Romanttista?

Omaa scrapbooking-tyyliäni kutsutaan aina välillä romanttiseksi, vaikka itse ajattelen, että se on ehkä pikemminkin suomalaisittain runsas, kerroksellinen ja itse tehdyistä koristeista innostunut. Ehkä se romanttisuuskaan ei aina ole kaukana, joten tämän viikon Inspiroidu-haaste tuntui omalta. Tosin liioitteluun en pyrkinyt, sillä emme skräppäysristeilyllä muistaneet kuin aiheen otsikon. Ehkä olisin tehnyt toisenlaisen sivun, jos olisin tiennyt, että tavoitteena on "siirappia ja sulaa suklaata".


Tämän sivun tein risteilyn ekana iltana. Mukaan otin itse tekemiäni suodatinpaperikukkia sekä lehtiä, niitä on molempia tässä sivussa useita. Lehtien muodon korostamiseen käytin vihreää mustetta, suodatinpaperin värjäämiseen Glimmer Mist -väriä ja musteita. Koristeiden tekeminen on minulle nykyään suorastaan rentoutumiskeino.


Aakkosten muokkaamiseen käytin sekä musteita että kimalleliimaa ja koholakkaa niiden kiinnittämiseen (argh miten huono liima näissä on). Sivussa on käytetty myös runsaasti akryylimaaleja. Ja aihe, se liittyy taas "mitä haluaisin tyttäreni oppivan minulta" teemaan. Nämä sivut tosin säilytän itse ensin monta monituista vuotta. En tiedä pystyykö sivun ulkoreunoja kiertävää tekstiä lukemaan, mutta siellä kerrotaan, mitä tapahtui omalle ylioppilaslakilleni (kadoksissa), mummon lakista puhumattakaan.


Tarvikkeet:

Vihreä taustapaperi Core'dinations, pyöreä kuviopaperi Making Memories, valkoinen paperi Core'dinations. Helmikoriste Prima, nappi Jenni Bowlin, ylempi tekstipalkki Autumn Leaves, alempi tekstipalkki Lehtipollolta (kiitos!), haaraniitit, paperinaru ja grommet oman askartelukaapin uumenista. Isoimmat kukat ja kaikki lehdet itse tehtyjä. Aakkoset American Crafts. Käytetty runsaasti akryylimaaleja, musteita ja kimalleliimaa.

Skräppäysristeily onnellisesti takana

Kuudentoista skräppääjän Tukholman matka on nyt takana: laivalla on skräpätty, syöty, juteltu skräppäyksestä ja muustakin. Ja tyhjennetty puoli Tukholmaa skräppäystarvikkeista. :) Kiitos, oli tosi kivaa!

Oma suosikkini ja itselleni uusi tuttavuus Tukholman kaupoista oli Scrapparazzi. Loistava sijainti päivämatkalaisille, hyvä valikoima sekä pöytätilaa paikallisille skräppääjille, jotka ovat kurssilla tai tapaamisessa. Kunpa vastaava liike olisi joskus tulevaisuudessa pääkaupunkiseudulla...

Pyöräilyä

Paperikierteen syyskuun haaste pyysi vinoja linjoja ja/tai violettia ja mustaa. Toteutin taas molemmat, vaikka luonnoksen kiepautinkin toiseen suuntaan. Paperikierteen haasteet ovat mukavan vaikeita.

Sivun aihe on liian usein kuulemani lause "Se ei onnistu koskaan". Teksti ei siis liity vain pyöräilyn opettelemiseen, vaan elämään ylipäätään. Sivu on kokonaan jämämateriaaleista toteutettu: ainut kokonainen 12*12 tuumakoon paperi oli se, jonka päälle tämän rakensin.


Käytin myös itselleni uutta materiaalia eli vaaleanpunaista suojamuovia, joka tuli jonkun sähkölaitteen pakkauksessa. Testasin, että se on happovapaa ja tein siitä nitojan, valkoisen kreppipaperin ja kimalleliiman avulla kukkia. Aika kivoja mielestäni. Toinen uusi juttu oli aakkostarrojen "jämäpisteiden" käyttäminen sivun koristeina.


