Mikä on digileimasin?

Maijun blogissa ollut hieno joulukortti sekä omien digimateriaalien järjestämisprojektini (kyllä, järjestän niitäkin) sai minut pohtimaan, mikä on digileimasin. Yleensä sillä varmasti tarkoitetaan digimuodossa olevaa kuvaa, piirrosta, jonka voi tulostaa itse niin monta kertaa kuin haluaa ja missä tahansa koossa. Tulostuspaperia vaihtelemalla saa erilaista jälkeä. Tällaisia hienoja digileimasimia on esimerkiksi Mo:lla, ja tulostamisen jälkeen ne useimmiten väritetään ihan kuin mikä tahansa leimasinkuva. Osa värittää digileimasinkuvan jo ennen tulostamista.

Minulle tulee digileimasimesta mieleen myös brushes eli "siveltimet". Ne ovat digiskräppäyksen vakiomateriaalia, ja niitä voi käyttää esimerkiksi paperiaskartelusta tuttujen leimasinten tavoin. Abr-tiedostoille tarvitaan kuvankäsittelyohjelma, esimerkiksi Photoshop tai Photoshop Elements ja sen brush-työkalu. Yllä olevassa kuvassa on käytetty kahta House of 3:n "sivellintä", toista pyöreään, koristeelliseen ympyrään ja toista reunoille.

Niiden väriä on helppo muuttaa ja esimerkiksi taustojen tekemiseen "siveltimet" sopivat tosi hyvin. Niiden kanssa saisi halutessaan myös embossauksen tai muun leimailutekniikan oloista jälkeä, jos kuvankäsittelyohjelman käyttö on hallussa. Tavallaan tekisi mieli väittää, että osa abr-tiedostoista on nimenomaan digileimasimia, mutta käyttötavoiltaan erilaisia kuin se, mitä digileimasimella useimmiten ymmärretään. Monimutkaistaisiko se liikaa? Tai mikä olisi "siveltimelle" parempi nimi?

Tiedän, että monille paperiaskartelijoille jo sana digi on liikaa, mutta itse ajattelen, että tämäkin käsitelty valokuva sopisi hyvin myös perinteiseen scrapbook-sivuun. Jos saman yrittäisi tehdä Stazon-musteella valokuvan päälle leimaamalla, värejä ei voisi valita vapaasti ja valokuvan maalipensselin kiertäminen olisi ollut varsin vaikeaa..

Askartelutarvikkeiden säilytyksestä: kimalleliimat, jatkoa

Kirjoitin aikaisemmin askartelutarvikkeiden säilyttämisestä ja kimalleliimoista. Olen sen jälkeen kysellyt muutamalta askartelututulta, ovatko he nähneet pyörivää, kerroksellista telinettä kimalleliimoille ja saman kokoisille alkoholimusteille, irtosametille ja glitterille. Kukaan ei ollut, ja kulmakarvojakin hiukan kohoteltiin, mutta löytyihän sellainen lopulta, kun kovasti etsi.

Tämä on käsin tehty ja toimii loistavasti. Palvelukin oli erinomaista ja salamannopeaa, ja minusta on hienoa, että nimenomaan käsityöläiset keksivät ratkaisuja tällaisiin säilytystarpeisiin. Kyseessä ei ole sponsoroitu mainos, vaan aito hehkutus. Ja niin, melko pian on luvassa lisää valokuvia uudesta askartelukaapista, jonka vihdoinkin sain käyttöön!

Tarpeeksi kerroksellista

On se skräppäys vaan niin kivaa, ainakin välillä. Tämän sivun valokuvat olen yrittänyt skräpätä jo moneen otteeseen ja sivu on aina jäänyt tökkimään. En jatkanut aiemman, noin puoli vuotta sitten aloitetun sivun perusteella, vaan irrotin valokuvat keskeneräisestä sivusta ja tein kokonaan uuden. Kuvat olivat jo valmiiksi aika "vanhennetun" näköisiä kaiken repimisen ja uudelleen skräppäämisen jälkeen, joten koko sivustakin tuli "vanhennettu" ja "kulutetun" oloinen.

Sain käytettyä tähän myös useita itse tekemiäni koristeita, esimerkiksi itse päällystämäni napin ja aiemmin käsin leikkaamani lintuboordin. Valokuvien osittaisesta sensuroinnista en lupaa vielä kokonaan luopua, mutta tällä kertaa oli pakko tehdä ihanien ilmeiden takia poikkeus.

