, Glue Dots -liimapisteet (mini ja craft) sekä Scotchin kaksipuolinen teippi. Teippien ja liimojen suhteen suosikit ovat selvät: Scotchin kaksipuolista teippiä täyttöpakkauksissa, koska sillä tavalla roskaa tulee vähemmän, Glue Dotseja nimenomaan minigrippussin kokoisissa pusseissa (en osaa käyttää niitä, jos ne ovat rullalla pahvipakkauksessa). Kohotarrojen merkillä ei ole väliä, pääasia että niitä on. Nestemäisistä liimoista suosikkini on Tacky Glue.

7) Paperileikkuri: Fiskarsin marketeissa ja kirjakaupoissa myytävä perusmalli, jonka ainoa huono puoli on, että terä täytyy vaihtaa todella usein. Rupesin juuri miettimään, onko tämän leikkurin valmistus lopetettu. En löytänyt valmistajan sivuilta kuvaa, mutta tämä. Kompakti koko on plussaa: en halua että paperileikkuri vie kovasti tilaa. Jos löytäisin sopivan kokoisen leikkurin, jossa terä ei tylsy, voisin hyvin vaihtaa.

8) Kaikki sotkeva, uusi ja jännä. Tykkään erilaisista "apuaineista", joilla voi muokata esimerkiksi paperia. Tänä keväänä innostuksen aiheena ovat olleet esim. nestemäiset Glimmer Glam -maalit ja matta Gel Medium -apuaine. Tämä kohta pitää todennäköisesti päivittää usein, sillä ihastuksia tulee ja menee, mutta yhdistävänä tekijänä tässä on muokattavuus; se että näillä saa paperin uudenlaiseksi.

9) Tarvikkeet, joita voi käyttää askartelun lisäksi myös muuhun, esim. paketointiin tai postittamiseen. Esimerkiksi ylimmän valokuvan leipurinlanka eli baker's twine useassa eri värissä, vaikka sitä ei täällä blogissa ole vielä paljon näkynytkään. Se vaan on niin herkullisen ja inspiroivan väristä. Muoti-ilmiö tämäkin.

10) Itse tehdyt koristeet: ovat ne sitten tarvike tai ei... Koristeiden tekeminen on rentouttavaa ja kivaa puuhaa, ja sitähän vartenhan kaikki edellä luetellut tarvikkeet ovat, että niillä voi tehdä kaikenlaista.

Lisää listoja lempitarvikkeista:

Maikko
Marie
MarikaVaan
Nelsson
Puikkis
Puuhapetenvaimo
Puuhis
Riikka
Sanna
SannaS
Sannika
Shys
Taava

Langan päästä kiinni

2011-04-19T18:13:00.000+03:00

Äkillisen kortti-innostuksen vallassa otin käyttöön Crafty Secretsin pikkuruisen lankarullaleimasimen. Leimailin lankarullia kraft-kartongille, leikkasin ne irti ja kieputin osan ympärille oikeaa narua sen sijaan, että olisin leimannut niihin langan sitä varten tarkoitetulla leimasimella (kuten tein osassa). Muutaman lankarullan kiinnitin kohotarroilla.

Lankarullaleimasin on ihan oikeasti pieni, alle kaksi senttiä, ja tullut aikoinaan jonkun setin mukana. Kortti on kuviopaperin päällä kuvattu, jotta narun ulottuminen myös kortin ulkopuolelle näkyisi...

Valkoisen musteen metsästystä (ja haaste)

2011-04-13T21:59:00.001+03:00

Hyvän valkoisen leimasinmusteen löytäminen on lähes yhtä vaikeaa kuin hyvän valkoisen kynän. Sain vinkin, että Papertrey Inkin valkoinen muste on tarpeeksi peittävää. Teimme parin skräppääjän kanssa yhteistilauksen ja tässä on ensimmäinen kokeilu. Tykkään jäljestä! Teepannu, myös saman valmistajan, on leimattu tummansiniselle paperille ja sitten kohotettu kohotarralla. Mustan, melko runnellun paperin käyttäminen kortissa oli hetken mielijohde; pieni rujous tekee välillä ihan hyvää.

Tiedän, että valkoisen musteen sijaan voisi käyttää myös akryylimaalia leimaamiseen ja sitäkin olen joskus kokeillut. Papertrey Inkin valkoinen muste on muuten pakattu todella hämäävästi. Aluksi katsoin, että mitä ihmettä, minkä mudan värisen musteen olen saanut, mutta se olikin vain osittain läpinäkyvä leimasinmusteen kansi, ei itse muste. Ehdin jo säikähtää...

Paperiliittimen Riikan kanssa sovimme, että kirjoitamme molemmat tämänhetkisistä lempitarvikkeistamme perjantaina 22.4. Tule mukaan ja kirjoita samasta aiheesta samana päivänä. Aiheena on 10 mieluisinta skräppäys- tai kortteilutarviketta.

Skräppäys harrastuksena: jos aloittaisin nyt...

2011-04-09T22:52:00.001+03:00

Aika usein minulta kysytään, miten skräppäysharrastuksen voisi aloittaa. Millaisilla tarvikkeilla pääsee hyvin alkuun? Mitä ei kannata tehdä? Muutamia asioita olen oppinut kantapään kautta. Tässä niistä kymmenen.

1. Alkuun pääsee yhdistelmällä valokuva + paperia + kynä + sakset + muutama koriste
Ensimmäistä sivua varten voi hankkia esimerkiksi yhden kuviopaperin ja yhden yksivärisen kartongin. Kaiken muun ehtii hankkia myöhemmin. Koristeita ei välttämättä tarvitse ostaa, vaan niitä voi tehdä itse esimerkiksi paperista tai vaikka virkkaamalla. Materiaalia koristeisiin löytyy jokaisesta kodista: nappeja, nauhoja ja niin edelleen.
Jos innostus kasvaa, kannattaa hankkia paperileikkuri, esimerkiksi kirjakaupoissa ja joissakin marketeissa myytävä Fiskarsin perusmalli. Samoin kannattaa miettiä, miten suojata pöytäpinta askartelun jäljiltä.

2. Teksti eli tarinointi on tärkeä osa skräppäystä
Scrapbook-sivuissa on usein otsikko, jonka lisäksi niissä on myös tekstiä, tarina. Otsikon ja tekstin voi tehdä tietokoneella, tulostaa ja leikata, tai ne voi kirjoittaa käsin. Aakkostarroja ei ole pakko käyttää otsikkoon, vaikka ne ovatkin kivoja.
Kannattaa miettiä kenelle skräppää, mistä näkökulmasta. Minulle tarina (tunnelma, ajatus) on paljon oleellisempi osa skräppäystä kuin yksittäisen tapahtuman ikuistaminen. Jos esimerkiksi skräppään keväästä, kirjoitan siitä miltä kevät tuntuu.
Kaikki skräppääjät eivät ajattele tarinoinnista samalla tavalla, mutta skräppäämällä saattaa silti oppia omista ajatuksistaan jotain sellaista, jota ei muuten tulisi ikuistettua.

3. Yksittäisten sivujen tekeminen on helpompaa kuin kokonaisen albumin
Yksittäisten sivujen eli "leiskojen" tekeminen on kivaa, koska näkökulman tai aiheen ei tarvitse olla sama tai sopia yhteen. Sivut voi koota muovitaskuissa sellaiseen albumiin, jossa niiden järjestystä on helppo vaihtaa myöhemmin. Ensimmäinen albumi voi olla vaikka tavallinen mappi, jos sellainen löytyy kotoa jo valmiiksi. Kannattaa välttää kokonaisten sivujen liimaamista sellaiseen albumiin, jossa niiden järjestystä ei voi myöhemmin muuttaa.

4. Skräppääjät ajattelevat tuumissa
Koska skräppäys harrastuksena on kotoisin Yhdysvalloista, monet tarvikkeet ja koot ilmoitetaan tuumissa. Siksi skräppääjät puhuvat esimerkiksi 12*12 kokoisista sivuista, jotka senteissä ovat 30,5*30,5 cm. Skräpätä voi missä tahansa koossa, mutta esimerkiksi albumien ja muovitaskujen kokoluokituksissa näkyy tuumien vaikutus.

5. Mieluummin kaksipuolista teippiä kuin liimaa
Useimmat skräppääjät käyttävät kaksipuolista teippiä, koska se ei käpristä paperia samalla tavalla kuin perinteinen liima. Marketeissa ja kirjakaupoissa myytävä Scotchin kaksipuolinen teippi on hyvää, ja monet tykkäävät myös Bilteman erittäin paksusta kaksipuolisesta teipistä sen edullisen hinnan takia.

6. Ei kannata skräpätä alkuperäistä valokuvaa, vaan teettää tai tulostaa ensin ylimääräinen versio ja skräpätä se
Tällä tavalla ei harmita, vaikka sivu epäonnistuisi tai vaikka omat mieltymykset muuttuisivat; alkuperäinen valokuva on edelleen tallessa. Scrapbook-albumit eivät muutenkaan ole useimmille valokuva-albumin korvikkeita, vaan ihan oma juttunsa.

7. Ei kannata hamstrata
Ihan alussa hankin monia sellaisia tarvikkeita, jotka eivät myöhemmin enää miellyttäneet ja muutenkin tein hankintoja, koska luulin että "täytyy". Pöh sellaisille ajatuksille... Omat mieltymykset oppii tuntemaan ajan kanssa, joten varsinkin kalliimmat hankinnat kannattaa jättää aluksi odottamaan. Omulin skräppäyksen ABC-tekstissä on paljon hyvää pohdintaa tarvikkeista.

8. Skräppääminen on yllättävän sosiaalinen harrastus
Muiden skräppääjien seura on inspiroivaa ja skräppäystapaamisissa pääsee näkemään itselle uusia tekniikoita ja rentoutumaan. Ei kannata jännittää; skräppääjät ovat mukavaa seuraa ja on ihanaa, kun pääsee puhumaan yhteisestä harrastuksesta.

9. Kotoa kannattaa etsiä paikka tarvikkeille jo aluksi
Jos tarvikkeet on vaikea nostaa esille, skräppääminenkin on hankalaa. Ihan aluksi voi tarvikkeita säilyttää vaikka isossa kangaskassissa. Lisävinkkejä säilytysratkaisuista löytyy Askartelutila-blogista, varsinkin sen kierrätysosiosta.

10. Ei kannata yrittää liikaa
Aina löytyy sivuja, jollaisen haluaisi osata tehdä, mutta ei kannata nostaa rimaa liian korkealle. Skräppääminen on rentoutumiskeino, eikä jäljen tarvitse olla täydellistä.
Skräppäysharrastukseen ei tarvitse hää- tai vauvakuvia, skräpätä voi vaikka sodan painolastista oman perheen historiassa, äänestämisestä tai tiskaamiseen liittyvistä ajatuksista. Ihan mistä haluaa. Tätä pohdin myös parin vuoden takaisessa blogitekstissä.

Unohdinko jotain? Olisiko oma listasi erilainen? Pitäisikö jotain lisätä?

Paperikeijun DT: vielä kerran paperinleikkausta

2011-04-06T22:18:00.000+03:00

Leikkasin Intohimona skräppäys -tapahtumassa pitämääni työpajaa varten esimerkin kehyksestä, jollaisen voi tehdä itse taittelemalla ja leikkaamalla. Taittelemistekniikkaan soveltuvat varsinkin ohuemmat paperit, esimerkiksi Jenni Bowlinin 12*12 paperien paksuus on taittelemiseen sopiva. Pitihän kehyksestä sitten tehdä sivukin...

Tarinointi sivussa on poikkeuksellisen lyhyt ja se liittyy erääseen ystävään, joka haluaa aina leikkiä vauvaa ja äitiä, vaikka sivun päähenkilö haluaisi leikkiä jo muutakin. Kuulen mielessäni sen huokauksen, joka edeltää otsikkoa. Tähän sivuun on käytetty monia Paperikeijuun vähän aikaa sitten tulleita uutuuksia, mm. October Afternoonin aakkostarroja. Jännä miten hyvin eri valmistajien tuotteiden värit sopivat yhteen; ihan niin kuin nämä olisi tarkoitettu toimimaan yhdessä.

Tarvikkeet:

Taustapaperi Sassafras Lass Sweetly Smitten Pen Pals, kehys leikattu Jenni Bowlinin 12*12 kokoisesta paperista. Valokuvan ylä- ja alapuolella oleva kuviopaperi Sassafras Lass Indie Girl Mellow, kukat ja lehdet leikattu Sassafras Lassin paperista Sweetly Smitten Floral Fields. Aakkostarrat October Afternoon, tarinointilaput myös October Afternoon.

Askartelukirppis Vantaalla lauantaina

2011-03-31T17:44:00.000+03:00

Tässä hiukan esimakua tarvikkeista, jotka tuon myyntiin tämän viikon lauantain askartelukirppikselle Vantaalle. Kirppis on Variston Sinellin tiloissa, Martinkyläntie 63, Vantaa, ja auki klo 10-14. Meillä on useamman skräppääjän kanssa yhteinen myyntipöytä.

Itse tuon myyntiin mm. Doodle Factoryn ja Crafty Secretsin leimasimia, 12*12 kokoisia kuviopapereita ja 6*6 kokoon leikattuja kuviopapereita, koristeita ja muutamat aakkostarrat. Kalleimmat myyntiin tulevat jutut ovat alemmassa kuvassa näkyvät kuvioleikkurit, joiden hinnaksi ajattelin 8 (lumihiutale ja tähti) tai 10 euroa (piparireunainen neliö). Muihin ostoksiin riittävät 50 senttiä, 1 euro, 1,5 senttiä ja niin edelleen. Paperit ja koristeet olen pakannut pieniksi nipuiksi. Tervetuloa kirppikselle!

Monenlaista

2011-03-29T19:28:00.000+03:00

Välillä skräppäys tökkii, välillä se on suorastaan ihanaa. Viime lauantain skräppäystapaamisessa se oli jälkimmäistä. Minulla oli mukana Crate Paperin uutuuspapereita ja valokuvia, eikä minkäänlaista suunnitelmaa. Silppusin ja leikkasin iloisesti ja lopputuloksena on aukeama, jossa on kannet (ylimmässä valokuvassa), niiden sisäpuolet ja keskelle jäävä aukeama. Sain kauan sitten Hempalta muovitaskun, joka on tarkoitettu tällaisille sivuille ja lauantaina se tuli yhtäkkiä mieleen. Valmistajan sivuilla oleva valokuva ehkä auttaa hahmottamaan, millainen muovitasku on.

Sivussa on aiemmin tekemiäni helmikoristeita ja lauantain tapaamisessa saamiani virkattuja koristeita. Suurkiitos, Riikka ja PiaK, näin nopeasti koristeet pääsivät käyttöön! Keltainen kukka on Riikan virkkaama.

Sivujen avaamisen jälkeen aukeaa tällainen aukeama. Oikeanpuolinen sivu on oikeasti suorassa, valokuvaaminen oli hankalaa sivun pitkulaisuuden takia.

Tässä vielä erikseen kuva keskiaukeamasta, vihreä kukka on PiaK:n virkkaama. Koko keskimmäinen neliö on kohotarroilla kohotettu. Isot siniset kukat ja sininen paperisuikale ovat kuviopapereista leikattuja.

Tässä sivussa hämmästyttävintä on, että siinä on sekä keltaista että sinistä, omia "hankalia" värejäni ja silti tykkään lopputuloksesta. Hämmentävää... Riikka muisti minua virkattujen kukkien lisäksi tunnustuksella. Olen tapojeni mukaan superlaiska tunnustusten eteenpäin antaja, joten ihan viidelle blogille en tätä sääntöjen mukaisesti onnistunut antamaan eteenpäin, mutta muutamalle kuitenkin.

Skräppäyksen sosiaalinen puoli on minulle tosi tärkeää. Tuskin olisin yhtä innostunut harrastuksesta, jos en pääsisi inspiroitumaan toisten seurasta ja ideoista. Siispä, tällä kertaa haluan muistaa ihan uusia tuttuvuuksia eli viime lauantain skräppäystapaamisessa ekaa kertaa olleet, kaksi ensimmäistä, ja Intohimona skräppäyksessä ekaa kertaa tapaamani, näistä nimistä viimeinen:

Life in Espoo
aktiivista digiskräppäämistä ja uuden opettelua <3
Kootut teokset
maaliroiskeita ja kivoja kokeiluja <3
Pipaiita
taidokkaita kortteja ja sivuja sekä uskomattoman hienoja keijuja <3

Lisäksi heitän tunnustuksen niille skräppäysystäville, joiden tapaamisesta on tullut jo arkipäivää. Tunnistatte kyllä itsenne. On tosi ihanaa, että tämän harrastuksen voi jakaa muiden kanssa. Siitä puheenollen, olettehan huomanneet, että lauantaina on Vantaalla askartelukirppis, jossa on myös skräppääjien myyntipöytä. Yritän ottaa mainoskuvia myöhemmin tällä viikolla. Myyntiin on tulossa mm. kuviopapereita, koristeita, leimasimia ja kuviolävistimiä ja kaikki erittäin kohtuulliseen hintaan.

Kuinka monta keskeneräistä?

2011-03-27T14:52:00.000+03:00

Eilisen superinspiroivan ja rentouttavan Helsingin skräppäystapaamisen jälkeen olen harvinaisessa tilanteessa. Kaapissa ei ole yhtään keskeneräistä scrapbook-sivua tai korttia! Normaalisti niitä pyörii siellä ainakin muutama, keskimäärin ehkä kuusi, joskus enemmän. Joskus sivut voivat odottaa keskeneräisinä puoli vuotta, vuodenkin. Tein tapaamisen jälkeen valmiiksi myös tämän kolmiulotteisen synttärikortin, jonka materiaaleista suurin osa eli leimasimet, musteet ja paperit ovat Stampin upin. Kortin materiaalit ovat joulun jälkeisestä tapaamisesta.

Kortin kolmiulotteisuus syntyy yhtenäisen alareunan haitaritaitoksesta ja etukannen "ympyräikkunasta". Kivan yksinkertainen idea, jota voisi kokeilla uudestaankin. Keskeneräisten projektien puuttuminen tuntuu aika kivalta. En kyllä usko, että tästä on tulossa normaali tila, mutta kivaa vaihtelua, koska uusille ideoille on tilaa. Miten teillä? Teettekö yhtä sivua tai korttia kerrallaan vai jäävätkö ne joskus odottamaan pitkäksikin aikaa?

Omaa ja lainattua

2011-03-24T19:07:00.000+02:00

Kotitekoisesta kuukausipakistani syntyi lopulta tällainen sivu. Taivuttelin sinisen paperin reunoja ylöspäin, ompelin tarkoituksella epätasaisesti ja pistelin reikiä myös ommeltujen kohtien viereen. Valokuvaa reunustavat mm. leimailu, siirtokuvat ja paperisuikale. Aakkosten päällä on sekä gessoa, mustetta että kimalletta. Pahoittelut kirkkaassa auringonpaisteessa otetusta kuvasta; ihanaa silti että aurinko välillä paistaa.

