ATC-sarja jatkuu vielä (ATC series still continues)

Tässä kolmas ja viimeinen korttini ATC-haasteeseen. Arjen kiireet kutsuvat ja korteissa käyttämäni napit loppuivat, joten tämä on viimeinen.

Päätin säästää tämän kolmannen kortin itselläni, sarjan kaksi ensimmäistä korttia vaihdan tarvittaessa mielelläni.

Toinen sarjassa (ATC series continues)

Jatkoa eilen alkaneeseen korttisarjaan. Samat materiaalit ja tekniikat. Uutta ainoastaan musta ja punainen paperi, joista lastenvaunujen osat on leikattu.

Sarjan ensimmäinen (first in a series)

Innostuin ATC-haasteesta, jossa tarkoitus on käyttää samoja materiaaleja tai tehdä muuten korttisarja. Oman sarjani kortteja yhdistää mm. sama taustapaperi, ompelukoneen käyttö ja napin käyttö koristeena. Muitakin yhtäläisyyksiä löytyy kuten seuraavista korteista huomaa.

Näiden tekeminen on aikamoista näpertämistä: olen ideoinut kortit ja leikannut yksivärisestä kartongista tai scrapbook-paperista tarvittavat osat vapaalla kädellä: hiukset, vartalon, vaatteet ja niin edelleen. Näpertäminen on kivaa!

Hiukan mietin, täyttävätkö nämä ATC-kortin määritelmän, koska niin monet kauniit ATC-kortit ovat vintage-aiheisia ja kollaasitekniikalla tehtyjä. No, ovat ehkä epätyypillisiä, mutta hälläväliä! Minun näköisiä ovat joka tapauksessa. :)

Kevättä ilmassa (spring is in the air)

Tämä kortti on oikeastaan ikkunakoriste hiukan retrohenkiselle ystävälle. Halusin keksiä jotain piristävää käyttöä sirkkarenkaille (eyelets) ja metalliselle vahvistusrenkaalle (grommet). Sirkkarenkaat ovat tarkoituksella eri värisiä ja -sävyisiä. Puun ja sen osat olen leikannut itse, vapaalla kädellä kuten varmasti myös näkyy. :)

Koristeen juju on, että kun sen ripustaa ikkunaan, valo kulkee kauniisti sirkkarenkaiden ja metallisen vahvistusrenkaan läpi.

Syntymäpäiväkukka (birthday flower)

Juuri tekemäni kukka on osa prinsessahenkisen syntymäpäivälahjan käärettä. Tätä oli kiva tehdä, en ottanut tehtävää liian vakavasti. :) Lahjapaketin nauhasta tulee myöhemmin kukan "varsi", siksi varralle on jätetty erikseen oma tilansa.

Kukan tekemiseen on käytetty Fiskarsin ympyränmuotoista kuvioleikkuria (alimpien terälehtien leikkaamiseen) ja ihan tavallisia saksia. Kohokuvioin sinistä paperia, jota on osassa terälehdistä. Liimasin paljettinauhaa liimakynällä. Tuo valkoinen paperikukka on käytetty sellaisenaan. Se on Making Memories -valmistajan, samoin kuin perhosnappi.

Joskus on kiva olla näinkin sokerikuorrutettu -- varsinkin lahjassa.

Pelko voitettu (overcame my fear)

Olen jo kauan ihaillut kortteja ja scrapbook-sivuja, joiden koristeluun on käytetty ompelukonetta. Paperin ompeleminen on kuitenkin tuntunut vieraalta -- olen pelännyt hajottavani ompelukoneen tai vähintään tylsistyttäväni neulan. Ihan turhaan.
Helppoa kuin mikä, ja näyttävää. Ja sen neulanhan voi aina vaihtaa, jos se kovasti tylsyy.

Paperi on Rusty Pickle: Grunge Hearts ja iso haaraniitti Making Memories -valmistajan. Yksiväriset kartongit ja nauha löytyivät askartelukaapin uumenista.

Pikkuruinen Moo-kortti (made a little moo)

Pääsiäisenä tein myös pienenpienen Moo-kortin. En aiemmin edes tiennyt, että on olemassa käsite Moo-kortti! Sen koko on 2,8 * 7 cm ja saattaisin hyvinkin innostua. Mittakaava ainakin on kiva.

