Leimailutaivaan viides haaste

Tänään on Leimailutaivaan viidennen ja samalla viimeisen haasteen aika. Haasteeseen voi osallistua skräppäämällä, tekemällä kortin tai jonkun muun paperiaskartelun: ihan miten haluaa. Tarkoitus on noudattaa luonnosta tai sanallisia ohjeita tai molempia. Tällä kertaa sanallinen ohje on "jotain leimattua" ja luonnos on tässä alempana.

Itse katsoin luonnosta ylhäältäpäin, ja scrapbook-sivun tai kortin sijaan tein tälla kertaa syntymäpäivälabyrintin. Leimaamalla on tehty osa muureista, molemmat Priman leimasimella. Vaikka tämä on tällä erää viimeinen haaste, lisää hauskuuksia on luvassa, sillä varsinainen Leimailutaivas on viikon päästä, lauantaina 5. helmikuuta. Paikalle pääsee Helsingin keskustasta paikallisjunalla alle puolessa tunnissa ja tapahtumapaikka on lähellä paikallisjunan pysäkkiä. Ostos- ja hypistelymahdollisuuksien lisäksi tapahtumassa tapaa tuttuja; edellisessä Leimailutaivaassa vietimme muiden skräppääjien kanssa koko päivän jutellen ja kuulumisia vaihtaen ja oli tosi kivaa. Toivottavasti tänäkin vuonna. Ja vaikka et tuntisikaan muita askartelijoita jo valmiiksi, rohkeasti vaan juttelemaan vaikka leimasimista. Yhteinen harrastus yhdistää. Päivän mittaan on myös demoja eri tekniikoista. Niiden aikataulua voi katsoa Leimailutaivaan blogista. En tiedä, ovatko kaikki vielä ilmoittaneet demojen aikoja tai aiheita. Itse odottelen erityisesti silitysrautatekniikan demoa, se kuulostaa kovin jännältä.

Haasteeseen voi osallistua tuttuun tapaan Leimailutaivaan blogissa, johon oman työn voi linkittää. Leimailutaivaan blogista löytyy ohjeita mm. osallistumisesta ja palkinnoista. On ollut tosi kiva nähdä myös skräppäystä ihanien korttien joukossa ja odotan innolla, millaisia leiskoja tähän haasteeseen tulee. Leimailutaivaan haasteista on selvästi huomannut, että saman luonnoksen perusteella pystyy sekä skräppäämään että tekemään kortteja! Kiitos, Taava, kutsusta DT-rinkiin ja kiitos muille DT-jäsenille inspiraatiosta.

Digiskräppäys: mieluisia ilmaismateriaaleja

Digiskräppäys ei ole pelkkää shoppailua. Materiaaleja löytää myös ilmaiseksi ja niitä on helppo tehdä myös itse. Ilmaisista materiaaleista on hyvä aloittaa, koska kynnys on matala. Tosin huomasin, että mieluisten ilmaismateriaalien listaaminen ei ole helppoa. Usein ilmaiset materiaalit saa esimerkiksi haasteen tai teemaviikon yhteydessä, eivätkä ne ole enää linkitettävissä tähän niin, että ne voisi ladata ilmaiseksi. Tässä kuitenkin vinkkejä minulle mieleisistä digitarvikkeista, jotka eivät maksa mitään. Kuvien kautta (klikklik) pääsee tekijätietoihin. Olisi tosi kiva nähdä muidenkin vastaavia listoja!

- Mahdollisimman ajattomat sivupaketit. Digiskräppäyksessä materiaalit tulevat useimmiten sivupaketteina (page kit), joissa on taustapapereita, koristeita ja niin edelleen. Yksi suosikkipakettini ilmaispuolelta on tämä.

- Erilaiset kehykset. Niitä voi käyttää monella tavalla, esimerkiksi tarinointilappujen tekemiseen, skräppäykseen tai vaikka valokuvan koristeena perinteisessä paperiskräppäyksessä.