Tekstistä on sensuroitu ulkomailla asuvan kummitädin nimi. Teksti on mittakaavaan liittyvää pohdintaa eli onko kaukana tuhansien kilometrien päässä vai aika lähellä ja mikä on kaukana kenelle. Sivussa on sekä omaa että lainattua: itse leikkaamani ja pitkään jemmaamani gessolla käsitellyt joutsenkoristeet pääsivät kuin pääsivätkin Sinin stanssilla stanssatun huvimajakoristeen viereen. Stanssattuun huvimajaankin olen nähtävästi pistellyt reikiä. No, eipä ainakaan näytä liian selkeälinjaiselta gessojoutsenten vieressä...

Paperikeijun DT: Sassafrasin kevät

2011-03-20T16:10:00.000+02:00

Sassafrasin uutuuspaperien värit ovat keväisen raikkaita ja yllättävän pastellisia verrattuna Sassafrasin perinteiseen, hiukan retrohenkiseen linjaan. Tykkään <3 Jopa paperissa olevista valmiista "maaliroiskeista" ja ompeluksista, koska ne on hyvin tehty. Sivussa on sen runsaasta ulkoasusta huolimatta käytetty ainoastaan kahta kuviopaperia, yhtä tarra-arkkia ja yksiä aakkostarroja. Omalle tyylilleni uskollisena lisäsin todellista kolmiulotteisuutta leikkaamalla osan taustapaperin kuvioista osittain koholleen, kuten valokuvan oikeassa reunassa, ja rypyttämällä tarroja, kuten paperin alalaidassa ja valokuvan ylä- ja alapuolella.

Lisäksi leikkasin kuviopaperista koristeita kuviopaperissa olleiden ja/tai kuviopaperista leikattujen koristeiden päälle. Esimerkiksi lehdissa on kaksi tai kolmekin kerrosta kuviopaperia kuten myös osassa kukkakoristeista. Yläreunan Sassfras-reunuksessa on päällekkäin kahden kuviopaperin koristereunus. Ja otsikon tein tällä kertaa hiukan erikoisella tavalla eli hyödyntämällä aakkostarrojen tarra-arkkia valokuvan kehyksenä ja rakentamalla otsikon siihen.

Tarvikkeet Paperikeijusta:

Taustapaperi Sassafras Lass Sweetly Smitten: Penny's Penfiore, koristeita ja reunus leikattu Sassafrass Lassin kuviopaperista Sweetly Smitten: Floral Fields. Tarinointilaput ja rypytetyt tarrat ym. Sassafrass Lassin tarra-arkista Sweetly Smitten Journaling. Kirjaintarrat Glitz Teeny alpha musta.

Arvaukset tehty

2011-03-16T21:20:00.000+02:00

Baulan häälahja-albumin sivujen tekijöiden arvailu on nyt ohi ja kaikki oikein arvasi vain yksi. Useimmiten sekoittuivat ne sivut, joissa ei ole tekijän käsinkirjoittamaa tekstiä eli tässä tapauksessa Ommun ja Veeruliirun sivut. "Käsiala" ei siis tarkoita pelkästään skräppäystyyliä, vaan konkreettisesti käsialaa, käsinkirjoitettua tekstiä, josta tunnistaa tekijän. Aika mielenkiintoista. Joskushan teksti, oma käsiala, on aina koneella kirjoitettu...

Kaikki oikein arvasi Pikkuhelistin ja Lehtipollon tarjoama, kaikkien kesken arvottu palkinto osui Marikalle. Onnittelut molemmille ja Baulalle ihanaa häämatkaa! Yllättivätkö arvaukset? Jos, niin miksi? Oman sivuni yksityiskohta vielä tässä, jos et jo arvannut. Ja kaikki sivut näkyvät täällä.

Kaikesta voi skräpätä

2011-03-15T20:07:00.000+02:00

Skräppääminen on minulle rentoutumiskeino ja ihana syy leikkiä kivoilla materiaaleilla. Samalla tulee kuitenkin mietittyä asioita ja puettua ajatuksia sanoiksi. Tällä kertaa skräppäsin läheisen ihmisen sotamuistoista ja omasta suhteestani niihin. Muistojen henkilökohtaisuuden takia tässä on sensuroitu kasvojen lisäksi osa tekstistä..

Sivu on taas ansiokkaasti vinoon valokuvattu. Distressasin niin paljon kuin jaksoin, sotkin musteilla ja hopeanvärisellä maalilla. Myös taustapaperin vaaleanpunainen on väreillä tehty. Se on suihkeväriä, jonka olen levittänyt Pink Paisleen ihanuuspaperin päälle. Siinä on valmiiksi valkoinen kuvio valkoisella paperilla ikään kuin resist-tekniikkaa odottamassa.

Koristeiden valinta voi tuntua oudolta, mutta sensuroidun tekstin perusteella ne ymmärtää paremmin. Linnunpöntön, kodin, mielentilan ja niin edelleen. Myös Creomin tekemä kukka pääsi sivuun, koska sen värit sopivat niin hyvin.

Vielä piirtoheitinkalvoa

2011-03-10T16:42:00.001+02:00

Piirtoheitinkalvon käyttö askartelumateriaalina kiehtoo minua edelleen. Nyt leimasin piirtoheitinkalvolle koristeita StazOn-musteella ja leikkasin ne irti kohottaen esim. siiviä ylöspäin. Parhailta näyttävät läpinäkyvät koristeet, joihin saa kolmiulotteisuutta, siis perhoset, siivet, kirjat ja niin edelleen. Piirtoheitinkalvon liukkauden takia leimausjälki jää aina hiukan summittaisiksi, mutta joihinkin koristeisiin se sopii hyvin. Kun nämä tulevat käyttöön, näissä on läpinäkyvyyden takia kivaa kepeyttä.

Aikaisemmat piirtoheitinkalvokokeiluthan ovat johtaneet mm. helmikoristeisiin, sabluuna- ja koristekokeiluihin sekä skräppäämiseen.

Skräppäyksen yllättävät puolet

2011-03-07T20:13:00.000+02:00

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä vauva-aiheisen digisivun, jossa on iso kukka peittona tai vuoteena. Nyt toteutin suunnitelman ja samalla yllätyin. Halusin päiväunia nukkuvan pikkuisen (pahoittelut taas valokuvan sensuroimisesta) käteen jotain. Digiskräppäysmateriaalejani selatessa päädyin sydämeen ja niinhän sen pitikin mennä. Tämän sivun tarinointi tulee joskus, jos sellaisen haluan tähän lisätä, käsittelemään paitsi vauva-aikaa, myös vastasyntyneen fyysistä terveyttä ja siihen liittyviä tutkimuksia. Jonkinlainen yllättävä oivallus siis tapahtui koristeita valitessa. Se skräppäyksessä juuri on ihanaa. Omien ajatusten purkaminen, joskus pelkästään kuvien avulla kuten tässä.

Omat digimateriaalini olen järjestänyt hakusanojen avulla, joten en skräppää käyttäen jotain tiettyä settiä, vaan valitsen materiaalit omistani tyyliin "vihreä taustapaperi", "koristeet" -> "perhoset" ja niin edelleen. Siksi tässäkin sivussa on materiaaleja sieltä sun täältä. Ja hyvä niin.

Tarvikkeet näistä digiskräppäyspakeista:
Sussie M: Moments to Treasure; StarLight Designs, Paradise Tea, Don't Cry ja Deep in the Forest

Värinvaihtoa

2011-03-05T22:11:00.000+02:00

Löysin jokin aikaa sitten vinkin, että irtokimalteen väriä voisi muokata alkoholimusteella. Se kuulosti hyvältä: uutta käyttöä alkoholimusteille joita jo löytyy kaapista, ja yhdestä kimallepurkista sen värisiä kimalteita kuin haluaa. Kokeilu onnistui hyvin! Laitoin pieneen minigrippussiin pari lusikallista Diamond Dust -kimalletta, sekaan jonkun verran alkoholimustetta, sekoitin hyvin ja annoin kuivua. Nyt kimalle on valmis käytettäväksi. Kannattaa kokeilla myös toisen merkkisten irtokimalteiden kanssa...

Baulan häämuistaminen: arvaatko kuka?

2011-03-01T19:57:00.001+02:00

Baulan häät osuivat samaan viikonloppuun kuin Intohimona skräppäys. Yhteensattuma harmitti Baulaa, koska hän oli jo ehtinyt kovasti odottaa skräppäysviikonloppua ennen kuin päällekkäisyys selvisi. Päätimme Baulalle tuttujen skräppääjien kanssa tehdä Baulalle ja hänen puolisolleen häälahjaksi albumin teemalla "Ohjeita skräppääjän puolisolle". Jokainen teki yhden sivu ja Maiju lähti mukaan tekemällä hääkortin.

Nyt kun Baula on onnellisesti naimisissa, albumin sivut voi julkaista täällä blogissa. Lehtipollon kanssa arvuuttelemme teitä: Osaatko sanoa kuka teki minkäkin sivun Baulan albumiin? Sivun tehneiden nimimerkit ovat alla, ja arvausaikaa on 15.3. iltaan asti. Kaikki oikein tai lähimmäksi arvannut palkitaan Scrapbooks etc.-lehden tuoreimmalla numerolla. Jos oikein arvanneita on monta, palkinto arvotaan oikein arvanneiden kesken. Jos olet päässyt selaamaan albumia jo sen syntyvaiheessa tai muuten jo tiedät sivujen tekijät, jäävääthän itsesi arvonnasta...Arvaukset voi jättää tänne.

Muoks. kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan myös Lehtipollon lahjoittama uusin Creating Keepsakes -lehti. Kaksi palkintoa siis tarjolla...

Vaihtoehdot aakkosjärjestyksessä eli näiltä tekijöiltä on sivu. Jos sivussa oli tekijän nimi näkyvillä, se on sensuroitu, ja sivussa näkyvät tutut kasvot eivät välttämättä paljasta tekijää:
-Blogiton Anu
-Creomi
-Elina(n käsityökori)
-Lehtipollo
-Napsuliini
-Ommu
-Omuli
-Pia K
-Puuhapetenvaimo
-Sini
-Veeruliiru
-Xing

Albumin sivut numeroituina, sivun numero on aina sivun yläpuolella.
1.

10.

11.

12.

Tuhannesti onnea, Baula! Tässä vielä albumin päällä kuvattuna Maijun tekemä upea hääkortti, josta näkyy yksityiskohta ylimmässä kuvassa. Ne kukat vaan ovat todella ihania... Ja nyt kaikki arvaamaan.

Työpajan tunnelmia

2011-02-28T19:09:00.000+02:00

Hauska viikonloppu Intohimona skräppäys -tapahtumassa on takana. Tässä muutama tunnelmakuva Sakset ja paperia -työpajasta, jossa opetin paperin leikkaamista koristeiksi, kehyksiksi ja sabluunoiksi scrapbook-sivuja ja kortteja varten. Oli hauska nähdä, miten kuviopaperit muokkautuivat osallistujien käsissä. Ylimmässä valokuvassa näkee myös osallistujien luovuuden eli sen miten hienoja versioita tekniikalla syntyi, kun osallistujat rupesivat työpajan aikana myös kehittämään omia mallejaan. Yksi niistä näkyy ylimmässä valokuvassa. Olen tosi ylpeä teistä!

Alemmassa kuvassa näkee työpajan aikana yhdessä opeteltuja malleja, joita leikattiin ensin kopiopaperista, sitten kuviopapereista. Kuviopaperit olivat Jenni Bowlinin ja niitä voi halutessaan hankkia lisää Paperikeijusta.
Työpajan tulokset päätyvät varmasti lähiviikkoina ja kuukausina scrapbook-sivuihin ja kortteihin. Olisi kiva nähdä kuvia valmiista töistä, joten osallistujat: jätättehän kommentin, jos omat valmiit sivunne tai korttinne ovat jossain nähtävillä, niin muutkin työpajassa olleet pääsevät niitä katsomaan. Jos joku blogittomista osallistujista haluaa omansa esille, kuvan ja luvan julkaista kuva täällä voi lähettää minulle sähköpostitse.

Viikonlopusta jäi muitakin hyviä muistoja, muun muassa Sannikan Vuoden skräppääjä kisassa käyttämä kirjoituskone, jonka hän yllättäen nosti esiin omien tarvikkeidensa joukosta, kun puhuttiin kirjoitusvälineistä (kirjoitusvälinehän sekin on) ja skräpistettyjen kuukausipakkien yhteinen vertailu ja ihastelu isolla porukalla. Kiitos tosi mukavasta viikonlopusta.

Tajuan, en tajua, tajuan...

2011-02-24T21:13:00.001+02:00

Välillä askartelutarvikkeiden uutuuksista löytyy jotain todella kivaa, välillä jotain ihmeellistä. Investoin joulun tienoilla Sew Easy -paperinpistelijöihin, joiden tarkoitus on helpottaa paperin ompelemista. Varsinaista ompelemista ne eivät tee. Samaan ostoskoriin tarttui myös kaksi valmiiksi ommeltua kartonkia. Jälkimmäisen toteuttaisi tosi helposti itsekin eli sellaisia ei ehkä tule uudestaan hankittua. Ilokseni kuitenkin huomasin, että kivoihin paperinpistelijöihin on tulossa keväällä lisää erilaisia vaihtoteriä. Sellaisia saattaa muutama tarttua matkaan. Nämä vievät erittäin vähän tilaa ja hintakaan ei ole kova. Olen myös innostunut ajatuksesta, että käyttäisin näitä paperin vanhentamiseen eli ihan muuhun kuin ompelemiseen.

Yhtä juttua en kuitenkaan tajua. Amerikkalaiset skräppääjät ovat todella innoissaan Smash-vihkoista, mutta miten ne eroavat muistikirjasta ja liimapuikosta. En tajua, en tajua! Tajuaako joku muu?

Kassillinen kortteja lahjaksi

2011-02-22T22:07:00.000+02:00

Lintsin opastuksella teimme yhdessä tapaamisessa korttikassit ja kassin sisälle seitsemän pientä korttia. Maijun blogissa näkyy millaisia niistä tuli. Ajattelin silloin, että sama idea olisi kiva toteuttaa myös toiseen tarkoitukseen. Nyt sen toteutin eli tein kiitoskortteja esikoistaan odottavalle ystävälle. Kassin edessä näkyy yksi korteista. Ne ovat kaikki samanlaisia. Lahjan saaja voi käyttää niitä vaikka omien työkavereidensa muistamiseen äitiysloman alkaessa. Tällaisia lahjoja pitäisi tehdä useammin. Kiitos Lintsi ohjeista ja inspiraatiosta!

Talvista digiskräppäystä

2011-02-20T13:40:00.001+02:00

Tai valokuvilla leikkimistä. Tosi kylmän helmikuisen viikonlopun kunniaksi sain loppuun sivun, jonka taisin aloittaa jo joululomalla. Digiskräppäyksessä minua kiehtovat edelleen sivut, joihin ei tule tekstiä tai otsikkoa. Voi olla, että kirjoitan tähän tekstin käsin sitten kun olen teettänyt kuvan. Tai ehkä skräppään koko sivun niin, että 8*8 kokoisesta digisivusta tulee osa 12*12 kokoista "perinteistä scrapbook-sivua", johon tulee muitakin valokuvia. En tiedä, eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Digiskräppäys voi olla myös hauskaa valokuvilla leikkimistä ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Voihan?

Tässä on käytetty erilaisia maskeja valokuvan muodon muokkaamiseen. Maskit ovat minusta todella kiva osa digijuttuja. Suurin osa materiaaleista on SussieM:n kitistä. Hän on lempisuunnittelijoitani digipuolella ja hänen kitteihinsä kuuluu yleensä myös maskeja. Muoks. maskit tulivatkin jonkin haasteen/tarjouksen yhteydessä pakettina kitin kanssa, eivät ne olekaan osa kittiä. Silti: hän tekee kivoja maskeja, jotka usein saa pakettina, kun hankkii sopivaan aikaan. Pahoittelut valokuvan sensuroimisesta. Edelleen hämmentää (positiivisella tavalla), miten Omulin lempitarvikkeet ja omat lempitarvikkeeni voivat olla niin erilaisia... Ehkä se on juuri digiskräppäyksessä ja skräppäyksessä kivaa. Voi tehdä niin monenlaisia juttuja.

Tarvikkeet:
SussieM North Pole Trip Ice Land (taustapaperit, oksa, suurin osa lumihiutaleista), Sussie M Winter masks (maskit), Natali Design Merry Christmas (pallokoriste, muutama lumihutale)

Kotitekoisia kuukausipaketteja

2011-02-14T21:43:00.005+02:00

Kuten monet muutkin skräppääjät, tykkään kuukausipaketeista. Niihin on koottu tarvikkeita: kuviopapereita, koristeita ja niin edelleen. Kovin montaa kuukausipakettia en ole kokeillut, eikä minulla ole ollut muutamaa kuukautta pitempää tilausta koskaan, mutta seuraan mielelläni kuukausipaketteja tarjoavien yritysten blogeja. Jo pelkät valokuvat näyttävät herkullisilta.

Vähän aikaa sitten törmäsin amerikkalaisten skräppääjien haasteblogiin, jonka idea on kuukausipakettien skräpistäminen. Kun skräpistetään, otetaan vaikutteita esimerkiksi scrapbook-sivun sommittelusta, mutta kun skräpistetään kuukausipaketti, otetaan avuksi valokuva jostain houkuttelevasta kuukausipakista. Mennään kuvan kanssa omien tarvikkeiden luo. Omista tarvikkeista etsitään samoja väriyhdistelmiä, samanlaisia koristeita ja niin edelleen, ja valmis, ilmainen "kuukausipakki" pakataan jättikokoiseen minigrippussiin. Vanhat tarvikkeet näyttävät paljon mukavammilta uudella tavalla yhdistettynä.

Itse skräpistin koemielessä Little Red Scrapbookin tammikuun pakin. Ylhäällä näkyy alkuperäinen paketti ja oma sen perusteella koottu versioni. Tykkäsin paketin väreistä, aitakoristeesta ja linnusta. Minulla ei ollut sopivaa muotoonleikattua taustapaperia, joten leikkasin sellaisen itse tavallisesta 12*12 kokoisesta paperista. Aitakoristeen leikkasin myös itse Priman suihkeväreille tarkoitetun sabluunan muotoa jäljitellen. Monet oman pakkini itse tehdyistä koristeista olen saanut vaihdossa toisilta askartelijoilta.

Tämä oli ensimmäinen kokeiluni, mutta voin kertoa, että kuukausipakkien skräpistäminen toimii! Haasteblogin kautta löytää ohjeita skräpistettyjen pakkien kokoamiseen ja koristeiden itse tekemiseen sekä kattavan listan "kuukausipakkeja" tarjoavista amerikkalaisista yrityksistä, mutta varoituksen sana.. Jos joku paketti näyttää tosi kivalta ja tekee mieli tilata, kannattaa kokeilla ensin vastaavan kokoamista omista tarvikkeista.

