Tunnustus

Sain Millalta jonkun aikaa sitten yllätyksen eli tälläisen tosi kauniin tunnustuksen. Millan kortit ovat aika ihania, kannattaa käydä kurkkaamassa esim. tätä.

Haluaisin antaa tämän eteenpäin Anskille, koska uskon, että hän arvostaa tunnustuksen ulkoasua enemmän kuin moni muu suomalainen skräppääjä. :) Anskin tyyli on mukavan runsas, mutta kuitenkin selkeä -- ihana. Lisäksi haluan lähettää tunnustuksen Elinalle, jonka blogi on ihan uusi, mutta sen oloinen, että skräppäyskärpänen on puraissut ihan tosissaan.

Koristeita kankaasta

Aina välillä minut valtaa halu tehdä itse koristeita scrapbook-sivuihin ja kortteihin. Nyt olen tehnyt sydämiä ja ympyräkoristeita jojotekniikalla. Nämä ovat aina tällaisia kokeiluja, mutta jotkut myös onnistuvat; oma suosikkini on tuo ylin, vaaleansininen. Kooltaan se on aika pieni, noin pari senttiä (haaraniittiä voi käyttää mittakaavan hahmottamiseen).

Kasasin ommeltujen koristeiden päälle nappeja, pahvikuvioita ja haaraniittejä. Kuten Pia K kirjoitti, haaraniitit ovat tosi käteviä kankaan kanssa. Nythän voin tarvittaessa vaihtaa haaraniitin ja napin väriä, jos koriste ei ole sopivan värinen siihen mihin sitä haluaisin käyttää.

Teen koristeita yleensä etukäteen, odottamaan eli näillekään ei ole mielessä käyttötarkoitusta. Pahasti näyttää siltä, että Inspiroidu-haasteeseen osallistuminen jää tällä viikolla väliin, vaikka jo kasasinkin metallikoristeita. Jälkikäteen sitten? Oivaltavin metallikoriste taisi olla tässä Elinarskun työssä. Keittiöstäkin selvästi löytää kaikkea kiinnostavaa skräppäykseen.

Punaista, keltaista ja vihreää

Melkein unohdin Paperikierteen heinäkuun haasteen sivuni, vaikka sain tämän valmiiksi jo pari viikkoa sitten. Väriyhdistelmä oli haastava, mutta lopulta innostuin ja sivu syntyi helposti. Pahoittelen sensurointia, se aina vie osan sivun lumosta.

Taitoin tarkoituksella tuota Bazzillin kohokuvioitua kartonkia, koska halusin lisää vaakasuoria linjoja. Se ei ole vahinko. Vihreä akryylimaali ylemmän otsikon takana sen sijaan on eräänlainen vahinko, sillä en ollut tyytyväinen alkuperäiseen otsikon asetteluun ja aakkosten repiminen pois paperista teki jälkeä, joka piti peittää jotenkin. Olen tyytyväinen maaliin, sillä sai kivasti tekstuuria.


Käytin tässä sivussa vähän aikaa sitten tekemäni suodatinpaperikukan, se on tuossa Priman keltaisen kukan vieressä. Nytkin on mielessä tosi paljon ideoita itse tehtyjen koristeiden suhteen eli sellaisia taitaa taas näkyä tässä blogissa lähiaikoina.


Sivuun lennähti myös Sannikan virkkaama perhonen. En itse virkkaa, joten se on erityisen rakas. Ja aakkostenostolakkoni jatkuu jo kolmatta kuukautta, nämä aakkoset ovat omista varastoista.

Paperikeijun DT: heinäkuun ekstra

Tein tässäkin kuussa Paperikeijun DT-materiaaleista myös muuta kuin scrapbook-sivun, tällä kertaa kortin. Tämä on samalla onnitteluni vauvan juuri saaneelle Paperikeijun Jaanalle.

Kortti on tehty yksinkertaisella pop-up -tekniikalla, jota käytin myös viime joulun joulukorteissa (kannattaa kokeilla, se on todella helppoa). Käytin Daisy D's -tarraa kehystämään leimatun silhuettikuvan ja lisäksi vihreää mustetta luomaan ruohon.


Ajatukseni tämän taustalla oli, että kaikkien vauvaonnittelujen ei tarvitse olla vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä. Yritin huomioida onnittelun saajan oman tyylin.

