Shutterfly-kokeiluja

Testasin Omulin usein kehumaa Shutterflyta. En teettänyt valokuvia, vaan kortteja ja ainakin niiden postikulut olivat varsin kohtuulliset (muutama dollari). Olin tyytyväinen myös laatuun, ja kortit tulivat nopeasti.

Postikulut tuntuvat vaihtelevan tuotteen mukaan aika paljon, mutta voi hyvin olla, että Shutterfly sai minusta uuden asiakkaan. Katselin jo joulukorttipohjia kiinnostuneena..

Viimeisin inspiroituminen

Inspiroidu-blogin tuorein haaste oli minulle hiukan haasteellisempi kuin yleensä. Yksivärisellä taustapaperilla saa helposti aikaan graafisen ja selkeän scrapbook-sivun, mutta oma tyylini on hiukan runsaampi. Jouduin siis pyörittelemään valitsemiani tarvikkeita hetken ennen kuin sain aikaiseksi sivun, joka on sekä "minun tyyliseni" että haasteeseen sopiva. Kannatti kuitenkin yrittää, tämän tekeminen oli kivaa kuten skräppääminen yleensäkin.

Vaikka kuvan perusteella voisi toisin luulla, tämä sivu on matkalla minuun itseeni liittyvään albumiin. Yritän hiljalleen koota albumia arjestani juuri nyt. Valokuva tosin on otettu vähemmän arkisissa olosuhteissa, mutta se sallittaneen. :)


Tarvikkeet:

Taustapaperi My Mind's Eye (29th Street Market), tummanpunainen paperi Cosmo Cricket (Hey Sugar: Be Mine), lintu leikattu K & Companyn paperista Urban Rhapsody Birds The Word. Tekstipalkki Elle's Studio, aakkostarrat Making Memories, ruskeat siirtokuvat October Afternoon, kangaspäällysteinen haaraniitti K & Company (Amy Butler) . Käytetty myös vaaleanpunaista ja vihreää liituväriä.

Rutinaa ja kehuja tarvikkeista:

October Afternoonin siirtokuvat ovat minulle uusi tuttuvuus: superihania ja loistavaa laatua, sanoisin melkein että laadultaan vähintään yhtä hyviä (tai parempia) kuin Basic Greyn siirtokuvat, joita olen pitänyt kaikista parhaina laadultaan. Tykkään hurjan paljon!

Nuo Making Memoriesin aakkoset sen sijaan ovat alusta alkaen olleet suuri pettymys: niiden liimapinta ei toimi, joten kiinnittämiseen menee tuhottomasti aikaa. Lisäksi aakkoset putoilevat omasta pakkauksestaan, jonka pohjalla ne ovat yhtenä sekasotkuna. Kivan näköisiä, mutta en kyllä hankkisi koskaan uudestaan.

Hemmottelua

Yritän kovasti kiinnittää huomiota siihen, millaisia askartelutarvikkeita oikeasti käytän. Jotkut ihanat tarvikkeet jäävät vähälle käytölle, enkä sitten hanki niitä lisää.

Liituvärit (chalks) ovat minulla viikottaisessa käytössä ja siksi hemmottelin itseäni ostamalla nelikerroksisen tornin liituvärejä. Alimmasta kerroksesta löytyy pumpulituppoja liituvärin levittämiseen. Tornin voi siis purkaa (kuten kuvassa). Voiko söpömpää olla? :)

Arkisia vinkkejä

Askartelutarvikkeiden järjestäminen jatkuu... Ongelmallinen säilytettävä minulle ovat siirtokuvat. Tykkään niistä tosi paljon, mutta arkin leikkelemisen jälkeen siirtokuvan suojapaperi aina katoaa johonkin. Ilman suoja-arkkia siirtokuva saattaa tarttua toiseen siirtokuvapakkaukseen. Tai muuten vaan muuttua vaikeammin käytettäväksi.

Amerikkalaisessa Paper Crafts -askartelulehdessä oli ihanan arkinen vinkki, josta on ollut minulle ihan oikeasti hyötyä. Siirtokuva-arkin palaset kannattaa kiinnittää nitojalla niiden suojapaperiin. Vielä parempi, jos siirtokuva-arkin palasen (suojapapereineen) nitoo kiinni siihen pakkaukseen, jossa se alunperin oli.

