Tavoitteet

Luin Inspiroidu-haasteen kuukauden kisan kuvauksen monta, monta kertaa miettien voinko oikeasti toteuttaa sen tällä tavalla. Päädyin siihen, että voin, ja toivon kovasti, että minua ei diskata, koska palkinto on niin herkullinen (ja olen aika innoissani tästä muodosta). En tehnyt minialbumia, vaan kaksi kuutiota. Molemmissa kuutioissa on kuusi valokuvaa, joihin on yhdistetty tekstiä: oikeastaan kuusi minikokoista scrapbook-sivua. Yhteensä siis kaksitoista, koska kuutiota on kaksi.

Toteutin tavoitteet tälle vuodelle -teeman siis aiheesta skräppäys. Jokaisessa kuution valokuvassa ja siihen liittyvässä tekstissä on jotain sellaista, mikä on minulle skräppäyksessä tärkeää. Osassa se on teksti, osassa tunnelma, osassa asettelu. Sivut ovat vuodelta 2009 eli tämä on oikeastaan uusiokäyttöä eli skräppäämistä skräppäyksestä. Tavoitteet eivät välttämättä avaudu muille, mutta jokaisessa sivussa on jotain, mitä tavoittelen. Nämä on tarkoitettu itselleni inspiraatioksi. Skräpistettäväksi. Olen aika innoissani tästä projektista. Kuutioita voi hypistellä, kasata tai vaikka heittää kuin noppia ja luulen, että osa tavoitteistani saattaa oikeasti toteutua tätä kautta.


Pahoittelen huonoja valokuvia ja inhorealistisia kuvia talven ahavoittamista käsistä (kynsihoidon tarpeessa, selvästi), mutta halusin näihin mittakaavan mukaan. Vaihdan valokuvat parempiin, jos ensi viikolla on rauhallinen hetki ja tarpeeksi valoa. Halusin kuitenkin osallistua haasteeseen ennen kuin kuukausi loppuu.


Miten nämä on tehty? Leikkasin kuutiot valokuvapaperista eli koko projektille tuli hintaa alle euro. Valokuvapaperille kannattaa asetella kuusi pientä valokuvaa ikään kuin ristin muotoon, neljä pystysuoraan ja kaksi niiden rinnalle niin, että vaakasuoraan on kolme valokuvaa. Ympärille kannattaa leikatessa jättää vähän tilaa, jotta kuution sisäpuolen saa teipattua kiinni. Kuutiot ovat onttoja.

Ei aina vaaleanpunaista

Huomasin, että blogini oli muuttunut kovin vaaleanpunaiseksi. Pidän toki muistakin väreistä ja digiskräppääminen kiehtoo yhä: vaihteluna ja uuden opetteluna. Tämä on digisivu, jossa ei oikeastaan ole otsikkoa ollenkaan (tai otsikko ja teksti ovat sulautuneet yhdeksi).

Olen käyttänyt tässä valokuvien rajaamiseen ja käsittelyyn maskeja. Materiaalit ovat täysin samoja kuin aikaisemmassa digisivussa. Testaan, mihin samat materiaalit venyvät. Vieläkö näyttää tosi erilaiselta kuin paperisivuni?


Tarvikkeet:
On Telly -digipakki / Chelsea Parsons. Painted photo masks / Robyn Gough Designs.

Paljastus

Askartelukaapistani löytyy nykyään tällainen piristys. Olen hankkinut sen Etsystä, josta löytyy monenlaisia scrapbooking-aiheisia seinätarroja. Jos minulla olisi kaapin sijaan kokonainen askarteluhuone, sen seinällä voisi olla inspiroiva lause, arkinen ajatus tai jotain hauskaa.

Näissä tarroissa on se hyvä puoli, että kun tarraan kyllästyy, sen saa helposti ja jälkiä jättämättä pois. Tapetoidulle seinälle en laittaisi tai kovin epätasaiselle seinälle. Oma tarrani on kaapin sisällä eli näen sen, kun nostan tarvikkeita esille. Pitäisi joskus kuvata kaappi-nyt -kuvat. Olen jo muuttanut monia juttuja tarvikkeiden säilytyksessä.

Paperikeijun DT: tammikuun toinen

Samoista materiaaleista tein myös toisen sivun. Tämä on tuumakokoa 8*8, ja ihan eri henkinen kuin edellinen, vaikka värimaailma onkin sama. Revin paperia ronskisti ja käytin paljon mustetta. Jos katsoo tarkkaan, huomaa, että kiinnitin siirtokuva-aakkoset tällä kertaa pakausmateriaalista leikkaamalleni muovikalvolle (kierrätysmateriaalit kunniaan). Muokkasin siirtokuva-aakkosia myös tussia hyödyntäen.