Kortti on nopeasti tehty, halusin lähinnä vihdoinkin käyttää huopaa (felt) materiaalina. Huopa on tällä hetkellä todella suosittu materiaali scrapbooking-maailmassa. Tämä sydän on isosta huopa-arkista vapaalla kädellä leikattu. Kortissa on käytetty myös mustavalkoista kalvoa ja, toden totta, yhtä postimerkkiä. Vaihdan tämän tarvittaessa ilomielin toiseen Moo-korttiin.

Kaksi lahjarasiaa (two gift boxes)

Tykkään kovasti tehdä paperista muutakin kuin kortteja. Tämä lahjarasia on Making Memories -valmistajan paperia (Funky Vintage -sarjasta) ja rasian sulkemiseen olen käyttänyt kaappien uumenista löytynyttä nauhaa. Nauhanreiät on vahvistettu sirkkarenkailla (eyelets), mikä taitaa olla ihan viisasta, jotta paperi ei repeä, kun rasian avaa. Tuo sininen koriste nimeltään "makeinen" on myös Making Memoriesin valmistama.

Erilaisten lahjarasioiden ja kirjekuorten taittelemista varten minulla on useita leivinpaperille piirrettyjä "kaavoja", joita käytän tarpeen tullen kun haluan leikata ja taitella paperista rasian. Se helpottaa kovasti, koska usein lahjarasioita väsää viime hetkellä ennen juhliin lähtöä. Silloin on kiva turvautua johonkin jo valmiiksi kokeiltuun malliin. Tämä tötterömalli oli minulle uusi tuttavuus, kaavan sovelsin ruotsalaisen Scrapbooking m.m. lehden tammikuun numeron jutusta Ge bort en present. Kokoluokka on kuvassa aika oikea eli rasia on pieni ja tosi nopea tehdä.

Toinen rasia on perusmallia ja, tadaa, uskaltauduin vihdoinkin käyttämään hakaneulaa Onnea-tekstin kiinnittämiseen. Jostain syystä minulla on kauhea kynnys hakaneulojen käyttämiseen scrapbook-sivuilla tai korteissa -- vaikka muiden käyttämänä ne näyttävät mielestäni kivoilta.

Luova ratkaisu (creative solution)

En ole täysin siirtynyt ATC-kortteihin, vaikka siltä voikin vaikuttaa. :) ATC-haasteita löytää helposti, mutta korttien osalta tiedän vain tämän. Tämä kortti ei kuitenkaan liity mihinkään haasteeseen, vaan se on oma yritykseni tehdä symmetrisempi kortti kuin yleensä.

Idea lähti teeaiheisista ääriviivatarroista, joita on pitkään pyörinyt tarralaatikkoni pohjalla. Tiedättehän, sellaisia kullanvärisiä ääriviivatarroja? Ne eivät oikein ole oma juttuni ja olen pitkään miettinyt, miten niitä käyttäisin. Eilen kokeilin akryylivärillä maalaamista poistaen tarrat ennen kuin maali ehti kuivua. Kivaa! Vihdoinkin itseäni miellyttävää käyttöä ääriviivatarroille.


Kortin varsinainen juju ovat nuo paperisuikaleet, joihin olen kirjannut mukavia ajatuksia: kivoja kahviloita, joissa juoda teetä, teemakuja, joista tykkään jne. Tämän kortin ajattelin ottaa mukaani töihin, kun arki alkaa ja harmaina päivinä voin poimia mukavan ajatuksen luettavaksi, kun keitän teetä.

Jos joku muu tekee samaa ideaa käyttäen kortin, olisi kiva nähdä lopputulos. Tätä korttimalliahan voisi varioida loputtomiin: vaikka kolmasluokkalaiselle jääkaapin oveen ideoita, mitä tehdä iltapäivällä.

Kollaasia loman kunniaksi, osa II (collage for the holiday, part II)

Juuri kun sanoin, että en käytä usein kollaasitekniikkaa korteissa tai scrapbook-sivuilla... Lintuaiheisesta haasteesta tuli kuitenkin heti mieleen origamijoutsen ja tämäkin ATC-kortti oli pakko tehdä.