Skräppäystä ilman haastetta

Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla scrapbook-sivun koko taustan maalaamista akryylimaalilla. Vähän aikaa sitten näin sivun, johon oli käytetty maalin lisäksi paksuja pahvikuvioita. Siitä sain idean tähän sivuun.

Sivu on tuumakooltaan 8*8 ja se on osa vauva-albumia, jota teen hiljalleen sivu kerrallaan. Maalasin tarkoituksella sivun pohjan suurella siveltimellä, tarkoituksena hiukan epätasainen jälki. Kivaa! Voisin kuvitella tekeväni samalla idealla sivun joskus toistekin.

Sivun aihe liittyy aamupäikkäreille nukahtamiseen. Sivun päähenkilöllä oli vauvana tapana katsella innostuneesti Maisa-kirjaa, ja joskus uni vei voiton jo ennen varsinaista päikkäreille siirtymistä. Toukka-sana on varsin oudosti kirjoitettu, koska en halunnut peittää jalkoja kuvassa.

Ja niin, toivottavasti otsikosta ei saa väärää kuvaa. Skräppään totta kai ilman haastetta, joka viikko. Koko ajan. :)


Tarvikkeet:

Pahvikuviot Tim Holtz grungeboard, aakkostarrat Heidi Swapp. Valkoinen metallikoriste Making Memories (luulisin). Tekstipalkki Elle's Studio. Valkoinen paperi, vaaleanpunainen akryylimaali ja kaksi kuviopaperia oman askartelukaapin uumenista.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain lainattua

Inspiroidu-blogin tuorein haaste kannusti käyttämään jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, ja jotain lainattua. Pian haasteen nähtyäni tiesin, että haluan käyttää askartelukaappia siivotessa löytämääni paikallisliikenteen matkakorttia. Olen ilmoittanut sen kadonneeksi useita vuosia sitten, eikä korttia voi enää käyttää eli toinen vaihtoehto sille olisi ollut roskis.

Matkakortti on siis sekä vanha, sininen että scrapbooking-tarvikkeiden ulkopuolelta lainattu. Lainattua ovat myös molemmat nauhat, jotka ovat olleet alunperin jonkun lahjan ympärillä. Laitan nauhat aina talteen mahdollista askartelukäyttöä varten. :)


Uutta ovat October Afternoonin ihana taustapaperi ja K & Companyn tekstipalkit, joista toisen leikkasin alemman valokuvan kehyksiksi. Olen tyytyväinen, että käytin sivuun matkalipun. Sitä en todennäköisesti olisi tehnyt ilman tämänviikkoista haastetta! Muuten minulla on sivua kohtaan vähän ristiriitaisia tunteita. Ehkä se johtuu siitä, että jouduin sensuroimaan lähisukulaisten kasvot kuvasta. :) Oli miten oli, kiitos haasteesta. Näitä on aina kiva tehdä.

Tarvikkeet:

Taustapaperi, josta käytetty molempia puolia: October Afternoon (Walk in the Park), sisempi paperi Making Memories (Noteworthy Addie Brocade Dot). Aakkoset American Crafts. Pitsireunaiset tekstipalkit, joista toinen leikattu valokuvan kehyksiksi: K & Company (Wild Saffron). Paikallisliikenteen kuukausilippu. :) Käytetty myös punaista mustetta, vaaleansinistä akryylimaalia ja läpinäkyvää helmiäismaalia. Punainen ja läpinäkyvä nauha, punainen paperi ja vihreä, raidallinen sydän oman askartelukaapin uumenista.

Vastustan kiusausta

Scrapbooking-tarvikkeiden shoppailu on tärkeä osa skräppäysharrastustani (sitä kai ei kukaan voi kiistää), mutta yritän sitkeästi rajoittaa hankintani tarvikkeisiin, joita myös tiedän käyttäväni.

Viimeiset pari päivää olen sitkeästi vastustanut kiusausta hankkia tämä. Olen muutenkin Jenni Bowlin -fani, ja tuo setti on supersöpö. Minulla on kuitenkin jo tarvikkeet pariin minialbumiin eli en varsinaisesti tarvitse tuota söpöyttä.