Oma lisäykseni materiaaleihin oli itse päällystämäni Hello Kitty -nappi. Nappien päällystäminen on superkivaa. Lupaan tuoda sopivan kokoisia kangaspaloja Ikaalisiin, niin pääsette kaikki kokeilemaan itse. Pikkuhelistimen on ainakin saatava Hello Kitty -nappi. :) Suosittelen myös Daisy D:n paisleekuvioisen paperin silppuamista kukan terälehdiksi. Ensin ajattelin, että uuuh, mutta paislee on loppujen lopuksi aika kiva.

Nyt tammikuun materiaali on käytetty. Ensi kuussa aloittaa Paperikeijun uusi haaste, joka on viikottainen. Saatan tehdä siihen joskus jotain, katsotaan. Ihanaa joka tapauksessa, että uusi haaste aloittaa!


Tarvikkeet

Taustapaperit Daisy D's, siirtokuva-aakkoset Daisy D's, käytetty lisäksi pieniä palasia Basic Greyn paperista (Nook and Pantry: Cookbook). Käytetty myös kynsiviilaa, eri värisiä musteita, iso nappi itse päällystetty kankaalla.

Paperikeijun DT: tammikuun ensimmäinen

Paperikeijun tammikuun DT-sivuni aihe on hiukan hassu. Rakensin kuvan matkalla ottamani valokuvan ympärille ja sivu aihe liittyy ihmettelyyn sekä matkustamisen iloon, ei pelkästään suklaaomenoihin. :) Ihastuin tosi paljon Basic Greyn kuviopaperiin, josta tässä on käytetty molempia puolia eli sekä tuota pitsiä että taustan raitakuvioita. Harmi, että paperi loppui jo tällä silppuamisella..



Materiaalien erityishaaste minulle oli kuinka saisin materiaaleihin kolmiulotteisuutta. Kaikki tässä sivussa käytetty on "litteää": kaksi scrapbook-paperia, siirtokuva-aakkosia ja valokuvakulmatarra-arkki. Kuka löytää valokuvasta kaikki valokuvakulmat? Kuinka monta? Isointa valokuvakulmaa käytin tekstipalkkina eli journalinglappuna, ja ihan pienistä tein sivun kukkakoristeen. Kääntelin kulmia kynän avulla pyöristäen ylöspäin ja hieroin reunoihin mustetta. Kukan lehdet tein kuviopaperin taustapuolesta leikkaamalla ja taittelemalla. Mistä tahansa voi tehdä mitä tahansa, se on askartelussa kivointa.


Kiinnitin siirtokuvakirjaimet paperille ja leikkasin irti, kohotin ne sen jälkeen irti paperista itse tehdyillä "kohotarroilla". Kohotarrojen sijaan käytin vanhojen (paksujen) aakkostarrojen xyz-tyyppisiä kirjaimia kohotarroina. Leikkasin ne ensin sopivan muotoisiksi. Toimivat erityisen hyvin, kun päälle tuleva koriste on sekin tarra: ei tarvitse edes liimaa ja materiaali on jo valmiiksi kotona. Jos ei omista xyz-kirjainten ylijäämävarastoa, paksuista pahvipakkauksista saa leikattua myös "kohotarroja". Nehän jäävät joka tapauksessa piiloon. Pääasia, että nostavat materiaalin sivusta ylemmäs, kuten tässä sivussa myös yläkulman valokuvakulman.

DT-materiaaleista syntyi toinenkin sivu. Se on ihan erilainen kuin tämä, vaikka värimaailma onkin samanlainen. Siitä lisää pian.


Tarvikkeet

Taustapaperit Basic Grey (Nook and Pantry: Cookbook), käytetty paperin molempia puolia, ja Daisy D's (Chloé Marie: Tavel Rosé). Siirtokuva-aakkoset Daisy D's. Valokuvakulmatarra-arkki myös Daisy D's. Käytetty lisäksi vanhoja aakkostarroja kohotarroiksi leikattuina sekä vaaleanpunaista akryylimaalia ja eri värisiä musteita.

Askartelukirppis Vantaalla

Varasin puolikkaan myyntipaikan Vantaalla 27.3. järjestettävältä askartelukirppikseltä. Lisätietoja kirppiksestä löytää Taavan blogista. Käy varaamassa viereinen pöytäpuolikas tai tule ostoksille maaliskuussa.