Varsinainen lintupaperi on japanilaista origamipaperia, kuultopaperista tehty origamijoutsen on itse piirtämäni ja leikkaamani. Kortissa on käytetty myös läpinäkyvää glittermaalia ja tummanvihreää akryylimaalia.

Loman kunniaksi kollaasia (collage for the holiday)

Kollaasitekniikka on minulle muista yhteyksistä tuttu, mutta harvoin teen kortteja tai scrapbook-sivuja kollaasitekniikalla. Ehkä pitäisi, aina välillä?

Loman kunniaksi tein ATC-kortin aiheesta ruoka, tai no, juoma. Kyllä kaakaokin lasketaan ruuaksi, ainakin tänään. :) ATC-kortteihin minulla on ristiriitainen suhde. Tykkään mittakaavasta, mutta haluaisin enemmän ulottuvuutta -- kuten tästäkin kortista näkee. En tiedä, mahtuisiko kortissa käyttämäni pursotin muovitaskuun, joissa ATC-kortteja säilytetään.

Kuinka säilyttää kortteja? (how to store cards)

Aina joskus valmis kortti ei lähde ihan heti saajalleen, vaan se jää hetkeksi odottamaan. Oma säilytysratkaisuni valmiiden korttien suhteen on aika boheemi, askartelupöydän laatikko:

Scrapbook-sivut ovat siististi albumeissa ja käyttämättömät paperitkin järjestän aina säännöllisin väliajoin värin mukaan, mutta valmiiden korttien suhteen en ole niin tarkka. Tuntuisi hassulta varastoida niitä muovitaskuihin, koska tarkoitukseni ei ole pitää niitä lopullisesti.

Tilda (Tilda)

Askartelukaapistani löytyy vain muutama leimasin. Tämä ajatteleva nainen on yksi niistä harvoista leimoista, jotka olen hankkinut. Tein pikaisen keväisen kortin. Se on hiukan nyhjää tyhjästä -henkinen: Tilda-talot olen saanut ilmaiseksi jaetusta Tilda-paperiarkista. Plussan muotoinen kehys on tarra viiden sentin postimerkin ympäriltä.

Talot on kohotettu muutamalla paksun pahvin (chipboard) jämäpalalla, ja paperi "vanhennettu" musteella. Kortissa on tausta, jonka avulla se pysyy pystyssä.

Kirjanmerkki-kiitoskortti (bookmark thank you)

Tämän kirjanmerkin tein ajatuksella, että töissä olisi hyvä olla pari kiitoskorttia varmuuden vuoksi. Kiitoskortti on tarkoituksella kirjanmerkki -- ajattelin, että sillä voi kiittää kirjan lainasta samalla, kun palauttaa sen (pitäisiköhän saman tien tehdä myös "anteeksi, kun kesti" -kortti?).

Kortin kieli on englanti, koska työympäristöni on kansainvälinen. On ihan todennäköistä, että kortin saaja ei osaa suomea. Saajan nimen kohdan jätin tarkoituksella tyhjäksi, sen voi lisätä tarpeen mukaan.

Kukka on metallinen vahvistusrengas (grommet), joiden käyttämisestä olen kirjoittanut aikaisemmin. Varsinainen kiitos on yksi niistä harvoista leimoista, joita käytän suht säännöllisesti.

Kokoasiaa (about size)

Skräppään yleensä 6*6- (senteissä siis noin 15*15 cm) tai 8*8- (senteissä reilut 20*20 cm) koossa. Albumien koot ilmoitetaan aina tuumissa. Tykkään lisäksi erilaisista minialbumeista, jotka voivat olla paljon pienempiä. Albumeita on välillä kiva tehdä itse.

Perinteisin scrapbook-koko eli 12*12 (senteissä reilut 30*30 cm) on minulle tuttu, mutta tällä hetkellä se tuntuu liian isolta. Uusin albumini on kuitenkin myönnytys ja olen siitä innoissani.