Selkein syyni vitkasteluuni ovat myös postarit: onpa harvinaisen epäselvät ohjeet niiden suhteen, vai jäikö minulta jotain huomaamatta? Kerro, jos tiedät. :)

Sokeita pisteitä

Periaatteessa askartelutarvikkeeni ovat ihan selkeässä järjestyksessä (niiden järjestämisprojektista kirjoitin aikaisemmin täällä ja täällä), mutta käytännössä kaaos valtaa alaa säännöllisin väliajoin. Ja sitten taas järjestetään.

Olen huomannut, että minulla on järjestyksen suhteen sokeita pisteitä eli tietyt askartelutarvikkeet ajelehtivat sekalaisessa järjestyksessä useammin kuin toiset. Varsinkin akryylileimasimet pinoutuvat ihan vääriin paikkoihin, enkä koskaan löydä leimasinta, jota kaipaisin.

Nyt järjestin ne vihdoinkin pikkuiseen kansioon, cd-levyille tarkoitettuihin muovitaskuihin. Lajittelin ne sen mukaan, onko kyseessä teksti, esittävä kuva vai abstrakti kuvio. Yllä on kuva yhden muovitaskun sisällöstä ja alla kansio. Huomatkaa, miten maltillinen määrä minulla on leimasimia. :) Vielä kun saisi saman tehtyä siirtokuville...

Arkisia oivalluksia

Paper Crafts -lehden tuoreimman numeron innostamana kokeilin siirtokuvan käyttöä muuhun kuin scrapbook-sivuun tai korttiin.

Basic Greyn siirtokuva päätyi lopulta pilttipurkin kylkeen! Tavoitteena oli kaunis, mutta edullinen rasia tuliaissuklaille. Onnistuneesta lopputuloksesta ilahtuneena rupesin jo ideoimaan muita käyttötarkoituksia siirtokuville. Ajattele, miten kivoilta ne näyttäisivät esim. shampanjalasin koristeina juhlapäivänä... Eivät varmasti kestä tiskausta, mutta se onkin osa lumoa. Siirtokuvan voi halutessaan raaputtaa pois juhlapäivän jälkeen ilman että lasi kärsii. Mitä kaikkea muuta näille keksisi?

Muotoonleikattu haaste

Uusin Inspiroidu-blogin haaste oli erittäin sopiva, sillä olen ennenkin huomannut miten taitava Laura on leikattujen valokuvien ja elementtien käyttämisessä. Minulle on jäänyt mieleen varsinkin tämä Lauran tekemä sivu, joka on yksi hienoimmista koskaan näkemistäni scrapbook-sivuista!

Halusin tehdä tähän haasteeseen värimaailmaltaan ja tyyliltään hiukan erilaisen sivun kuin omat sivuni yleensä. Leikkasin Scenic Routen paksun paperin alareunan kukkia niin, että pystyin sijoittamaan valokuvan osittain niiden alle (haasteessahan oli kyse nimenomaan leikattujen elementtien hyödyntämisestä). Valokuvassa on ystäväni hääkampaus viime viikonlopulta ja jos katsoo oikein tarkkaan, hiuksissa huomaa riisinjyviä. Toinen valokuva on ystäväni hääkimppu, jonka sijoitin tarkoituksella Scenic Routen paperin kukkien seuraksi. Sivun taustapuolella on tallessa kampaaja-maskeeraajan käyntikortti ja päivämäärä sekä tarkempi kuvaus tilanteesta.

Tekstipalkin muoto ja sivun värimaailma liittyvät molemmat ystävääni. Hänen nimensä sensuroin tekstistä. Myönnytyksenä omalle tyylilleni käytin sivussa kahta eri maalia, tarkoituksella aika rohealla tyylillä.


Tarvikkeet:

Taustapaperi Scenic Route (Sonoma Pink Garland Kraft Paper), reunusten paperi, josta myös tekstipalkki on leikattu Heidi Swapp (World Traveler Continents). Aakkostarrat American Crafts. Käytetty myös mustaa tussia, läpinäkyvää helmiäismaalia ja vaaleanpunaista akryylimaalia.

Skräppäyksen ja kortinteon välimaastossa

Yritän nykyisin tietoisesti käyttää valokuvia myös muuhun askarteluun kuin skräppäykseen. Esimerkiksi kortteihin ja lahjarasioihin ne sopivat oikein hyvin, ja oikeastaan melkein mihin tahansa muuhunkin.