Sivussa on myös useita leimasimilla tehtyjä yksityiskohtia kuten tarinointilappu ja sen takana oleva ruskeasävyinen teemuki. Aion yrittää käyttää leimasimia skräppäykseen enemmän kuin aikaisemmin. Ilman turhaa stressiä, toki. Lähteekö kukaan mukaan samaan yritykseen? Veikkaan, että en ole ainoa skräppääjä, jolla on ali- tai vajaakäytössä olevia leimasimia...

l

P.S. Askartelukirppiksellä myynnissä kaksi paperisettiä ja tarinointilappuja. Muoks. poistin linkit, koska ne on jo varattu. Huonoista valokuvista huolimatta ne ovat ihan oikean mallisia ja ihania. Kaikki ovat "kaksoiskappaleita" eli lehtiöistä, joissa on ollut monta samanlaista paperia. 

Lupaus

Olen monta kertaa ihaillut joulukirjoja, joissa on sivu jokaisesta joulukuun päivästä. Ensimmäisenä huomasin Lehtipollon joulukirjan pari vuotta sitten. Sen jälkeen (ja varmasti aikaisemminkin) loistavia joulukirjoja on ollut monta. Esimerkiksi Hempan joulukirja jäi mieleen, kansainvälisistä esimerkeistä puhumattakaan. Tänään joulukirja oli Inspiroidu-haasteiden kuukauden projektina.

En tiedä, mistä se johtuu, mutta en ole itse (ainakaan vielä) valmis tekemään joulukirjaa. Ehkä se on systemaattisuus: melkein jokaisen päivän tai tradition dokumentointi, joka on joulukirjan ydinidea. Haluan tehdä yksittäisiä, epäsystemaattisia sivuja oman mielen mukaan. En osaa selittää omaa ajatteluani, mutta tunne on selkeä. Toki joulukirjan voi varmasti tehdä ilman paineita, sivu kerrallaan, jos se onnistuu omalla luonteella. En ihmettele, että monet saavat hienoja kirjoja aikaiseksi. Ihailen jokaista näkemääni joulukirjaa suuresti. Niiden arvo kasvaa ajan mittaan ja joulukirjaa on varmasti mielenkiintoista selailla myöhemmin.

Lupaan, että teen kompromissin. Tänä vuonna teen yhden 12*12 tuumakoon sivun jouluun johtavista päivistä eli käytän tämän kuviopaperin. Ajattelen jokaisen luukun kohdalle mustavalkoista tai muuten vanhennettua pienenpientä valokuvaa kyseiseen päivään liittyen (tai ainakin sinnepäin). Kuviopaperi löytyi sattumalta Ruotsin matkalta ja on Ruotsissa valmistettu. Sivu valmistuu toivottavasti tammikuussa.

Näin pienellä projektilla ei voi osallistua Inspiroidu- kuukauden haasteeseen, mutta se ei haittaa. Lupaus on minulle sopivan kokoinen. Fonttitietäjät: antakaa vinkkejä fonteista, jotka näyttävät hyvältä tosi pienessä koossa! Ajattelin, että jokaiseen valokuvaan tulisi parin sanan mittainen tarinointi. Ja jos tiedätte, miksi joulukirjan tekeminen herättää teillä tunteita suuntaan tai toiseen, kertokaa.

Skräppäysvaatteet

Niin siinä lukee, skräppäysvaatteet! Herneämpärissä oli hauska keskustelu essua käyttävistä skräppääjistä ja oli pakko etsiä valokuvaan leipomiseen tarkoitettu essu. En ole koskaan kuullut erityisistä skräppäysvaatteista tai ajatellut, että käyttäisin essua askartelemisen yhteydessä. Olen kyllä sotkenut ainakin kaksi hametta Glossy Accents -koholakalla niin, että tahra pysyy pesuista huolimatta. Ja tiputtanut avonaisen mustetyynyn kerran t-paidalle. Eli ehkä lapsille tarkoitettu hihallinen askarteluvaate olisi tarpeen myös aikuisten koossa.. En silti pysty kuvittelemaan itseäni essu päällä skräppäämään. Skräppään ihan tavallisissa arkivaatteissa.


Miten te, kuinka monta vaatetta harrastus on tuhonnut? Voisitteko kuvitella askartelevanne essu päällä?