EK successin albumi sarjasta Simply Classic - Inspirables on kokoa 6*12 (senteissä ilmaistuna siis reilut 15*30). Piristävää! Pakko miettiä kuvien asettelua ja otsikointia uudella tavalla.

Albumi on varsin klassinen näköinen, sisäsivut ovat vaaleita ja ne erottaa toisistaan riisipaperi. Muovitaskuja ei ole. Yritän saada albumin sisällöstä samalla tavalla klassisen näköistä, vaikka sen aiheena ovat arkiset hetket. Lumisade, aamut, metsässä käveleminen.

Jälleen mustavalkoista (black and white again)

Nopea kortti. Fanitan kovasti juuri hankkimaani mustavalkoista paperia (valmistaja Bo-Bunny Press). Se on todella kaunis, ja halusin käyttää paperia myös kortin tekemiseen. Yhdistin sen mustavalkoiseen kalvoon (overlay).

Lumihiutalekuultopaperi (vellum) ja nauha löytyivät jo valmiiksi kaapista. Uutta minulle kortissa on filmikehyksen käyttö. Filmikehykset olivat muodissa scrapbook-sivuilla joitakin vuosia sitten, mutta eivät koskaan päätyneet omiin projekteihini. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :) Ainakin mustavalkoisilla sivuilla tai korteissa filmikehykset voisivat olla OK, varsinkin jos on monen valokuvan sarja samasta hetkestä.

Päivän haaste (today's challenge)

Aiemmin yritin vastata haasteeseen käyttää kolmen eri valmistajan kuviollista paperia samassa kortissa -- käyttäen vain kahta. Nyt onnistuin, huomaamatta ensin itse koko asiaa.

Tein kortin tuliaiseksi ystäväperheeseen ja siihen valikoituneet paperien valmistajat ovat Crate Paper (liikenneaiheinen paperi), Scenic Route (raitapaperi) ja Making Memories (aaltoreunainen paperi). Haa!


Kirjaimet ovat paksua pahvia (chipboard), jotka maalasin vihreän akryylimaalin ja helmiäismaalin sekoituksella, vaihdellen maalin sekoitussuhdetta kussakin kirjaimessa. Auton malliset sirkkarenkaat (eyelets) olen ostanut aikaisemmin Paperikierteestä.

Nalle on Sizzix-tyyppisellä leikkurilla leikattu. Leikattuja kuvioita jaettiin ilmaiseksi käsityömessuilla pari viikkoa sitten ja nalle on ollut lompakossani siitä asti. Itse en ole toistaiseksi innostunut Sizzix-leikkurista tai vastaavista niin paljon, että hankkisin oman. Oli miten oli, nalle on "vanhennettu" musteella ja kiinnitetty parin pahvinpalasen päälle, jotta sain sen hiukan koholle. Kortin saajalle terveisiä. :)

Muotivillityksiä (transparencies - fashion)

Erilaiset koristellut kalvot (transparencies tai overlays) ovat nykyisin suosittu materiaali scrapbook-sivuilla. Itse olen ajatellut niiden olevan eräänlainen muotivillitys, mutta vihdoin suostuin kokeilemaan, kun näin kivan jouluaiheisen kalvon.

Tähän korttiin olen käyttänyt pienen osan kalvosta. Tarkoitus ei ole juhlistaa joulua, vaan kutsua työn rasittama ystävä meille leipomaan. Kortin teksti on siis "leipominen auttaa stressiin". Se on tieteellisesti todistettu. :)

Myös uusien asioiden kokeileminen auttaa stressiin. Käytän itse todella harvoin valokuva-ankkureita (photo anchors). Nyt kuitenkin kiinnitin niillä kalvon taustalla olevaan paperiin. Tykkään! Myös kalvosta sekä piparireunaisesta paperista.

Tämä ei ole kortti (not a card this time)

Tällä kertaa tein pienen laukun, joka on tarkoitettu matkalle lähtevälle ystävälle. Laukku on taiteltu paperista. Se on kooltaan noin kolme senttiä leveä eli laukun sisälle mahtuu esimerkiksi pari suklaakonvehtia (ja toiveikas viesti lehdestä, jonka toivon ystävän tuovan matkalta).