Tarvikkeet:

Taustapaperi Basic Grey (Urban Couture: Tweed), ympyrän paperi Basic Grey (Urban Couture: Lustra). Ympyräkehys ja taustan tarrat Daisy D's -tarra-arkista, taustan pilvi Daisy D's -paperista. Taustalla myös siirtokuvia, Daisy D's (Floral Elements). Vaaleanpunaista pilkkunauhaa. Leimasin sekä vihreä ja ruskea muste oman askartelukaapin uumenista.

Paperikeijun DT: heinäkuu

Paperikeijun heinäkuun desing team -työssäni on käytetty paljon siirtokuvia, lähes kokonainen Daisy D's -siirtokuva-arkki. Niitä on rajaamassa valokuvaa, rajaamassa tekstipaperin reunaa, kuvioleikkurilla leikatuissa perhosissa, itse tekemissäni ympyräkoristeissa, taustapaperiin kiinnitettynä (ja osittain koholle leikattuna) sekä pahvisen kirjekuoren pahviin kiinnitettynä eli kukan taustana.


Paperikeijun DT-sivujen tekeminen on ollut todella hauskaa, sillä huomaan käyttäväni nimenomaan niitä materiaaleja ja tekniikoita, joita pystyn. Esimerkiksi tässä sivussa on hyödynnetty pahvia siitä pahvisesta kirjekuoresta, jossa nämä materiaalit tulivat postissa. Kirjekuoren pahvia on piilotettuna itse tehtyjen isojen ympyräkoristeiden taustana ja yhden siirtokuvakukan taustana sekä kukkien sisäosan ympyröissä. Se tuo mukavasti kolmiulotteisuutta. Muotoonleikattu pahvi on ilmainen materiaali, jota tarvikkeita tilaavilta askartelijoilta varmasti löytyy. :)


Kolmiulotteisuutta tavoittelin laittamalla myös kohotarroja muutamien aakkostarrojen taakse. Tein sen tarkoituksellisesti niin, että vain osa kustakin aakkosesta on koholla. Se tuo sivuun kivasti elävyyttä. Jos kohotarroja ei löydy kotoa, samaa voisi kokeilla leikkaamalla pahvisen kirjekuoren pahvia todella pieniksi paloiksi aakkostarrojen taakse. Käytin harmaata, ruskeaa ja vihreää mustetta myös "maalaamiseen" eli kuvan kehystämisen lisäksi tein niillä kaksi isoa kukkaa.


Osittain käytin samoja materiaaleja kuin kesäkuun sivussa, vaikka tunnelma on tosi erilainen. Heinäkuun materiaaleistakin syntyi jo jotakin muuta pientä, "ekstra". Siitä lisää viikon sisällä.

Tarvikkeet:

Taustapaperi Basic Grey (Urban Couture: Tweed), alareunan paperi ja itse tehdyissä ympyröissä käytetty paperi Basic Grey (Urban Couture: Lustra). Perhoset leikattu Crafty Individualsin papereista. Aakkostarrat Daisy D's. Sinivalkoinen valokuvakulma ja isoin ympyrä Daisy D's -tarra-arkista. Sivussa on paljon siirtokuvia, kaikki Daisy D's (Floral Elements). Vaaleanpunaista ja mustaa pilkkunauhaa, nappeja, pääsylippu. Käytetty myös pahvisen kirjekuoren pahvia, kohotarroja, harmaata, ruskeaa ja vihreää mustetta sekä perhoskuvioleikkuria.

Jotain tällaista

En ole viime aikoina tehnyt kovin paljon kortteja, mutta nyt inspiroiduin Jehkottaren korttihaasteen luonnoksesta, jota tosin muokkasin hiukan. Toivottavasti se on sallittua.

Tämän kortin värit ja tyyli tuntuvat "omilta" eli jos kortti-into taas iskee, ehkä teen jotain tämän kaltaista. Tykkään korttien tekemisestä tosi paljon, mutta tuntuu, että valmiita kortteja on jo liikaa ja en sittenkään löydä oikeaa korttia kuhunkin tilanteeseen. Miten ihmeessä kaikki muut ovat ratkaisseet saman ongelman?

Ylimmässä kuvassa on kortti sellaisena kuin saaja sen saa eli nauhalla suljettuna.

Seuraava vaihe näyttää tältä.


Ja avattuna kortti näyttää tältä.

