Joulukalenterini

Inspiroidu-haasteen kuukauden kisa haastoi valokuvien käyttämiseen osana joulukalenteria. Innostuin, ja päädyin tekemään tällaisen joulukuusen muotoisen kalenterin. Pohjana on Kaisercraftin "vanerinen" kuusi.


Tässä valokuvat ja niihin liittyvä teksti ovat erillään vaihtuvista numeroista, jotka mittaavat sitä kuinka monta päivää jouluun on. Valokuvia teksteineen on asiaankuuluvasti 24, ja ne voi vaihtaa roikkumaan kuuseen ikään kuin koristeiksi.


Minulla on valokuville myös jatkokäyttöä; jos joskus teen päivä kerrallaan etenevän joulunodotusalbumin, aion napata nämä pyöreät, vaaleanpunaisella maalilla reunustetut valokuvat teksteineen siihen materiaaliksi. Valokuvat liittyvät viime vuosien jouluihin ja niihin liittyviin muistoihin.


Teksti ei välttämättä aukea kenellekään muulle, kyseessä ovat yksittäiset muistot ja tunnetilat. Osa valokuvista on sensuroitu, mutta idean tästä toivottavasti hahmottaa.


Tarvikkeet:

"Vanerinen" kuusi Kaisercraft, vihreä kuviopaperi Maya Design. Koristeet itse tehtyjä (kukat) tai Priman (köynnös ja lasikoristeet). Siirtokuvat Basic Grey. Käytetty myös eri värisiä musteita, vaaleanpunaista akryylimaalia ja Dymo-kohokirjoitinta.

Joskus...

Aina välillä (harvoin, mutta joskus) skräppääminen on helppoa, nopeaa ja tuskatonta. Tiedättehän, skräppäyksen flow-tunne, joka vie mukanaan? Sen vastakohta on minullekin tutumpi; kiva joskus näinkin päin. Hyvä, että jotkut sivut syntyvät alle puolessa tunnissa kuten tämä.


Sivun teho perustuu idean lisäksi oikeastaan kokonaan sen taustapaperiin, jossa on sisäkkäisiä ympyröitä jo valmiiksi. Tehostin yhtä ympyrää pallonauhalla ja nappasin pari sisempää ympyrää irti alanurkkaan tekstiä kehystämään. Sisin ympyrä pääsi kokonaan toiseen sivuun. Taustapaperin ja pallonauhan lisäksi tässä sivussa on oikeastaan vain yksi koristenappi ja osa sen pakkausta, jonka myös hyödynsin koristeena. Tuumakooltaan tämä on 12*12 eli menossa toiseen albumiin kuin viime aikoina syntyneet 8*8 tuumakoon sivut. Siksi erilainen tunnelmakin lienee ok.

Ajattelin osallistua tällä Craftican loppukuun haasteeseen, vaikka lahjatoive onkin tässä tulkittu osittain ei-materialistisella tavalla. Mukavaa joulun odotusta!


Tarvikkeet:

Taustapaperi Collage Press (Collage Cuts: Die-cut rings), hyödynnetty myös tekstin ympärillä. Ruskea kartonki PAper Accents. Aakkostarrat Crate Paper (Sweet), pallonauhan valmistaja tuntematon. Koristenappi ja sen pakkaus Jenni Bowlin.

Paras valkoinen muste?

Pikaisesti huhuilen, onko teillä kokemuksia valkoisista musteista. Mikä olisi paras, jos leimaa tummemmalle kartongille tai kuviopaperille? Kuumailmapuhallinta minulla ei ole eli embossaus ei ole vaihtoehto. Kaipaisin tämän testin kaltaista, mutta nimenomaan valkoisista musteista.. Kaikkia vinkkejä arvostan.

