Hyvä idea

Kuviolävistinten paras säilytystapa on minulla edelleen löytämättä. Tällä hetkellä ne ovat sikinsokin kahdessa muovirasiassa ja en aina muista, mitä sieltä löytyy.

Selaillessani ulkomaisia keskusteluja ja vinkkejä aiheesta löysin loistoidean. Leikkasin paperista neliöitä, käytin jokaista lävistintä ja liitin neliöt lopuksi renkaalla yhteen. Nyt minulla on muistikirja, jota on helppo selailla, kun suunnittelee uusia juttuja.

Idean toteuttamiseen meni 0 euroa ja mikä parasta, muistikirja on helppo ottaa mukaan, jos haluaa varmistaa, että uudet hankinnat sopivat kooltaan entisiin. Myös sopivan kokoisen kuviopaperin tai leimasimen etsintää tämä helpottaa.

Mikä teidän mielestä on muuten "sopiva määrä" kuviolävistimiä? Määrä jota käyttää säännöllisesti? Paljonko se on? Yksi, viisi, viisitoista? Olen huomannut, että kuviolävistimiä on helppo haluta. Yritän hillitä itseäni ja pitäytyä selkeissä perusmuodoissa (piparireunainen ympyrä jne.) ja lävistimissä, joiden kuvion leikkaaminen itse olisi hidasta (kuten tuo aita). Joskus toki rikon periaatteitani vastaan; en varsinaisesti voi väittää, että tarvitsisin tuota tipua, vaikka se erittäin söpö onkin.

Joskus yllättyy

Laura, oletko kuulolla? Lupasin tehdä omaa tahtia huhtikuun Pagemaps-luonnoksiin perustuvia sivuja, ja myöhemmin uhosin, että tuplasivuista eli aukeamista en ainakaan aloita. Ja tässä nyt ollaan! Aloitin nimenomaan tuplasivuista.

En ole koskaan aiemmin tehnyt tämän kokoista aukeamaa eli kahta letteriä, 8,5*11 -tuumakoon sivua, vierekkäin. Muutenkin tuplasivut ovat minulle vähän vierasta maaperää, ja viime aikoina olen tehnyt sivuja lähinnä ilman luonnoksia. Silti oli kivaa ja opin, että oman mukavuusalueen ulkopuolelle kannattaa selvästi astua.

Tämä sivu on tehty saman luonnoksen pohjalta kuin Lauran oma sivu. Hyppääkö joku vielä matkaan eli kokeilee samaa luonnosta? Niitä saa ja on minun mielestäni tarkoituskin aina muokata itselle mieleiseen suuntaan.

Tässä aukeamassa olen tyytyväinen kolmeen asiaan. 1) Sain pelastettua keskeneräisen sivun valmiiksi sivuksi. Valokuvat ja otsikko olivat kiinni jo ihan toisenlaisessa ja toisen kokoisessa sivussa, joka oli iänikuisessa keskeneräisten sivujen pinossa. Repäisin valokuvat ja otsikon irti kuten otsikostakin näkyy, ja lopputulos on mieleisempi. 2) Haaraniitit näyttävät kivalta kuviopaperin mukaisesti aseteltuna; samaa pitää kokeilla myös uudestaan. 3) Sain kerrottua tarinan, joka liittyy ja ei liity valokuviin. Ystävän nimi on sensuroitu tekstistä, pahoitteluni siitä. Sivun keskiosan valokuvassa on ikuistettu seteli, johon kerran sattumalta törmäsin. Se on vaihtoraha, jonka sain.

Huomaatteko muuten, miten Lauran blogin visuaalinen ilme on vaikuttanut aukeamaan? Sieltä poimin tuon aaltomaisen pilven muodon eli harmahtavan kuviopaperin, jonka leikkasin vapaalla kädellä ja reunustin valkoisella kynällä. Ja kuten muutama askartelututtu jo tietääkin, olen rakastunut uudestaan grungeboardiin eli joustavaan, kohokuvioituun pahvin kaltaiseen materiaaliin, jota on tässä värjätty akryylimaalilla (siivet) sekä glimmer mistillä (nuoli).

On tosi, tosi jännä, miten erilaisia sivuja kaikki samat materiaalit, 11 sivua -haasteen osallistujat tekivät. Sama juttu taitaa olla sivuluonnostenkin kanssa, sillä loppujen lopuksi kaikki tulkitsevat niitä aina omalla tavallaan. Ehkä nimenomaan pitäisi tehdä sellaisten kokojen luonnosten mukaisia sivuja, jotka eivät muuten meinaa luonnistua? Kuten nyt. Kiitos Laura.

Tarvikkeet:

Molemmat taustakartongit Coredinations, harmaa kuviopaperi Cosmo Cricket. Aakkostarrat American Crafts. Lukuisia paperinpalasia ja haaraniittejä sekä pitsin palasia oman askartelukaapin uumenista. Tekstilaput Crate Paper. Napit itse päällystetty kankaalla.

Yksi yhdestätoista

Tässä on oma sivuni samat materiaalit, yksitoista sivua -haasteeseen. Sivun tekeminen tuntui poikkeuksellisen hankalalta, sillä aloin pohtia sivua ihan liikaa. Osittain ongelmana oli värimaailma, sillä juuri tämän värisiin kuviopapereihin näiden aakkosten kanssa yhdistettynä en olisi yksin päätynyt. Ja olin tyhmä, kun en heti aluksi ottanut mukaan voimakkaamman väristä kartonkia. Ja materiaalin rajallisuuden takia sivun pystyi purkamaan vain x kertaa. Vieläkin ärsyttää, vaikka en sivua inhoakaan.