Minulle epätyypillistä tässä laukussa on napin (button) käyttö koristeena ja uusi, ihana pompulanauha. Molemmat ovat kivoja, varsinkin pompulanauha.

Lehti, jonka toivon ystäväni tuovan on muuten tämä.

Kuultopaperikirjekuori (vellum envelope)

Tämä on taas tyypillistä minua, ja ei kuitenkaan. Taittelin tuon kuultopaperikirjekuoren (miten pitkä suomenkielinen sana onkaan!) ihan peruskuultopaperista. Sen sisällä on pienenpieni kirje kortin saajalle eli henkilökohtaisempi viesti.

Nice job -teksti on siirtokuva (rub-on). Siirtokuvia kutsutaan myös raaputuskuviksi, koska ne siirretään "raaputtamalla" esim. kynän tylsällä päällä tai jäätelötikulla, joka toimii parhaiten. Siirtokuvissa on jotain nostalgista, tulee lapsuus mieleen.

Uutta tässä kortissa on minulle kehysten käyttö. Erilaiset kehykset ovat scrapbook-sivujen peruskamaa, mutta en yleensä käytä niitä korteissa. Nyt kiinnitin tuon kuultopaperikirjekuoren kehyksen avulla. Se on siis kiinni kortissa vain yhdestä kulmasta ja se riittää.

Omaa tyyliä (my own style)

Koko tämän blogin idea on, että laajennan omaa aluettani: kokeilen tekniikoita, ideoita ja tuotteita, joita en automaattisesti valitse. Joskus on kuitenkin kiva tehdä myös kortti, joka on omaa tyyliä -- ilman, että kokeilee mitään uutta.

Tein kortin itselleni kirjanmerkiksi muistuttamaan hyvistä asioista. Soljesta tulee lopulta valokuvakehys, olen jo valinnut valokuvan siihen. Tämä on tyypillistä minua: värit, nauhat, yksityiskohdat. Lastenvaunut on tässä kortissa haaraniitti (brad).

Olen miettinyt kovasti, miten kuvata omaa scrapbooking-tyyliäni. En tiedä, valitsenko oikeita sanoja. Melko värikäs, graafinen ja rento? Minua ei haittaa, jos nauha on pari millimetriä vino, jos tunnelma on oikea. Piilotetut elementit (luukut, kuoret ym.) ovat ominta minua: tykkään, jos kaikki scrapbook-sivun osat eivät näy heti ensisilmäykselle.

Hammastahnalta näyttää (looks like toothpaste)

Olen usein nähnyt scrapbook-sivuilla aakkosia, joista minulle tulee mieleen hammastahna. Siis kiiltäviä, paksuja aakkosia. Kokeilin itse vastaavaa käyttäen askartelukaupasta mukaan tarttunutta kohoväriä (Liquid pearls, väri baby blue). Käytin väriä paksulti ja sen kuivuminen kesti tovin, mutta juu, hammastahnalta näyttää -- olen tyytyväinen.

Nuo tarra-aakkoset ovat EK successin ja vaikka kuvasta ei huomaa, papereissa on paljon tekstuuria eli samettiset kukat ovat oikeasti samettisia.

Kutistemuoviaakkoset (shrink plastic alphabets)

Kokeilin tänään uutta materiaalia, kutistemuovia (shrink plastic). Minulla on tosin hämäriä mielikuvia lapsuudesta: smurffeista, joita isommat lapset tekivät kauan sitten vähän samantyyppisestä materiaalista. En muista tarpeeksi ollakseni varma.
Oli miten oli, löysin Sinellin alahyllystä kahden euron arkin valkoista kutistemuovia. Se on muovikalvon tyyppinen materiaali, joka pienenee kun sitä lämmittää uunissa. Kuvioista tulee lämmössä myös hiukan alkuperäisiä paksumpia. Piirsin, leikkasin ja väritin aakkosia, jotka sitten paistoin uunissa kolme minuuttia 130 asteessa. Ne pienenivät todella paljon, noin neljännesosaksi alkuperäisestä koostaan.