Uusiokäyttöä

Kaupallisten ihanuuksien lisäksi askartelumateriaalia löytää vaikka mistä, yllättävistäkin paikoista. Otin tällä kertaa käyttöön lehtitilauksen kylkiäisenä tulleen korun ja huivin, joista kumpikaan ei miellyttänyt niin, että olisin niitä tullut käyttäneeksi. Näistä riittää vielä moneen muuhunkin scrapbook-sivuun/korttiin/projektiin.


Huivin revin suikaleiksi, joista kokosin tarkoituksellisen roheita koristeita. Langanpätkät saavat näkyä. Sopivasti litteä koru koristaa sivua muuten vaan. Päälle suihkin Glimmer Mist -kimalleväriä kahdessa eri sävyssä, tällä kertaa jo valmiin sivun päälle eli valokuvan ja korunkin päälle sai (luvan kanssa) osua hento kerros.


Sivun koko on minulle nykyään rakas 8*8 tuumaa, jota käytän mielelläni varsinkin yhden valokuvan sivuihin. Yllytän muutkin kylkiäislahjojen kimppuun! Mahdollisimman pian. Askartelumateriaalia on ihan kaikkialla.

Sivun tekstiin liittyen: kyse on kirjojen palauttamisesta, ihan noin montaa kirjaa ei kerralla saa lainata. Jotkut rajat sentään. ;)


Tarvikkeet:

Taustapaperi Webster's Pages, koru ja koristeiden materiaalina käytetty huivi lehden ilmaisia tilaajalahjoja, rypytetty paperikoriste itse tehty. Molemmat aakkostarrat American Crafts, väriä muokattu musteella. Lehtileimasin Basic Grey, haaraniitit vähän sieltä sun täältä. Sivun päälle suihkittu kahden eri sävyistä kimalleväriä.

Höpsö ihastus

Joskus askartelutarvikkeesta voi tykätä sen pakkauksen takia. Siltä minusta ainakin tuntuu, sillä olen ihastunut Scrapper's floss -paperinaruun. Sen pakkaus on hyvin samankaltainen kuin amerikkalaiset hammaslankapakkaukset. Nämä ovat mielestäni (paperinarun käyttömahdollisuuksien lisäksi) jo esineinä inspiroivan näköisiä..

Olen myös alkanut katsella sillä silmällä kylpyhuoneen kaapin sisältöä, ja pohtinut, voisiko loppuun käytetystä normaalista hammaslankapakkauksesta tehdä tee-se-itse -version tästä samasta tuotteesta eli rullata pestyn, tyhjän pakkauksen sisälle paperinarua. Valitettavasti suomalaiset hammaslankapakkaukset ainakin meidän kylpyhuoneessamme ovat liian pieniä ja eivät läpinäkyviä. Silti, kiinnostava ajatus. :)

Joskus vain tietää

Digiskräppäys on minulla edelleen kokeilun asteella: testaan ja kokeilen. Se on virkistävää, sillä paperimuotoisen skräppäyksen jo löydetty "oma tyyli" ei välttämättä seuraa mukaan digiin. Kivaa! Tosin minulla on digiongelma eli fontit. Tykkään normaalisti ja edelleen kirjoittaa sivujen tekstit käsin, joten minulla on erittäin rajallinen fonttivalikoima, enkä ole vielä innostunut hamstraamaan niitä lisää. Missä oi missä olette te vanhojen kirjoituskoneiden fontit? Ja miksi oman käsinalan käyttö on minulle niin tärkeä osa skräppäystä?

Sain joka tapauksessa ikuistettua tähän sivuun jotain joululomasta, ja siitä ajattomuudesta, joka liittyy lapsuuteen. Ei-digimuodossa en olisi koskaan tehnyt tätä sivua. Tv-ohjelmien nimet vaihtuvat, mutta kysymykset ja sotku eivät katoa.

Tarvikkeet:
On Telly -digipakki / Chelsea Parsons. Painted photo masks / Robyn Gough Designs. Fontti Courier New.

Omat sivupaketit

Skräppäys- tai askarteluprosessini etenee nykyään niin, että alan laittaa tarvikkeita syrjään tiettyä scrapbooksivua (tai korttia) varten. Useimmiten aluksi on ajatus: minulla on mielessä sivun aihe tai ehkä valokuva/valokuvat, joiden ympärille sivun haluan rakentaa. Sen jälkeen alan valikoida omien askartelutarvikkeitteni joukosta papereita, koristeita ja muuta tarvittavaa.