Sinivalkoinen haaste

Paperikierteen marraskuun haaste pyysi sinivalkoista sivua, jossa hyödynnetään tiettyä asettelua. Takkusin ja takkusin, sillä väriyhdistelmä tai asetelma eivät ole minulle kaikkein luontevimpia (ja siksi halusin ehdottomasti niitä hyödyntää). Aloitin tämän sivun 12*12 -tuumakoossa ja pienensin kokoon 8*8. Sitä mitä ei voi peittää, pitää korostaa, sanotaan, ja sen takia palasista kokoaminen näkyy lopputuloksessa selkeästi. Korostin sitä vielä sinisellä musteella.

Näyttää siltä, että olen puolivahingossa aloittanut uuden albumin, jonka kaikki sivut ovat tuumakoossa 8*8, liittyvät samaan henkilöön ja joita yhdistää myös vain yhden, max. kahden valokuvan käyttö. Samaan albumiin on tulossa ainakin tämä, tämä ja tämä.


Sivussa on siirtokuvien lisäksi myös kolmiulotteisia koristeita, joita niitäkin muokkasin sinisellä musteella. Ja pitsinauhasta koottu kukka, jonka punertava keskus on oikeasti Sepia Accents -koholakkaa.



Tarvikkeet:

Valkoinen kartonki Paper Accents, valokuvakehykset leikattu Making Memoriesin tarinointilapusta. Siirtokuvat Pink Paislee ja Hambly Studios, valkoinen koristekuvio Melissa Frances, alareunan kimaltava koriste Prima. Aakkoset Dymo ja oman askartelukaapin jämäkasa (Making Memories?). Hyödynnetty myös pitsiä, Sepia Accents -koholakkaa ja runsaasti, runsaasti sinistä mustetta.

Yllättävä uutinen

Skräppääjät puhuvat paljon tarvikkeiden happo- ja ligniinivapaudesta edellytyksenä valokuvien säilymiselle. Olen aina olettanut, että nimenomaan skräppäykseen tarkoitetut tuotteet ovat lähtökohtaisesti happo- ja ligniinivapaita, mutta nähtävästi niin ei ole. Esimerkiksi tuo kuvassa näkyvä Jenni Bowlinin tarinointilapputarra ei ole happovapaa.

Happovapautta voi testata tarkoitukseen suunnitellulla kynällä (omani ostin kesällä edullisesti Omulilta, jolla sattui olemaan ylimääräinen; ne eivät ole kaupasta ostettunakaan kalliita, noin 3 euron tienoilla). En olisi testannut tuota tarraa, jos en olisi törmännyt tähän herneämpärin keskusteluun. Nähtävästi samoja ongelmia on muillakin valmistajilla tuotteesta riippuen! En oikein tiedä, mitä ajatella. Happo- ja ligniinivapaudesta on puhuttu niin paljon, ja tuntuu hämmentävältä, että asia olisi valmistajille yhdentekevä. Joskus otan tietoisesti käyttöön tarvikkeita, joiden tiedän voivan vaikuttaa kielteisesti valokuvan säilymiseen. Kaikkien sivujen ei tarvitse kestää ikuisesti muuttumattomina. Silti jotenkin ärsyttää: miksi valmistaa scrapbooking-tarvikkeita, jotka eivät ole happo- ja ligniinivapaita; miksi maksaa niistä? Mitä sinä ajattelet tästä?

Maalin töpöttelyä

Tämän viikon Inspiroidu-haaste oli erittäin tervetullut. Akryylimaalit ovat olleet minulle rakas osa skräppäystä, mutta viime aikoina ne ovat jääneet vähemmälle. Oli hyvä kaivaa ne taas esiin. Yleensä leikin maaleilla ilman sen suurempaa suunnitelmaa, jonka takia nyt halusin tehdä jotain muuta. Punaisella ja vaaleanpunaisella akryylimaalia hyödynsin näillä tavoilla:
- isoa sabluunaa käyttäen
- valokuvan reunojen "utuiseksi" tekemiseen
- koko sivun reunojen käsittelyyn
- aakkostarrojen puuttuvia tarroja korvaamaan


Tuota aakkostarrojen korvaamista pitäisi tehdä useammin (ja myös musta kartonki pitää laittaa useammin hankintalistalle). Kuinka ollakaan aakkostarra-arkista puuttuivat a:t ja u:t. Tarra-arkin tyhjää kohtaa on helppo käyttää sabluunana ja töpötellä sen avulla väriä kevyesti.