Taitteluharjoituksia

Olen kamppaillut itseni kanssa siitä, pitäisikö hankkia Scor-Pal -taittelualusta (käytettyä en ole onnistunut hankkimaan), mutta toistaiseksi teen nuuttaukset paperileikkurin ja kohokuviointikynän kanssa. Hyvin toimii niinkin, sillä paperileikkurissahan on sentti- ja tuumamitat valmiiksi. Omien hermojen kanssa on välillä toinen juttu..

Kokeilin näitä "maitopurkkilahjarasian" taitteluohjeita ja taistelin yläosan kanssa ties kuinka kauan. Joko ohjeet olivat puutteelliset tai luin niitä väärin. Pitää kokeilla joskus uudestaan, sillä ajatuksen tasolla tykkään maitopurkkilahjarasiasta kovasti. Ajattelin laittaa tänne suklaarusinoita tms. helposti purkista kaadettavaa makeaa, ja koristelin purkin lahjansaajan nimikirjaimilla.

Jos innostut kokeilemaan noita samoja ohjeita, kerrothan, onnistuiko ja mitä tein väärin.

Tuorein inspiroituminen

Tällä kertaa Inspiroidu-haaste osui tosi sopivasti, sillä olin juuri loman ensimmäisellä viikolla hankkinut uusia nauhoja ja niitä oli kiva päästä käyttämään. Aluksi meinasin tehdä jotain muuta, mutta lopulta rei'itin valokuvan reunat ja pujottelin osan nauhoista niihin ikään kuin kehykseksi. Yhdestä nauhasta tein valokuvalle kruunun.

Tämä sivu on tavallaan Hempan inspiroima, sillä halusin skräpätä muistosta, josta minulla ei ole valokuvaa. Päätin, että ei haittaa, vaikka valokuva on kuukausi aikaisemmin otettu; se liittyy tähän kesään joka tapauksessa. Valokuvan ja muiston epäsuhta ei itse asiassa haittaa ollenkaan!


Pääsin viime viikolla ensimmäistä kertaa käymään Heinikassa (osa nauhoista on sieltä, osa sisustuskaupasta). Tapasin samalla matkalla myös Omulin ja istuimme hetken rupattelemassa skräppäyksestä. Mukavaa!


Tarvikkeet:

Taustapaperi Making Memories, ruskea kartonki Bazzill. Aakkostarrat American Crafts. Pahvikiekura October Afternoon, kakunkynttilät My Mind's Eye. Stickles-kimalleliimaa. Tekstipalkit ja kalenteri journalinglappuvaihdon myötä saatuja. Nappikukka itse tehty, käytetty myös vaaleanpunaista ja punaista akryylimaalia sekä punaista liituväriä.

Takaisin askartelun pariin

Lyhyt askartelutaukoni on ohi ja kovasti teki jo mieli skräpätä. Aluksi en millään meinannut päästä vireeseen, joten tein hetken ajan koristeita: kukkia, ympyröitä, kaikenlaista.

Ympyräkoristeiden tekeminen on yksinkertaista. Leikkaan kolme hiukan eri kokoista ympyrää (vapaalla kädellä), rypistän ne, avaan, ja hieron ympyröiden reunaan liituväriä tai mustetta. Sitten kiinnitän ne kohotarroilla toisiinsa ja laitan napin päälle. Myös kimalleliimaa käytän välillä.


Väkersin myös kukkia. Ruotsalaisessa Scrapbooking m.m. -lehdessä oli hyvä vinkki sydämen muotoisen kuvioleikkurin hyödyntämiseen. Kuvioleikkurilla leikatun sydämen voi leikata kahtia, joilloin jää jäljelle kaksi puolikasta: ne voivat olla pisaroita, leppäkertun siivet tai kuten tässä, kukan terälehtiä. Onpa hassua, miten tuollaistakaan ei tule itse ajatelleeksi.

Kukat kokosin pienen paperiympyrän päälle, kiinnittäen kunkin terälehden kerrallaan. Terälehtiä kannattaa "pyöristää" esimerkiksi kynän ympärille taittaen ennen kuin ne kiinnittää, jotta ne saa kivasti koholle.

Kokeilin (tai melkein kokeilin) myös StampARTicin vinkkiä boordileikkurin käytöstä. Koristeiden tekeminen auttoi, sillä Inspiroidu-leiska on jo tekeillä ja skräppäys muutenkin maittaa. Illalla pääsen toivottavasti tekemään blogikierroksen ja kurkkaamaan, mitä minulta on jäänyt väliin. :)

Suosikkileimasimet

Kaikilla on varmasti omat suosikkivalmistajansa. Leimasimien osalta kestosuosikkini on Crafty Secrets. Heidän leimasimensa ovat klassisia ja tietyllä tavalla ajattomia, joten niihin ei kyllästy helposti.