Tekeekö kenenkään mieli kokeilla? Olisi kiva nähdä lisää esimerkkejä skräpistetyistä kuukausipaketeista.

Muoks. Pia K:n toiveesta Inspiksen keskustelupalstalla kolme esimerkkiä skräpistettävistä kuukausipakeista ja keskustelua niihin liittyen.

Tässä Taru76:n esimerkki skräpistetystä pakista.
Tässä Marien esimerkki skräpistetystä pakista.
Tässä PiaK:n esimerkki skräpistetystä pakista.
Tässä Maikon esimerkki skräpistetystä pakista.

Askartelutarvikkeiden säilytysideablogi aukeaa 14.2.2011

2011-02-11T22:30:00.002+02:00

Nyt tämän voi jo paljastaa... Tässä yhteinen mainos:

Kolme säilytysideoista kiinnostunutta bloggaajaa eli Maiju, Xing ja Carola ovat päättäneet perustaa uuden blogin. Blogista tulee löytymään askartelutarvikkeiden säilytysideoita helposti ja kaikki samasta paikasta

Blogi aukeaa maanantaina 14.2. kello 14.00 alkaen osoitteesta askartelutila.blogspot.com. Tule mukaan lukijaksi. Avajaisten kunniaksi tiedossa myös arvontaa. T. Maiju, Xing ja Carola

Lisää piirtoheitinkalvoa... ja haaste

2011-02-08T16:01:00.000+02:00

Olen tehnyt helmikokeiluita piirtoheitinkalvon kanssa. Kalvon alle esim. paperille leimattu kiehkura tai Priman helmikoristeesta jäänyt muovi malliksi, piirtoheitinkalvoon helmiä esim. Pearl Maker -kynällä, annetaan kuivua ja sitten leikataan varovasti kalvosta niin, että jäljellä on pelkkä helmikoriste. Ihan kivan näköistä, vaikka tekniikka ei olekaan vielä täysin hallussa eli yksittäiset "helmet" saattavat tulla liian lähelle toisiaan kuten kuvasta huomaa. Valmiissa työssähän niiden päälle voi laittaa jonkun muun koristeen, niin kukaan ei huomaa.

Helmikoristeen voi toki tehdä myös suoraan scrapbook-sivuun tai korttiin, mutta silloin mallin käyttäminen ei ole yhtä helppoa ja kuivumista joutuu odottelemaan eri tavalla. Kalvolle koristeita voi tehdä valmiiksi odottamaan ja ottaa niitä käyttöön tarpeen mukaan. Huomasin Pearl Maker -kynästä, että suoraan kankaalle tehtynä helmet kestävät 40 asteen pesua. Siinä on yksi idea helmikuun viimeisen viikonlopun Intohimona skräppäys -tapahtuman essuhaastetta varten. Kopioin haasteen tekstin tähän:

"Amerikkalaisissa askartelukaupoissa myydään nykyisin essuja skräppääjille ja keskustelu skräppäysvaatteista käy kuumana. Osallistu uuden muodin tuomiseen Suomeen ja toteuta askarteluun soveltuva essu. Voit ommella essusi kokonaan itse, tuunata vanhan tai ostetun essun vai keksitkö jotain muuta? Ota essusi mukaan Intohimona Skräppäys -tapahtumaan ja tuo se yhteystiedoillasi varustettuna Askartelu Amalian -pisteeseen lauantaina klo 12 mennessä. Essut ovat esillä tapahtuman ajan. Parasta essua saa äänestää sunnuntaihin klo 15 asti. Voittajaessu valitaan yleisön äänten perusteella."

Essuhaasteen taustalta löytyy aikaisempi keskustelu samasta aiheesta. Keskustelun kommenteista löytyy myös linkkejä amerikkalaisiin essuihin. Jäävään itseni tästä haasteesta, mutta jään mielenkiinnolla odottelemaan, millaisia essuja Intohimona skräppäykseen ilmestyy!

Kenkäaskartelua

2011-02-04T19:18:00.000+02:00

Viime kesänä moni korttiaskartelija teki kenkiä StampARTicissa olleiden ohjeiden perusteella. Minulta jäi silloin kokeilematta, mutta ihailin kenkiä kovasti. Vähän aikaa sitten huomasin, että myös arvostamallani skräppääjällä Stacy Cohenilla on ohjeet kenkien tekemiseen. Niitä myös kokeilin: tässä on ensiyritelmä. Kuten kuvista huomaa, yksityiskohdissa on vielä hiomista varsinkin liitoskohdissa, mutta kenkiä teen varmasti tulevaisuudessakin. Vähän polttelee ajatus noiden ohjeiden yhdistämisestä eli Stacyn kengästä esimerkiksi erilaisen kannan kanssa tai remmikenkänä... Pitää kehitellä.

Kengistä ajattelen jonkinlaista kortin ja lahjan välimuotoa. Tähän olisi kiva sujauttaa esimerkiksi Omar-karkkeja vähän samaan tyyliin kuin Maijun tässä kengässä. Kenkään käyttämäni scrapbook-paperi on muuten tuntunut todella hankalalta skräpätä. Olen huomannut, että samaa pientä kuviota tiheästi toistavat paperit ovat minulle vaikeita. Kenkään kuitenkin paperi sopii hyvin, joten nyt on tälläkin oma tarkoituksensa

Muistakaa huominen Leimailutaivas!

Paperikeijun DT: paperin leikkelyä

2011-02-01T20:00:00.003+02:00

Minun on tehnyt pitkän aikaa mieli koota paperinpalasista riikinkukkokoriste. Tässä sellainen nyt on: paperia, musta tussi, kohotarroja ja mustia siirtokuvia... Riikinkukon värimaailmasta ja Sassafrasin uutuuspapereista tulee minulle jostain syystä oma lapsuus mieleen. En tiedä miksi, ehkä se johtuu tummansinisistä kukista. Tuleeko kenellekään samanlaista assosiaatiota?

Sassafras Lassin uudet paperit ovat kerroksellisia ilman, että niissä on kerroksia. Ne siis näyttävät siltä kuin itse olisi roiskinut maalin kanssa, silpunnut kangasta ja paperia ja niin edelleen. Mietin kovasti, miten ne on tehty ja siksi oli kiinnostavaa katsoa Mix and Mend -sarjan suunnittelijan oma kuvaus paperien suunnitteluprosessista. Suosittelen näitä papereita varsinkin jos maalin roiskiminen ja kerrosten kokoaminen epäilyttää, vaikka jälki miellyttääkin! Näissä on kerroksellisuutta jo valmiiksi. Itse tykkään edelleen rypistellä ja silputa myös itse. Taustaperiin olen tarkoituksella taittanut pilven muotoisen pullistuman (kyllä, halusin sellaisen siihen..). Lisäsin myös valmiiden, paperissa jo valmiiksi olevien "kerrosten" väliin pari ihan oikeaa kerrosta. Ja riikinkukon siirtokuvat olen ensin kiinnittänyt kuviopaperiin ja sitten leikannut irti, jotta saa vielä enemmän kerroksellisuutta.

Tarvikkeet Paperikeijusta:

Sassafras Lassin paperit Indie Girl Mellow (sivun kehykset), Mix and Mend free composition (taustapaperi, jossa valkoinen yläosa ja alhaalla "kerroksia"), Mix and Mend handmade hobnob (mm. "pitsikoristeet"), Indie Girl eclectic elegance (riikinkukkoon käytetyt paperit). Aakkostarrat Glitz, riikinkukon siirtokuvat: Glitzin mustat siirtokuvakiehkurat.

Leimailutaivaan viides haaste

2011-01-28T10:00:00.019+02:00

Tänään on Leimailutaivaan viidennen ja samalla viimeisen haasteen aika. Haasteeseen voi osallistua skräppäämällä, tekemällä kortin tai jonkun muun paperiaskartelun: ihan miten haluaa. Tarkoitus on noudattaa luonnosta tai sanallisia ohjeita tai molempia. Tällä kertaa sanallinen ohje on "jotain leimattua" ja luonnos on tässä alempana.

Itse katsoin luonnosta ylhäältäpäin, ja scrapbook-sivun tai kortin sijaan tein tälla kertaa syntymäpäivälabyrintin. Leimaamalla on tehty osa muureista, molemmat Priman leimasimella. Vaikka tämä on tällä erää viimeinen haaste, lisää hauskuuksia on luvassa, sillä varsinainen Leimailutaivas on viikon päästä, lauantaina 5. helmikuuta. Paikalle pääsee Helsingin keskustasta paikallisjunalla alle puolessa tunnissa ja tapahtumapaikka on lähellä paikallisjunan pysäkkiä. Ostos- ja hypistelymahdollisuuksien lisäksi tapahtumassa tapaa tuttuja; edellisessä Leimailutaivaassa vietimme muiden skräppääjien kanssa koko päivän jutellen ja kuulumisia vaihtaen ja oli tosi kivaa. Toivottavasti tänäkin vuonna. Ja vaikka et tuntisikaan muita askartelijoita jo valmiiksi, rohkeasti vaan juttelemaan vaikka leimasimista. Yhteinen harrastus yhdistää. Päivän mittaan on myös demoja eri tekniikoista. Niiden aikataulua voi katsoa Leimailutaivaan blogista. En tiedä, ovatko kaikki vielä ilmoittaneet demojen aikoja tai aiheita. Itse odottelen erityisesti silitysrautatekniikan demoa, se kuulostaa kovin jännältä.

Haasteeseen voi osallistua tuttuun tapaan Leimailutaivaan blogissa, johon oman työn voi linkittää. Leimailutaivaan blogista löytyy ohjeita mm. osallistumisesta ja palkinnoista. On ollut tosi kiva nähdä myös skräppäystä ihanien korttien joukossa ja odotan innolla, millaisia leiskoja tähän haasteeseen tulee. Leimailutaivaan haasteista on selvästi huomannut, että saman luonnoksen perusteella pystyy sekä skräppäämään että tekemään kortteja! Kiitos, Taava, kutsusta DT-rinkiin ja kiitos muille DT-jäsenille inspiraatiosta.

Digiskräppäys: mieluisia ilmaismateriaaleja

2011-01-26T22:39:00.003+02:00

Digiskräppäys ei ole pelkkää shoppailua. Materiaaleja löytää myös ilmaiseksi ja niitä on helppo tehdä myös itse. Ilmaisista materiaaleista on hyvä aloittaa, koska kynnys on matala. Tosin huomasin, että mieluisten ilmaismateriaalien listaaminen ei ole helppoa. Usein ilmaiset materiaalit saa esimerkiksi haasteen tai teemaviikon yhteydessä, eivätkä ne ole enää linkitettävissä tähän niin, että ne voisi ladata ilmaiseksi. Tässä kuitenkin vinkkejä minulle mieleisistä digitarvikkeista, jotka eivät maksa mitään. Kuvien kautta (klikklik) pääsee tekijätietoihin. Olisi tosi kiva nähdä muidenkin vastaavia listoja!

- Mahdollisimman ajattomat sivupaketit. Digiskräppäyksessä materiaalit tulevat useimmiten sivupaketteina (page kit), joissa on taustapapereita, koristeita ja niin edelleen. Yksi suosikkipakettini ilmaispuolelta on tämä.

- Erilaiset kehykset. Niitä voi käyttää monella tavalla, esimerkiksi tarinointilappujen tekemiseen, skräppäykseen tai vaikka valokuvan koristeena perinteisessä paperiskräppäyksessä.

- Maskit, joiden avulla voi vaikuttaa esimerkiksi valokuvan muotoon. Maskit (masks) olivat ensimmäisiä digimateriaaleja, joista todella innostuin. Ne käyvät myös perinteisen paperiskräppäyksen avuksi ja vaikka korttiaskarteluun, jos käyttää digipapereita.

- Tarinointilaput. Niissä etäisyys perinteisen paperiskräppäyksen ja digin välillä on todella pieni.

- Templaatit eli luonnokset tai sivupohjat (kuten ylimmässä kuvassa).

Mieluisia materiaaleja on toki paljon muunkinlaisia, tämä on vain pintaraapaisu. Koristeita ja esimerkiksi kehyksiä löytää ilmaiseksi myös täältä. Mielestäni maksullisuuskaan ei ole este. Esimerkiksi pyöräsivuun käyttämäni sivupaketti maksoi tarjouksessa yhden dollarin ja tuotto, jos yhden dollarin osalta sellaisesta voi puhua, meni puolalaiselle nuorelle suunnittelijalle. Digiskräppäyksen parissa toimivia suunnittelijoita on monenlaisia: osan jälki miellyttää enemmän, ja omat suosikit löytää varmasti ajan kanssa. Suunnittelijat käyttävät usein apuna erilaisia kuvapankkeja, ja aktiivinen digiskräppääjä pystyy myös itse tekemään itselleen mieleisiä materiaaleja. Vaikka Marie sitä epäili, useimmat digiskräppääjät tekevät materiaaleja myös itse ainakin jossain vaiheessa harrastusta.

Usein itse tehdyt materiaalit ovat vain omaan käyttöön, mutta Anskin blogissa on myös Anskin itse tekemä kaunis sivupaketti vapaasti ladattavissa. Jään odottelemaan muiden vinkkejä mieluisista ilmaismateriaaleista... Ja mielellään tukisin suomalaistenkin suunnittelijoiden työtä myös taloudellisesti, jos joku innostuu suunnittelemaan enemmän digimateriaaleja. Arvostan tosi paljon suunnittelijoiden työtä ja mielelläni myös maksan siitä, kun on tarve.

Digiskräppäys kohtaa steampunkin (ainakin melkein :)

2011-01-22T23:13:00.000+02:00

Pari kuukautta sitten puhuimme skräppääjien kanssa steampunk-tyylistä skräppäyksessä ja siitä jäi itämään ajatus, että samaa pitäisi kokeilla myös diginä. Tämä sivu syntyi samoihin aikoihin edellisen digisivun kanssa ja aiheena, taas kerran, on aikaero ja illat, jolloin on ikävä kaukana asuvia ystäviä.

YLE:n Uusi musta -blogissa oli juttu digiskräppäyksestä. On todella ihanaa, että digiskräppäyksestä kirjoitetaan! Kaikkea materiaalia ei kuitenkaan tarvitse ostaa ja on monia digiskräppääjiä, jotka eivät koskaan käytä maksullisia tarvikkeita. Lupaan seuraavaksi tehdä listan ja kuvauksen viidestä ilmaisesta lempitarvikkeestani digipuolelta, ja haastan kaikki digiskräppäystä kokeilleet samaan. Ehkä listat ilmaisista lempitarvikkeista madaltavat kynnystä paperin ja digin välillä, koska monia digitarvikkeita voi käyttää myös tavalliseen paperiaskarteluun tarkoitetuissa valokuvissa... Kuka ottaa haasteen vastaan?

Tarvikkeet: sivun taustapaperi ja osa koristeista: StarLight designs: Dark City, osa metallikoristeista Lorie Davison: Before the first snow metal elements, yksi kelloista Lauren Bavin: Stories of the Past, toinen kello Magical Reality Designs: Peaceful Winter.

Piirtoheitinkalvo askartelumateriaalina

2011-01-18T18:17:00.001+02:00

Pelastin kotiin ylimääräisen paketin piirtoheitinkalvoa. Aikaisemmin olen käyttänyt sitä taustapaperina, nyt tein siitä koristeita. Piirtoheitinkalvosta leikattu lumihiutale sai kimalleliimakäsittelyn.

Kokeilin piirtoheitinkalvon käyttämistä myös sabluunana, jonka läpi töpöttelin maalia. Hyvin toimi sekin. Mitä muuta kivaa piirtoheitinkalvosta saisi aikaiseksi? Ideoita?

Leimailutaivaan neljäs haaste

2011-01-14T10:00:00.012+02:00

Tänään on Leimailutaivaan neljännen haasteen aika. Haasteeseen voi osallistua skräppäämällä, tekemällä kortin tai jonkun muun paperiaskartelun: ihan miten haluaa. Tarkoitus on noudattaa luonnosta tai sanallisia ohjeita tai molempia. Tällä kertaa sanallinen ohje on romantiikka ja luonnos on tässä alempana.

Haasteita on tämän jälkeen jäljellä enää yksi, seuraava ilmestyy 28.1. Varsinainen tapahtuma, Leimailutaivas on tosi pian, 5. helmikuuta. Haasteeseen voi osallistua tuttuun tapaan Leimailutaivaan blogissa, johon oman työn voi linkittää. Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa ja Leimailutaivaan blogista löytyy ohjeita mm. osallistumisesta ja palkinnoista. Aika kivoilta ovat palkinnot vaikuttaneet eli kannattaa osallistua. On ollut tosi kiva nähdä myös skräppäystä ihanien korttien joukossa.

Venytin itse luonnoksen 12*12 tuumakokoon ja ovaali muuttui samalla ympyräksi. Koristeiden sijoittelusta toivottavasti huomaa luonnoksen vaikutteet. Aika kiva luonnos skräpättäväksi ihan tällaisenaan!

Oma suosikkiyksityiskohtani sivussa on linnun nappaama puolihelmi. Otsikko on toteutettu Sannikan opettamalla tekniikalla: kirjoittamalla se kaksipuoliseen teippiin, leikkaamalla irti ja ripottelemalla teippiin vaaleanpunaista irtosamettia. Sivussa ärsyttää oikeastaan vain yksi juttu: kännykkäkameralla otetun kissavalokuvan outo valo, joka saa kissan turkin ihmeellisen väriseksi. Halusin silti skräpätä kuvan ja muuten sivu on ihan "minun oloinen". Hophop osallistumaan haasteeseen!

Tarvikkeet:

Kaikki oman askartelukaapin uumenista. Muotoonleikattu kuviopaperi ja valkoinen kehys, jota on värjätty musteella: Pink Paislee, tarinointilappu Jenni Bowlin, siirtokuvat Basic Grey, lintu kuviopaperista leikattu. Otsikon vaaleanpunainen samettihile Doodlebug velvet flock.

Askartelutapaamiset ja pakkaaminen

2011-01-10T18:40:00.003+02:00

Viime lauantain skräppäystapaamiseen pakkaaminen sujui jo lähes rutiinilla. Joka kerta joudun kuitenkin miettimään, muistinko kaiken. Ajattelin kirjoittaa itselleni blogitekstin muodossa muistilapun pakkaamisen avuksi. Ei ole kiva, jos leikkausalusta tai roskis unohtuu...