- Maskit, joiden avulla voi vaikuttaa esimerkiksi valokuvan muotoon. Maskit (masks) olivat ensimmäisiä digimateriaaleja, joista todella innostuin. Ne käyvät myös perinteisen paperiskräppäyksen avuksi ja vaikka korttiaskarteluun, jos käyttää digipapereita.

- Tarinointilaput. Niissä etäisyys perinteisen paperiskräppäyksen ja digin välillä on todella pieni.

- Templaatit eli luonnokset tai sivupohjat (kuten ylimmässä kuvassa).

Mieluisia materiaaleja on toki paljon muunkinlaisia, tämä on vain pintaraapaisu. Koristeita ja esimerkiksi kehyksiä löytää ilmaiseksi myös täältä. Mielestäni maksullisuuskaan ei ole este. Esimerkiksi pyöräsivuun käyttämäni sivupaketti maksoi tarjouksessa yhden dollarin ja tuotto, jos yhden dollarin osalta sellaisesta voi puhua, meni puolalaiselle nuorelle suunnittelijalle. Digiskräppäyksen parissa toimivia suunnittelijoita on monenlaisia: osan jälki miellyttää enemmän, ja omat suosikit löytää varmasti ajan kanssa. Suunnittelijat käyttävät usein apuna erilaisia kuvapankkeja, ja aktiivinen digiskräppääjä pystyy myös itse tekemään itselleen mieleisiä materiaaleja. Vaikka Marie sitä epäili, useimmat digiskräppääjät tekevät materiaaleja myös itse ainakin jossain vaiheessa harrastusta.

Usein itse tehdyt materiaalit ovat vain omaan käyttöön, mutta Anskin blogissa on myös Anskin itse tekemä kaunis sivupaketti vapaasti ladattavissa. Jään odottelemaan muiden vinkkejä mieluisista ilmaismateriaaleista... Ja mielellään tukisin suomalaistenkin suunnittelijoiden työtä myös taloudellisesti, jos joku innostuu suunnittelemaan enemmän digimateriaaleja. Arvostan tosi paljon suunnittelijoiden työtä ja mielelläni myös maksan siitä, kun on tarve.  

Digiskräppäys kohtaa steampunkin (ainakin melkein :)

Pari kuukautta sitten puhuimme skräppääjien kanssa steampunk-tyylistä skräppäyksessä ja siitä jäi itämään ajatus, että samaa pitäisi kokeilla myös diginä. Tämä sivu syntyi samoihin aikoihin edellisen digisivun kanssa ja aiheena, taas kerran, on aikaero ja illat, jolloin on ikävä kaukana asuvia ystäviä.

YLE:n Uusi musta -blogissa oli juttu digiskräppäyksestä. On todella ihanaa, että digiskräppäyksestä kirjoitetaan! Kaikkea materiaalia ei kuitenkaan tarvitse ostaa ja on monia digiskräppääjiä, jotka eivät koskaan käytä maksullisia tarvikkeita.  Lupaan seuraavaksi tehdä listan ja kuvauksen viidestä ilmaisesta lempitarvikkeestani digipuolelta, ja haastan kaikki digiskräppäystä kokeilleet samaan. Ehkä listat ilmaisista lempitarvikkeista madaltavat kynnystä paperin ja digin välillä, koska monia digitarvikkeita voi käyttää myös tavalliseen paperiaskarteluun tarkoitetuissa valokuvissa... Kuka ottaa haasteen vastaan?


Tarvikkeet: sivun taustapaperi ja osa koristeista: StarLight designs: Dark City, osa metallikoristeista Lorie Davison: Before the first snow metal elements, yksi kelloista Lauren Bavin: Stories of the Past, toinen kello Magical Reality Designs: Peaceful Winter.

Piirtoheitinkalvo askartelumateriaalina

Pelastin kotiin ylimääräisen paketin piirtoheitinkalvoa. Aikaisemmin olen käyttänyt sitä taustapaperina, nyt tein siitä koristeita. Piirtoheitinkalvosta leikattu lumihiutale sai kimalleliimakäsittelyn.