Myös valokuvan reunojen käsitteleminen maalilla on kivaa; sillä saa aikaan ikään kuin ajattoman, vanhojen valokuvien tunnelman. Tämän sivun tekeminen oli aluksi helppoa, sitten vaikeaa. Idean sain nopeasti, mutta sen jälkeen mikään ei tuntunut asettuvan paikoilleen, jonka jälkeen siirryin alkuperäisestä 12*12 tuumakoosta kokoon 8*8. Se auttoi hiukan. Tästä muistuttamaan jätin alareunaan koristeeksi repaleen, joka syntyi pienennysprosessin aikana. Pahoittelen huonoja kuvia; saatan vaihtaa osan parempiin, jos huomenna on hyvin luonnonvaloa (muoks. ylin kuva vaihdettu).


Tarvikkeet:

Musta kartonki (American Crafts), Tim Holtzin sabluuna, vaaalenruskea kartonki (Paper Accents). Valokuvan lähellä olevat kuviopaperit Crate Paper, nappi Jenni Bowlin. Tekstipalkit leimattu Making Memoriesin leimasimilla. Aakkostarrat Doodlebug. Kukat ja suurin osa lehdistä itse tehtyjä. Naru ja samettinauhan palanen oman askartelukaapin uumenista, pöllö Baulalta. Hyödynnetty myös reunojen karhentajaa sekä punaista ja vaaleanpunaista akryylimaalia.

Pienet liikkeet ja isot ketjut

Yhdysvalloissa minun oli mahdollista käydä sekä muutamassa paikallisessa scrapbooking-liikkeessä että isojen ketjujen myymälöissä. Olen seurannut pitkään amerikkalaisten keskustelupalstojen debattia paikallisten skräppäysliikkeiden ahdingosta isojen ketjujen viedessä asiakkaat. Välillä olen miettinyt, miten itse toimisin, jos asuisin Yhdysvalloissa: tilaisinko askartelutarvikkeet netistä, kävisinkö paikallisessa liikkeessä vai kipittäisinkö isojen ketjujen liikkeeseen. Ehkä hitusen kaikkea.

Ketjuista laajimmalle levinnyt on Michael's, jossa paikalliset skräppääjät tekevät isompia hankintoja lähes aina jotain alekuponkia hyödyntäen. Alekuponkeja saa ostosten yhteydessä (-40% tai -50% seuraavasta ostoksella ensi viikolla) ja niitä voi myös printata netistä. Michael'sissa on lähes aina myös tarjouksia, esim. oman käyntini yhteydessä -30% kaikista Martha Stewartin tuotteista. Sen jälkeen Martha Stewartin boordilävistimet maksoivat vain 10 dollaria. Suurta itsehillintää osoittaen ostin vain yhden.

En usko, että kukaan käy Michael'sissa tunnelman takia -- hinnat, ne hinnat. Michael's on tiimarimainen askartelumarket ja sijaitsee lähes aina automatkan päässä. Hempan kehumaan Archiver'siin en ole vielä päässyt, niitä on vain tietyissä osavaltioissa.

Itse tykästyin muutaman paikallisen, ketjuihin kuulumattoman skräppäysliikkeiden tunnelmaan. Niiden henkilökunta oli tietäväisempää, ja hiukan kadehtien katselin liikkeiden yhteydessä aina olevia askartelutiloja, joissa järjestetään kokoontumisia ja kursseja. Sopivan ketjuihin kuulumattoman liikkeen löytämisessä auttaa esim. Yelp, jos siinä tekee hakuja tietystä kaupungista sanoilla "scrapbooking store".