Tapaamisiin kokoan itselleni sivupakkeja, joissa on kussakin materiaali yhteen scrapbook-sivuun tai projektiin: kuviopaperit, valokuvat, koristeet, aakkostarrat ja niin edelleen. Mieluummin vähän liikaa materiaalia kuin liian vähän per sivu. Sivupakkeja kannattaa koota hiljalleen ja ajan kanssa: viimeisenä iltana ennen tapaamista ei yleensä ehdi suunnitella mitään. Sivupakit pakkaan jättikokoisissa minigrippusseissa paksuun ja erittäin vahvaan muovikoteloon, jossa 12*12 tuumakoon materiaalit pysyvät kunnossa. Muovikotelo näkyy ylimmässä valokuvassa alimmaisena. Muovikotelo, paperileikkuri ja leikkausalusta matkustavat kaikki tavallisessa, isokokoisessa kangaskassissa, johon ne mahtuvat rinnakkain.

Mukaan lähtee myös pikkuruinen vaaleanpunainen tarvikekassi, jossa on kotonakin aina sama sisältö: kahdet sakset, sormiveitsi, teippiä, kyniä, pinsetit, siveltimiä, pieni nitoja, paperinlävistin, rub-on roller, distressausvälineet ja ompeluneuloja. Siis kaikkein useimmiten käytetyt välineet. Etukäteen kannattaa tarkistaa, että teippiä on tarpeeksi ja kaikki tarvikkeet mukana. Yritän muistaa lisätä kassiin paperileikkurin varateriä, jotka normaalisti ovat muualla.

Lisäksi pakkaan mukaan alimmassa kuvassa näkyvän kokoon taitettavan roskiksen, joka on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Roskis on usein ollut koko pöytäseurueen käytössä, koska askartelutapaamisissa tilaa on rajallisesti. Mukaan lähtee myös glue dots -liimapisteitä sekä kohotarroja. Jos aikaa on luvassa ruhtinaallisesti eli kokonainen päivä, mukaan lähtevät myös musteet, akryylipalikka ja leimasinten puhdistusaineet sekä suihkevärejä, akryylimaaleja, sotkemisalusta ja niin edelleen.

Vaaleanpunainen tarvikekassi ja muut materiaalit matkustavat normaalissa isokokoisessa repussa. Olen pärjännyt hyvin ilman vedettävää laukkua. Autottomuus vaikuttaa paljon pakkaustyyliini. En voi kuljettaa esimerkiksi päältä avonaista tarvikekassia lumisateessa. Hyväksi ja toimivaksi omassa pakkaustyylissäni on osoittautunut sivupakkien kuljettamistapa ja pieni, vaaleanpunainen tarvikekassi, joka on helppo nostaa mukaan, koska sitä ei tarvitse erikseen pakata. Ja rakastan kokoon taittuvaa roskistani :D. Etsin vielä hyvää tapaa ottaa ottaa mukaan musteet, kohotarrat, akryylimaalit jne. Nyt pakkaan ne joko suurikokoisiin pakasterasioihin tai isoihin minigrippusseihin. Ja puran. Ja pakkaan ja puran. Ihanne olisi ratkaisu, jossa ne olisi helppo nostaa mukaan ja joka mahtuisi askartelutapaamisessa suoraan pöydälle. Jonkinlainen torni, jonka pitäisi mahtua tavalliseen reppuun tai olla muuten sateelta suojattu... Tarvikkeiden purkaminen kotona on niiiiiin tylsää.

Ihanaa askartelutapaamisissa on mm. se, että kaikkea ei tarvitse ottaa mukaan itse. Jos kysyn lainaksi kulmanpyöristäjää tai ohutta kaksipuolista teippiä, sellainen saattaa nousta viidestä kassista samaan aikaan. Kivaa on myös ottaa mukaan esimerkiksi journalingleimasimia tai joku erityinen leikkuri, joita muut saavat lainata tapahtuman aikana. Jos olisin viisas, ottaisin mukaan aina jonkun pienen sivuprojektin, vaikka paperisilppua koristeiden tekemistä varten. Jos skräppääminen ei suju tai jollain on mukana ihana leikkuri, silppu on tarpeen. Onko sinulla jo rutiini pakkaamisen suhteen? Onko oma listasi ihan erilainen?

Siis, kangaskassiin:

- sivupakit isoon muovikoteloon pakattuna

- leikkausalusta

- paperileikkuri

reppuun:

- vaaleanpunainen tarvikekassi, jossa on kotonakin sama sisältö (mukaan myös paperileikkurin varaterät, varmista että kaikki tarvittava on mukana ja teippiä on tarpeeksi)

- glue dotsit ja kohotarrat

- kokoon taittuva roskis

-musteet, akryylipalikka, leimasinten puhdistusaineet

- suihkevärit, sotkemisalusta, akryylimaali jne.

- paperisilppua koristekokeiluja ym. varten

- kosteuspyyhkeitä käsien puhdistamiseen

Fantasiaskräppäys skräppäystyylinä

2011-01-04T22:52:00.002+02:00

Tämän vuoden ensimmäinen scrapbook-sivu, joka tosin taisi valmistua jo viime vuoden puolella. Innostuksen sain Lehtipollon kanssa käydystä keskustelusta, jossa hän sanoi aloittavansa digiskräppäyksen yleensä jostain kivan oloisesta page kit -setistä. Digiskräppäykseen tarkoitetut materiaalit ovat yleensä tarjolla setteinä, joihin kuuluu taustapapereita ja erilaisia koristeita, joskus myös aakkosia tai maskeja tms. juttuja. Oma etenemiseni on ollut monimutkaisempaa: olen yhdistänyt materiaaleja vähän sieltä täältä ja usemmasta setistä, vähän samaan tapaan kuin paperiskräppäyksessä yhdistelen yleensä eri valmistajien materiaaleja. Ajattelin, että nyt otan yksittäisen digisetin ja teen sen kanssa jotain.. Ja sehän oli kivaa! Digiskräppäyksessä kaikkea voi muuttaa ja muokata. Oksista kieputettu kranssi ei yleensä ole noin suuri, pyörä ei oikeasti ole tuollainen, linnut eivät lennä noin. Alunperin oli vain valokuva, jossa ajetaan pyörällä. Tämä sivu syntyi iltana, jolloin kuvan pyöräilijä ei meinannut millään nukahtaa ja minulla oli kova ikävä kaukana asuvia ystäviä.

Digiskräppäyksessä minua kiinnostaa tällä hetkellä varsinkin fantasiaskräppäys, jota tämäkin sivu edustaa. Fantasiaskräppäys on rentouttavaa, vaikka mietin nykyään varsin outoja kysymyksiä: miltä näyttää pöllön varjo avaruudessa, miten saada yksittäiset hiuskiehkurat mahdollisen luontevan näköisiksi. Fantasiaskräppäystä on todennäköisesti luvassa enemmänkin tänä vuonna ja olen suunnitellut sen yhdistämistä joskus koemielessä myös perinteiseen paperiaskarteluun. Digijutuissa innostaa myös hybridiskräppäys eli digielementtien käyttäminen osana perinteistä skräppäystä kuten esimerkiksi tämän sivun valokuvaan sijoittuvassa tarinoinnissa. Uskon vakaasti, että paperi ja digi eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan toisiaan täydentäviä inspiraation lähteitä.

Sivun tarvikkeet ja taustapaperi: StarLight designs: Dark City

Rub-on roller: hyvä vai ei?

2011-01-02T18:22:00.000+02:00

Kyselin aiemmin mielipiteitä siirtokuvien kiinnittämiseen tarkoitetusta rub-on rollerista. Keskustelu oli vilkasta ja useimpien mielestä rolleri taitoi olla turhake, mutta sillä on myös vannoutuneet kannattajansa. Sorruin lopulta, kun uteliaisuus voitti, ja yllätin itseni: minähän tykkään sen käytöstä. Suosikkiominaisuuteni ei kuitenkaan ole rollerin kärjen pyörivä kuula, joka helpottaa siirtokuvien kiinnittämistä, vaan sen litteä pää, jolla siirtokuvien kiinnittymisen voi lopuksi varmistaa. Se auttaa usein kupruilevien siirtokuvien kanssa. Olen käyttänyt litteää päätä myös maalin kanssa erilaisissa tekniikoissa apuna ja hyvin toimii niissäkin.

Pärjääkö ilman? Ehdottomasti. Tykkäänkö? Joo, kyllä. Vie tilaa vain normaalin kynän verran ja maksaa tarpeeksi vähän. Suomessa hinnat vaihtelevat 5,9 euron ja 8,9 euron välillä.

Onko teillä muuten skräppäykseen liittyviä uuden vuoden suunnitelmia, kyselen samalla keskustelupalstalla. Törmäsin aiemmin amerikkalaiseen keskusteluun, jossa yllättävän monet aikoivat tehdä 365 scrapbook-sivua vuodessa..

Leimailutaivaan kolmas haaste

2010-12-31T10:00:00.093+02:00

Tänään on Leimailutaivaan kolmannen haasteen aika. Haasteeseen voi osallistua skräppäämällä, tekemällä kortin tai jonkun muun paperiaskartelun: ihan miten haluaa. Tarkoitus on noudattaa luonnosta tai sanallisia ohjeita tai molempia. Tällä kertaa sanallinen ohje on talvi ja luonnos on tässä alempana.

Haastepäiviä on tämän jälkeen jäljellä enää kaksi, seuraavat ovat:
14.1.
28.1.,
ja haaste ilmestyy joka kerta klo 10. Varsinainen tapahtuma, Leimailutaivas, on pian. Se järjestetään Kirkkonummella 5. helmikuuta. Luonnokseen saa toki lisätä omaa, jos siltä tuntuu. Haasteeseen voi osallistua Leimailutaivaan blogissa, johon oman työn voi linkittää. Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa ja Leimailutaivaan blogista löytyy ohjeita mm. osallistumisesta ja palkinnoista. Aika kivoilta ovat palkinnot vaikuttaneet eli kannattaa osallistua.

Tämän luonnoksen perusteella oli helppo skräpätä. Eikö luonnos näytäkin ihan letterkoon scrapbook-sivulta? Omani tein silti 12*12 tuumakoossa, ja yhdistelin digiä (valokuvan kehykset ja valokuvaan kirjoitettu tarinoinnin loppupuoli) ja käsin tekemistä.

Otsikon "aina olisi kesä" on tehty Sannikan tekniikalla kaksipuolisesta teipistä ja kimalteesta. Haaraniitit korvaavat i:n pisteitä. Sivun tarinointi jatkuu piilossa valokuvan takana. Metallinen sarana oli niin raskas, että se vaati valokuvan alareunaan paperinarusta letittämäni valokuvakulman tuen.

Ihanaa ja oivalluksia täynnä olevaa uutta vuotta jokaiselle ja paljon askarteluhetkiä niille, jotka niitä kaipaavat!

Tarvikkeet:

Kohokuvioitu, kimalteleva taustapaperi Bo Bunny: Jazmyne terrace, harmaanmusta taustapaperi Glitz: Vintage love velvet. Muotoonleikatut tarinointilaput eli "kehyksen" reunat Pink Paislee, kuvallinen tarinointilappu ja kuviopaperista irti leikattu kaivo Websters pages. Digimateriaalit: valkoinen tekstipolku Pattie Knox: Text Bytes no 24, Joanne Brisebois: photography frame freebie. Metallisarana, haaraniitit, violetti kimalle, ruskea paperinaru ja sirkkarenkaat oman askartelukaapin uumenista kuten kaikki muukin materiaali.

Sakset ja paperia -työpaja helmikuussa

2010-12-27T19:11:00.005+02:00

Kahden kuukauden kuluttua, 26.-27. helmikuuta, on Intohimona skräppäys -tapahtuma. Yksi tapahtuman aikana järjestettävistä työpajoista on nimeltään Sakset ja paperia ja se on minun vetämäni. Tavoitteena on opetella tekniikka, jossa scrapbook-sivun tai kortin taustapaperin leikkaamiseen tarvitaan pelkät sakset, kynä ja taittelemista. Lähtökohtana on aina neliö, ja neliön tuumakoko voi olla 12*12 eli kokonainen scrapbook-paperi tai esimerkiksi 6*6 tuumaa, jolloin yhdestä scrapbook-paperista saa muotoonleikatun taustan vaikkapa neljään korttiin. Samalla tekniikalla voi leikata myös pienempiä koristeita. Harjoittelemme aluksi taittelemista ja leikkaamista normaalilla kopiopaperilla, ja sen jälkeen käydään työpajan hintaan kuuluvien kuviopaperien kimppuun. Yhdestä kuviopaperista saa muotoonleikattuja osia useampaan scrapbook-sivuun.

Alemmassa esimerkkisivussa olen hyödyntänyt sivun "kehyksinä" paperin, joka jäi jäljelle kun leikkasin suuren, punaisen kukan työpajaa varten. Taustalla oleva pilkullinen paperi on yhtenäinen, mutta sen reunoista olen myös leikannut koristeita esimerkeiksi työpajaa varten. Kaikki sivun koristeet ja myös tarinointilappu on leikattu samalla tekniikalla. Työpajan aikana kokeillaan myös muotoonleikattujen koristeiden taustapuolen käyttämistä ensin sabluunoina esim. musteen tai maalin kanssa toiselle paperille töpöttäen. Tavoitteena on saada kaikki irti leikatusta paperista ennen kuin siitä tulee scrapbook-sivun tai kortin osa.

Työpajan hintaan kuuluu yhdeksän Jenni Bowlinin paperia, punaisia nappeja ja Cosmo Cricketin mustat chipboard-aakkoset, joita on esimerkkisivussa käsitelty tummanvihreällä liituvärillä ja valkoisella kynällä. Työpajaan kuuluvat materiaalit näkyvät kahdessa alemmassa valokuvassa. Ehdimme työpajan aikana miettiä muitakin tapoja käsitellä aakkosia esim. kuviopaperilla päällystämällä. Esimerkkisivussa on näiden lisäksi käytetty Jessica Spraguen digikehystä valokuvan osana ja omasta kaapista löytyneitä musteita, kimalleliimaa, liituväriä, kyniä ja paperinarua.

Osallistujille tiedoksi: ota mukaan oma lyijykynä sekä tukevat sakset (paperi leikataan moneen kertaan taiteltuna, joten saksien on hyvä olla melko vahvat, normaalit paperisakset) ja jos mahdollista, myös pienemmät, yksityiskohtien leikkaamiseen sopivat sakset koristeiden leikkaamista varten. Jos on yksinkertaisemman skäppäystyylin ystävä, mukaan voi ottaa myös omia yksivärisiä kartonkeja sivujen taustoiksi ja leikata työpajan hintaan kuuluvista kuviopapereista niihin sopivia "kehyksiä", isoja taustoja, pienempiä koristeita ja niin edelleen.

Riippuen siitä minkälaista jälkeä haluaa, mukaan voi ottaa myös työkaluja paperin reunojen "vanhentamista" varten, esim. kynsiviila, musteita, kimalleliimaa tms., joita on kaikkia käytetty esimerkkisivussa, mutta myös ilman pärjää hyvin. Ja oman viivottimenkin saa ottaa mukaan, jos haluaa, vaikka tässä tekniikassa ei tarvita viivotinta. Esimerkkisivussa olen tarkoituksella korostanut taittamisjälkeä musteella, mutta jos haluaa täysin litteän lopputuloksen, opetellaan siihenkin niksi.

Työpajaan ilmoittaudutaan Paperikeijun Jaanalle, viereisen linkin takaa löytyvät ilmoittautumisohjeet. Ilmoittautumisaika on alkanut. Työpajan sisältöön liittyviä kysymyksiä voi kysyä minulta ja ilmoittautumiseen liittyviä kysymyksiä Paperikeijun Jaanalta. Huomioittehan, että Intohimona skräppäys -tapahtumaan ilmoittautuminen ja työpajoihin ilmoittautuminen ovat eri asioita. Tapahtumaan voi tulla myös päiväkävijänä, jolloin ovella maksettavasta sisäänpääsystä tulee kuluja työpajan hinnan lisäksi.

Työpajan aikana opetellaan ainakin kuusi erilaista tapaa leikata (kuusi erilaista muotoa, katso esim. esimerkkisivun erilaiset kukat) ja useita tapoja käyttää leikattuja kuvioita ("kehyksinä", muotoonleikattuina taustoina, koristeina, sabluunoina jne.). Jokaista työpajan hintaan kuuluvaa kuviopaperia ei ole pakko silputa, vaan leikkaamista voi harjoitella myös maltilliseen tahtiin. Tarkoitus ei ole skräpätä täysin samanlaiseen tyyliin tai tehdä samanlaisia sivuja, vaan opetella tekniikka niin, että sitä voi itse käyttää omaan tyyliin sopivilla tavoilla.

12 mieleisintä sivua vuodelta 2010

2010-12-19T14:20:00.001+02:00

Veeruliiru pyysi koostetta tämän vuoden mieluisimmista scrapbook-sivuista. Omani on 12+1, koska mukana on myös pienempi skräppäys, joka on kuvassa osittain isompien päällä. Mieluisimmat sivut ovat yllättävän eri kokoisia: mukaan mahtui kolme 8*8 tuumakoon sivua, yksi kahden 12*6 tuumakoon yhdistelmäsivu, yksi tuplaletter, kaksi muotoonleikattua sivua ja useita 12*12 tuumakoon sivuja. Koosteessa mittasuhteet ovat vähän sinnepäin, mutta tärkein toivottavasti välittyy..

Teen usein yhden valokuvan sivuja, mutta mukana on myös kolmen ja neljän valokuvan sivu ja useampi kahden valokuvan sivu. Kahden valokuvan sivujen "helppouden" olen itsekin huomannut. Kerroksellisuus ja itse tehdyt koristeet ovat minulle tärkeitä, ja kuten näistä kuvista ehkä huomaa, digiskräppäys inspiroi paperiskräppäystä ja toisinpäin. Tässä on mukana neljä sivua, joissa on ainakin osittain digiskräppäystä, mutta näen myös digiskräppäyksen vaikutteita toiseksi alimman rivin reunimmaisissa sivuissa, jotka ovat molemmat paperiskräppäystä.

En tiedä, kuinka monta sivua olen tehnyt tänä vuonna eli siihen kysymykseen en osaa vastata. Mikä näissä sivuissa on yhteistä? Pyöreitä ja kaarevia linjoja monissa, välillä melko tumma värimaailma, lähes aina murretut värit, pikkuisen punaista? Paljon kuviopaperia, mutta ei pelkästään? Mitä muuta? En tiennyt, että sivuissani on noin paljon vihreää tai vihertävän sävyjä, värimaailman yhtäläisyys oli itse asiassa pienoinen järkytys. Thickers-aakkosten väistymistä olen jo vähän aavistellut ja tämä kooste vahvisti epäilyni. Yllättävän monissa on litteitä aakkostarroja tai muuten tehty otsikko. Paperista leikatut koristeet ovat selviö, niistä tykkään kovasti.

Tarinointi on minulle todella tärkeä osa skräppäystä, mutta toisaalta minua kiehtovat sivut, joissa on hyvin vähän tai ei ollenkaan tarinointia. Ehkä teen suosiolla molempia. Samanlainen kokoelma olisi kiva tehdä joskus myös mieluisimmista otsikoista ja yksityiskohdista.