Kokeilin piirtoheitinkalvon käyttämistä myös sabluunana, jonka läpi töpöttelin maalia. Hyvin toimi sekin. Mitä muuta kivaa piirtoheitinkalvosta saisi aikaiseksi? Ideoita?

Leimailutaivaan neljäs haaste

Tänään on Leimailutaivaan neljännen haasteen aika. Haasteeseen voi osallistua skräppäämällä, tekemällä kortin tai jonkun muun paperiaskartelun: ihan miten haluaa. Tarkoitus on noudattaa luonnosta tai sanallisia ohjeita tai molempia. Tällä kertaa sanallinen ohje on romantiikka ja luonnos on tässä alempana.

Haasteita on tämän jälkeen jäljellä enää yksi, seuraava ilmestyy 28.1. Varsinainen tapahtuma, Leimailutaivas on tosi pian, 5. helmikuuta. Haasteeseen voi osallistua tuttuun tapaan Leimailutaivaan blogissa, johon oman työn voi linkittää. Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa ja Leimailutaivaan blogista löytyy ohjeita mm. osallistumisesta ja palkinnoista. Aika kivoilta ovat palkinnot vaikuttaneet eli kannattaa osallistua. On ollut tosi kiva nähdä myös skräppäystä ihanien korttien joukossa.

Venytin itse luonnoksen 12*12 tuumakokoon ja ovaali muuttui samalla ympyräksi. Koristeiden sijoittelusta toivottavasti huomaa luonnoksen vaikutteet. Aika kiva luonnos skräpättäväksi ihan tällaisenaan!

Oma suosikkiyksityiskohtani sivussa on linnun nappaama puolihelmi. Otsikko on toteutettu Sannikan opettamalla tekniikalla: kirjoittamalla se kaksipuoliseen teippiin, leikkaamalla irti ja ripottelemalla teippiin vaaleanpunaista irtosamettia. Sivussa ärsyttää oikeastaan vain yksi juttu: kännykkäkameralla otetun kissavalokuvan outo valo, joka saa kissan turkin ihmeellisen väriseksi. Halusin silti skräpätä kuvan ja muuten sivu on ihan "minun oloinen". Hophop osallistumaan haasteeseen! 

 
Tarvikkeet: 

Kaikki oman askartelukaapin uumenista. Muotoonleikattu kuviopaperi ja valkoinen kehys, jota on värjätty musteella: Pink Paislee, tarinointilappu Jenni Bowlin, siirtokuvat Basic Grey, lintu kuviopaperista leikattu. Otsikon vaaleanpunainen samettihile Doodlebug velvet flock. 

Askartelutapaamiset ja pakkaaminen

Viime lauantain skräppäystapaamiseen pakkaaminen sujui jo lähes rutiinilla. Joka kerta joudun kuitenkin miettimään, muistinko kaiken. Ajattelin kirjoittaa itselleni blogitekstin muodossa muistilapun pakkaamisen avuksi. Ei ole kiva, jos leikkausalusta tai roskis unohtuu...

Tapaamisiin kokoan itselleni sivupakkeja, joissa on kussakin materiaali yhteen scrapbook-sivuun tai projektiin: kuviopaperit, valokuvat, koristeet, aakkostarrat ja niin edelleen. Mieluummin vähän liikaa materiaalia kuin liian vähän per sivu. Sivupakkeja kannattaa koota hiljalleen ja ajan kanssa: viimeisenä iltana ennen tapaamista ei yleensä ehdi suunnitella mitään. Sivupakit pakkaan jättikokoisissa minigrippusseissa paksuun ja erittäin vahvaan muovikoteloon, jossa 12*12 tuumakoon materiaalit pysyvät kunnossa. Muovikotelo näkyy ylimmässä valokuvassa alimmaisena. Muovikotelo, paperileikkuri ja leikkausalusta matkustavat kaikki tavallisessa, isokokoisessa kangaskassissa, johon ne mahtuvat rinnakkain.