Oli nopeasti selvää, että hyödynnän kuviopaperien palkkeja ja käpristän palkkeja reunoista ylöspäin. Aika nopeasti päätin myös, että reunustan aakkostarrat mustalla tussilla ja ompelen ne parilla pistolla kiinni Emmolta skräpistetyllä tavalla. Alareunan koristerypäs on aika tyypillistä minua ja sinne on nauhakin upotettu, tällä kertaa pikkuhelistinmäisellä tavalla.

Jossain vaiheessa päätin, että vanhennan yläreunan valokuvaa tietokoneen avulla (From the photobox overlay set / Meryl Bartho). Kuvan kasvot sensuroitu, pahoitteluni siitä. Halusin sivuun myös jotenkin tuulisen, suomalaisen kesän tunnelman ja taittelin kuviopaperista tuuliviirin. Värjäsin tuuliviirin kuviopaperin toisen puolen musteella (samalla kuin alareunan koristeryppäässä), mutta siitä tuli niin tumma, että jouduin laittamaan päälle vähän kartonkia. Tuuliviirin varsi on mehupilli. Pilli on muuten happovapaa, testasin. Osa sivun tekstistä on kiinni pillissä ikään kuin tuulessa liehuvana lippuna. Vasemman yläreunan päätin taittaa kokonaan sisäänpäin, sillä miksi 12*12 tuumakoon sivun pitäisi välttämättä olla neliö? Tällä hetkellä taustalla on kartonki, mutta saatan napata sen pois, kun laitan sivun albumiin eli vasemman yläkulman takaa pilkistää todennnäköisesti hiukan joku toinen sivu.

Varsinkin yläreunan taittelun kanssa tulivat selvästi materiaalin rajat vastaan. Nyt sivussa näkyy tekeminen ja uudelleen tekeminen mm. niin, että kaikki-ei-niin-onnistunut kuten yläreunan toinen puoli on esillä sellaisenaan. Hauska kokeilu tämä joka tapauksessa oli ja ehdottomasti osallistuisin uudestaankin! Ehkä opinkin tästä jotain, ja seuraavalla kerralla mietin jo ennen kuin silppuan. 

Kurkkaa, mitä ihanuuksia muut saivat aikaan samoista materiaaleista:

-Omuli
-Lehtipollo
-Pikkuhelistin
-Veeruliiru
-Ommu
-Hemppa
-Lintsi
-Pia K
-Elina
-Sannika

Huomenna

Piti tarkistaa oikein kalenterista, että muistanko päivän oikein, mutta kyllä: huomenna lauantaina nähdään, millaisia sivuja yksitoista skräppääjää tekivät samoista materiaaleista.

Jokaisella osallistujalla on valokuvan mukaisesti
- kaksi Cosmo Cricketin kuviopaperia (molemmat kaksipuolisia)
- Basic Greyn aakkostarrat
- epämääräinen kasa nappeja
- 30 cm pätkä nauhaa

Suurin osa materiaaleista on Paperikeijusta ja nauha Bellesista.

Tarkoitus on, että linkitämme sivut toisiinsa, jotta on helpompi ihmetellä, miten erilaisia sivuja samoista materiaaleista syntyy. Mukana ovat:
-Xing
-Omuli
-Lehtipollo
-Pikkuhelistin
-Veeruliiru
-Ommu
-Hemppa
-Lintsi
-Pia K
-Elina
-Sannika

Oikeastaan aika jännittävää ainakin näin osallistujan mielestä. Lisää säännöistä voi lukea täältä ja täältä, ja huomenna sitten lisää.  

Glimmer mist, glam ja glaze

Askartelututtujen kanssa ollaan viime päivinä puhuttu ahkerasti Glimmer Mist -suihkeväristä ja muista vastaavista tuotteista. Suihkevärien käyttö askartelussa on selvästi muoti-ilmiö, mutta minulle mieleinen sellainen. Käytän värejä itse tehtyjen koristeiden materiaalin värjäämiseen ja valmiiden koristeiden värin vaihtamiseen, suihkutan scrapbook-sivujen ja joskus valokuvienkin päälle ja niin edelleen. Joskus värjään kulhossa kuten kuvissa ja kaadan lopun värin takaisin pulloon.

Minulle suurin hankaluus suihkevärien löytämiseen liittyen on ollut sävyn hahmottaminen. Pakkaus tai sen etiketti tai pakkauksen taustapuolella oleva tarra antavat väristä vain viitteellisen kuvan ja jotkut värit osoittautuvat paljon vaaleammiksi kuin luulin. Itse tykkään suihkeväreissä voimakkaan värisistä, aika peittävistäkin sävyistä. Ehkä se johtuu siitä, että käytän niitä paljon esimerkiksi kukkien tekemiseen käyttämieni kahvinsuodatinpussien värjäämiseen tai ehkä se on vain oma mieltymys.

Suosikkivärejäni tällä hetkellä ovat ylimmän kuvan patina (hiukan vaaleampi kuivuessaan, mutta jotenkin taianomainen ja monikäyttöinen) sekä askartelukirppikseltä bongaamani sweet pea, jota on käytetty esimerkiksi tuohon pyöreään kukkaan. Minulla on yksi vihreä sävy, olive vine, jota on käytetty saman valokuvan itse tehdyissä lehdissä. Pohjana näissä on valkaisematon suodatinpaperi eli se toki vaikuttaa sävyyn.