Leimailutaivaan toinen haaste

2010-12-17T10:01:00.001+02:00

Tänään on Leimailutaivaan toisen haasteen aika. Haasteeseen voi osallistua skräppäämällä, tekemällä kortin tai jonkun muun paperiaskartelun: ihan miten haluaa. Tarkoitus on noudattaa luonnosta tai sanallisia ohjeita tai molempia. Tällä kertaa sanallinen ohje on ystävänpäivä ja luonnos on tässä alempana.

Haastepäiviä on tämän jälkeen jäljellä vielä kolme, seuraavat ovat:
31.12.
14.1.
28.1.,
ja haaste ilmestyy joka kerta klo 10. Luonnokseen saa toki lisätä omaa, jos siltä tuntuu. Osallistua voi Leimailutaivaan blogissa, johon oman työn voi linkittää. Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa ja Leimailutaivaan blogista löytyy ohjeita mm. osallistumisesta ja palkinnoista.

Itse tein koristeen tai kirjanmerkin ulkomaiselle kummille. Duly noted -teksti liittyy yhteyden pitämisen hetkittäisiin esteisiin eli parempaan pyritään.. Tulkitsin luonnosta niin, että ovaalin muotoinen osa on kehys. Kehyksen tein skräppäyksessä käytettävästä journaling- eli tarinointilapusta leikkaamalla sisuksen pois. Kävelijät on myös leikattu, tunnistanette ehkä heidät? Otin valokuvan liikennemerkistä ja leikkasin kävelijät siitä tähän koristeeseen.

Mukavaa ja rauhallista joulua jokaiselle!

Tarvikkeet:

Materiaalit ovat kaikki oman askartelukaapin uumenista. Kehykset Websters pages, molemmat helmikoristeet ja pyöreä vihreä koriste Prima, sirkkarenkaat, siirtokuvateksti ja naru kauan sitten hankittuja.

Itse tehtyjen koristeiden vaihto

2010-12-07T23:45:00.000+02:00

Houkuttelin Creomin itse tehtyjen koristeiden vaihtoon. Hän tekee tosi hienoja organzakukkia, joiden reunat kupertuvat ylöspäin. Sain häneltä kukkia, ja itse tein vaihdokkeina koristeita Cernit-massasta. Niitä on helppo myöhemmin värjätä musteilla tai käsitellä muuten. Massakoristeet ovat rosoisia ja kotona tehdyn näköisiä (massojen käyttö ei ole vahvuuteni), mutta olen silti vakuuttunut, että itse tehdyissä koristeissa on "se jokin".

Jos joku toinenkin haluaa vaihtaa itse tehtyjä koristeita, se olisi tosi kivaa. Voin tehdä vaihdokeiksi esimerkiksi paperista itse tehtyjä kukkia, pieniä leijoja tai mitä tahansa koristeita, joita olen tehnyt aikaisemmin. Itse kaipaisin vaihdossa esimerkiksi virkattuja kukkia...

P.S. Huomasin, että Intohimona skräppäys -tapahtuman muutaman työpajan esittelyt ovat jo ilmestyneet. Sieltä löytyy myös työpaja, jossa opetan, miten voi leikata itse muotoonleikattuja taustapapereita tai koristeita ilman sabluunoita tai erityisiä laitteita. Tarvitaan vain kynä, sakset, paperia ja paljon taittelemista. Tarkempi kuvaus työpajasta ja esimerkkileiskoja, joista näkee opeteltavan tekniikan, on luvassa heti, kun saan omat kappaleeni työpajan materiaaleista eli toivottavasti tammikuun alkuun mennessä. Sen verran voin luvata, että käytämme Jenni Bowlinin ihanuuksia, koska hänen paperinsa ovat sopivan ohuita opeteltavaan tekniikkaan.

Vagabond-mielipiteitä?

2010-12-05T20:07:00.000+02:00

Tim Holtzin Vagabond saapunee jossain vaiheessa myös Suomeen. Millaisia ajatuksia sen "matkalaukun" muoto tai moottorin ääni teissä herättää? Minulle tuli äänestä mieleen toinen uutuus, Zutterin Distrezz-it-all, vaikka ne eivät samalta kuulostakaan. Toinen tosin on aika grunge ja toinen aika pinkki... En ole itse ainakaan vielä kummankaan kohderyhmää, koska tykkään leikata ja "vanhentaa" käsin, mutta hauska näitä on seurata. Mikä Vagabondista tekee erilaisen BigShottiin tai Cuttlebugiin verrattuna? Moottoriko?

Leimailutaivaan ensimmäinen haaste

2010-12-03T10:00:00.003+02:00

Tänään on Leimailutaivaan ensimmäisen haasteen aika. Haasteeseen voi osallistua skräppäämällä, tekemällä kortin tai jonkun muun paperiaskartelun: ihan miten haluaa. Tarkoitus on noudattaa luonnosta tai sanallisia ohjeita tai molempia. Tällä kertaa sanallinen ohje on "embossaus, joko jauheella tai ilman" ja luonnos on tässä alempana.

Haastepäiviä on yhteensä viisi,
3.12.
17.12.
31.12.
14.1.
28.1.,
ja haaste ilmestyy joka kerta klo 10.00. Luonnokseen saa toki lisätä omaa, jos siltä tuntuu. Osallistua voi Leimailutaivaan blogissa, johon oman työn voi linkittää. Sieltä löytyy myös ohjeita mm. osallistumisajasta.

Omassa sivussani halusin noudattaa luonnoksen (yhden kuvan sivu, valokuva "kehystetty", koristeiden sijoittelu) lisäksi sanallista ohjetta. Minulla ei kuitenkaan ole kohopulveria, jota käytetään leimailussa kuumailmapuhaltimen avulla tai kohokuviointitaskuja, joita käytetään Cuttlebugin tyylisessä laitteessa.

Myönnän kyllä kokeilleeni vuosia sitten kohopulverin käyttöä leivänpaahtimen yllä kuumentaen, mutta se oli niin sormia polttavaa hommaa, että luovuin kohopulverista.

Kohokuvioin silti, kuten kuvasta toivottavasti näkee, jos katsoo pyöreää itse tehtyä koristetta, jossa on käytetty harmaata mustetta. Arvaatteko millä? Vastaus löytyy jokaisesta kodista.. Kohokuviointi eli dry embossing lasketaan toivottavasti myös embossaukseksi.

Sivun aihe kumpuaa omasta elämästäni, sillä huomaan usein tekeväni asioita ihan turhaan vaikeimman kautta. Miksi pitäisi saada leikki-ikäinen kävelemään useita kilometrejä ennen kuin pääsee varsinaiseen lempipaikkaan, jossa sielläkin on tarkoitus kävellä paljon? Eikö ole parempi, että energiaa on jäljellä myös perillä? Miksi ei voisi jonain vuonna palkata ikkunanpesijää? Tai pyytää apua silloin, kun tarvitsen? Tällaisia asioita mietin, ja usein unohdan miettiä. Sivu on siis tietynlaista pohdiskelua ja järjen puhumista itselle.

Tarvikkeet:

Materiaalit ovat kaikki oman askartelukaapin uumenista. Muotoonleikattu taustapaperi My Mind's Eye (So Sophie, "Best Thing"), sininen kartonki Bazzill. Isommat aakkostarrat American Crafts. Punaiset tähdet Prima, suurin osa koristeista kuten pilvet ja "viuhka" itse tehty: paljon harmaata mustetta ja paperisilppua. Glimmer Mist (sävy: patina). Vaaleansiniset helmet tehty Tukholmasta löytyneellä Pearl Maker -kynällä. Kiitos Elinalle Martha Stewartin elefanttileikkurin lainasta!

Mikä on digileimasin?

2010-11-25T20:47:00.002+02:00

Maijun blogissa ollut hieno joulukortti sekä omien digimateriaalien järjestämisprojektini (kyllä, järjestän niitäkin) sai minut pohtimaan, mikä on digileimasin. Yleensä sillä varmasti tarkoitetaan digimuodossa olevaa kuvaa, piirrosta, jonka voi tulostaa itse niin monta kertaa kuin haluaa ja missä tahansa koossa. Tulostuspaperia vaihtelemalla saa erilaista jälkeä. Tällaisia hienoja digileimasimia on esimerkiksi Mo:lla, ja tulostamisen jälkeen ne useimmiten väritetään ihan kuin mikä tahansa leimasinkuva. Osa värittää digileimasinkuvan jo ennen tulostamista.

Minulle tulee digileimasimesta mieleen myös brushes eli "siveltimet". Ne ovat digiskräppäyksen vakiomateriaalia, ja niitä voi käyttää esimerkiksi paperiaskartelusta tuttujen leimasinten tavoin. Abr-tiedostoille tarvitaan kuvankäsittelyohjelma, esimerkiksi Photoshop tai Photoshop Elements ja sen brush-työkalu. Yllä olevassa kuvassa on käytetty kahta House of 3:n "sivellintä", toista pyöreään, koristeelliseen ympyrään ja toista reunoille.

Niiden väriä on helppo muuttaa ja esimerkiksi taustojen tekemiseen "siveltimet" sopivat tosi hyvin. Niiden kanssa saisi halutessaan myös embossauksen tai muun leimailutekniikan oloista jälkeä, jos kuvankäsittelyohjelman käyttö on hallussa. Tavallaan tekisi mieli väittää, että osa abr-tiedostoista on nimenomaan digileimasimia, mutta käyttötavoiltaan erilaisia kuin se, mitä digileimasimella useimmiten ymmärretään. Monimutkaistaisiko se liikaa? Tai mikä olisi "siveltimelle" parempi nimi?

Tiedän, että monille paperiaskartelijoille jo sana digi on liikaa, mutta itse ajattelen, että tämäkin käsitelty valokuva sopisi hyvin myös perinteiseen scrapbook-sivuun. Jos saman yrittäisi tehdä Stazon-musteella valokuvan päälle leimaamalla, värejä ei voisi valita vapaasti ja valokuvan maalipensselin kiertäminen olisi ollut varsin vaikeaa..

Askartelutarvikkeiden säilytyksestä: kimalleliimat, jatkoa

2010-11-21T15:50:00.002+02:00

Kirjoitin aikaisemmin askartelutarvikkeiden säilyttämisestä ja kimalleliimoista. Olen sen jälkeen kysellyt muutamalta askartelututulta, ovatko he nähneet pyörivää, kerroksellista telinettä kimalleliimoille ja saman kokoisille alkoholimusteille, irtosametille ja glitterille. Kukaan ei ollut, ja kulmakarvojakin hiukan kohoteltiin, mutta löytyihän sellainen lopulta, kun kovasti etsi.

Tämä on käsin tehty ja toimii loistavasti. Palvelukin oli erinomaista ja salamannopeaa, ja minusta on hienoa, että nimenomaan käsityöläiset keksivät ratkaisuja tällaisiin säilytystarpeisiin. Kyseessä ei ole sponsoroitu mainos, vaan aito hehkutus. Ja niin, melko pian on luvassa lisää valokuvia uudesta askartelukaapista, jonka vihdoinkin sain käyttöön!

Tarpeeksi kerroksellista

2010-11-17T21:26:00.002+02:00

On se skräppäys vaan niin kivaa, ainakin välillä. Tämän sivun valokuvat olen yrittänyt skräpätä jo moneen otteeseen ja sivu on aina jäänyt tökkimään. En jatkanut aiemman, noin puoli vuotta sitten aloitetun sivun perusteella, vaan irrotin valokuvat keskeneräisestä sivusta ja tein kokonaan uuden. Kuvat olivat jo valmiiksi aika "vanhennetun" näköisiä kaiken repimisen ja uudelleen skräppäämisen jälkeen, joten koko sivustakin tuli "vanhennettu" ja "kulutetun" oloinen.

Sain käytettyä tähän myös useita itse tekemiäni koristeita, esimerkiksi itse päällystämäni napin ja aiemmin käsin leikkaamani lintuboordin. Valokuvien osittaisesta sensuroinnista en lupaa vielä kokonaan luopua, mutta tällä kertaa oli pakko tehdä ihanien ilmeiden takia poikkeus.

Sivussa on myös useita leimasimilla tehtyjä yksityiskohtia kuten tarinointilappu ja sen takana oleva ruskeasävyinen teemuki. Aion yrittää käyttää leimasimia skräppäykseen enemmän kuin aikaisemmin. Ilman turhaa stressiä, toki. Lähteekö kukaan mukaan samaan yritykseen? Veikkaan, että en ole ainoa skräppääjä, jolla on ali- tai vajaakäytössä olevia leimasimia...

P.S. Askartelukirppiksellä myynnissä kaksi paperisettiä ja tarinointilappuja. Muoks. poistin linkit, koska ne on jo varattu. Huonoista valokuvista huolimatta ne ovat ihan oikean mallisia ja ihania. Kaikki ovat "kaksoiskappaleita" eli lehtiöistä, joissa on ollut monta samanlaista paperia.

Lupaus

2010-11-15T21:38:00.002+02:00

Olen monta kertaa ihaillut joulukirjoja, joissa on sivu jokaisesta joulukuun päivästä. Ensimmäisenä huomasin Lehtipollon joulukirjan pari vuotta sitten. Sen jälkeen (ja varmasti aikaisemminkin) loistavia joulukirjoja on ollut monta. Esimerkiksi Hempan joulukirja jäi mieleen, kansainvälisistä esimerkeistä puhumattakaan. Tänään joulukirja oli Inspiroidu-haasteiden kuukauden projektina.

En tiedä, mistä se johtuu, mutta en ole itse (ainakaan vielä) valmis tekemään joulukirjaa. Ehkä se on systemaattisuus: melkein jokaisen päivän tai tradition dokumentointi, joka on joulukirjan ydinidea. Haluan tehdä yksittäisiä, epäsystemaattisia sivuja oman mielen mukaan. En osaa selittää omaa ajatteluani, mutta tunne on selkeä. Toki joulukirjan voi varmasti tehdä ilman paineita, sivu kerrallaan, jos se onnistuu omalla luonteella. En ihmettele, että monet saavat hienoja kirjoja aikaiseksi. Ihailen jokaista näkemääni joulukirjaa suuresti. Niiden arvo kasvaa ajan mittaan ja joulukirjaa on varmasti mielenkiintoista selailla myöhemmin.

Lupaan, että teen kompromissin. Tänä vuonna teen yhden 12*12 tuumakoon sivun jouluun johtavista päivistä eli käytän tämän kuviopaperin. Ajattelen jokaisen luukun kohdalle mustavalkoista tai muuten vanhennettua pienenpientä valokuvaa kyseiseen päivään liittyen (tai ainakin sinnepäin). Kuviopaperi löytyi sattumalta Ruotsin matkalta ja on Ruotsissa valmistettu. Sivu valmistuu toivottavasti tammikuussa.

Näin pienellä projektilla ei voi osallistua Inspiroidu- kuukauden haasteeseen, mutta se ei haittaa. Lupaus on minulle sopivan kokoinen. Fonttitietäjät: antakaa vinkkejä fonteista, jotka näyttävät hyvältä tosi pienessä koossa! Ajattelin, että jokaiseen valokuvaan tulisi parin sanan mittainen tarinointi. Ja jos tiedätte, miksi joulukirjan tekeminen herättää teillä tunteita suuntaan tai toiseen, kertokaa.

Skräppäysvaatteet

2010-11-11T17:44:00.000+02:00

Niin siinä lukee, skräppäysvaatteet! Herneämpärissä oli hauska keskustelu essua käyttävistä skräppääjistä ja oli pakko etsiä valokuvaan leipomiseen tarkoitettu essu. En ole koskaan kuullut erityisistä skräppäysvaatteista tai ajatellut, että käyttäisin essua askartelemisen yhteydessä. Olen kyllä sotkenut ainakin kaksi hametta Glossy Accents -koholakalla niin, että tahra pysyy pesuista huolimatta. Ja tiputtanut avonaisen mustetyynyn kerran t-paidalle. Eli ehkä lapsille tarkoitettu hihallinen askarteluvaate olisi tarpeen myös aikuisten koossa.. En silti pysty kuvittelemaan itseäni essu päällä skräppäämään. Skräppään ihan tavallisissa arkivaatteissa.

Miten te, kuinka monta vaatetta harrastus on tuhonnut? Voisitteko kuvitella askartelevanne essu päällä?

Skräppäys ja hyväntekeväisyys ja ilmaiset kurssit

2010-11-08T18:33:00.001+02:00

Joskus surusta voi syntyä jotain kaunista, joka auttaa monia. Minua liikutti tarina tämän kurssin taustalla. Jäin myös miettimään, milloin voisimme Suomessa tehdä skräppäykseen liittyen jotain, joka auttaisi monia. Jos hyväntekeväisyyteen osallistuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista, aina voi osallistua Jessica Spraguen ilmaiselle kurssille. Lisäsin sen sivupalkkiin. Tosin varoituksen sana: ilmaiset kurssit voivat koukuttaa osallistumaan myös maksullisille kursseille. :D

Niin söpö

2010-11-06T19:05:00.000+02:00

Joskus skräppääminen vain on kivaa. Tällä hetkellä minua inspiroivat kuvat ahkerasta "skräppäysavustajasta", joka kotiutui meille viikko sitten. Alku on mennyt tosi, tosi hyvin, vaikka ihmeteltävää on toki ollut kovasti sekä myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun pentu on tutustunut uuteen ympäristöön. Sivussa halusin yhdistellä melko voimakkaita värejä ja idea lähti oikeastaan Priman punaisesta kukasta, jonka seuraksi leikkasin kukkanauhasta nauhanpalaskukkia ja tein lehtiä värjätystä kahvinsuodatinpaperista. Oksat olen leikannut jo aikaisemmin ja nyt ne pääsivät käyttöön. Sivussa on paljon koristeita ja kuviopaperista leikattuja yksityiskohtia.

Alunperin minun ei ollut tarkoitus käyttää valkoista gessoa, mutta Pink Paisleen pyöreä kehys oli aluksi laimean värinen ja lisäsin siihen rutkasti punaista, joka sitten sotki valokuvia ja peitin sen valkoisella gessolla maalaamalla ja sotkemalla. Lopputulos on mieluisempi näin! Ompelinkin vähän sekä käsin että ompelukoneella (nuo aakkostarrat pysyvät sillä tavalla kunnolla kiinni).

Inspiraation ylä- ja alapalkkien käyttöön sekä punaiseen väriin sain suuresti arvostamaltani Nic Howardilta, mutta suurimmaksi osaksi sivu on ihan minua. Sotkeminen ja oma käden jälki ovat kaikista kivointa skräppäyksessä. Miau!

Die Scrapperin Itävallasta

2010-11-04T20:31:00.002+02:00

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua itävaltalaisen Die Scrapperin -lehden tuoreimman numeron tekemiseen jämäaakkostarrojen käyttöideoilla. Aukeaman kokoisen lehtijutun vinkeistä suurin osa on alunperin täältä blogista tuttuja, mutta mukana on myös muutama uusi esimerkki. Esimerkiksi ylhäällä olevassa kortissa käytin aakkostarrojen ylimääräisiä kirjaimia nuotin rakentamiseen ja aaltosulkeiden boordinauhoihin.