Skräppäys ja hyväntekeväisyys ja ilmaiset kurssit

Joskus surusta voi syntyä jotain kaunista, joka auttaa monia. Minua liikutti tarina tämän kurssin taustalla. Jäin myös miettimään, milloin voisimme Suomessa tehdä skräppäykseen liittyen jotain, joka auttaisi monia. Jos hyväntekeväisyyteen osallistuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista, aina voi osallistua Jessica Spraguen ilmaiselle kurssille. Lisäsin sen sivupalkkiin. Tosin varoituksen sana: ilmaiset kurssit voivat koukuttaa osallistumaan myös maksullisille kursseille. :D

Niin söpö

Joskus skräppääminen vain on kivaa. Tällä hetkellä minua inspiroivat kuvat ahkerasta "skräppäysavustajasta", joka kotiutui meille viikko sitten. Alku on mennyt tosi, tosi hyvin, vaikka ihmeteltävää on toki ollut kovasti sekä myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun pentu on tutustunut uuteen ympäristöön. Sivussa halusin yhdistellä melko voimakkaita värejä ja idea lähti oikeastaan Priman punaisesta kukasta, jonka seuraksi leikkasin kukkanauhasta nauhanpalaskukkia ja tein lehtiä värjätystä kahvinsuodatinpaperista. Oksat olen leikannut jo aikaisemmin ja nyt ne pääsivät käyttöön. Sivussa on paljon koristeita ja kuviopaperista leikattuja yksityiskohtia.

Alunperin minun ei ollut tarkoitus käyttää valkoista gessoa, mutta Pink Paisleen pyöreä kehys oli aluksi laimean värinen ja lisäsin siihen rutkasti punaista, joka sitten sotki valokuvia ja peitin sen valkoisella gessolla maalaamalla ja sotkemalla. Lopputulos on mieluisempi näin! Ompelinkin vähän sekä käsin että ompelukoneella (nuo aakkostarrat pysyvät sillä tavalla kunnolla kiinni).

Inspiraation ylä- ja alapalkkien käyttöön sekä punaiseen väriin sain suuresti arvostamaltani Nic Howardilta, mutta suurimmaksi osaksi sivu on ihan minua. Sotkeminen ja oma käden jälki ovat kaikista kivointa skräppäyksessä. Miau!

Die Scrapperin Itävallasta

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua itävaltalaisen Die Scrapperin -lehden tuoreimman numeron tekemiseen jämäaakkostarrojen käyttöideoilla. Aukeaman kokoisen lehtijutun vinkeistä suurin osa on alunperin täältä blogista tuttuja, mutta mukana on myös muutama uusi esimerkki. Esimerkiksi ylhäällä olevassa kortissa käytin aakkostarrojen ylimääräisiä kirjaimia nuotin rakentamiseen ja aaltosulkeiden boordinauhoihin.

Die Scrapperin -lehti on paksumpi kuin amerikkalaiset vastineensa ja lehti on taitettu sillä tavalla, että kuvien lisäksi myös luettavaa on tosi paljon. Itse tykkäsin varsinkin vinkeistä, miten käyttää leimasimia skräppäyksessä sekä "vaikeisiin aiheisiin" liittyneestä jutusta. Siinä oli scrapbook-sivu keskitysleirillä kuolleesta sukulaisesta ja sen alla sivu, joka kertoi keskenmenoista. Ehkä se on yhteistä eurooppalaisuutta: kyky skräpätä kipeistäkin asioista?

Jutussa leimasinten käytöstä skräppäyksessä oli erittäin hieno leiska, jonka hetken ihailtuani tajusin Lauran tekemäksi. Tässä siitä pieni väläys, koska en halua paljastaa koko sivua. Laura: laita se blogiin!

Löysin lehdestä toisenkin Lauran leiskan ja monta Sannan sivua. Joku toinen lukija olisi kiinnittänyt huomiota eri juttuihin, sillä lehdessä oli todella paljon luettavaa. Lyhyellä lukiosaksalla saa hyvin selvää ja on hauska, että harrastus saa lukemaan lehteä kielellä, joka ei ole itsellä päivittäisessä käytössä. Die Scrapperin -lehteä voi hankkia Suomessa blogittomalta Anulta, jolla on lehtiä myynnissä (jos ne eivät ole jo loppuneet) tai Itävallasta esimerkiksi Sannan kautta. Suomessa lehteä voi tiedustella Anulta osoitteesta anun.putiikit@gmail.com.

Jos joku muuten törmää venäläiseen skräppäyslehteen, olisin erittäin kiinnostunut lukemaan. Sellainenkin on olemassa. Suomenkieliseen skräppäyslehteen taitaa olla vielä matkaa?