Mukaan lähtee myös pikkuruinen vaaleanpunainen tarvikekassi, jossa on kotonakin aina sama sisältö: kahdet sakset, sormiveitsi, teippiä, kyniä, pinsetit, siveltimiä, pieni nitoja, paperinlävistin, rub-on roller, distressausvälineet ja  ompeluneuloja. Siis kaikkein useimmiten käytetyt välineet. Etukäteen kannattaa tarkistaa, että teippiä on tarpeeksi ja kaikki tarvikkeet mukana. Yritän muistaa lisätä kassiin paperileikkurin varateriä, jotka normaalisti ovat muualla.

Lisäksi pakkaan mukaan alimmassa kuvassa näkyvän kokoon taitettavan roskiksen, joka on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Roskis on usein ollut koko pöytäseurueen käytössä, koska askartelutapaamisissa tilaa on rajallisesti. Mukaan lähtee myös glue dots -liimapisteitä sekä kohotarroja. Jos aikaa on luvassa ruhtinaallisesti eli kokonainen päivä, mukaan lähtevät myös musteet, akryylipalikka ja leimasinten puhdistusaineet sekä suihkevärejä, akryylimaaleja, sotkemisalusta ja niin edelleen. 

Vaaleanpunainen tarvikekassi ja muut materiaalit matkustavat normaalissa isokokoisessa repussa. Olen pärjännyt hyvin ilman vedettävää laukkua. Autottomuus vaikuttaa paljon pakkaustyyliini. En voi kuljettaa esimerkiksi päältä avonaista tarvikekassia lumisateessa. Hyväksi ja toimivaksi omassa pakkaustyylissäni on osoittautunut sivupakkien kuljettamistapa ja pieni, vaaleanpunainen tarvikekassi, joka on helppo nostaa mukaan, koska sitä ei tarvitse erikseen pakata. Ja rakastan kokoon taittuvaa roskistani :D. Etsin vielä hyvää tapaa ottaa ottaa mukaan musteet, kohotarrat, akryylimaalit jne. Nyt pakkaan ne joko suurikokoisiin pakasterasioihin tai isoihin minigrippusseihin. Ja puran. Ja pakkaan ja puran. Ihanne olisi ratkaisu, jossa ne olisi helppo nostaa mukaan ja joka mahtuisi askartelutapaamisessa suoraan pöydälle. Jonkinlainen torni, jonka pitäisi mahtua tavalliseen reppuun tai olla muuten sateelta suojattu... Tarvikkeiden purkaminen kotona on niiiiiin tylsää.

Ihanaa askartelutapaamisissa on mm. se, että kaikkea ei tarvitse ottaa mukaan itse. Jos kysyn lainaksi kulmanpyöristäjää tai ohutta kaksipuolista teippiä, sellainen saattaa nousta viidestä kassista samaan aikaan. Kivaa on myös ottaa mukaan esimerkiksi journalingleimasimia tai joku erityinen leikkuri, joita muut saavat lainata tapahtuman aikana. Jos olisin viisas, ottaisin mukaan aina jonkun pienen sivuprojektin, vaikka paperisilppua koristeiden tekemistä varten. Jos skräppääminen ei suju tai jollain on mukana ihana leikkuri, silppu on tarpeen. Onko sinulla jo rutiini pakkaamisen suhteen? Onko oma listasi ihan erilainen?

Siis, kangaskassiin:

- sivupakit isoon muovikoteloon pakattuna

- leikkausalusta

- paperileikkuri

reppuun: 

- vaaleanpunainen tarvikekassi, jossa on kotonakin sama sisältö (mukaan myös paperileikkurin varaterät, varmista että kaikki tarvittava on mukana ja teippiä on tarpeeksi)

- glue dotsit ja kohotarrat

- kokoon taittuva roskis

-musteet, akryylipalikka, leimasinten puhdistusaineet

- suihkevärit, sotkemisalusta, akryylimaali jne.