Die Scrapperin -lehti on paksumpi kuin amerikkalaiset vastineensa ja lehti on taitettu sillä tavalla, että kuvien lisäksi myös luettavaa on tosi paljon. Itse tykkäsin varsinkin vinkeistä, miten käyttää leimasimia skräppäyksessä sekä "vaikeisiin aiheisiin" liittyneestä jutusta. Siinä oli scrapbook-sivu keskitysleirillä kuolleesta sukulaisesta ja sen alla sivu, joka kertoi keskenmenoista. Ehkä se on yhteistä eurooppalaisuutta: kyky skräpätä kipeistäkin asioista?

Jutussa leimasinten käytöstä skräppäyksessä oli erittäin hieno leiska, jonka hetken ihailtuani tajusin Lauran tekemäksi. Tässä siitä pieni väläys, koska en halua paljastaa koko sivua. Laura: laita se blogiin!

Löysin lehdestä toisenkin Lauran leiskan ja monta Sannan sivua. Joku toinen lukija olisi kiinnittänyt huomiota eri juttuihin, sillä lehdessä oli todella paljon luettavaa. Lyhyellä lukiosaksalla saa hyvin selvää ja on hauska, että harrastus saa lukemaan lehteä kielellä, joka ei ole itsellä päivittäisessä käytössä. Die Scrapperin -lehteä voi hankkia Suomessa blogittomalta Anulta, jolla on lehtiä myynnissä (jos ne eivät ole jo loppuneet) tai Itävallasta esimerkiksi Sannan kautta. Suomessa lehteä voi tiedustella Anulta osoitteesta anun.putiikit@gmail.com.

Jos joku muuten törmää venäläiseen skräppäyslehteen, olisin erittäin kiinnostunut lukemaan. Sellainenkin on olemassa. Suomenkieliseen skräppäyslehteen taitaa olla vielä matkaa?

Piirtoheitinkalvoa ja Paperikeijun DT

2010-10-31T19:35:00.000+02:00

Olen pitkään ajatellut, että tavallisen piirtoheitinkalvon käyttö askartelussa on hyvä juttu. Yhdenlaista kierrätystä sekin! Nyt tein piirtoheitinkalvosta taulun, jonka voi myöhemmin siirtää vaikka minialbumin sivuksi. Piirtoheitinkalvo ja kalvon reunoilla käytetty vaaleanpunainen akryylimaali ovat oman askartelukaapin uumenista, mutta muuten materiaali on Paperikeijusta. Tässä on käytetty pieniä ympyränmuotoisia aakkosia sekä kolmea kuviopaperia, joita on taivuteltu ja osan takaa löytyy myös kohotarroja.

Tarvikkeet:
My Mind's Eye: Plant Life -paperi (puut ja piparireuna), October Afternoon: Collectors Item-paperi (pilvet), Glitz: Rebel Blue -paperi (vihertävät yksityiskohdat), Glitz Teeny Alpha ruskea, sama tyyli kuin näissä ja näissä

Askartelutarvikkeiden säilytyksestä: ylimääräisestä luopuminen

2010-10-29T22:18:00.004+03:00

Ehkä tärkein tarvikkeiden säilyttämiseen liittyvä periaatteeni on ylimääräisestä luopuminen. Siksi käyn tarvikkeita säännöllisin väliajoin läpi ja kierrätän eteenpäin sen, mille ei enää ole käyttöä. Esimerkiksi aakkostarrojen suhteen olen tehnyt vikaostoksia tai yksinkertaisesti kyllästynyt tarroihin sen jälkeen, kun olen tehnyt niillä monta otsikkoa (ja paljon koristeita).

Tähän liittyen: haluaisiko joku kuvassa näkyvien aakkostarrojen jämät? Kaikki aakkoset eivät ole enää jäljellä, mutta useita otsikoita niistä saa aikaiseksi. Setti 1) pakasterasiassa olevat ruskeat aakkoset ja pienemmät glitteraakkoset ja Setti 2) Alemman valokuvan aakkostarrat. En tarvitse mitään vaihdossa ja postikulut voin maksaa.

Jos kiinnostuneita ilmaantuu useampi, arvon aakkoset sunnuntai-iltaan mennessä ilmoittautuneiden kanssa. Jätä kommentteihin tieto, kummasta setistä olet kiinnostunut. Muoks. arvonta suoritettu: ylempi setti matkaa Outille ja alempi setti Tuttelille.

Askartelutarvikkeiden säilytyksestä: kierrätysmateriaali

2010-10-25T19:47:00.004+03:00

Minulla oli aikaisemmin askartelukaapissa muovirasia kierrätysmateriaalia varten. Kun näin jotain askarteluun soveltuvaa, laitoin sen sinne. Jossain vaiheessa tajusin, että rasia pysyi koko ajan kiinni. Tajusin syyn. En ajattele, että "hmm... tarvitsen kierrätysmateriaalia" vaan "hmm... tarvitsen materiaalia itse tehtyihin koristeisiin". Siksi lajittelin muovirasian sisällön muiden tarvikkeiden joukkoon käyttötarkoituksen perusteella. Kirjojen irtosivut päätyivät normaalin paperisilpun joukkoon, metallitavara metallikoristeiden luo ja koristeisiin tarkoitettu materiaali koteloon, jossa lukee Materiaalia koristeisiin. Osa kotelon materiaalista on kierrätystavaraa, osa ostettua kuten grungepaper.

Kierrätysmateriaalista on hyötyä myös säilytyksessä. Laskeskelin juuri, että säilytysratkaisuina voi käyttää:
- käytöstä poistettuja videokoteloita: niihin esim. kukkakoristeet, chipboard jne.
- käytöstä poistettuja työkalupakkeja tai ruuvikoteloita: kuten edellä
- käytöstä poistettuja cd-koteloita: niihin esim. leimasimet tai pienempiä koristeita
- käytöstä poistettuja dvd-koteloita: kuten edellä
- vanhanaikaisia, pyöreitä pyykkipoikia, samanlaisia kuin Riikan löydöt: esim. nauhojen säilytykseen
- maustepurkkeja ja maustehyllyjä tai -telineitä, esim. napeille, kimalteelle tms. kuten tässä esimerkissä
- tyhjiä vauvanruokapurkkeja, esim. napeille ja muille koristeille, idean voi lainata Lauranan keittiöstä
- koeputkia: esim. haaraniittien tai kimalteen säilytykseen
- tyhjiä kardemummaputkiloita: kuten edellä
- tyhjiä tictac-rasioita tai vanupuikkojen muovipakkauksia: haaraniiteille tms.
- käytöstä poistettuja pakasterasioita: koristeiden ja paperisilpun säilyttämiseen, kannettomuus ei haittaa
- tyhjiä, pahvisia piirtoheitinkalvojen koteloita, kotelon korkeus noin 2 cm: niihin esim. siirtokuvat ym. litteä, vievät todella vähän tilaa
- puhtaita, käyttämättömiä pizzalaatikoita: niihin esim. 12*12 tuumakoon paperit

Mitä muuta listaan kannattaisi lisätä?

En ole tarkoituksella yrittänyt käyttää kierrätysmateriaaleja säilytyksessä, mutta käytännössä esimerkiksi tyhjät videokotelot ovat osoittautuneet erittäin toimivaksi ratkaisuksi, koska ne vievät niin vähän tilaa ja tykkään siitä, että ne ovat läpinäkyviä ja juuri sopivan kokoisia, että esim. chipboardin saa yhteen, napit toiseen ja niin edelleen. Kirjaston poistohylly on osoittautunut hyväksi paikaksi täydentää kotelovarastoja. Voisin kuvitella, että esimerkiksi piirtoheitinkalvojen pahvipakkauksia lojuu käyttämättönä aika monella työpaikalla ja koulussa.

Askartelutarvikkeiden säilytyksestä: kokoon taittuvat jutut

2010-10-23T19:21:00.004+03:00

Jos katsoo valokuvia tarkkaan, vaaleanpunainen, kokoon taittuva roskikseni näkyy monien eri askartelutapaamisten valokuvissa. Kun hankin omani, en tiennyt, että sille tulisi niin paljon käyttöä.

Roskiksia on oikeastaan kaksi, toinen on kuvassa avattuna ja toinen kokoontaitettuna, jolloin sen korkeus on vain pari senttiä. Kun aloitan askartelun, nostan nämä kaapista, jossa ne ovat kokoontaitettuna. Toiseen menevät paperiroskat ja toiseen sellaiset roskat, joita ei voi laittaa paperinkeräykseen. Tapaamisissa mukana on yleensä vain yksi, ja sitä on yleensä käyttänyt koko pöytäseurue. Roskis on kevyt ja käytännöllinen ja mukana joka kerta, kun askartelen.

Samanlainen kokoontaittumisidea on osassa Ikean säilytysratkaisuja. Esim. Kusiner-korit toimisivat hyvin myös roskiksina tai säilytystelineinä, joita tarvitsee vain välillä. Ikean lasten osaston säilytysratkaisuissa on muitakin kokoon taittuvia rasioita. Omani eivät ole Ikeasta, ne ovat merten takaa ja nimeltään Croppin Cutie Baby. Toisella valmistajalla on samantyyppinen kokoon taittuva roskis niille, jotka tykkäävät selkeämmästä tyylistä.

Aika usein olen katsellut kokoon taittuvaa Rangerin telinettä, jonka pohja on vedenkestävä. Se olisi kätevä akryylimaalin ja pensselien kanssa, kun on liikkeellä. Kätevä tekisi jotain samantyyppistä itsekin. Ei välttämättä pensseleille, vaan ylipäätään tarvikkeille. Esim. tälläisen koontaitettavan telineen tai peruskuution vaikka paperien säilyttämiseen. Ompelutaitoiset askartelijoita huhuilen.. Voisin kuvitella, että moni innostuisi hyvistä ohjeista kankaisille säilytystelineille tai mahdollisuudesta teettää teline omien toiveiden mukaisesti.

Askartelutarvikkeiden säilytyksestä: leimasimet

2010-10-18T19:49:00.001+03:00

Leimasimet ovat askartelutarvikkeita, joille en ole vielä keksinyt supermieleistä säilytystapaa. Omani ovat cd-koteloissa ja tykkään siitä, että niitä on helppo selailla, mutta hiukan huolestuttaa, voivatko kotelot pitkällä tähtäimellä vaikuttaa leimasinten säilyvyyteen. Lukisin mielelläni asiasta luotettavaa tietoa.

Ihaillen katsoin sängynjalkaideaa, aivan mahtava, ja kansiosäilytyskin voi olla tosi kaunis. Moni käyttää myös telineitä. Dvd-koteloihin mahtuisi enemmän kuin cd-koteloihin, mutta mistä löytäisi sopivia?

Tuntuu siltä, että leimasinten säilytystapa vaihtuu monilla tiheästi eli ehkä ideaali tapa ei ole vielä tullut vastaan? Sen tiedän, että en halua säilyttää leimasinten alkuperäisiä pakkauksia, koska ne ovat kaikki eri mallisia ja leimasimet veisivät siksi enemmän tilaa. Kyseeseen tulevan tilan takia erilliset lokerikot eivät ole mahdollisia. Dvd-koteloihin voisin taipua, jos löytäisin sopivia.

Muuten, Leimailutaivaan haasteissa on tulevaisuudessa myös skräppäystä, sillä sain kunnian osallistua DT-rinkiin. Haasteet alkavat joulukuun alussa, ja niissä (kuten ei Leimailutaivaassakaan) ole kyse pelkistä leimasimista, vaan ylipäätään askartelusta ja ihanista tarvikkeista. Leimailutaivas on tapahtuma, joka järjestetään seuraavan kerran 5. helmikuuta Kirkkonummella. Haasteisiin saa ja kannattaa osallistua, vaikka ei paikalle pääsisikään. Vaikka Itävallasta asti. ;)

Askartelutarvikkeiden säilytyksestä: paperinpalaset

2010-10-16T22:25:00.000+03:00

Paperisilppua ovat kuviopaperit ja kartongit, joista on käytetty osa. Paperinpalasen koko voi siis olla lähellä 12*12 tuumaa tai pikkuruinen. Kaikki viihtyvät sulassa sovussa vetolaatikossa, josta etsin materiaalia kortteihin ja scrapbook-sivuihin. Vähän aikaa sitten huomasin, että vetolaatikko alkoi olla liian täynnä, eikä minun enää tehnyt mieli avata sitä.

Siivosin ylimääräiset paperinpalaset viikko sitten olleelle kirppikselle muiden iloksi. Jäljelle jäi inspiroiva ja kiva määrä ja nyt olen tyytyväinen. Muutin samalla paperisilpun säilytyksessä paria asiaa. Tähän asti kaikki silppu on ollut sikinsokin, mutta nyt lisäsin samaan vetolaatikkoon pari pikkuruista muovikoria ja muutaman minigrippussin. Niissä ovat
- kuviopapereista itse leikatut koristeet (ylin kuva)
- kuviopaperit, joista leikkaan koristeita (keskimmäisen kuvan taaempi minigrip)
- yksittäiset kirjan sivut ym., kierrätysmateriaali (keskimmäisen kuvan alempi minigrip; näitä käytän vain kortteihin, koska ne voivat vaikuttaa haitallisesti valokuvien säilymiseen pitkällä tähtäimellä)
- kuvioleikkurilla leikatut perhoset, lehdet jne. (alin valokuva)

Sekalaiset paperinpalaset ovat koostaan riippumatta samassa vetolaatikossa yllä lueteltujen kanssa. Olen ratkaisuun tyytyväinen, ja pitää vaan muistaa siivota vetolaatikko säännöllisesti sellaisista papereista, joita en enää käytä.

Ideoita toisten ratkaisuihin voi etsiä täältä. Tuon blogin kirjoittajalla on aivan mahtava määrä paperinpalasia, mahtavassa järjestyksessä. Itse kaipaan järjestyksen joukkoon vähän epäjärjestystä eli tykkään siitä, että paperinpalaset ovat sekaisin väreistä riippumatta.

Askartelutarvikkeiden säilytyksestä: värikartat

2010-10-14T21:45:00.000+03:00

Lainaamassani Creating Keepsakes -lehdessä oli söpö idea, jossa valkoisista kukista oli tehty kaunis värikartta suihkeväreille. Skräpistin idean ja tein saman valkoisten lehtien kanssa. Suihkevärin sävy ja valmistaja lukee lehden alapuolella ja lehtien oikealle puolelle tein värikartan kimalleliimoista.

Jos värejä on paljon, värikartan voi myös tulostaa Glimmer Mistin valmistajan sivuilta tai tehdä itse kuten tässä blogissa. Itse tehty on mielestäni luotettavampi, koska suihkevärien todellinen väri ei aina ole sama kuin valmistajan mallikuvassa.

Jos linkin takaa löytyvää blogia selaa taaksepäin, löytää värikartat myös musteille, kimalleliimoille ja niin edelleen. Olen lukenut järjestämiseen liittyviä vinkkejä nyt jo monta päivää ja aina löydän jotain uutta.

Kartan voi tehdä mille tahansa väreille, ja myös matkakokoinen versio on kätevä, jos pääsee esim. johonkin tapahtumaan hypistelemään värejä ja haluaa muistaa, mitä kotoa löytyy. Itse tein matkakokoisen version alkoholimusteista, joka näkyy tässä alla. Värjäsin musteella paperia, leikkasin kuvioleikkurilla ja sain oman näköiseni värikartan.

Askartelutarvikkeiden säilytyksestä: kimalleliimat

2010-10-12T19:54:00.000+03:00

Viime päivinä ja viikkoina olen miettinyt enemmän askartelutarvikkeiden säilytystä kuin varsinaista askartelua. Olen siirtämässä tarvikkeet toiseen huoneeseen täällä kotona ja huonekaluvalmistajasta johtuvan viivästyksen takia (vihaista murinaa tässä kohti) siirto on edelleen kesken. En tilanteen vuoksi pääse käsiksi kaikkiin tarvikkeisiin, joten.. no.. on ainakin aikaa ajatella. Seuraavien seitsemän postauksen teema on siis: säilyttäminen.

Kimalleliima- eli Sticklespakkaukset olen itse sijoittanut vaaleanpunaiseen työkalupakkiin, koska haluan, että ne saa helposti esiin, mutta ovat silti poissa silmistä. Harkitsen kuitenkin, että kävisin hankkimassa kaksipuolista tarranauhaa, koska törmäsin loistavaan ideaan käyttää tarranauhaa kimalleliimojen säilyttämiseen. Kimalleliimapakkaukset ovat niin kevyitä, että idea voisi oikeasti toimia. Jos tarranauhaa ei halua kiinnittää seinään, sitä voi käyttää myös erillisen telineen kanssa.

Toinen hieno idea on magneetin käyttäminen. Jos linkin takaa löytyvää blogitekstia selaa alemmas, näkee kimalleliimat alaspäin riippumassa askartelukaapin hyllyn pohjaan magneetilla kiinnitettynä! Usein erikoisimmat ideat ovat niistä kaikkein parhaita. Arkisempi ratkaisu on tehdä tukirakenteet muovirasian sisälle, jotta kimalleliimat saa sinne alaspäin. Jos ei halua itse rakentaa tukirakennetta, vastaavan voi myös ostaa muovisena.

Veikkaan, että maustehyllyosastolta voisi löytyä myös jotain sopivaa. Ja tarvittaessa voi aina itse tyhjentää suklaarasian kimalleliimoja varten.

Hiukan kirppistä täälläkin

2010-10-09T21:42:00.012+03:00

Perinteinen askartelukirppis oli jälleen menestys ja oma pöydänpuolikas tyhjentyi tasaisesti. Laskeskelin, että noin 90 prosenttia myynnissä olleesta löysi uuden kodin. Jotain jouduin toki tuomaan takaisinkin ja siihen liittyen.. nyt hiukan kirppistä myös täällä blogissa leimasinten muodossa!

Muoks. blogin ja netin askartelukirppiksen kautta myydyt leimasimet on postitettu.

Askartelukirppis lauantaina Vantaalla

2010-10-06T21:11:00.002+03:00

Tämän viikon lauantaina on mahdollisuus tehdä löytöjä jo perinteeksi muodostuneella askartelukirppiksellä Vantaalla. Linkin takaa löytää osoitteen ja tarkemmat tiedot kellonajoista. Omalla pöydänpuolikkaallani hinnat alkavat 50 sentistä ja suurin osa myyntiin tulevista koristeista ja papereista on pakattu 1 tai 1,5 euron pusseihin.

Kalleimmat myyntiin tulevat jutut eli Marthan leikkurit näkyvät tässä valokuvassa. Kuvioleikkureita on muutama muukin. Kirppikselle pakkaan myös Marthan ympyräleikkurin, runsaasti leimasimia ja kaksi esimerkiksi Glimmer Mist -suihkeväreille sopivan kokoista pientä valkoista metallihyllyä, jotka ovat aiemmin olleet askartelukaapissani.