Lähes aina tämä suunnittelu-/keräilyvaihe tapahtuu edellisenä päivänä, joskus viikkojakin aikaisemmin. Siksi olen alkanut koota omia "sivupaketteja" eli laittaa valitsemani materiaalit ja valokuvat jättikokoiseen minigrippussiin odottamaan. Oikea pussin koko on maxi eli 35*35 cm ja olin ilahtunut, kun huomasin pussin pitsikoristelun. Pitäisiköhän skräpätä aiheesta? :)


Kun on sopiva hetki skräpätä, nappaan sivupaketin ja pienen askartelulaukkuni sekä paperileikkurin ja alan toimia. Koska askartelutarvikkeeni sijaitsevat kaapissa, sivupaketit helpottavat tarvikkeiden siirtämistä ja ärsyttävä "mitäs nyt" -vaihe jää kokonaan väliin.

Minulla sivupakettien kerääminen tuntuu toimivan. Se inspiroi myös käymään omia tarvikkeita säännöllisesti läpi, mikä on erittäin hyvä asia. Kaikki sivupakettiin valikoimani tarvikkeet eivät tietenkään päädy yksittäiseen sivuun, ja palautan ylijääneet lopuksi normaalien askartelutarvikkeiden joukkoon. Huomasin juuri, että sivupakettien kokoamisesta löytyy You Tube -videokin. Pitää siirtyä katsomaan..

Kun näiden valokuvien sivupaketin sivu on valmis, linkitän sen tähän kirjoitukseen.

Jäässä

Inspiroiduin tällä kertaa ilman twistiä eli sivupohjan hyödyntämistä. Haasteen aihe oli "jäässä" ja valitsin perinteisen, joskin omakohtaisen lähestymistavan ja ei-niin-talviset värit. Tosin jollain tavalla sivustani tulee minulle mieleen lumihiutaleet, väreistä huolimatta.


Tämä sivu oli ihan silkkaa huvittelua: pitsin nitomista, musteilla leikkimistä ja yksityiskohtien kerrostamista. Pahoittelen taas valokuvien sensurointia. Olisi kiva päästä lukemaan Elliksen juttuja Ihana-lehdestä..


Tarvikkeet:

Merten takaa ostamastani Cocoa Daisyn kuukausipaketista. Cocoa Daisy ei taida toimittaa Suomeen? Toisen, epäonnisen kuukausipakettifirman tarina senkun muuttuu oudommaksi. Onneksi minulla ei enää ole sieltä saatavia.

Shimmerz Spritz ja Glimmer Mist

Sain vähän aikaa sitten lahjaksi Shimmerz Spritz -kimallesuihketta. Se on käyttötavoiltaan hyvin paljon Glimmer Mistin kaltainen eli nestemäinen suihkeväri, joka sisältää myös kiiltoa. Ensimmäisten käyttökokemusten perusteella en ole oikeastaan havainnut oleellista eroa tuotteiden välillä, vaikka molemmat valmistajat väittävät, että värit käyttäytyvät eri tavalla. Olen vahvasti sitä mieltä, että paras suihke on se suihke, jota sattuu omistamaan. En lähtisi erikseen hankkimaan Shimmerziä, jos minulla olisi jo joku muu suihkeväri.

Shimmerz Spritzin hyvä puoli on pakkauksen muoto, jonka takia sitä on helpompi sekoittaa kämmenten välissä "rullaten". Suihkeiden ongelmahan on suutin, joka menee tosi helposti tukkoon, jos ravistaa liikaa ja sen jälkeen suihkeen käyttö on tosi vaikeaa. Helppo sekoittaminen on siis todella oleellista. Koristeissani olen käyttänyt sekä Spritziä (väri concrete) että Mistiä (väri vintage pink).


Käyttöideoita voi etsiä esimerkiksi Shimmerzin blogista (tätä kautta löytää videon, jossa näkyy oikea sekoitusliike), ja kaikkia ideoita voi käyttää myös muille suihkeille. Näiden lisäksihän on olemassa ainakin Maya Mist ja itse tehdyt suihkeet, joissa voi käyttää musteiden täyttöpulloja ja murskattua helmiäisväriä. Olisin kokeillut itsekin, jos minulla olisi tarvikkeet valmiina.

Glimmer Mistin valmistaja on juuri aloittanut yhteistyön Heidi Swappin kanssa, ja Heidi Swappin viime viikon liveohjelmassa on paljon vinkkejä Glimmer Mistin käytöstä. Nähtävästi liveohjelmia on tulossa kerran viikossa ja aiheet vaihtelevat. Ohjelma on mukavasti kotoisan oloinen, viikon viikon jaksossa livahtaa esimerkiksi Heidi Swappin lapsi, ja aikaeron takiahan ei-kiinnostavat-kohdat voi pikakelata..