Tarvikkeet:

Aakkostarrat American Crafts (musteella itse värjättyjä), kaikki paperit omasta silppulaatikosta. Yksi kukka Priman, muut itse tehtyjä.

Läpinäkyvää

Baulan esimerkki innosti minutkin kalvokorttien tekemiseen. Ymmärrän hyvin, miksi Baula on näihin niin tykästynyt. Helppoja, oivaltavia ja livenä tosi kivan näköisiä. Valokuvaa näistä on lähes mahdoton ottaa.

Käytin kortteihin scrapbook-sivuihin tarkoitettuja kuvioitua kalvoja tai niiden jämiä, tavallinen piirtoheitinkalvokin kävisi. Leikkasin kalvon paperileikkurilla ja nuuttasin kahtia. Kaksipuolinen teippi ei jätä kalvoon ikävää jälkeä taustapuolelle eli näissä voi hyvin hyödyntää kaksipuolisia papereita (ja saada siten korttiin ikään kuin neljä eri sivua: kannen, kaksi "sisäsivua" ja taustan).

Näitä teen varmasti myöhemminkin. Niin kivaa vaihtelua...

Koruntekijät: apua kaivataan

Osaisiko joku koruntekijä sanoa, millainen rautalanka, vaijeri tms. olisi helposti leikattavaa ja taivuteltavaa (ilman sen kummempia työkaluja), mutta pysyisi kuitenkin muodossaan, jos haluaisi tehdä scrapbook-sivuille tai kortteihin koristeiksi vaikka kiehkuroita, joissa olisi helmiä?

Minulla on pari hajonnutta korua, joiden helmet haluaisin ottaa askartelukäyttöön. En omista koruaskarteluun tarkoitettuja välineitä tai taitoja. Siis mitä helpompi materiaali sen parempi. Olen kiitollinen kaikista vinkeistä!

Huomasitteko?

Intohimona Skräppäys 2010. Ikaalisissa 20.-21.3.2010. Nyt lähden kaivamaan kalenterin esille.

Vuoden 2009 tapahtuman muistavat varmasti kaikki osallistujat: oli niin kiva tutustua muihin scrapbooking-harrastajiin ja päästä höpöttämään aiheeseen liittyviä juttuja. Nyt uudestaan :)

Jo toinen

Inspiroidu-haasteen tällä viikolla vaatima yksinkertainen tyyli taisi jäädä päälle, sillä tein jo toisen sivun tavallista selkeämmällä, pelkistetyllä tyylillä (ja silti tykkään ;). Tämä on Lauran haasteeseen.

Sivun aihe on se, miten pienet tytöt voivat joskus olla "niin rouvia". Tai ehkä se on vain ikä, en tiedä. Haluaisin silti sateenvarjoni joskus takaisin ilman kiivasta keskustelua. Sivu syntyi todella nopeasti eli noin 20 minuutissa. Normaalisti yhteen sivuun kuluu enemmän kuin 20 minuuttia: ehkä tunnista noin kolmeen. Tarkkaa aikaa on todella vaikea arvioida, sillä saatan valikoida tarvikkeita yhtenä päivänä, jatkaa hiukan seuraavana päivänä ja tehdä sivun loppuun myöhemmin. Nyt aikaa kului ennätysvähän.


Kokeilin Ninarskun testaamaa teellä värjäämistä. Värjäsin valkoista kreppipaperia, josta tein tuon pyöreän kukan. Todella mukavan hennon sävyn teellä saa aikaiseksi, tätä täytyy tehdä toistekin, mutta varoituksen sana: kuivuminen on erittäin, erittäin hidasta.


Tarvikkeet:

Punainen taustapaperi Core'dination, vaalea paperi sekä vihreä tarra Basic Grey. Aakkostarrat Doodlebug ja American Crafts. Pahvinapit Jenni Bowlin, alareunan leimasin Autumn Leaves. Kreppipaperikukka itse tehty. Käytetty myös useamman sävyistä mustetta.