Myytävää löytyi oman askartelukaapin uumenista niin paljon, että kaikki ei mahdu pöydänpuolikkaalle kerralla. Lisään päivän mittaan myytäväksi mm. koristeita, papereita ja muita ihanuuksia eli paikalle kannattaa tulla, vaikka ihan heti ovien auetessa ei pääsisikään paikalle. Leikkurit ja kaikki isompi myytävä on paikalla heti, kun kirppis aukeaa. Tervetuloa!

Samat materiaalit -haaste

2010-10-04T20:44:00.000+03:00

Skräppäysristeilyllä teimme pienellä porukalla Samat materiaalit -sivun, ja tässä on omani. Yksivärinen taustakartonki ei kuulu sivuun eli tämä on ihan oikeasti mökin muotoinen sivu. Olen ajatellut alkaa tehdä enemmän muotoonleikattuja sivuja leikkaamalla itse paperit. Perinteisten tuumakokojen ei tarvitse välttämättä määrittää scrapbook-sivun kokoa.

Sivun aihe näkyy otsikossa ja kuvissa, joista on perinteiseen tyyliin sensuroitu kasvot ja vähän ikkunasta näkyvää maisemaakin. Sivua tai kuvien ottamista en ota niin vakavasti; juuri nyt minulla ei ole aikaa tai mahdollisuutta investoida parempaan kameraan tai sen käytön opetteluun, ja hyvä niin. Skräpätä voi myös ei-niin-täydellisiä kuvia.

Linkit toisten osallistujien sivuihin ja tiedot materiaaleista löytää täältä. Oma lempimateriaalini oli yllättäen teippitaustainen kangasnauha. Sitä on leikattu ja rypytetty koristeisiin tuomaan kolmiulotteisuutta sekä käytetty boordina ja reunuksena vähän siellä täällä sivussa.

Päivänvalon puutetta

2010-09-30T21:52:00.000+03:00

Voi ankeus pimeneviä iltoja, jotka estävät minua kuvaamasta skräppäysristeilyn tuloksia. Viikonloppuna sitten.. Tämän kortin tein jo aikaisemmin, kun yritin ratkaista leimasimet + glue pad + irtosametti-yhdistelmää tavalla, jolla irtosametti ei irtoaisi paperista. Ratkaisukin löytyi, fiksatiivi, jota oli jo valmiiksi kaapissa.

Fiksatiivi on se voimakkaan hajuinen kiinnitysaine, jota suihkutetaan hiilipiirrosten päälle. Monille varmasti kouluajoilta tuttu. Se kiinnittää hyvin myös irtosametin silloin, kun se on tarpeen. Kaksipuolisen teipin tms. kanssa irtosametti kiinnittyy tarpeeksi tehokkaasti, mutta leimasinten kanssa lisäkiinnitys on ainakin minun mielestäni tervetullut.

Mitä ihmettä

2010-09-24T14:19:00.001+03:00

Vai olisiko pitänyt otsikoida "kortissani on väritetty leimasinkuva"? Leimattujen kuvien värittäminen ei ole muodostunut minulle intohimoksi ja leimasinkuvakorttien lahjakkaita tekijöitä on jo runsaasti, mutta joskus on kiva pyörtää sanansa... Ehkä näin saattaa tapahtua joskus tulevaisuudessakin, houkuttaisi yhdistää myös skräppäykseen.

Kortin reunojen Priman paperien tyylisen tee-se-itse-ompeluidean bongasin Elinalta. Elina tosin sanoi, että hänestä on vaikeaa ommella tahallaan vinoon, mutta minulle se on luontainen taito. :D Enkeli on kohotettu taustasta kohotarroilla ja istuu huovasta tehdyn oksan päällä. Taustan kuviopaperi on tarkoituksella väärin päin, koska se näytti kuvalta myös niin. Nyt lähden pakkaamaan laukkuja toiveikkaana sen suhteen, että skäppäystä saattaisi olla luvassa.

Kaksi kirjaa etsii uutta kotia

2010-09-20T20:48:00.000+03:00

Syyssiivouksen esimakua: kaksi kirjaa etsii uutta kotia. Molemmat liittyvät skräppäämiseen. Kirjat voi varata jättämällä kommentin. Voin tuoda kirjat johonkin lähiviikkojen tapahtumaan, esimerkiksi Vantaan askartelukirppikselle, tai lähettää postitse. Mahdolliset postikulut (4,3 e / kirja) määräytyvät kirjan painon perusteella.

Remember This -kirjan idea on antaa vinkkejä kronologisesti skräppääville. Miten tehdä esimerkiksi joka vuosi jouluun tai syntymäpäivään liittyvä sivu ilman, että toistaa itseään? Tämän linkin kautta pääsee selailemaan kirjan esimerkkisivuja. Hinta 7 euroa.

Pencil Lines -kirja pohjautuu samannimiseen haasteblogiin. Kirjassa on kullakin aukeamalla luonnos ja luonnoksen perusteella skräpättyjä sivuja. Kirjan esimerkkisivuja pääsee selailemaan täällä ja kirjasta kerrotaan lisää täällä. Tykkään luonnoksista ja kirjan scrapbook-sivuista, mutta kirja on hyvässä ja pahassa omakustanteen oloinen. Siinä on muutama kielioppi- ja taittovirhe ja kirjan reunat olivat jo saapuessaan hiukan nuhjuiset. Silti ihana kirja, ja kalliin hankintahinnan takia edelleen hiukan hintava, 14 e.

Postimerkkireunus

2010-09-18T14:20:00.000+03:00

Postimerkkireunusvillitys senkun jatkuu ja nyt kokeilin postimerkkireunuksen leikkaamista kotoa löytyvillä välineillä. Sirkkarenkaitten kiinnittämiseen tarkoitettu Crop-a-dile kakkonen pystyy myös tähän. Tavallisen postimerkin kokoiseen reunukseen Crop-a-dilen pienempi reikäkoko sopii loistavasti ja isompi reikäkoko postikorttien reunaboordeille tai muille vastaaville. Myös normaaleihin toimistotarvikkeisiin kuuluva rei'ittäjä, jolla tehdään paperiin reiät mappia varten, käy reunaboordien leikkaamiseen yhtä hyvin. Jihuu! Taas uusi käyttötapa ilman, että tarvitsee hankkia uusia tarvikkeita.

Sisäinen minimalisti, minussako?

2010-09-14T21:23:00.000+03:00

Minua viehättää askartelussa kerroksellisuus ja runsas jälki, mutta joskus huomaan itsessäni ihan muuta. Jossain syvällä piilee sisäinen minimalisti, joka arvostaa pieniä, tärkeitä yksityiskohtia. Muuta ei aina tarvita.

Olen esimerkiksi hurjan ihastunut Paislee Pressin templaatteihin eli sivuluonnoksiin, joista tässä on käytetty yhtä. Scrapbook-sivujen tarinoinnin ei välttämättä aina tarvitse avautua kaikille. Jonkun tunteen, ajatuksen tai tunnelman ikuistaminen riittää. Tosin Shys on muistaakseni skräpännyt tai ainakin kirjoittanut saman linnan pikku ritareista tänä kesänä, vai muistanko täysin väärin?

Tämän sivun tekeminen oli tosi kivaa ja nopeaa. Sivu ei liity käynnissä olevaan kurssiin tai mihinkään haasteeseen. Inspiraation sain oikeastaan "postimerkeistä" ja tarinointipostileimasta, joita teki mieli hyödyntää. Postimerkkien muoto skräppäyksessä kiehtoo jostain syystä tällä hetkellä kovasti.

Tarvikkeet:

Irene Alexeeva So Me (taustapaperi, väriä muokattu), Paislee Press plate no 28 (maaliroiskeet ja tekstin asettelu), Katie Pertiet Make your own postmarks no 2 (postileimasin), Meryl Bartho Clickity Click Quick Click 01 (postimerkkien muoto), House of 3 (iso kehys). Make your own postmarks oli tällä viikolla vihdoinkin alessa, johan olin sitä vaaninutkin.. :) Paislee Pressin templaateista suurin osa on ilmaisia.

Digiskräppäys: tarvikkeiden säilyttämisen haasteet

2010-09-10T20:26:00.003+03:00

Usein sanotaan, että digiskräppäyksen parhaita puolia on siisteys. Tietokone on helppo sulkea, materiaalit löytyvät kansioista, aakkoset eivät koskaan lopu ja keskeneräistä työtä voi jatkaa myöhemmin. Niin kai... mutta: materiaalit täytyy itse luokitella tavalla, joka sopii omalle ajattelulle. Sellaisen tavan löytäminen vie aikaa.

Olen parhaillaan Jessica Spraguen digiskräppäyskurssilla, jolla syvennetään omia taitoja. Tällä viikolla aiheena olivat muun muassa teksti- ja tarinointipolut eli tekstin muokkaaminen haluttuun muotoon sekä tavallisen fontin muokkaaminen niin, että se näyttää aakkostarroilta. Lisäksi opeteltiin tekemään kuviopaperista kalvo, joita lätkin omaan sivuuni tarkoituksella useamman päällekkäin. Kurssilla on selvästi tarkoitus rohkaista itse tekemiseen. Valmiiden taustapapereiden ja templaattien sijaan/lisäksi kannattaa tehdä omia templaatteja kuten tässä sivussa pyöreä kuvakollaasi. Tarinoinnista on perinteiseen tapaan sensuroitu yksi nimi ja valokuvista kasvot.

Templaatit ovat, Lehtipolloa lainatakseni, interaktiivisia luonnoksia. Samalla tavalla kuin perinteisessä skräppäyksessä niitä voi hyödyntää sellaisenaan, muokata, ottaa käyttöön vain luonnoksen tietyt osat ja niin edelleen. Olen järjestänyt digiskäppäystemplaatit yhteen kansioon sen mukaan, kuinka monelle valokuvalle ne ovat. Tämän templaatin nimi voisi olla "5_valokuvan_ympyrä_suunnittelijan_nimi". Kun kaikkien templaattien nimen aloittaa valokuvien määrällä, ne tulevat automaattisesti sopivaan järjestykseen. Tämän lisäksi minulla on alakansio, jossa on templaateista pelkkä esikatselukuva. Olen tehnyt jokaisesta templaatista alhaisen resoluution kuvatiedoston, jos sellaista ei ole tullut templaatin mukana. Pieni kuvatiedosto vie vain vähän tilaa, mutta kaikkien luonnosten näkeminen vierekkäin auttaa hurjasti valintojen tekemisessä.

Templaattien säilytystapaan olen tyytyväinen, mutta digipaperien säilyttämisen kanssa kipuilen. Tekisi mieli järjestää ne värin mukaan riippumatta siitä, missä pakissa ne ovat alunperin tulleet. Tuohua hidastavat suunnittelijat, joista osa on nimennyt paperinsa esim. "paper 50" sen sijaan, että paperin nimenä olisi "valmistajan_nimi_pakin_nimi_paperin_nimi". Jos suunnittelija haluaa itselleen kuuluvan kunnian tuotteestaan, "paper 50" ei ole paras mahdollinen nimi. Monet säilyttävät paperit alkuperäisissä pakeissa, jolloin se ei ole ongelma, mutta mitä jos ei halua tehdä niin? Toinen asia, jota pohdin kovasti, on templaatteihin sisältyvien asioiden, esimerkiksi piparireunaisen boordin, löytäminen, kun tarve on vain sellaiselle. Teenkö boordit-kansiooni esikatselukuvan myös templaattien boordeista? Vai voisinko lisätä pelkän pikakuvakkeen? Tai tehdä jotain vielä järkevämpää?

Teknisesti valveutuneille tiedoksi: käytössä on PC ja Photoshop Elements sekä Paint Shop Pro. Elementsin organisointiominaisuudet vaikuttavat jähmeiltä, enkä ole siksi hyödyntänyt niitä. ACDSee tai Bridge -tyyliset ohjelmat olisivat varmasti näppäriä, mutta niiden toiminta perustuu ennen kaikkea tagien käyttöön, enkä ole varma, sopisivatko ne omaan tyyliini. Teknisesti vähemmän valveutuneille tiedoksi: lupaan kirjoittaa myös ei-digijuttuja, ihan pian!

Tarvikkeet:

Koristeet Kitschy Digitals / Granny’s Attic Kit. Otsikon fontti dafont.com: Night Stalker. Muut materiaalit Jessica Spraguen kurssilta: Jessica Sprague, punainen paperi Wanderlust Mini Kit / Linda Roos, vaaleanharmaa paperi Cirque du Ciel Paper Pack / Jan Crowley.

Skräppäätkö kännykällä? Tai lentokoneessa?

2010-09-06T22:44:00.001+03:00

Seurasin vähän aikaa sitten amerikkalaisen keskustelupalstan keskustelua lentokoneessa skräppäämisestä. Se oli monella tavalla yllättävä. Minun ei ole tehnyt mieli levittää skräppäystarvikkeita lentokoneen minimaalisiin tiloihin (saisiko niitä edes viedä koneeseen), vieruskaveri olisi kuitenkin heti pyrkimässä vessaan, joku käytävältä horjahtaisi keskelle puolivalmista sivua tai turbulenssi iskisi. Keskustelusta löysin kuitenkin vinkin ottaa lentokoneeseen pinkka skräpättäviä valokuvia ja kirjoittaa lennon aikana niihin liittyvä tarinointi valokuvien taakse post-it -lapuille, joille voi hahmotella myös sivupohjan ja ideoita värimaailmaan. Se voisi onnistua.

Maiju on blogissaan monta kertaa maininnut askartelevansa junamatkoilla. Itse en ole koskaan yrittänyt, mutta viime aikoina olen miettinyt, skräppääkö kukaan kännykällä. Edistyneimpiä puhelimia varten on vaikka mitä sovelluksia. Minulla ei ole puhelinta, joka kykenisi näihin, mutta olisi hauska kuulla, onko joku kokeillut. Onko teidän mielestänne kännykällä tai valokuva-automaatilla leikkiminen sukua skräppäykselle? Voiko kännykällä tai valokuva-automaatilla skräpätä? Tai lentokoneessa tai junassa?

Sain viime viikolla tunnustuksen, jonka lähettivät PiaK, Marika, Meinaaja ja lisäksi vähän myöhemmin myös Maikko. Tunnustukseen liittyen pyydettiin noudattamaan ohjeita 1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you, 2. List 3 things you love, 3. Show a picture you love and explain why. Vastaan käänteisessä järjestyksessä eli aloitan valokuvalla. Siihen on ikuistettu yksityiskohta, jota en ilman tätä harrastusta olisi edes huomannut, ja siksi rakastan valokuvaa. Tai ehkä skräppään, koska kiinnitän huomiota tuollaisiin asioihin? Tästä pääseekin seuraavaan kohtaan eli kolmeen asiaan, joita rakastan. Tämä on askartelublogi eli teemassa pysyen: rakastan sanojen ja kuvien välistä jännitettä, oman käden jälkeä ja ihmisiä, jotka ymmärtävät niiden arvon.

Tunnustus on jo kulkenut monessa blogissa, joten en yritä jakaa sitä viidelle, mutta kahdelle kuitenkin: Sirppiksen blogissa ja sivuissa on ihanaa asennetta ja Creomilla hurjan hienoja itse tehtyjä koristeita.

Paperikeijun DT: siisti tapa sotkea

2010-09-02T21:57:00.000+03:00

Tällä kertaa minulla oli itse mahdollisuus valita Paperikeijun DT-sivun materiaalit. Kuviopapereiden, sotkemisen ja pienten aakkostarrojen ystävänä valinta oli helppo. Halusin tapetin kaltaisesta kuviopaperista "seinän", johon rakensin ikkunan ulos. Omenanmuotoinen journaling- eli tarinointilappu on itse leikattu kuviopaperin toiselta puolelta. Sijoitin otsikon valokuvan päälle, käpristelin paperin reunoja ja .. tadaa ... sotkin ilman, että sotkin käsiäni. Sivun tarinoinnista henkilökohtaisin osuus on piilotettu valokuvan taaakse. Otsikolla on kaksoismerkitys. Kyse on omenapuusta, mutta myös siitä, miten vaikea pienen ihmisen on ymmärtää iän mukanaan tuomia arkisia haasteita ja huolia.

Valkoisen "ikkunan" pintarakenteen tein leimasimella rullaamalla. Rullaleimasimia voi käyttää normaaleina leimasimina ("ikkunan" kulmissa olevat koristeet on tehty rullaleimasimella), niillä voi huristella reunuksia eli leimata peräkkäin tai, mikä mukavinta, leikkiä esimerkiksi paksun akryylimaalin, gesson tai jonkun muun materiaalin kanssa tehden pintakuvioita. Esimerkiksi kulmakoristeiden damaskikuvio näyttäisi aika kivalta pintakuviona. Tässä käyttämäni crackle-pintakuvio sopisi mielestäni tosi hyvin esimerkiksi luontoaiheisiin kortteihin. Rullaleimasimet näyttävät yläpuolelta kuvattuna tällaisilta. Itse käytin niitä tarkoituksella ronskilla tavalla, halusin epätasaista ja sotkuistakin jälkeä. Tasaisen virheetöntä jälkeä niillä ei ole tarkoituskaan tehdä, vaan eläväistä ja oman näköistä. Koska kädet eivät koske musteeseen, maaliin tai millä sitten sotkeekaan, nämä ovat helppo ja siisti tapa sotkea. Olen aika ihastunut.

Tarvikkeet:

Aakkostarrat Glitz Teeny Alpha ruskea. Glitz rullaleimasimet Crackle ja Damask. Taustapaperi October Afternoon (Thrift Shop, Good Junk), pallokuvioinen taustaperi October Afternoon (Thrift Shop, Last One, käytetty molempia puolia). Paperista tehdyt yksityiskohdat Glitz Designs (Rebel Blue) ja October Afternoon (Thrift Shop, Collector's Item). Gesso ja musteet oman askartelukaapin uumenista.

Koulunaloituskortti

2010-08-29T12:30:00.000+03:00

...opettajalle. :D Löysin vaatehuonetta siivotessani hajonneen Viisikko kesälomalla -kirjan ja silppusin yhden sivun omenaksi. Idea omenan kerroksista on skräpistetty Scrapbooks etc. -lehden tuoreimmasta numerosta, mutta kortin kasaaminen tarinointilappujen päälle oli vahinko. Aloin tekemään omenaa ihan toisenlaiselle taustalle, mutta se ei näyttänytkään kivalta, joten irrotin omenan ja siirsin sen tähän.

Olen innostunut siitä, että pienet napit voi kasata nuppineulaan kuten tässä. Edullinen ja helposti muunneltava koristeneula.. Kortteilua hidastaa edelleen tunne siitä, että tarpeeni korteille on rajallinen. Mietin, pitäisikö tehdä korttisettejä jostain tietystä teemasta ja antaa niitä lahjaksi. Onko kukaan tehnyt niin? Vinkkejä?