Kovan miettimisen jälkeen olen tullut tulokseen, että minulle tärkeintä on
- valikoima (monipuolisuus, uutuudet)
- palvelu (nopeus, ongelmatilanteiden sujuva hoitaminen)
- hinnat (kilpailukykyiset, mutta pelkkä hinta ei riitä, jos valikoima ja palvelu eivät ole ok)

Todennäköisesti Yhdysvalloissa kävisin satunnaisesti hankkimassa isompia tarvikkeita askartelumarketeista, mutta sisälläni asuu siitä huolimatta pienempien liikkeiden ystävä. Mitä itse ajattelet? Mikä on tärkeintä?

Muistaisinpa

Olen aiemmin skräpännyt aiheesta "mitä toivoisin lapseni oppivan minulta", mutta viime aikoina olen ajatellut, että minun pitäisi skräpätä myös aiheesta "mitä toivoisin itse oppivani". Olkoon tämä siis uuden sarjan alku... Kuvan vesiputous on Islannista, mutta teksti liittyy elämään ylipäätään ja siihen, että kaikkeen ei voi (eikä tarvitsekaan) omilla tekemisillään vaikuttaa.

Osallistun samalla Lauran haasteeseen. Itse tehtyjä koristeita on tässä kolme: oikean ylänurkan nauhakukka, teellä värjätystä kreppipaperista tehty pyöreä koriste sekä Sannikan ohjeilla tehty huopakukka. Lisäksi sivussa on leimattuja yksityiskohtia ja ihanalla lainalävistimellä tehtyjä paperinappeja.

Tarvikkeet:

Alareunan paperi sekä kuumailmapallo Webster's Pages, muut paperit Cosmo Cricket ja Jenni Bowlin. Aakkostarrat American Crafts. Leimasimet Basic Grey. Loput koristeet itse tehty. Käytetty myös runsaasti harmaata mustetta.

Merten takana

Viikko sitten minulla oli mahdollisuus käväistä Yhdysvalloissa, Seattlessa Creating Keepsakes -skäppäystapahtumassa (tuttavallisesti lyhennettyna CKC). CKC järjestetään joka vuosi useilla eri paikkakunnilla, ensi vuoden aikataulun näkee tästä.


CKC:n perusrakenne on hyvin samanlainen kuin kotimaisessa Intohimona skräppäys -tapahtumassa. On skräppäystä, kilpailuja, kursseja ja messut, joissa on mahdollisuus tehdä ostoksia. Mittakaava on toki erilainen; suomalaisittain jo ala-aulan "laukkuparkki" sai hymyn huulille (katso alin kuva).


Itse olin liikkeellä ystävän kanssa, joka ei harrasta skräppäystä, eikä minulla ollut mahdollisuus kuin käväistä tapahtumassa. Kursseille osallistuminen olisi muutenkin ollut vaikeaa, sillä mukaan olisi pitänyt tuoda omat askarteluvälineet. Voin vain kuvitella lentokentän turvatarkastusväen ilmeet, ja omani, jos niitä kuljettaisin mukanani.. Omat kokemukseni rajoittuvat siis vain CKC:n messuihin.



Napsin kuvia sattumanvaraisesti eli näissä ei ole tuttuja ihmisiä. Yleiskuvan näistä toivottavasti saa. Messujen sisäänpääsy maksoi 7 dollaria, jos mukana oli webbisivulta etukäteen printattu alennuskuponki. Kursseille osallistujille sisäänpääsy oli ilmainen.

Myyntipisteiden lisäksi messuilla oli runsaasti make-and-take -pisteitä, joissa opetettiin uusi tekniikka tai tehtiin jotain pientä. Yleensä nämä olivat maksullisia (muutama oli ilmainen), hinnat näyttivät liikkuvan noin 3-5 dollarissa, joka kattoi opetuksen lisäksi tarvikkeet ja välineiden käytön. Omia välineitä näihin ei tarvinnut kuten kursseilla. Make-and-take -pisteisiin ei tarvinnut ilmoittautua erikseen, vaan niihin pääsi jonottamalla, jos vapaita paikkoja ei ollut.