Uusi vuosi, uudet kujeet

Digiskräppäys kiehtoo, vaikka samaan aikaan tuntuu, että opin asioita etanan vauhdilla. Totta kai uuden oppiminen vie aikaa, tiedän sen, mutta olisi ihana pystyä kaikkeen siihen mitä tahtoo. Joululomalla on ollut hyvin aikaa digin opetteluun, ja pääsy omien ihan oikeiden askartelutarvikkeiden pariin on ollut jouluvieraiden takia moneen otteeseen rajallista.

Pipaiitan blogissa tutustuin minulle aiemmin vieraaseen skräppäyslajiin: fantasiaan. Pakko oli kokeilla itsekin! Tekstipätkä sivussa on Kirsi Kunnaksen runosta, ja ajattelin tätä pieneksi tauluksi lastenhuoneeseen.

Minulla on käytössä Paint Shop Pro Photo X2 (lyhennettynä PSP). Syy siihen on käytännöllinen. Tuon ohjelman käyttömahdollisuus oli minulla jo valmiiksi -- ilman, että olisin käyttänyt rahojani uuteen kuvankäsittelyohjelmaan. Aika monet skräppäysohjeet tuntuvat olevan Photoshop Elementsille (lyhennyttänä PSE) eli jos tätä käytännön syytä ei olisi ollut, olisin ehkä päätynyt Elementsiin. Paint Shop Pron skräppäysohjeita olen löytänyt varsinkin täältä ja täältä.

Kauan, kauan sitten käytin ihan toista, nimenomaan skräppäykseen tarkoitettua, erillistä ohjelmaa, mutta olen luopunut siitä, koska se alkoi tuntua vanhentuneelta ja rajalliselta, vaikka olikin helppokäyttöinen. Kuvittele: sama kuin skräppäisi vuosikausia aina vaan samojen paperien ja koristeiden kanssa.. :) Eipä silti, Paint Shop Pron kaltaisten kuvankäsittelyohjelmien rajattomissa mahdollisuuksissa on huonotkin puolensa. Omien taitojen rajallisuus konkretisoituu noin puolen minuutin välein. Jatkan harjoituksia..


Tarvikkeet:

Magical Reality Designs (Autumn Glow quickpage) ja Shimelle Laine (Long and Winding Road add-on kit, väriä muokattu). Fontti Vivaldi.

Skräppäys ja oma arki

Mistä aiheesta pitäisi skräpätä seuraavaksi? Mitä aihetta ei saisi toistaa liikaa? Tällaistakin välillä ajattelen, enkä varmasti ole ainut. Minun on viime aikoina tehnyt mieli skräpätä lähinnä jälkikasvusta, vaikka toki välillä skräppään ihan muusta (ja henkilökohtaisimmat, omaan arkeen liittyvät sivut eivät useinkaan päädy tänne blogiin). Mitä se kertoo minusta ja omasta harrastuksestani?

Skräpätä voi monesta syystä. Joillekin kyse on muistojen tallentamisesta, toisille luovasta ilmaisusta, muille silkasta ilosta. Jos yrittäisin tallentaa arkeani tasapuolisesti, minun pitäisi skräpätä paljon myös työhön liittyvistä aiheista, omista ajatuksista, parisuhteesta, ystävistä. Olen kuitenkin hyväksymässä, että minulle skräppäys on ennen kaikkea tarvikkeilla leikkimistä ja siinä samalla keino käsitellä omia tunteitani, ja samalla ilmaista sanoilla ja kuvilla sellaisia asioita, jotka muuten ehkä jäisivät sanomatta.

Pitääkö skräppäyksen sitten mielestäni liittyä aina nimenomaan jälkikasvuun? Ei-ei-ei-ja-vielä-kerran-ei. Ajatus on mielestäni ihan järjetön. Herneämpärissä on ollut paljon tähän liittyvää keskustelua, ja keskustelun pohjalta omia, inspiroivia viestiketjuja, joissa ei höpistä lapsista. Luen niitä itsekin. Vastaavasti olen nähnyt omia viestiketjuja kouluikäisille skräppääjille. Skräppäysharrastukseen ei ole ikärajaa.

Se mihin omat scrapbook-sivuni liittyvät ei kerro kaikkea minusta, mutta miksi sen pitäisikään? Näin uuden vuoden kunniaksi yritän antaa itselleni luvan skräpätä ajattelematta liikaa. Hypistellä, rypistellä ja kiinnittää, vaikka joku jossain saattaa sen takia luulla, että skräppäys on nimenomaan äitien juttu. Ei se ole. Skräppäys on kaikkien juttu. Minulla vain on vaihe, jossa huvittaa tehdä näin.