Aina välillä pystytän kotiini pienen tehtaan ja teen pieniä lappuja eli tageja. Niitä voi käyttää esimerkiksi korteissa, lahjan paketoinnissa, missä tahansa. Kuten ylemmästä kuvasta huomaa, en aina kiinnitä tagiin heti nauhaa, koska joskus sitä on kiva käyttää ihan sellaisenaan.


Olen pienellä blogi- ja askartelutauolla, tämä on ajastettu teksti. Kohta toivottavasti pääsen taas askartelemaan. :)

Ihan ilman haastetta

Tämä on sivu, jonka tekemisen aloitin Craftican askartelutapaamisessa kesäkuussa. Valmis se on ollut jo pitkään, mutta en ole saanut laitettua sitä blogiin. Jokin tässä sivussa minulla tökkii, mutta halusin tehdä ihan-luvan-kanssa runsaan sivun. Ehkä siitä tuli jopa runsaampi kuin tarkoitin? No, oppia ikä kaikki :)

Aiheena tässä on nukkekurssi, jolla olin keväällä, ja siellä näkemäni ihanat materiaalit ja työtilat. Niistä sai hurjan paljon ajatuksia. Tuo valokuvan etuosan nukke on kurssilla tekemäni.


Tässä sivussa on paljon itse leikattuja yksityiskohtia: kukkia, kasvin osia ja niin edelleen ja olen käyttänyt eri sävyisiä musteita sekä paperin reunojen repimistekniikkaa runsaasti.


Varsinaista tarvikelistaa en osaa kirjoittaa: tässä on niin paljon materiaalia silppulaatikostani, mutta sivun kehykset ovat Creative Imaginationsin paperista leikatut, vihertävä kuviopaperi My Mind's Eyeta ja yksiväriset suikaleet Bazzillin kartonkia.


Olen lyhyellä blogi- ja askartelutauolla, tämä on ajastettu teksti.

Journalinglappuvaihdon satoa

Eilen pakkasin kaikkien journalinglappuvaihtoon osallistuneiden kirjekuoret. Toivottavasti mahdollisimman moni kuori on jo päässyt perille, enkä pilaa kenenkään yllätystä. Tämä oli kiva vaihto, voisi kokeilla joskus uudestaankin!


Ylhäältä ja vasemmalta päin rivi kerrallaan: ylhäällä vasemmalla itse lähettämäni journalinglaput, vieressä Pia K:n. Toiseksi ylimmällä rivillä vasemmalla Hempan, oikealla Emilian. Keskellä, rivien välissä Pinjamin journalinglaput, ja alarivissä vasemmalla Päivin,
oikealla Manssun. Toivottavasti menivät kaikki oikein. :)

Tajusin paketessani, että ei kannata lähettää kullekin heidän itse lähettämiään journalinglappuja (se olisi tylsää), joten kaikilla on 12 erilaista plus kaksi "yllätyslappua", yhteensä 14 jokaisella. Kiitos vaihdosta!

Pidän pienen blogi- ja askartelutauon ja palailen taas noin viikon päästä. Jotain kyllä taidan ajastaa siksi ajaksi, joten blogi ei ihan täysin hiljene.

Teksti-inspiroituminen

Monta Inspiroidu-haastetta on jäänyt väliin, koska minulla ei ole ollut sopivia kuvia tai sopivaa ideaa. Nyt kuitenkin pääsin osallistumaan. Inspiroidu pyysi sivua, jossa vähintään puolet on tekstiä. Todistettavasti olen aikaisemminkin tehnyt sivuja, joissa tekstiä on yli puolet, joten halusin nyt asetella tekstin eri tavalla ja laitoin piparireunaisen sydänlävistimen töihin.


Pahoittelen vinoon otettua valokuvaa, mutta ehkä tästä saa selvää. Tämä ei ole scrapbook-sivu ilman valokuvaa, suoraan kameraan katsova valokuva piilottelee sirkkarenkaalla kiinnitetyn sydämen takana. Tällaisissa sivuissa leikkaan muuten varovasti albumin muovitaskuun viillon, jotta tuota sydäntä pystyy raottamaan myös albumissa.