Lisäksi minulta löytyy tummansininen sapphire, jonka voi bongata esimerksi tämän scrapbook-sivun maalarinteipeistä. Yhden virheostoksenkin olen tehnyt, sillä viides minulta löytyvä sävy haunted shadow on värimaailmaan mielestäni liian lähellä minulta jo löytyviä sävyjä. Tummempi toki ja aivan ihana, mutta tarkoitukseni oli etsiä muuta, koska sweet pean ja sapphiren sekoituksella saan aikaan aika samankaltaisen sävyn.

Olisiko kenelläkään tarvetta haunted shadow -glimmer mistille? Sävyn näkee alimman valokuvan kukasta, johon on käytetty hämäävästi myös kimalleliimaa. Haunted shadow on tuo kukan ei-niin-kimaltava "perusväri". Pakkauksesta käytetty maksimissaan yksi kuudesosa eli viisi kuudesosaa jäljellä. Postikuluineen hintaa tulisi 4,5 euroa pahvisessa tukevassa kotelossa postitettuna. Ilmoittele kommentteihin, jos sävylle on käyttöä.

Jos haunted shadow löytää uuden kodin, tähän hyllyyn tulisi tilaa vielä oranssiin vivahtavalle sävylle.. Ja mitä ne glimmer glam ja glimmer glaze ovat? Hiukan tärisevästä Youtube-videosta näkee lisää. Uteliaana odottelen näitä uutuuksia, joita ei vielä ole missään myynnissä. Pohdin myös, voisiko saman efektin saada sotkemalla glimmer mistiä muiden tarvikkeiden kanssa. Tämäkin selviäisi parhaiten, jos joskus pääsisi kokeilemaan uutuuksia.

Olisi tosi kiva kuulla muiden omista suosikkiväreistä. Voin tässä samalla paljastaa, että uuden kodin ovat jo löytäneet monen tykkäämät vintage pink ja pearl, koska omaan käyttööni ne osoittautuivat aivan liian vaaleiksi. Suosikkivärit ovat siis täysin henkilökohtainen juttu, mutta silti kiinnostava.  

Teippi-inspiroituminen

Inspiroidu-haasteen tämän viikon haaste sai minut vihdoinkin kokeilemaan maalarinteippiä skräppäyksessä. Se on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta tarvitsin tällaisen sysäyksen, jotta innostuin. Pilkullisen haitaripaperin olin leikannut ja taitellut joskus aikaisemmin, ja siitä oikeastaan sain inspiraation koko sivuun.

Taittelin maalarinteipistä valokuvan päällä olevat kolmiulotteiset "tähdet" ja valokuvan siniset reunasuikaleet. Sivu on paljon kivemman näköinen ilman sensurointia. Kuvitelkaa sohvalle nukahtaneen pienen ihmisen levollinen ilme, peukku suussa.

Leikkelin huopakoristeet itse tavallisista huopa-arkeista, ja kulutin hiomalla ruskeita aakkostarroja. Olen tyytyväinen siihen, että Glimmer Mist -suihkevärillä saa aikaan myös isompia pisaroita. Jälki riippuu mm. siitä, kuinka korkealta suihkuttaa eli uskokaa tai älkää, "pisarajäljet" ovat tarkoituksellisia ja niitä on runsaasti myös valokuvan päällä. Suihkutin siis väriä valmiin sivun päälle. Myös maalarinteippi on Glimmer Mistillä värjätty.  Kiitos kivasta haasteesta! Tuskin jää viimeiseksi maalarinteippikerraksi..

Tarvikkeet:


Taustakartonki Bazzill. Pilkullinen paperi Jenni Bowlin. Aakkostarrat Pink Paislee (ruskeat) ja American Crafts. Maalarinteippi, huovat ja paperisilppu omien kaappien uumenista.

Itse tehdyt koristeet

Lisäsin sivupalkkiin itse tehdyt koristeet -kategorian, kun en aina itsekään muista millaisia koristeita on tullut tehtyä. Näissä siis ideoita/ohjeita scrapbook-sivujen tai korttien itse tehtyihin koristeisiin.

Kukkaohjeet

Tässä lupaamani ohjeet siitä, miten edellisen scrapbook-sivun kukat on tehty. Tärkeimpiä materiaaleja ovat normaali kuviopaperi ja vesi. Jos tahtoo, lopuksi voi käyttää myös kukkien reunojen käsittelemiseen musteita tai kimalleliimaa tai upottaa koko kukan gessoon tai värjätä sen suihkevärillä, mutta oikeastaan mitään muuta ei tarvita kuin paperia ja vettä.

Kuviopaperista leikataan ensin piparireunaisia ympyröitä. Kuvioleikkuri nopeuttaa leikkaamista, mutta normaaleilla saksillakin pärjää, jos esim. printtaa yhden piparireunaisen ympyrän malliksi. Leikattu ympyrä upotetaan pikaisesti veteen niin, että se on kauttaaltaan märkä, mutta ei jää veteen oleilemaan. Sen jälkeen kostea paperi taitellaan alemman valokuvan mukaan aluksi puoliksi, sitten neljäsosaksi ja neljäsosana vielä haitaritaitoksille. Sopivan taittelutyylin oppii parin kokeilun jälkeen.

Taiteltu ympyrä avataan varovasti lautasen tms. päälle kuivumaan. Kuivuminen on prosessin jännin vaihe, sillä varsinkin paksumpi paperi kuivuu todella kauniisti muotoonsa eli erittäin jäykäksi, muotoilluksi kukaksi. Kun kukka on vielä kostea, muotoa voi vielä vähän korjailla. Ohuemmastakin paperista kukkia voi tehdä, mutta silloin kukan muodosta tulee lempeämpi. Itse tykkäsin eniten esimerkiksi Cosmo Cricketin kuviopapereiden vahvuisista kukista.