Tuo ylläoleva ei siis ole scrapbook-sivu, vaan kortti. Kortin koon voi päätellä standardikokoisesta valokuvasta, jota olen käsitellyt hiekkapaperilla (kuten myös vaaleamman paperin reunoja). Suosittelen kokeilemaan, se oli kivaa! Teksti on Basic Greyn siirtokuva. Kortin tekemiseen olen käyttänyt myös sinistä mustetta ja läpinäkyvää glittermaalia, jota pinosin valokuvassa näkyneen valkoisen marengin päälle. Sekin oli kivaa, keksin jo monta uutta käyttökohdetta glittermaalille.


Valokuva on otettu kesällä, kun kuvasin lempikahviloitani. Kuvan kahvila on minusta ihana, vaikka pääsen sinne vain pari-kolme kertaa vuodessa. Kahvilaan kun on reilun tunnin matka.

Kiitos ja kumarrus

Sain Millamilta näin kauniin tunnustuksen:

Kiitos ja kumarrus myös näin julkisesti. Blogisi on hauskan lämpöinen! :)

Jatkan valitsemallani tyylillä eli en lähetä tunnustusta eteenpäin, paitsi yhteisesti: jokaiselle scrapbooking-blogille, jota seuraan. Jos käyn usein kommentoimassa, siitä voi päätellä, että "I love your blog".

Tosin käyn kurkkailemassa myös esimerkiksi nukkekoti- ja sisustusblogeja, vaikka en niihin yleensä kommentteja jätäkään. Eli vaikka en kommentoisi, saatan silti pitää blogistasi hurjan paljon. Ota tästä nyt selvää. :)

Halloween-juttuja

Surukseni huomasin, että rakastamani Paper Crafts -lehden uusimman numeron teema on, syksyiseen tapaan, Halloween. Halloween ei erityisemmin innosta minua, koska useimpien suomalaisten tavoin en itse sitä vietä. Onneksi lehdestä löytyi myös kiinnostavia juttuja puuaiheisista korteista ja askarteluista (niin söpöjä!) ja ideoita siirtokuvien käyttöön. Silti, Halloween-numero on minulle aina vähän pettymys.

Tosin kun oikein tarkkaan ajattelen, olen kyllä kerran kaivertanut Halloween-kurpitsan käyttäen amerikkalaiselta ystävältäni saamaani paperista sabluunaa. Se oli tuo kuvassa näkyvä Moonlit Cat. Ehkä sama pitäisi tehdä tänäkin vuonna, sillä kurpitsan kaivertaminen oli yllättävän helppoa. Hmm...

Piristävä haaste

Tämänkertainen Inspiroidu-blogin haaste oli erittäin tervetullut. Huopa on minulle sellainen materiaali, jota on hauska kokeilla, mutta joka uhkaa helposti jäädä käyttämättä. Tuo pallokuvioinen oranssi Creative Imaginationsin huopa alkoi jo muumioitua askartelukaappini perälle..

Käytin siis huopaa sivun "taustapaperina" paperin sijaan. Sydänkoriste on myös huopaa - ja niin ovat punaiset aakkostarratkin! Tätä sivua oli hauska ja kivuton tehdä.


Sivun koko on minulle tuttu 8,5*11 tuumaa. Valokuvan olen teettänyt tavallista suuremmassa koossa. Maalasin sen reunat vaaleansinisellä akryylimaalilla, koska en halunnut tällä kertaa kehystää kuvaa muuten. Korostin muutamaa sanaa keltaisella liituvärillä. Siinä kai se suunnilleen on. Ihan tyypillistä minua, mutta virkistävän erilaisilla materiaaleilla, koska mukana on huopaa. Olen tyytyväinen, että päädyin tuohon vaaleansiniseen akryylimaaliin.


Tarvikkeet: Oranssi huopa Creative Imaginations, alareunan paperi Imagination Project (Mother Knows Best), kaareva paperi Making Memories. Aakkoset American Crafts (Playroom). Käytetty myös sinistä akryylimaalia ja keltaista liituväriä. Sydämenmuotoinen huopakuvio ja puiset napit saatu Elinalta SAY5-kierroksen aikana. Nauhakoriste kierrätetty ystävän kirjeestä.