Uteliaana kurkistelin kaikkea, mitä messuilla oli tarjolla. Omiksi suosikkinäytteilleasettajikseni nousivat Crafty Secrets, Elle's Studio ja SEI sekä lukuisten paikallisten kauppojen kojut. Oli ihanaa päästä ihan oikeasti hypistelemään tarvikkeita ja näkemään esimerkiksi Elle's Studion väki.


Oli myös hauska nähdä, mikä oli "muodissa" tai oikeastaan, mitä kaikkien askartelulaukuista tuntui löytyvän.


Ja nähdä miltä paljon mainostetut tuotteet kuten tämä askartelukaappi näyttävät oikeasti.


Kaikkien ihanuuksien lisäksi messuilla oli paljon myös sellaista, joka ei miellyttänyt visuaalisesti. Joko omaan makuuni liiankin romanttista...



...tai muuten ei-omaa-silmää-miellyttävää. Näitä puolivalmiita sivupohjia oli paljon myynnissä, mutta itse en oikein ymmärtänyt niiden lumoa.


Paikalliset olivat sitä mieltä, että tämän vuoden messuilla oli niukasti uutuuksia esillä ja tarjouksiakin olisi voinut olla enemmän. Itse olin kokemaani oikein, oikein tyytyväinen. Näkökulmaan varmasti vaikuttaa se, että skräppäystuotteiden hinta on Suomessa jo valmiiksi korkeampi (ne postimaksut...) eli kaikki tuntui erittäin edulliselta ja kiehtovalta. Uutuuksiakin bongasin.


Hinta-laatusuhteeltaan paras kokemus messuilla oli Cocoa Daisy, joka myi aikaisempien kuukausien kuukausipakettejaan 12 dollarin (noin vuoden vanhat) ja 19 dollarin (tuoreimmat) hintaan eli erittäin huomattavalla alennuksella. Voitte laskea, kuinka vähän se on nykyisellä vaihtokurssilla.


Oli myös erittäin mukavaa lopettaa puoli vuotta kestänyt aakkostarrojen ostolakko, kun Thickersien hinta oli noin puolet tai 1/3 Suomen hinnoista. Messukäynnin pidin etukäteen salaisuutena, koska en ollut varma, mahtuuko se aikatauluun. Kiva, että mahtui! Lisää matkahöpinää luvassa lähiviikkoina, ja haasteen voittajalle lupaan lähettää merten takaa mukaan tarttunutta.

Kai sen voi jo paljastaa: olin viikonloppuna tassa scrapbook-tapahtumassa. Tarkempi raportti ja valokuvia luvassa lahiaikoina. Ja skrapistyshaasteeseen voi edelleen osallistua...

Skräpistäisitkö tämän?

Muun muassa Lauran tämän sivun inspiroimana tein sivun, joka liittyy matkustamiseen. Inspiraatiota olen saanut myös shabby chic -tyylisistä skräppäysblogeista, joissa usein käytetään paperinarua tai vastaavaa. Tässä sivussa on siis monia skräpistettyjä eli muualta inspiraatiota saaneita elementtejä. Tähtikoristeen tein itse, vapaalla kädellä piirtäen ja sitten glitterhileellä päällystäen. Aakkoset näyttivät liian "uusilta", joten hioin niitä ronskisti ja lopputulos on enemmän mieleeni. Minulle sivussa tärkeintä on kuitenkin teksti; pohdin asiaa, jota en oikeastaan osaa itsekään selittää.

Jään vähäksi aikaa blogi- ja askartelutauolle, ja ajattelin siihen liittyen heittää haasteen. Skräpistä tästä sivusta jotain (asettelu, aihe tai jokin yksityiskohta) ja linkitä työsi jättämällä kommentti viimeistään perjantaina 13. marraskuuta. Osallistuneiden kesken lupaan arpoa ulkomaisia askarteluihanuuksia.