Kukat kortteihin

Kukkakokeilujen kukat päätyivät jo kortteihin, vaikka alunperin ajattelin niitä scrapbook-sivuja koristamaan. En tiedä miksi, mutta lähes aina, kun teen koristeita, käytän ne todella pian eli koristeet toimivat myös inspiraation lähteinä! Tässä yksi korteista, parane pian -kortti työkaverille.

Vai yksinkertaista?!

Tällä kertaa aikataulut suosivat ja olin nopea; Inspiroidu-haaste pyysi yksinkertaista ja yksinkertaista tuli. Siis huom. omassa mittakaavassani yksinkertaista, yleensähän olen melko runsaan scrapbooking-tyylin ystävä :) Ilman tekstiä en kuitenkaan pystynyt skräppäämään, sillä en saanut kaikkea oleellista mahtumaan otsikkoon. Onneksi tämä pysyy silti haasteen rajoissa ja taas kerran: onpa ihanaa, että haasteita on olemassa! Tällaistakaan sivua en olisi koskaan skräpännyt ilman haastetta, vaikka lopputulos onkin mieluinen ja ihan "minua".


Tavallaan tämän sivun tekstikin on Inspiroidu-blogin inspiroima. Jokin aikaa sitten "En ole koskaan..." -haasteessa minut yllätti se, miten monissa sivuissa luki "En ole koskaan äänestänyt". Sivun valokuvan olen ottanut jo aikaisemmin ja aikonut skräpätä aiheesta. Tekstin näkökulma vain hiukan muuttui. Tämä kuuluu sarjaan "Mitä toivoisin tyttäreni oppivan minulta".

Tarvikkeet:

Taustapaperi Basic Grey (Pheobe: Sausalito), valokuvan "kehykset" Making Memoriesin journalinglehtiöstä. Siirtokuvat Pink Paislee, siirtokuva-aakkoset Heidi Grace. American Craftsin aakkostarrat päällystetty itse kuviopaperilla. Valkoinen itse tehty kukka kreppipaperista rypistetty. Tekstipalkki Jenni Bowlin. Käytetty myös mm. vihreää ja vaaleanvihreää liituväriä sekä eri värisiä tusseja.

Kukista entistä kivempia

Askartelutarvikkeissa on omat muotinsa, ja oletan, että en ole ainoa, jonka tarvikkeista löytyy ns. litteän mallisia kukkia. Niihin (tai itse tehtyihin kukkiin) saa kivasti uutta kolmiulotteisuutta soveltamalla näitä ohjeita. Kannattaa kokeilla; omasta askartelukaapista saattaa löytyä yllättäviä aarteita.

Kahden viikon inspiroituminen

Tämän viikon Inspiroidu-haaste toivoi kankaan käyttöä ja viime viikon haaste ympyröitä, kolmioita ja suorakaiteita. Olin jo osallistumassa viime viikolla, sillä halusin hyödyntää Hempan vierailun Inspiroidu-haasteessa, mutta kaikki kariutui dymonauhakokeiluuni. Päätin maalata nauhan akryylivärillä vaaleanvihreäksi. Odotin maalatun dymonauhan kuivumista päivän, kaksi, kolme, neljä. Lopulta jo uuden haasteen ilmestyttyä tajusin, että nauha ei tule kuivumaan, vaan jää tahmeaksi. Päätin yhdistää nämä kaksi haastetta. Dymonauhavastoinkäymiset kuitenkin jatkuivat. "Tahmeuden" peittämiseksi päätin lisätä maalatun dymonauhan päälle Glossy Accents -koholakkakerroksen, joka sitten peitti koko tekstin, jonka jouduin kirjoittamaan tussilla koholakan päälle. Argh! Lyhyesti sanottuna: kaikkea kannattaa kokeilla, mutta aina ei onnistu.



Kankaita tässä sivussa on käytetty kolmella tapaa. Kangasta on itse tekemissäni ympyränmuotoisissa kangaskoristeissa, pelkkinä ympyröinä ja valokuvan takana. Paljon olisi vielä opittavaa; kankaan käyttö on minulla vielä lapsenkengissä.