Aakkostenostolakkoni jatkuu edelleen, joten aakkostarrojen muokkaaminen senkun jatkuu. Nyt huopaiset aakkostarrat saivat päälleen kimallehilettä. Inspiroivaa ja hauskaa. Ja tekstin kirjoittaminen teki hyvää.


Tarvikkeet:

Taustapaperi Karen-Marie Klipp (tanskalainen valmistaja), sydämet leikattu oman silppulaatikon papereista. Siirtokuvat Jenni Bowlin. Käytetty Dymoa, sydämenmuotoista lävistäjää, Glossy Accents -koholakkaa, neljän eri sävyistä mustetta ja Doodlebugin glitteriä, sitä jossa on isommat hileet.

Kulmanpyöristäjällä kaikkea mahdollista

Ostin noin vuosi sitten EK Successin medium-kokoisen kulmanpyöristäjän, koska ajattelin, että siitä olisi hyötyä skräppäyksessä. Kulmanpyöristäjällähän voi pyöristää esimerkiksi valokuvan tai paperin kulmat. Nyt olen huomannut, että sillä voi tehdä vaikka mitä.

Naputtelen sillä aina välillä tv:tä katsoessani kartonkiin tai paperiin piparireunan, ja jos piparireunaan lisää myöhemmin pienet reiät, jälki näyttää melkein Fiskarsin boordilävistimellä tehdyltä.. Todella tarkalle tai kiireiselle tämä tekniikka ei sovellu, sillä työn jälki on tekijästä kiinni, mutta kun ottaa huomioon, että kulmanpyöristäjä maksoi noin 5 dollaria (alle 4 euroa) ja se kykenee kaikkeen tähän -- olen todella tyytyväinen.

Näistä YouTube-videoista näkee perusidean
piparireunan tekeminen
piparireunan ja kulman tekeminen
Fiskarsin boordilävistimen kaltaista jälkeä

Löysin yhtenä iltana myös YouTube-videon, jolla selitetään, miten kulmanpyöristäjällä voi tehdä alimman kukan kaltaisia kukkia. Se on aika hidasta, mutta ihana nähdä miten moneen juttuun tällainen pieni laite voi kyetä.

Kulmanpyöristäjällä voi myös leikata ympyrään piparireunat ja piparireunaisesta ympyrästä voi tehdä mukavia, runsaamman näköisiä kukkia, jotka näkyvät tuossa kuvassa ylempänä. Nuo ovat ensimmäisiä kokeilujani tällä tekniikalla, niihin voisi vielä lisätä mustetta, liituväriä tai vaikka kimalletta.

En tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä esimerkiksi paperin piparireunat tällä tavalla, mutta tykkään kovasti siitä, että tarvike soveltuu moneen. Piparireunan napsuttelee paperiin aika nopeasti. Kulmanpyöristäjä olisi tosi hyvä lahja esimerkiksi korttiaskartelua tai skräppäystä aloittavalla. Kannattaa kuitenkin aluksi varmistaa myyjältä, että kulmanpyöristäjä on nimenomaan sellainen, josta saa tuon muovisen osan irti (kuten tässä omassani) ja jolla pystyy leikkaamaan piparireunaa. Kaikka kulmanpyöristäjät eivät toimi samalla periaatteella, osa vain ja ainoastaan pyöristää kulmia.

Tällaista tarvitsisin itsekin

Maijun lahjapussukasta inspiroituneena koristelin kotoa löytyneen punaisen pussukan. Tällaisia olisi aina hyvä olla valmiina tuliaisisviemisiksi tai pikkulahjoille. Harkitsen kyllä vakavasti, että pitäisin pussin itse ja laittaisin sinne jotain, joka saa hyvälle tuulelle. Vaikka elokuvateatterin sarjalipun..

Idean koristeeseen sain Martha Stewartin parin päivän takaisesta tv-ohjelmasta, jossa taiteltiin piparireunaisesta paperisuikaleesta pyöreä koriste. Tässä on linkki ohjeisiin, jotka tosin kuulostavat paljon monimutkaisemmilta kuin ovat. Muuten olen käyttänyt kaapista löytyneitä materiaaleja, joihin kuuluu tuo Etsystä aikoinaan ostettu Think happy -lappunen.