Idean näihin sain Scrapbooks etc. -lehden huhtikuun numerosta, mutta jälkikäteen tajusin, että lehden ohje onkin aika erilainen. Siinä paperia ei upoteta veteen, vaan suihkutetaan kevyesti vedellä, ja kukkaan tartutaan tiukasti keskeltä ja se rakennetaan toisen paperin tai liimatäplän päälle ja lopuksi päälle laitetaan tehdasvalmisteinen kukka ja haaraniitti. Näin hyvin siis ihmisen muisti toimii, mutta tulipahan ainakin enemmän "omannäköisiä" kukkia. Nyt kukin soveltamaan ohjetta omalla tavallaan..

Paperikeiju...

Paperikeijun uusimman haasteen aiheena on tehdä sivu, jossa koristeena on pelkkiä kukkia. Aikaa osallistua on 29.4. asti ja huhtikuun haasteisiin osallistuneiden kesken arvotaan palkinto toukokuun alussa. Lisäohjeita löytyy Paperikeijun blogista, jonne myös osallistujien oma sivu on tarkoitus linkittää.

Tein oman sivuni Paperikeijun Jaanan lähettämistä DT-materiaaleista. Vaikka koristeena on pelkästään kukkia, en halunnut niistä hempeitä. Suomalainen kevättalvihan ei ole erityisen hempeä, eikä kaikkien kukkienkaan tarvitse olla. Sivun kukat on tehty tavallisesta kuviopaperista taittelemalla, ja osa on lisäksi osittain upotettu gessoon eli valkoiseen pohjustusaineeseen, jota yleensä käytetään esimerkiksi taulujen pohjustamiseen. Myös valokuvan reunat ja sivun alareuna on käsitelty valkoisella gessolla tarkoituksella epätasaisesti.

Myös stop-otsikko on leikattu tavallisesta kuviopaperista hyödyntäen jo käytettyjen aakkostarrojen jäljiltä jäänyttä tarra-arkin runkoa. Tarra-arkissahan on aakkosten tyhjä paikka jäljellä ja sen avulla on helppo piirtää aakkosten muoto paperille ja sitten leikata. Reunustin vielä leikatut aakkoset mustalla kynällä, ja käsittelin pinnan ohuella samettihileen ja koholakan sekoituksella. Tavoittelin sellaista huuruista ja talvista pintaa. Aakkoset on kiinnitetty sivuun kohotarroilla. Jonkinlaiset köyhän miehen thickers-aakkoset siis, ja samalla uusiokäyttöä, koska varsinaiset aakkostarrat on jo käytetty. Ja seuraavalla kerralla aakkosista jo tyhjää aakkostarra-arkkia voi käyttää vaikka sabluunana, jonka läpi tuputtaa mustetta tai maalia suoraan sivuun ja tekee aakkoset sillä tavalla. Siis vähintään kolmet aakkoset yhdestä tarra-arkista, jos innostuu tai erityisen rakkaasta fontista vaikka enemmän. Taidan nykyään tykätä todella paljon perinteisistä, litteistä aakkostarroista, koska ne ovat niin monella tavalla uusiokäytettävissä.

Sivun pyöreät tekstilappuset ovat oikeastaan sattuman tulosta, sillä olin aluksi tekemässä 12*12 -tuumakoon sivua ja sitten tästä tulikin pienempi. Sen prosessin aikana leikkasin jo kirjoittamani pyöreät journalingtekstit irti paperista tavalla, jolla ympärille jäi pyöreät kehykset. Nidoin lopuksi irtonaiset paperiympyrät paikoilleen. Näyttävät melkein tageilta, mutta tekeminen oli mutkatonta -- tarvitaan vain sakset. Ei gessoakaan ole alunperin tarkoitettu skräppäämiseen (tai nitojaa, vaikka monet sitä skräppäämiseen käyttävät). En ole laskenut kuinka monta nitojan niittiä tähän sivuun meni, mutta aika monta. Kiinnitin niiteillä aakkoset, kukat ja journalingtagit, ja samalla käytin niittejä koristeina.

Tämän sivun kukkien ohjeen lupaan laittaa blogiin viikonlopun aikana, jos joku haluaa väkertää samanlaisia. Samalla tavalla tehdyistä kukistahan saa ihan niin romanttisia kuin haluaa. Nämä näyttäisivät ihan erilaisilta, jos reunat olisi käsitelty vaikka kimalleliimalla gesson sijaan.

Tarvikkeet:

Tämän paketin kuviopapereita ja aakkostarrat Paperikeijusta (myös oikean reunan teksti on paketin papereista eli yhden kuviopaperin toiselta puolelta). Omasta askartelukaapista käytetty lisäksi gessoa, koholakkaa, samettihilettä, suihkeväriä, nitojaa sekä jo loppuneiden aakkostarrojen tyhjää tarra-arkkia.

Mukavia juttuja

Tänään alkoi ilmoittautuminen kesäkuun Leikkaa ja liimaa -skräppäystapaamiseen. Luvassa on hyvää skräppäysseuraa ja tapahtuma maksaa osallistujille vain viisi euroa. Olen mukana, ja odotan innolla.

Oletteko muuten huomanneet, että Paperikeijun haasteisiin on nykyään kahden viikon osallistumisaika? Minikirja-haasteeseen ehtii osallistua vielä tänään. Huomenna tulee uusi Paperikeijun haaste, joka sekin liittyy skräppäykseen ja osallistumisaikaa on taas kaksi viikkoa. Valokuva on pieni väläys omasta haastesivustani, mutta haasteen aihetta ei valokuvan perusteella vielä arvaa.Vai arvaako?