- paperisilppua koristekokeiluja ym. varten

- kosteuspyyhkeitä käsien puhdistamiseen

Fantasiaskräppäys skräppäystyylinä

Tämän vuoden ensimmäinen scrapbook-sivu, joka tosin taisi valmistua jo viime vuoden puolella. Innostuksen sain Lehtipollon kanssa käydystä keskustelusta, jossa hän sanoi aloittavansa digiskräppäyksen yleensä jostain kivan oloisesta page kit -setistä. Digiskräppäykseen tarkoitetut materiaalit ovat yleensä tarjolla setteinä, joihin kuuluu taustapapereita ja erilaisia koristeita, joskus myös aakkosia tai maskeja tms. juttuja. Oma etenemiseni on ollut monimutkaisempaa: olen yhdistänyt materiaaleja vähän sieltä täältä ja usemmasta setistä, vähän samaan tapaan kuin paperiskräppäyksessä yhdistelen yleensä eri valmistajien materiaaleja. Ajattelin, että nyt otan yksittäisen digisetin ja teen sen kanssa jotain.. Ja sehän oli kivaa! Digiskräppäyksessä kaikkea voi muuttaa ja muokata. Oksista kieputettu kranssi ei yleensä ole noin suuri, pyörä ei oikeasti ole tuollainen, linnut eivät lennä noin. Alunperin oli vain valokuva, jossa ajetaan pyörällä. Tämä sivu syntyi iltana, jolloin kuvan pyöräilijä ei meinannut millään nukahtaa ja minulla oli kova ikävä kaukana asuvia ystäviä.

Digiskräppäyksessä minua kiinnostaa tällä hetkellä varsinkin fantasiaskräppäys, jota tämäkin sivu edustaa. Fantasiaskräppäys on rentouttavaa, vaikka mietin nykyään varsin outoja kysymyksiä: miltä näyttää pöllön varjo avaruudessa, miten saada yksittäiset hiuskiehkurat mahdollisen luontevan näköisiksi. Fantasiaskräppäystä on todennäköisesti luvassa enemmänkin tänä vuonna ja olen suunnitellut sen yhdistämistä joskus koemielessä myös perinteiseen paperiaskarteluun. Digijutuissa innostaa myös hybridiskräppäys eli digielementtien käyttäminen osana perinteistä skräppäystä kuten esimerkiksi tämän sivun valokuvaan sijoittuvassa tarinoinnissa. Uskon vakaasti, että paperi ja digi eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan toisiaan täydentäviä inspiraation lähteitä.

Sivun tarvikkeet ja taustapaperi: StarLight designs: Dark City

Rub-on roller: hyvä vai ei?

Kyselin aiemmin mielipiteitä siirtokuvien kiinnittämiseen tarkoitetusta rub-on rollerista. Keskustelu oli vilkasta ja useimpien mielestä rolleri taitoi olla turhake, mutta sillä on myös vannoutuneet kannattajansa. Sorruin lopulta, kun uteliaisuus voitti, ja yllätin itseni: minähän tykkään sen käytöstä. Suosikkiominaisuuteni ei kuitenkaan ole rollerin kärjen pyörivä kuula, joka helpottaa siirtokuvien kiinnittämistä, vaan sen litteä pää, jolla siirtokuvien kiinnittymisen voi lopuksi varmistaa. Se auttaa usein kupruilevien siirtokuvien kanssa. Olen käyttänyt litteää päätä myös maalin kanssa erilaisissa tekniikoissa apuna ja hyvin toimii niissäkin.

Pärjääkö ilman? Ehdottomasti. Tykkäänkö? Joo, kyllä. Vie tilaa vain normaalin kynän verran ja maksaa tarpeeksi vähän. Suomessa hinnat vaihtelevat 5,9 euron ja 8,9 euron välillä.

Onko teillä muuten skräppäykseen liittyviä uuden vuoden suunnitelmia, kyselen samalla keskustelupalstalla. Törmäsin aiemmin amerikkalaiseen keskusteluun, jossa yllättävän monet aikoivat tehdä 365 scrapbook-sivua vuodessa..