Hääsesonki jatkuu

Tai ehkä otsikon olisi pitänyt olla "epätyypillistä minua", sillä leimakuvien käyttäminen ei ole minun juttuni askartelumaailmassa. Joskus kuitenkin niitä käytän. Silloin käyttöön päätyy yleensä House Mouse -leimasin. Jostain syystä ne vetoavat minuun! :)

Tämä on alkamassa olevan syksyn toinen hääkortti ja rusetin alle on tarkoitus pujottaa varsinainen lahja eli lahjakortti.

Olen käyttänyt tarkoituksella paljon punaista mustetta ja revittyä paperia ym., jotta vaaleanpunaisuus saisi niistä hiukan särmää.

Ihan toisenlainen laukku

Kiva, että muutkin miettivät jo Tampereen scrapbooking-tapahtumaa. Huomaa kyllä, että tämäntyyppisille kokoontumisille on Suomessa jo tarvetta - nyt on kuitenkin vasta syyskuun alku ja pakkaamme jo laukkuja! Itse muuten kommentoin aikaisemmin scrapbooking-tarvikkeille tarkoitettuja laukkuja yleisellä tasolla, en raaski itse vielä hankkia sellaista. Ainakin Omuli ja Pikkuhelistin ovat jo löytäneet laukun.

Järkevin (ja rumin) keksimäni tapa kuljettaa askartelutarvikkeita on kannettavalle tietokoneelle tarkoitetussa laukussa. Kokeilin juuri ja sain laukkuun mahtumaan myös 12*12 tuumakoon papereita. Kannettavan laukkuhan on jo valmiiksi aika tukeva ja siinä on eri osioita akulle ym. tarvikkeille (eli tässä tapauksessa saksille, teipille ja niin edelleen).

Kauniimpi vaihtoehto on, että ompelen jostain hamstraamastani kankaasta suuren laukun. Aikaa on... Kaksi vastahamstrattua suosikkikangasta kuvassa vasemmalla. Ja jos tulee kovin kiire, unohdan hienot suunnitelmat ja vain heitän tarvikkeita arkikäytössä olevaan laukkuuni, joka myös näkyy kuvassa.

Olen myös toiveikas, että tapahtumassa olisi joitain perustarvikkeita kaikkien yhteisesti käytettävissä, jollain sivupöydällä. Sponsorithan saavat samalla mainosta tuotteilleen, jos kaikki toteavat ne loistaviksi. Toivon myös kovasti, että tapahtumassa olisi työpajoja/demoja jostain tietystä tekniikasta - ja ehkä sitä kautta myös lista, mitä tarvikkeita kyseiseen työpajaan tarvitsee mukaan. Esim. akryylialbumit voisi olla aihe, jonka työpajaan osallistuisin mielelläni. Tai nauhojen käyttö. Tai vaikka mikä.

Rahanmenosta puheenollen: jos hankkisin erikseen scrapbooking-tarvikkeille tarkoitetun laukun, se olisi todennäköisesti tällainen. :)

Tamperetta odotellessa

Olen usein ihaillut amerikkalaisia laukkuja ym. scrapbooking-tarvikkeiden kuljetusvälineitä - ja lukenut tapaamisista, joihin laukkuja tarvitaan. Minulla ei toistaiseksi ole ollut sellaisille tarvetta. Kuten nähtävästi suurin osa suomalaisista scrapbooking-harrastajista, skräppään lähinnä kotona.

Odotan Tampereen tapaamista innoissani ja hiukan hämilläni. Minulle on täysin epäselvää, mitä Intohimona skräppäys -tapahtumaan pitäisi ottaa mukaan. Otanko mukaan paperileikkurini (onneksi se on aika pieni), miten ihmeessä osaan päättää, mitä papereita otan mukaan... Lähempänä tammikuuta tulee varmasti lisätietoa siitä, mitä tarvikkeita paikan päältä löytyy?

Tosin saankohan skräpättyä siellä ollenkaan, kun haluan tavata kaikki tapahtumaan menijät ja kuulla lisää jokaisen harrastuksesta. Ja oppia lisää.

Odotan innolla.