Käynnissä olevaan minikirjahaasteeseen olisin alunperin halunnut osallistua scrapbook-sivulla, jossa journaling on pienen kirjan muodossa, mutta aika loppui kesken. Jos jollain on tänään ylimääräistä skräppäysaikaa, idean saa vapaasti skräpistää.

Askartelukaappini nyt

Noin vuosi sitten esittelin askartelukaappini, ja nyt taitaa olla päivityksen vuoro. Mikä muuttui vuodessa, mikä osoittautui toimivaksi, mikä ärsytti? Jos joku ihmettelee aihetta, saa ihmetellä; minusta askartelutarvikkeiden järjestäminen on aika kivaa. Siitä jos ehtii miettiä niinkin tärkeitä asioita kuin siirtokuvien säilytysratkaisuja, tietää että kovin suuria huolia ei voi olla. Hyvä niin.

Kuten vuosi sitten kirjoitin "Yksi kotini vaatekaapeista on oma askartelukaappini. Se on melko kapea, vain 46 cm leveä, mutta olen tehnyt parhaani, jotta tarvikkeet olisivat mahdollisimman kätevästi käytettävissä. Kaappi on osa liukuovien peittämää kaappiseinää ja kun ovet sulkee, kaikki on kauniisti piilossa. Japanilaistyylisten liukuovien takia en ole hyödyntänyt kaapin ovia säilytyksessä." Kotini ei ole niin iso, että minulla olisi mahdollisuus erilliseen askarteluhuoneeseen, enkä myöskään sen takia halua tarvikkeita koko ajan esille. Kaappi on tärkeä.

Ylimmällä hyllyllä on nykyisin valmiita ja puolivalmiita albumeja sekä niiden välissä pahvikotelollinen valokuvia, jotka voisin ehkä skräpätä (varmasti skräpättävät kuvat ovat alempana). Skräppäyskirjat ja -lehdet olen häätänyt toiseen kaappiin eli jos ne lasketaan mukaan, tarvikkeita on myös muualla. Ylhäällä oli alunperin myös harvemmin kiinnittämiseen käytettäviä tarvikkeita, mutta olen siirtänyt ne alemmas ja myynyt sellaiset, joita en oikeasti käytä. En ole erityisen pitkä, joten minulle on tärkeää, että en joudu kurottelemaan ylhäältä mitään kovin tippuvaisia tai hankalan muotoisia asioita.
 
Albumihyllyn alapuolisella hyllyllä on kaksi pientä muovirasiallista kuvioleikkureita, Crop-a-dile kakkonen, pienenpieni laukkuni sekä sen takana muovirasiallinen, jossa on teipin vaihtorullia, dymon vaihtorullia, maalia, nitoja, paksumpaa teippiä ja niin edelleen. Pienenpieni laukkuni on skräppäysprosessin olennainen osa, sillä nostan sen aina esille, kun skräppään tai otan sen mukaan, kun lähden jonnekin muualle skräppäämään. Vuosi sitten käytössä ollut laukku osoittautui liian isoksi, joten siirsin sen ompelutarvikekäyttöön, johon se soveltuu hyvin.

Siivouskaapista siirretyt kolmion muotoiset hyllyt ovat edelleen paikallaan ja toimivat hyvin. Kuten vuosi sitten kirjoitin "Tuo ylin on säilytystaso paperileikkurille, kameralle ja kokoon taitetuille Croppin Cutie -roskiksille. Kuvassa näkyvät myös Clas Ohlsonilta ostamani edulliset led-valaisimet (4,9 euroa kaksi kpl), jotka toimivat pattereilla. Ne on kiva napsauttaa päälle, jos etsin tarvikkeita myöhään illalla."

Paperileikkurin paikka on osoittautunut erittäin toimivaksi ja kokoon taitettavasta roskiksestani tykkään hurjasti edelleen. Led-valaisimista yksi tippui alas pari kuukautta sitten eli niitä on jäljellä vain yksi...

Keskitasolla minikokoisen hyllyn alapuolella on aakkostarroja vasemmalla muovikotelossa sekä kokonaiset kuviopaperit ja kartongit (ja muutama sabluuna) isommassa muovikotelossa niiden vieressä. Tuo on minusta toimiva määrä: en koe tarvitsevani enempää, mutta liian vähääkään ei ole.

Taustalla näkyy edelleen metallinen magneetti-ilmoitustaulu, johon olen erittäin ihastunut. Perhosenmuotoiset magneetit innostavat skräppäämään. :) Normaalisti ilmoitustaulussa on myös inspiroivia valokuvia, jotka nyt nappasin pois. Ei-minun-leikkaamani punainen paperileikkaus on ilmoitustaululla innostamassa omiin leikkauskokeiluihin.

Osa maaleista ja suihkevärit ovat siirtyneet sisustuskaupan pieniin aleostoshyllyihin. Toimii, toimii! Muutamat maalipurkit ja tarvikkeet pyörivät paikalla etsimässä sopivaa projektia tai muuten vaan helposti käytettävissä.

Kaapin keskiosassa on tainnut muuttua eniten. Olen vähentänyt tarvikkeiden säilyttämistä koukuissa. En yksinkertaisesti jaksanut nostaa niitä kaikkia alas, jotta pääsisin käsiksi alimpiin tarvikkeisiin. Paperin leikkaamiseenkaan en kaappia yleensä käytä, vaan alemmalla keskitasolla on päällekkäin kolme muovilaatikkoa, joista yhdessä on musteet, toisessa promarkerit, hilettä ja samettihilettä sekä kolmannessa leimasinten kaiverrusjuttuja ja nappien päällystämiseen liittyvät tarvikkeet. Samalla tasolla on myös leimasinten puhdistuslevy sekä liituvärejä, ja pari digiprojektia antamassa inspiraatiota. Yhden digiprojektin valokuvan sensuroin, pahoittelut siitä. Joskus tällä tasolla on myös keskeneräinen projekti kuivumassa.