Skräppäys harrastuksena: kysymyksiä ja vastauksia

Olen viime aikoina törmännyt moneen skräppäyksen aloittamista harkitsevaan askartelijaan ja bloginkin kautta on tullut kysymyksiä eli tässä yhteisesti:

Miten skräppäyksen voi aloittaa?

Korttiaskartelusta on skräppäykseen yllättävän lyhyt matka, sillä lähes kaikki materiaalit ovat samoja. Ensimmäisen scrapbooksivun tekemiseen ei tarvita kuin kynä, sakset, valokuva, paperia ja jos haluaa, ehkä pari koristetta.

Skräppäykseen liittyvän salakielen salat (eyeletit ja muut) ehtii selvittämään myöhemminkin, jos harrastus tuntuu vievän mukaansa. Ja missään ei ole määrätty, että täytyy käyttää esimerkiksi aakkostarroja. Aakkoset voi leikata käsin, piirtää itse, printata..

Korttiaskartelijoillahan on näiden lisäksi vaikka mitä: kuvioleikkureita, kohojauheita, kaikenlaisia tarvikkeita, joita voi hyödyntää. Jos sivun sommittelu tuntuu hankalalta, voi katsoa mallia sommitteluun vaikka näistä sivukartoista.

Tekevätkö kaikki kokonaisia albumeita, ne 12*12 tuumakoon albumit ovat niin suuriakin?

Itse asiassa suurin osa skräppääjistä taitaa tehdä yksittäisiä sivuja, jotka sitten myöhemmin kootaan yhteen joko aiheen, skräppäysajankohdan tai jonkun muun yhdistävän tekijän perusteella. Ei ehkä kannata aloittaa kokonaisesta albumista, vaan skräpätä ensin vain yksi sivu.

Skräpätä voi missä koossa tahansa. Jos on aikaisemmin tehnyt kortteja, esimerkiksi tuumakoko 6*6 tai 8*8 voi tuntua tutummalta. Omulin Skräppäyksen abc:ssa on lisää tästä ja monesta muusta aiheesta.

Ottavatko skräppääjät valokuvia nimenomaan skräppäystä varten, ne sivujen aiheet ovat välillä niin erikoisia?

Myönnän, että näin saattaa tapahtua. :) Skräppäys voi innostaa kuvaamaan sellaisia asioita, joita ei muuten kuvaisi. Skräpätä voi kuitenkin mistä aiheesta tahansa. Aika monet aloittavat esimerkiksi hääkuvista, vauvakuvista, lemmikin valokuvista, matkakuvista tai muusta vastaavasta.. Eli sellaisista kuvista, joita on jo valmiiksi. Kuvista kannattaa toki teettää ylimääräiset kopiot, eikä missään nimessä skräpätä alkuperäisiä.

Kuinka vakavasti se happo- ja ligniinivapaus pitää ottaa?

Tästä on tosi monta koulukuntaa. Jotkut ovat erittäin tarkkoja, toiset eivät välitä yhtään. Itse ajattelen niin, että skräppäys ei ole tapa säilyttää valokuvia (onhan olemassa ihan tavallisiakin valokuva-albumeita, ulkoisia kovalevyjä ja niin edelleen), vaan tapa säilyttää muistoja. Valokuvien säilymiselle on muitakin uhkaa kuin happo ja ligniini: kosteus, välinpitämättömyys, tekniikan muuttuminen, pienet uteliaat kädet.

Kiinnitän happovapauteen eniten huomiota, kun skräppään jälkikasvulle omaksi tarkoitettuja sivuja: haluan, että ne ovat mahdollisimman hyvin säilyneitä myös 50 vuoden päästä.

"Omissa sivuissani" en ole yhtä tarkka eli jos tiedän, että joku käyttämäni tarvike ei ole happovapaa, sijoitan sen niin, että se ei ole suoraan valokuvan kanssa kosketuksissa. Tiedän, että se ei täysin estä happoa "vaeltamasta", mutta minulle se riittää. Täältä löytyy lisäkeskustelua aiheesta. Luotan Sannikan raportteihin esimerkiksi liimojen happovapauden suhteen.

"Minkä ikäisenä mielestänne voi skräpätä, sillä itse aloitin jo nuorena ja silloin tuntui, että kaikki muut skräppääjät esim. näissä blogeissa olivat aikuisia?"