Tarvikkeet:

Taustapaperi Prima, muotoonleikattu paperi Jenni Bowlin. Kukka Prima, tähtikoriste itse tehty. Nauhat ja paperinaru oman askartelukaapin uumenista. Itse tehdyssä pahvikoristeessa hyödynnetty Basic Greyn lintuleimasinta.

Vähän Paperikeijua, paljon minua

Tämä on se eilen mainitsemani scrapbook-sivu, johon käytin Paperikeijun kesäkuun ja heinäkuun DT-pakettien viimeisetkin silput. Paljon tässä on myös minua: kuvioiden irti leikkaamista, itse tehtyjä koristeita ja niin edelleen. Sivu on tuumakokoa 8*8, joka aina välillä inspiroi jo pelkän vaihtelun vuoksi.


Tyytyväisin olen sivussa aakkosten muokkaamiseen, sillä litteät perusaakkostarrat eivät aluksi innostaneet ollenkaan. Kiinnitin osaan valkoisia siirtokuvia (vaatii litteiden aakkostarrojen kanssa hiukan sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä), kohotin i:n pisteet kohotarroilla ja käsittelin aakkosten reunat mustalla tussilla. Nuo i:n pisteet toivat sivuun kovasti eloa. :)

Vihoviimeiset, lyhyet nauhanpätkät muokkasin nauhakukkasiksi. Kiitos Pikkuhelistin nauhakukkaideasta, jonka esittelit silloin Tampereella. Nyt kaikki loputkin tarvikkeet on käytetty eli enää en voi nyhjätä tyhjästä, vaikka mieli tekisikin. Pitää varmaankin itse koota "silppupakkauksia" omista paperisilpuista, ja joskus ottaa pelkästään ne käyttöön..


Tarvikkeet:

Kaikki kolme ruskeaa taustapaperia oman askartelukaapin uumenista. Pilvet leikattu Daisy D:n paperista (Wonder Years: Let's Picnic). Kukat, ihan pienet valkoiset lehdet ja vaahteranlehti tehty Crafty Individualsin papereista, nauhakukat pilkkunauhasta. Aakkostarrat Daisy D's (muokattuna). Mustavalkoiset siirtokuvat ja Pink Paisleen kehykseksi muokattu tummanvihreä paperi omasta askartelukaapista. Myös kruunu leikattu Pink Paisleen paperista.

Esimakua

Vai olisiko pitänyt otsikoida Paperikeijun DT:n lisäekstrat? Hyödynsin viikonloppuna Paperikeijun kesäkuun ja heinäkuun DT-pakettien vihoviimeiset paperisilput. Niistä syntyi kaikenlaista pientä ja osa päätyi myös scrapbook-sivuun, josta lisää huomenna.

Oikeastaan aika kivaa ottaa erittäin rajallinen määtä tarvikkeita (tässä tapauksessa pelkkää paperisilppua), päättää käyttää se kokonaan ja katsoa, mitä niistä syntyy. Tein ylimmän kuvan kukkia hiukan samantyyppisesti kuin aikaisemmin, mutta tavoitellen vähän syksyisempää ja rosoisempaa jälkeä.


Lisäksi tein sydämen muotoisia pakettikortteja sekä kukilla että ilman. Näitä aion käyttää joululahjoissa, jotka paketoin voimapaperin kaltaisella, ruskealla paperilla.

Tarvikkeet:

Kukat tehty Crafty Individualsin papereista. Pakettikorttien paperit Daisy D's (Wonder Years: Let's Picnic), Basic Grey (Urban Couture: Tweed) ja Basic Grey (Urban Couture: Lustra).
Pakettikorteissa on paljon siirtokuvia, kaikki Daisy D's (Floral Elements). Loput tarvikkeet oman askartelukaapin uumenista.