 

 Kaapin alaosassa on edelleen  metallinen vetolaatikosta, jonka ylin taso on kuten vuosi sitten kirjoitin "ulosvedettävä laatikko paperisilpulle. Rakastan, rakastan, rakastan! Näin tämän idean jossain amerikkalaisessa askartelublogissa ja halusin samanlaisen. Omani on Elfa Mesh -koripaketin ylin, 8,5 cm korkea kori." Edelleen rakastan.

"Alemmat vetolaatikot ovat hiukan syvempiä, syvyydeltään 18,5 cm. Niistä ylimmässä on videokoteloihin järjestettynä" tällä hetkellä ehdottomasti skräpättävät valokuvat, chipboard, paperikoristeet, tarrat, tagit, huopa, napit ja kukat. Samasta vetolaatikosta löytyvät edelleen myös sirkkarenkaat ja haaraniitit sekä "journalingasemani eli kannen kadottanut entinen pakasterasia, johon olen järjestänyt kaikki tekstilaput, Dymon ja niin edelleen. Tämänkin idean bongasin jostain blogista ja halusin toteuttaa myös itse." Journalingasemassa sijaitsevat myös siirtokuvat.

Reunalla on myös sellaisia tarroja, jotka eivät mahdu järkevästi minnekään muualle ja koristeita, jotka vielä odottavat videokoteloa. Videokotelot ovat olleet todella toimiva ratkaisu minulle kuten myös journalingasema. Mikä tahansa niistä on helppo nostaa esiin olohuoneeseen ja leikellä esimerkiksi televisiota katsellen huovasta koristeita. Lisäksi ne vievät todella, todella vähän tilaa. 

Seuraavassa vetolaatikossa ovat etualalla nauhat ja niiden takana päällekkäin isoissa minigrippusseissa itse kokoamani sivupaketit, suunnitteilla olevat projektit ja vastaavat, kukin omassa pussissaan. Ihan alimmissa minigippusseissa on keskeneräisiä sivuja. :(

Alimmassa vetolaatikossa on lähinnä leimasimia, kuvassa piiloon jäänyt muovilaatikollinen askarteluun-ehkä-sopivaa-pakkaus-ym-materiaalia (sen päällä on kuvassa pieni laatikollinen leimasimia) sekä pieni pahvilokerikko valmiita kortteja varten. Tilaa on myös materiaalille, jota nyt ei ole, kuten askartelumassalle tms.

 
Aika paljon siis muuttui vuodessa tai ehkä ei kuitenkaan. Olen kaappiin nykyisellään aika tyytyväinen. Löydän helposti sen mitä tarvitsen ja järjestys on itselleni sopiva. Suosikkijuttujani taitavat olla videokoteloiden käyttäminen säilytykseen sekä tarvittaessa kokonaan ulos vedettävä silppulaatikko.

Mietityttäviä asioita ovat:
- voivatko kuvioleikkurit kärsiä pitkällä tähtäimellä siitä, että ne ovat muovilaatikoissa sikin sokin eli voivatko ne jotenkin painaa toisiaan tavalla, joka vaikuttaa niiden käytettävyyteen?
- sattuuko kenelläkään lojumaan ylimääräisenä viittä läpinäkyvää videokoteloa? kirppikseltä toki saisi videonauhoja koteloineen, mutta lahjoituksia otan erittäin mielelläni vastaan eli lähiseudun tutuille terveisiä..

Pitkällä tähtäimellä tarvikkeeni saattavat siirtyä olohuoneeseen vähän samantyyppiseen kaappiin, mutta toistaiseksi arvostan sitä, että tarvikkeet eivät siirry valvomatta jälkikasvun käyttöön. Missä muuten skräppään? En kaapissa, vaan ikkunan edessä olevan pöydän ääressä. Pöytää ei nykyisin käytetä oikeastaan muuhun. Tässä pöydästäkin väläys. Se on puinen ja pinta on jo elämää nähnyt kuten blogini valokuvia tarkasti katsomalla saattaa joskus huomata. "Mitä ihmeen jälkiä nuo ovat?" Pidän pöydän aina tyhjänä. Laatikossa ei ole tarvikkeita. Pöydällä on vain leikkuualusta odottamassa. 

Esimakua

Sain valokuvattua askartelukaapin sisällön eli piakkoin, ehkä jo tänä iltana, on luvassa kuvia askartelutarvikkeiden nykyjärjestyksestä.

Nappikokeiluja

Kuten jotkut ehkä jo tietävät, olen innostunut nappien päällystämisestä ja käyttänyt itse päällystettyjä nappeja koristeina myös scrapbook-sivuissa. Japanilaisten nappiohjeiden innostamana kokeilin paria uutta juttua: napin päällystämistä kankaalla ja pitsillä, napin muokkaamista napin sisään taitettavan nauhan avulla avaimenperäksi ja napin päällystämistä kirjaillulla kankaalla. Näistä viimeinen ei onnistunut; kangas oli nähtävästi liian muhkurainen, joten napista ei millään saanut kaunista. Kertokaa vinkkejä, jos tiedätte, miten onnistuu..