Tyttösivuja ja poikasivuja

2010-08-24T21:13:00.000+03:00

Minulta on kysytty pari kertaa millaisia sivuja skräppäisin, jos olisin pojan äiti. Olisiko värimaailma erilainen? Tai koristeet? Paperiliittimen tämänpäiväinen pohdinta muistutti minua aiheesta. Onko skräppäyksessä tyttö- tai poikavärejä ja tyttö- tai poikasivuja?

On empaattisia ja herkkiä poikia, ja niiden äitejä ja tätejä, jotka skräppäävät, ja vilkkaita, rämäpäisiä tyttöjä yhtä lailla, ja äitejä ja tätejä, jotka skräppäävät heistä. On puihin kiipeämisen ilo, mutta yhtä lailla hillitön hoivavietti sekä tytöillä että pojilla. Jokaisen omat lapsuusmuistot. Yhteiskunta korostaa ja vahvistaa tyttö- ja poikaominaisuuksia alusta asti. Värikoodi, mieltymykset, harrastukset... tiedätte kyllä. Skräppäyksessä saa mielestäni hyvillä mielin sivuuttaa värikoodin ja tehdä niin kuin huvittaa.

Oma skräppäystyylini ja värivalintani kertovat paljon minusta. Pidin vaaleanpunaisesta väristä jo ennen kuin minusta tuli äiti. Tykkään hameista ja elokuvista, jotka saavat itkemään. En usko, että poikien tarvitsee olla rohkeita tai tykätä autoista (tai että heitä saisi estää tykkäämästä, jos sattuvat tykkäämään). Jos olisin pojan äiti, sivuissani olisi todennäköisesti edelleen paljon samaa. Ideoita ei-aina-värimaailmaltaan-perinteisen-poikamaisiin poikasivuihin voi löytää esimerksi tästä artikkelista tai Omulin blogista tai Pia K:lta.

Leikkasin muuten yhdet loppuunkäytetyt pienet farkut skräppäysmateriaaliksi. Yläkuvan reunus on housujen lahkeesta kuten myös alakuvan kukka. Myönnän, poikien farkuissa ei ehkä olisi rypytystä valmiina..

Askartelukirppis Vantaalla

2010-08-22T20:52:00.001+03:00

Hyvissä ajoin jo kalenteriin: askartelukirppis Vantaalla la 9.10.

Lähtökuopissa

2010-08-21T21:14:00.002+03:00

Tämän viikon Inspiroidu-haasteen aihe oli ajankohtainen: lähtökuopissa. Meillä käydään joka päivä ja tunti keskusteluja siitä, milloin jokin asia alkaa. "15 vuoden päästä", "ei ihan vielä", "sitten kun olet 7-vuotias", "eläkeiässä"... Tietänette ilmiön. Oli kiva skräpätä aiheesta kevyesti, vaikka koulu ei vielä alakaan. Sivun valokuva on tulostettu mattapintaiselle paperille, jota ei ole tarkoitettu valokuville. Siksi se on niin utuinen. Onko utuisuus kiva vai ei, en osaa päättää.

Sivu on oikeasti muotoonleikatun taustapaperin muotoinen, ei suorakulmainen 12*12. Monet koristeista olen tehnyt itse. Valkoisen linnun tein askartelumassasta, se on saanut reunoilleen myös mustetta. Punertava lintu on kuviopaperista leikattu. Sen koristeet olen pyöritellyt kankaasta, tyllistä ja pitsistä. Mukana on myös gessoa ja kimalleliimaa.

Tässä sivussa on sellaista jälkeä, joka minua tällä hetkellä miellyttää. Voimakkaat värit, itse tehtyjä koristeita ja rento ote. Tykkään skräpätä pienistä asioista ja oudoista keskusteluista, ja yritän karistaa skräppäämiseen liittyvät velvollisuudentunnot harteiltani. Tarvitseeko tarvikelistaa aina kirjoittaa, jos on jo unohtanut ihanan, muotoonleikatun kuviopaperin valmistajan?

Teippi-ilmiö

2010-08-20T13:51:00.001+03:00

Skräppäyksessä on omat muoti-ilmiönsä. Amerikassa skräppääjät metsästävät tällä hetkellä vaaleanpunaista ATG-laitetta. Väristään huolimatta se vaikuttaa todella suurelta ja kalliilta. Ehkä amerikkalaiset kodit ovat suurempia? Käytän itse edelleen tuttua ja turvallista kaksipuolista teippiä. ATG-villityksen seuraaminen kaukaa Suomesta on kuitenkin aika hauskaa varsinkin näin ärhäkästä flussasta toipuessa.

Vaikka vaaleanpunainen ATG ei taida olla vielä rantautumassa Suomeen, koristellut teipit ovat löytäneet myös tänne. Koristeltuja washi-teipin tyylisiä teippejä voi tehdä myös itse maalarinteipistä vesivärin/laimennetun akryylimaalin ja leimaamisen avulla. Onko kukaan kokeillut? Löysin myös superihanat, ilmaiset digiteipit PuglyPixelilta. Muutama kurkistaa valokuvan vasemmassa yläkulmassa (ilman varjoja, vaikka varjoilla leikkimällä niistä saisi myös kohotarroja).

Jos alkaa tuntua siltä, että "kaikki" käyttävät jotain tarviketta tai että skräppäämiseen tarvitsee jotain erityistä, kannattaa kurkistaa tänne. Huhuilen myös vinkkejä ajanvietteestä täällä.

Kauan siinä kesti

2010-08-18T18:58:00.002+03:00

Olen ollut pari päivää flunssassa ja sillä on ollut vakavia seurauksia. Kauan välttelemäni fonttihulluus iski.

Kuvan fontit ovat Clementine Sketch ja School Script Dashed (jipii, niissä on molemmissa myös ääkköset. Olen lukenut ahkerasti Elliksen ja Hempan fonttijuttuja ja klikkaillut Lehtipollon linkkejä, ja tehnyt kokeiluja.

Nyt yritän miettiä, miten fontit kannattaisi järjestää. Tästä pienestä lapusta saattaa tulla paperimuodossa toteutettavan lempifontit-vihkosen kansi. Sellainen olisi kiva askartelupöydällä, niin muistaisin hyödyntää myös tietokonetta perinteisessä skräppäyksessä. Miten te, fonttihulluudesta kärsivät, järjestätte fontit ja pidätte ne mielessä? Mikä fontti kiehtoo juuri nyt? Vinkkejä otetaan (niistämisen lomassa) ilolla vastaan.

Vanhaa ja uutta

2010-08-16T19:36:00.000+03:00

Tai oikeastaan: näin minusta tuli skräppääjä, osa yksi. Tykkäsin jo lapsena paperiaskartelusta, varsinkin paperinukkejen tekemisestä. Minulla ei tietenkään ollut käytössä samanlaisia kuviopapereita kuten nyt, mutta paperin silppuaminen ja yhdistely kiehtoi jo silloin.

Olen viime aikoina ihaillut "taidepaperinukkejen" tekijöitä, joiden nukeilla on haaraniittinivelet. Nukkejen asentoja voi vaihtaa ja niissä on usein hyödynnetty myös valokuvia. Tämä on ensimmäinen aikuisiän yritykseni tehdä paperinukke. Kasvoissa on hyödynnetty valokuvaa. Kädet ja jalat sekä vaatteet piirsin itse kuviopaperille, leikkasin irti ja yhdistin haaraniiteillä. Jalkojen ja käsien asentoa voi säätää. Tausta on vasta kokeilua; ajattelin tätä sellaiseen kehykseen, johon mahtuu syvyyttä, enkä ole vielä päättänyt, millaiseen maisemaan nukke tulee. Ehkä maisemia voisi olla useita ja niitä voisi vaihdella oman mielialan mukaan?

Oman lapsuuden harrastuksen herättäminen uudenlaisella tavalla tuntui aika kivalta, joten saatan tehdä paperinukkeja myös uudestaan. Suunnittelen yhtä tällä tekniikalla toteutettua hääparia. Olisi kiva harjoitella myös ennen sitä. Jos joku askartelututtu saa tästä idean ja haluaa, että teen paperinuken valokuvasta esimerkiksi lahjaksi, saa lähettää sähköpostia.

Dippailua

2010-08-12T21:45:00.001+03:00

Kun on tosi kuuma, en pysty askartelemaan. Kaikenlaisia pieniä kokeiluja voi kyllä tehdä. Olen esimerkiksi dippaillut haaraniittejä väriseoksissa ja testaillut uuden värin kestävyyttä.

Ehdoton suosikkini haaraniitin värin vaihtamiseen on alkoholimuste. Se antaa alkuperäisen metallin kiillon näkyä vaimeasti ja uusi väri ei naarmuunnu helposti pois. Haaraniittejä on helppo värjätä, kun dippaa ne pieneen määrään alkoholimustetta. Aiemmin olen kokeillut samaa akryylimaalilla, mutta sen kuivuminen kestää useita päiviä (alkoholimusteen kuivuminen vie vain pari minuuttia). Akryylimaali myös naarmuuntuu pois helpommin, vaikka ohut kerros koholakkaa auttaakin hiukan -- ja vie taas päivän lisää kuivua.

Veikkaan, että en ole ainoa askartelija, jonka kaapeista löytyy loputon määrä tylsän värisiä haaraniittejä. Kivaa, kun värin vaihtaminen osoittautui näin helpoksi! Ylhäällä vasemmalla alkoholimusteella värjätty tähti ja oikealla akryylimaalilla värjätty sydän.

Pikainen kortti

2010-08-11T21:17:00.000+03:00

Kesäloman jälkeinen arki hakee vielä raamejaan. Leikin välillä printterillä. Tämän digikortin ajattelin tulostaa pieneksi tarraksi, jollaisia voi käyttää kirjeensulkijoina, lahjapaketissa ja niin edelleen. Myös oman postimerkin skräppääminen kiinnostaisi; kokoluokka ainakin on samankaltainen.

Tarvikkeet:
House of 3

Tekstitaustainspiroituminen

2010-08-05T23:12:00.000+03:00

Tämän viikon Inspiroidu-haaste oli helppo toteuttaa, sillä olin ihastunut tähän taustapaperiin vähän aikaisemmin ja tiesin heti, että haluan käyttää sitä.

Inspiksen twist-luonnoksesta taas tuli heti tämä kehys mieleen, ja sivu syntyi helposti ja nopeasti. Käytännön syistä tulostin sivun tuumakoossa 8*8 ja kuvat jäivät vähän pienemmiksi kuin olisin halunnut. Minkäs teet, halusin tästä nimenomaan hybridisivun eli lisätä lopuksi oman käsialan ja otsikon perinteisessä muodossa. Tulostin ei kykene 12*12 tuumakokoon. Tekstistä on sensuroitu jälkikäteen yksi nimi, ja jotta kenellekään ei jää väärää kuvaa: minulla ei ole mitään tekemistä matematiikan opettamisen kanssa, vaan sivussa on ikuistettu minuakin yllättänyt kohtaaminen leikkihuoneen liitutaulun kanssa.

Tarvikkeet:
Kitschy Digitals / Chalkboard paper, Nicole Young / Splatter Doodle Doo masks, Holly Jones / Romantic Love Frames. Numerotarrat American Crafts, kukka oman askartelukaapin uumenista.

Itse leikatut boordinauhat

2010-08-01T22:58:00.000+03:00

Boordileikkureita on helppo haluta, mutta onnistuu boordien leikkaaminen myös ilman. Nämä ovat ensimmäisiä kokeilujani. Tekniikka on helppo.

Leikataan paperisuikale, taitetaan se keskeltä kahtia, uudestaan kahtia ja vielä kerran kahtia, ja sitten piirretään ja leikataan varsinainen kuvio. Kun leikatun ja taitellun paperin avaa, kuvio toistuu tavalla, joka näkyy näissä kuvissa.

Hankalinta on mielestäni hahmottaa, millainen kuvio toimii tälla tavalla leikattuna. Ehdottakaa, jos keksitte, millainen kuvio näyttäisi hyvältä!

Leikkaamiseen sopii parhaiten ohut paperi, tavallinen "paksumpi" scrapbook-paperi on liian paksu leikattavaksi monta, monta kertaa taitettuna. Ohuempi scrapbook-paperi tai muu paperi (tarvittaessa erittäin hennosti vedellä sumutettuna) taipuu paremmin.

Laiskottaa

2010-07-29T17:31:00.000+03:00

Olen ollut saamaton korttien tekijä viime aikoina (skräppäys on innostanut paljon enemmän), mutta välillä kortin tekeminen on mukava tapa siivota askartelupöytä skräppäämisen jäljiltä. Jos katsoo tätä korttia ja edellistä scrapbook-sivua, huomaa ehkä, että scrapbook-sivun ylimääräisestä lyhdystä on tullut kuumailmapallo ja aakkostarratkin ovat samoja.

Pilvet maalasin gessolla, kuumailmapallon korit ovat pienenpieniä kuviopaperin jäännöksiä ja ompelujälki..no..tuskin on kortin suurin vahvuus. Ehkä pitäisi haastaa itsensä useammin siivoamaan skräppäyksestä syntyvä paperisilppu myös kortteihin?

Kesäinspiroituminen

2010-07-25T22:39:00.006+03:00

Tämän viikon Inspiroidu-haaste pyysi skräppäämään kesämuistoista. Tämä muisto on varsin tuore ja liittyy tähän kesään. Halusin sivuun leikkisän, hiukan taianomaisen tunnelma ja käytin koristeita sumeilematta myös A4-kokoisen valokuvan päällä.

Taustakartonki on kohokuvioitu ja hiottu Coredinationsin kartonki. Tykkäsin kovasti, ja mietin myös, onko minulla käynnissä jonkinlainen "musta kausi", koska tässäkin sivussa on mustaa.. Lyhdyt ja varjo ovat molemmat kuviopapereista leikattuja. Joku maiseman tunnistava saattaa arvata, mitä peitin varjolla.

Alkuperäiset kuvat sivusta olivat (taas kerran) iltahämärässä napattuja. Muoks. vaihdettu päivänvalossa otetut kuvat tilalle. Aiheena joka tapauksessa on poikkeuksellisen kuuma heinäkuu ja sadettajat. Oikeastaan teki mieli vain leikkiä uusilla tarvikkeilla :D

Skräppäystä ilman otsikkoa

2010-07-22T14:25:00.000+03:00

Olen aina ollut sitä mieltä, että otsikko ja tarinointi ovat todella tärkeä osa skräppäystä. Joskus rikon omia sääntöjäni vastaan. Tämä sivu esimerkiksi on lähdössä lahjaksi (pahoittelut taas kasvojen sensuroinnista) ja en osannut päättää, kenen näkökulmasta teksti olisi pitänyt kirjoittaa, joten jätin sen kokonaan kirjoittamatta. Kuviopaperin teksti on toki tavallaan sivun otsikko ja teksti.

Puiset kehykset eivät oikeastaan ole kehys, vaan Fancy Pantsin kuviopaperi, jossa on vaaleat kehykset ja tumma tausta. Näitä olisi ehkä pitänyt hamstrata enemmän, mutta toisaalta saman paperin käyttö voi joskus kyllästyttää.

Leikin tässä sumeilematta sekä vanhoilla että ihan uusilla herkuilla. Teepannu on leikattu uudehkosta kuviopaperista, samoin nuket ja aurinkovarjo. Tekisi todella kovasti mieli skräpätä, mutta minulla on ollut vaikeuksia löytää rauhallista hetkeä ja paikkaa. Toivottavasti taas pian..

Arvonta päättynyt

2010-07-21T23:58:00.000+03:00

Random generator arpoi numeron kahdeksan, ja jos laskin oikein, sehän on Baula. Postia on siis tulossa pohjoiseen päin.

Ilman erityistä syytä

2010-07-13T22:45:00.001+03:00

Kesävieraat saapuivat juuri laukut täynnä kaikkea kivaa, ja jään reilun viikon blogitauolle. Ilman sen erityisempää syytä ajattelin laittaa pienen arvonnan pystyyn.

Palkinto näkyy valokuvassa: pieniä palasia uutuusnauhoja, muutama 6*6 tuuman kuviopaperi ja pari koristeneulaa. Osallistua voi jättämällä kommentin: millaisia itse tehtyjä koristeita olet ajatellut kokeilla seuraavaksi tai missä olet nähnyt erityisen inspiroivan itse tehdyn koristeen (linkki olisi kiva, jos kyseessä on ohje). Arvon palkinnon, kun palaan eli noin 21. heinäkuuta tienoilla tai sen jälkeen ja vastata voi arvonnan tulosten julkistamiseen asti.

Parasta kesässä

2010-07-11T23:55:00.000+03:00

Belles järjesti kesäkuussa skräppäyskilpailun aiheesta "parasta kesässä". Osallistuin kilpailuun tällä sivulla, vaikka en tiennyt vielä kesäkuussa, kuinka helteinen kesä tästä on tulossa. Olen viettänyt harvinaisen paljon aikaa paljain jaloin viime päivinä, kuten varmasti moni muukin.

Sivussani on leikitty Glimmer Mist -suihkeella ylä- ja alareunassa, käytetty eri värisiä musteita, hiottu vaaleanpunaisen ympyrän ja valokuvan reunoja, leikattu kuviopaperista lehtiä, puolitettu Priman tummansininen kukka, käytetty itse tehtyjä journalinglappuja, myös jämäaakkostarroista leikattua pilveä, leikattu perhonen kuultopaperista ja ...hmm... tehty Tim Holtzin sabluunan mustasta taustakalvosta koriste hetken mielijohteesta. Vaaleanpunaisen ruusukoristeen olen tehnyt Fimo-massan kaltaisesta Cernit-massasta, joka on uusi rakkauteni skräppäyksessä. Niin paljon itse tehtyjä koristeita, joita voisi vielä kokeilla..

Sivuni löytyy Bellesin galleriasta, Miran sivun rinnalta, joten olen toiveikas sen suhteen, että voin odottaa Bellesistä ihania skräppäystarvikkeita palkinnoksi. Sähköpostia en ole vielä asiasta saanut, mutta kommenteissa oli jo onnitteluja eli hyvältä näyttää.

Kakkupaperikirjekuoria

2010-07-10T17:33:00.001+03:00

Törmäsin vähän aikaa sitten Flickrissä kakkupaperikirjekuoriohjeisiin, mutta hukkasin linkin. Ajatus jäi kuitenkin mieleen ja taittelin kakkupaperin kortin ympärille kirjekuoreksi. Omani on erittäin yksinkertainen: ensin taitetaan sivut, sitten alaosa, hiukan liimaa kiinnittämään taitokset ja lopuksi taitetaan yläosa. Kokeilemalla löytyy mieleinen tyyli.

Mietin mikä olisi paras tapa sulkea kuoret ja päädyin paperisuikalerenkaaseen kortin ympärillä. Helppo tehdä, ei vie paljon tilaa ja saajan on myös helppo avata se. Muitakin ideoita kokeilin, jopa Sassafrassia. Taittelin näitä ilman mittoja, sormituntumalla.