Pahoittelut taas valokuvan sensuroimisesta. Varsinaista tarvikeluetteloa en osaa tällä kertaa kirjoittaa, sillä lähes kaikki sivun materiaalia on paperisilppulaatikostani (tai kangaspalalaatikosta :). Sivun otsikosta ei puutu pilkkua, vaan kysymys on oikeasti "ystävistä apinoista".

Lisää perhosia

Perhosista innostuneena väkersin koristeita tulevia scrapbook-sivuja ja kortteja varten. Työvälineenä näissä oli Martha Stewartin sydänlävistin, joka sopii tosi hyvin myös pienten perhosten tekemiseen. Näistä voi tehdä yksinkertaisia tai koristeellisia, ihan miten haluaa. Ja sydänlävistin voi olla ihan millainen tahansa tai sydämet voi leikata itse vapaalla kädellä. Oleellista näissä on sydämen muoto, jota hyödynnetään perhosen siiviksi alemman kuvan tavalla.

Siipien "pyöristämiseen" käytän metallista grillitikkua. Myös sukkapuikko tai muu vastaava, pitkä, pyöreä metallinen esine on hyvä. Pyöristäminen kannattaa tehdä ennen kuin siivet liimaa toisiinsa (kats. tuo keskimmäinen pari). Liimaamiseen käytän itse Glossy Accents -koholiimaa. Mikä tahansa liima, jolla pystyy tekemään tarkkaa työtä, käy.

Ylimmän kuvan perhosen taitoin lisäksi keskeltä ja lisäsin hiukan kimalleliimaa. Tosi yksinkertaisetkin, alemman kuvan kaltaiset "sydänperhoset" ovat aika kivoja. Nämä sopisivat esimerkiksi hääkutsuihin, sillä sydämen muotoa ei ole täysin piilotettu niin kuin tuossa ylimmässä kuvassa.

Perhoskortti

Minun teki mieli tehdä perhosen muotoinen kortti. Pyörittelin papereita käsissäni kuitenkin niin kauan, että kortti toimisi hyvin myös pöytäkoristeena. Alimpien siipien väliin jäi lahjarasian kokoinen aukko eli tämän kortin alle olisi helppo piilottaa varsinainen lahja, vaikka koru.

Inspiraation perhoskorttiin sain Pajan Art -haasteesta. Muuten etenin ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Leikkasin papereista ja tyllistä eri kokoisia perhosia ja yhdistin ne vaaleanpunaisella langalla. Leikkaamista helpottaa, kun paperin taittaa leikkaamishetkeksi kahtia; näin molemmista siivistä tulee samanlaisia. Taittamisesta on hyötyä myös, kun siipiä muotoilee eli kohottaa, kipristää, pyöristää ja niin edelleen, oman mielen mukaan. Alin siipipari on isoin ja ihan samanlainen kuin muutkin, vaikka kiinnitinkin sen reunoistaan kiinni niin, että siitä tuli alusta.

Kuten kuvista arvaa, saksien, paperien, tyllin, neulan ja langan lisäksi tämän tekemiseen on käytetty reilusti kimalleliimaa, eri värisiä musteita, Sepia Accents -koholakkaa, eri värisiä kyniä ja helmipalluroita. Myös Sannikan Anna hyvän kiertää -koriste pääsi perhoseen hiukan muokatussa olomuodossa.

Uuteen kotiin?

Askartelukirppis-blogista löytyy kuvan lehti ja kaksi kirjaa, jotka etsivät uutta kotia.

Ihmeteltävää

Katsokaa, mihin törmäsin: hämmentävän hieno ja mielenkiintoinen sivu liittyen scrapbooking-harrastuksen historiaan. Kannattaa lukea kaikki tekstit. Olen aina luullut, että skräppäys juontaa juurensa viktoriaanisen ajan Englantiin ja "leikekirjoihin". Tuon linkin takaa pääsee lukemaan myös varhaisemmista vaiheista -- ja miesten tekemistä "leikekirjoista". Jännä!