Toki teen päällystetyistä napeista myös ponnareita. On mukavaa, kun esimerkiksi hajonneen tyynyliinan voi silputa nappien materiaaliksi ja se saa sitä kautta uuden käyttötarkoituksen. Ylempien valokuvien nappien pellava on omasta, jo korjauskelvottomaksi kuluneesta hameestani. Haaveilen scrapbook-sivusta, jossa napin materiaali jo yksin tallentaa jonkin muiston...

Ainakin yksi muotti

Uudistuneen Inspiroidu-haasteen tämän viikon haaste oli oikein mieluinen. Siinä kehotettiin käyttämään erilaisia sabluunoita ja muotteja. Oman sivuni aloitin jo Intohimona skräppäys -tapahtumassa, mutta haaste kannusti kaivamaan sen naftaliinista ja saamaan sivun valmiiksi; toivottavasti se käy.

Tässä käytetty muotti on pikkuinen piparimuotti, jolla olen tehnyt sydänkoristeet itsekseen kuivuvasta valkoisesta askartelumassasta. Käsittelin niitä lopuksi aika paljon erilaisilla musteilla, ja olen koristeiden lopulliseen ulkoasuun tyytyväinen. Sivun valokuvaa en ole käsitellyt mitenkään, paitsi kirjoittanut tekstin käsin sen päälle. Valokuvan taustaseinä on hiekanvärinen ja siivet sattuivat olemaan valmiiksi selässä. Kannattaa istuskella lattialla kameran kanssa... Valokuvan sensurointi häiventää toki sivun lumoa.

Teksti liittyy ennen kaikkea omaan epämusikaalisuuteeni. On hämmentävää, että se ei ole siirtynyt eteenpäin. Tarvikelistaa en osaa tällä kertaa kirjoittaa, sillä paperit ovat silppua oman askartelukaapin uumenista kuten myös pitsit. Ihanaiset aakkoset taitavat olla Sassafras Lassin.

Pupu mikä pupu

Pääsiäisen kunniaksi kaipasin pupuleimasimia. Minulla ei ollut sellaisia, joten kaiversin itselleni kaksi uutta leimasinta. Olen saavuttanut hetkellisen tasapainon leimasinten kaivertamisen kanssa. Aiempien kokeilujen ja yritysten perusteella ymmärrän, että tällä hetkellä minulle sopii parhaiten materiaaliksi se paksumpi eli Staedtlerin Mastercarve. Omani hankin ulkomaanmatkalla ihan tavallisen taidetarvikeliikkeen hyllystä. Ei ollut kallista. Mastercarve on todella pehmeää -- jopa niin pehmeää, että yksityiskohtien kuten kasvonpiirteiden kaivertamiseen se ei ole paras mahdollinen materiaali. Tällä hetkellä teen vain tällaisia yksinkertaisia leimasimia, ja kaivertamiseen käytän edelleen kaapista löytynyttä hedelmänkaiverrusveistä. Vasta kun olen harjoitellut tarpeeksi, kaivan vaaleanpunaisen, kovemman leimasintenkaiverrusmateriaalin kaapin uumenista ja yritän jotain monimutkaisempaa.

Itse kaiverrettujen leimasinten leimausjälki on erilaista kuin tehdasvalmisteisten leimasimien. Varsinkin Mastercarvella se on aika pehmeää, vähän vesivärimaista. Kovemmalla materiaalilla jälkikin on terävämpi, mutta silti jotenkin kotikutoisen näköinen. Jos leimasinten kaivertaminen kiinnostaa, suosittelen niinkin eksoottista materiaalia kuten perunaa! Koulusta tutun perunan kaivertamisen perusteella oppii hyvin, jaksaako kaivertaa ja miellyttääkö joskus hiukan epätasainen leimausjälki. Tavallista pyyhekumia en suosittele materiaaliksi, sillä sain itse vain haavoja käsiin. Ylimmän kuvan musta väri on leimasinmustetta; lisäsin sitä leimasimiin ennen valokuvan ottamista, jotta muoto erottuisi selkeästi.

Mystinen vauva (ja muita arvauksia)

 

Kannatti kyllä arvuutella, mistä valokuvassa oli kyse. Vastaukset yllättivät minut täysin: niissä puhuttiin mystisestä vauvasta, joka sai nimenkin, ja ainakin neljä vastaajaa löysi valokuvasta kangasta! Tuijottelin itsekin valokuvaa miettien, missä kohti siinä voisi olla vauva ja näyttääkö paperi sittenkin kankaalta. Ehkä sen takia, että pitkä paperisuikale on taiteltu taskuun?

Lisäksi vastauksissa oli mielettömän hienoja ideoita kuten esimerkiksi nämä.

Puuhapetenvaimo sanoi...

Katja H:n arvaus on aika hyvä ja voisin kompata sitä, mutta yritän vielä keksiä muuta. Eli leiska kysymyksessä hänen syntymäpäiviltä tai muusta merkkipäivästä, ja lahjojen käärepapereita oot taitellu siihen taskuihin, ja paperin sisään kirjoittanut keneltä lahja oli ja mitä se oli. Saako heittää vielä toisen arvauksen? Toki tuli mieleen myös kuukauden kisa ja joku kangasviritys, mutta toi palkkokuviollinen ei näytä kankaalta vaan paperilta? Oot tulostanut lapsen kuvan kankaalle ja tehnyt siihen taskuja, johon laittanut muistoksi tilkkuja kankaista, joista olet tehnyt hänelle vaatteita.