Tällainen, jännä kysymys tuli vähän aikaa sitten tänne. Minkä tahansa ikäisenä! Jos olisin teini-ikäisenä tiennyt skräppäyksen olemassaolosta, olisin ihan varmasti aloittanut harrastuksen jo silloin. Sivuni olisivat varmasti olleet värimaailmaltaan ja aiheiltaan erilaisia kuin nyt, mutta olisin nauttinut yhtä paljon. Osa skräppääjien lapsista aloittaa harrastuksen itse asiassa jo reilusti ennen teini-ikää, lasten skräppisivuille on oma haasteblogikin.

Jos olisin kuullut skräppäyksestä 80-vuotiaana, ihan varmasti aloittaisin harrastuksen (sillä edellytyksellä, että silmät jaksaisivat ja muu terveys sallisi). Olen miettinyt, minkälaisia tarvikkeita mummoni ystävät haluaisivat käyttää, jos heillä olisi scrapbooking-tapaaminen. Ovat ahkeria askartelijoita eli ajatus on ihan realistinen. Esimerkiksi Fiskarsin kuviolävistimiä pystyy käyttämään, vaikka olisi jo iän mukana tuomia rajoituksia.

Mutta siis, lyhyesti: ei skräppäämiseen ole mitään oikeaa ikää, enkä itse kiinnitä huomiota toisten skräppääjien ikään, sillä harrastus yhdistää. Yksi syy sille, että monet skräppääjät esim. näissä blogeissa ovat aikuisia on se, että skräppäystä voi harrastaa kotona. Kun lapset nukkuvat, voi skräpätä. Ja ei, skräppäämiseen ei tarvitse omia lapsia. Tai lemmikkieläintä. Ei ole oikeaa aihetta tai oikeaa ikää, vain kiva harrastus.

Myöhemmin eli huhtikuussa 2011 lisätty: täällä lisää pohdintaa samasta aiheesta.

Jotain sinistä, jotain lainattua

Tiedän, että kesä on saanut monet tauolle skräppäämisestä, mutta minua se on vain innostanut. Olen skräpännyt tosi paljon, vaikka monet valmistuneet sivut ovat jääneet tämän blogin ulkopuolelle. Skräppäystarvikkeiden (jatkuva) järjestäminen on myös saanut minut käyttämään kauan sitten hankittuja tarvikkeita. Tuntuu hyvältä muistaa, että skräppäyksessä ei aina tarvitse uusinta uutta, vaan vanhoillakin tarvikkeilla saa aikaan itseä miellyttävää jälkeä.


Nyt sain inspiraation käyttää Fiskarsin kohokuviointialustaa, joka on maannut todella pitkään kaapissa käyttämättä. Jouduin sen takia leikkaamaan kartonkiin lovia, jotka myöhemmin suljin niiteillä. Kohokuvioin Core'dinations-kartonkia, ja hioin sen jälkeen kohokuvioidun kohdan, joka nousi kivasti esille. Hioin ja revin muutenkin kartonkia.

Toinen vanha tarvike (valokuvakulmatarrojen lisäksi), jota tässä on käytetty on kuultopaperi eli vellum. Osa perhosista on leikattu kuultopaperista. Lainattua on tuon tarinointiperhosen muoto: leikkasin sen paperista hyödyntäen Heidi Swappin perhoskoristetta leikkaamismallina. Hyvä ja edullinen keino tehdä journalinglappuja itse!

Lisäksi otin käyttöön kolme vanhaa, keskeneräistä settiä siirtokuvia. Niitä löytyy mm. ylemmistä aakkostarroista, pullonkorkin keskeltä ja vaikka mistä. Leikkasin kuviopaperista kuvioita sormiveitsellä, käytin viittä eri mustetta yksityiskohtiin (mm. aakkostarroihin) ja "kohotin" Glossy Accent -koholakalla osan aakkostarroista. Juu, ja kiinnitin sillä aakkostarrat, sillä nämä ovat sitä ärsyttävää, tippuilevaa mallia, joka ei pysy kiinni ilman liimaa... Olen ollut monta kuukautta aakkostenostolakossa, joten käytän sitkeästi aakkostarrojani. Sen takia olen ruvennut mm. värjäämään niitä musteella, käsittelemään koholakalla ja hiomaan hiekkapaperilla, jotta en kyllästyisi täysin.


Osa kasvonilmeistä on sensuroitu, mutta toivottavasti tästä käy ilmi, että kyse on Craftican kesämuistohaasteesta. Tuo isoin kukka on itse tekemäni, näillä ohjeilla.