3. huhtikuuta 2010 20.10

En olisi itse keksinyt vastaavaa, mutta ehdottomasti voisin nuokin toteuttaa! Tämä on skräppäyksen sosiaalisessa puolessa mielestäni parasta: aina kuulee jotain uutta ja innostavaa. Päätin arvausten laadun vuoksi koota tavalla tai toisella ompelemiseen liittyvät arvontapalkinnot. Arpa osui peräkkäisiin kommentteihin eli numeroihin 5 ja 6. Katja H ja Puuhapetenvaimo, laittakaa sähköpostia, niin saan kirjeet eteenpäin. Ylemmän kuvan pikkuinen paketti matkaa Katjalle ja alemman Puuhapetenvaimolle.

Mutta, siis, vastaukseen. Moni näki ihan oikein, että kyseessä on jonkinlainen tasku ja muutamassa vastauksessa puhutaan myös albumin muovitaskuista. Ompelin tavalliseen scrapbook-albumin muovitaskuun pienen ylimääräisen taskun, jonne piiloitin henkilökohtaisemman osan tarinoinnista. Se on kirjoitettu pilkullisen paperin taustapuolelle, ja paperin saa esiin raottamatta varsinaista isoa muovitaskua, koska ylimääräinen tasku on muovitaskun pinnalla.

Idean sain Shimellelta, joka on muutenkin rohkea muovitaskujen muokkaaja (katsokaa esim. tätä ideaa). En tosin tajunnut, että muovitaskut ovat erittäin rypistyvää materiaalia, joten ensimmäinen yritys meni pilalle. Taskuahan joutuu ompelukoneen mittasuhteiden vuoksi väkisinkin kääntelemään, ja ensimmäisestä kokeilusta tuli vähän liiankin kulutetun näköinen... Toisella yrityksellä leikkasin aluksi ison muovitaskun oikeanpuolisen päädyn täysin auki, jotta pienen muovitaskun ompelu päällimmäiselle puolelle sujui vähemmällä rypistelyllä, ja ompelin lopuksi myös päädyn kiinni. Olen aika innostunut siitä, että scrapbook-sivut eivät jäisi kokonaan muovitaskujen sisään eli jotain tällaista voi olla luvassa myöhemminkin.

Jos haluatte kokeilla samaa, kannattaa miettiä taskun sijaintia ompelemisen näkökulmasta enemmän kuin minä.
Varsinainen sivu on, kuten yhdessä vastauksessa tiedettiinkin, hybridi eli digi- ja paperimuotoista skräppäystä yhdistävä. Huomaatteko, että sivussa on käytetty neljää valokuvaa eli "postimerkit" ovat myös valokuvia samasta aiheesta? Keskimmäinen neliö ja sen "postimerkit" on toteutettu digimuodossa, ja neliö on myöhemmin liitetty pilkulliseen paperiin ja taustakartonkiin sekä päälle on lisätty koristeita ja otsikko. Ystävän nimi on sensuroitu valokuvasta. Aiheen taustalla on korukurssi, johon osallistuin, ja siellä käytetyt supersupersuperedulliset helmet ja niistä saamani ohimennyt ihottuma ja sen herättämät ajatukset. Pienessä valokuvassa näkyvä kirja on todella innostavan oloinen ja koruja olisi kiva tehdä itse. Silti väkisinkin tulee ajatelleeksi ihmisiä, jotka valmistavat tuhansien kilometrien päässä supersupersuperedullisia helmiä ja sitä, millaisille valmistuksessa käytettäville aineille he altistuvat. Käyttäjällehän ongelma ei ole samanlainen, korun voi aina riisua ranteesta. Vinkit itsenäisistä helmien valmistajista ovat erittäin tervetulleita; jossain varmasti on yksittäisten artesaanien askartelukäyttöön itse suunnittelemia ja tekemiä helmiä... Sellaisia olisi ihana päästä väkertämään koruiksi.


Ylimmän kuvan scrapbook-sivun tarvikkeet:

Taustakartonki Bazzill, pilkullinen, muotoonleikattu taustapaperi Jenni Bowlin. Suurin osa koristeista itse tehty, lisäksi Priman helmikoriste itse punaiseksi värjätty. Aakkostarrat Collage Press. Digimateriaali Meryl Bartho / Clickity Click Quick Click 01 (nimi ainakin minun käytössäni hiukan harhaanjohtava, mutta johtunee minusta itsestäni... ;) ja Magical Reality Designs / Friedship Party page kit.

Mitä se nyt tekee?

Pääsiäisen kunniaksi ajattelin järjestää pika-arvonnan. Arvaa, mitä ylemmässä kuvassa on eli minkä isomman projektin osasta tämä lähikuva on? Vastausaikaa on sunnuntaihin klo 16 asti.

Arvanneiden kesken arvon sunnuntai-iltana pienen tarvikepaketin, johon kuuluu muutama leimasin ja koriste. Ja toki paljastan silloin myös, mistä valokuvassa on kyse.

Hyvää pääsiäistä

Digiskräppäsin hiukan pääsiäisen kunniaksi, ja haluan tämän sivun myötä toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä. Aion (ainakin toivottavasti) skräpätä myös lähipäivinä, vaikka iso kuvatilaus onkin tekemättä ja skräpättävät valokuvat alkavat loppua.

Sivusta tykkäsi kovasti myös perhe, ja neuvottelut askartelukaapin sijainnistakin tuntuvat etenevän.. Näihin fantasiahenkisiin sivuihin ei mielestäni aina tarvitse otsikkoa ja tekstiä. Ajattelen niitä enemmänkin satukirjana, jossa teksti voi muuttua jokaisella lukukerralla. Tämä sivu myös selittää itse itsensä: kevään, uuden alun, kasvun.




Tarvikkeet: 

Irina Alexeeva / Fresh Beginnings page kit