Kutistemuovin värittäminen voisi olla tosi hyvä juttu pienten lasten kanssa esim. joulukorttien koristeita varten. Värikynät heilumaan, piparimuoteilla ääriviivat kuvioille, jotka äiti leikkaa, kuviot uuniin ja lopulta joulukortteihin. Hmm...

Uteliaisuuteni heräsi: kutistemuoviakin on nähtävästi monen laatuista, osa kutistuu enemmän, osa vähemmän. Seuraavalla kerralla haluaisin kokeilla laadukkaampaa ja nimenomaan mustaa väriä.

Yllättävää materiaalia (surprising material)

Aina ei tarvitse mennä kaupan kautta. Tänään löysin kirjahyllyä järjestäessäni matkalaukun nimikyltin, tiedättehän, sellaisen, joita saa lentokentältä matkalaukkuja varten. Haa! Selvää askartelumateriaalia. Tein nopean hyvää matkaa -kortin, joka kävisi tosi hyvin matkallelähtijän lahjan nimikortiksi. Ja voisihan sitä koristella oman nimikyltin käsimatkatavaroita varten.
Oikeastaan halusin kokeilla noita "makeisia" (Making Memories sweets). Ne ovat tosi suloisia ja kaksipuolisia, kiinnitin ne haaraniiteillä (brads). "Makeiset" aiheuttivat kuitenkin minulle päänsärkyä, kirjaimellisesti. Ne on nähtävästi maalattu valmistusvaiheessa varsin voimakkaasti tuoksuvalla maalilla. Harmi, suloisen näköisiä kun ovat.

Kokeiluja liimakynällä (glue pen experiments)

Tälle onnittelukortille on nyt saaja. Olen nähnyt idean sirkkarenkailla (eyelets) kiinnitetystä bodysta monissa scrapbooking-aiheisissa ideakirjoissa ja -lehdissä. Nyt pääsin kokeilemaan itse. Varsinainen body on musteen ja veden sekoituksella "vanhennettu". Yläkulman koriste on useimmiten valokuvien kiinnittämiseen käytetty metallinen lappu (mini metal circle tabs).

Varsinainen juju oli onnittelun kirjoittamisessa: se on langasta virkattu, ompelukaapista löytyi lankaa. Muotoilin tekstin siis kortin päälle ja kiinnitin liimakynällä, joka on minulle uusi tuttavuus. Hiukan sotkuista puuhaa, kuten kuvastakin näkyy, mutta niin on lapsiperheen elämäkin. :)
Samankaltaista otsikointia voisin joskus kokeilla scrapbooking-sivuille, kun kaipaan vaihtelua.

Taas saranoita (hinges again)

Tämän illan kortistani löytyy taas saranoita (hinges), jotka olen kiinnittänyt haaraniiteillä (brads). Kortti on parane pian -kortti ja halusin piilottaa tekstin niin, että se ei ole koko ajan esillä. Tuon pienen metallisen renkaan teksti on kuitenkin kortin saajalle tärkeä, niin uskon.

Minulle "epätyypillistä" tässä kortissa on samettisen nauhan käyttö. Tykkään! Sitä pitää harrastaa tulevaisuudessakin.

Myönnän, että ehdoton suosikkini pikkutarvikkeiden saralla on Making Memories. Scrapbook-paperin valmistajista suosikkini on SEI, jonka kokoelmasta Ally's Wonderland on tuo kukkapaperi, tea time tulips. Paperin nimi vetosi minuun erityisesti. :)

Melkein mustavalkoista (almost black and white)

Viime aikoina scrapbooking-maailmaan on ilmestynyt paljon mustavalkoisia tuotteita. Sen huomaa usean valmistajan tämän vuoden kokoelmista. Halusin kokeilla jotain mustavalkoista, koska normaalisti käytän melko paljon värejä. Kaivoin kaapista papereita, mm. palasen Laura Ashleyn tapettia. En tiedä sen happovapaudesta, mutta kortissa ei ole valokuvia, joten se ei tällä kertaa minua huoleta.
Sorruin oranssiin kuultopaperiin (vellum), joten sivusta ei tullut ihan mustavalkoista. Uutta tässä kortissa on minulle, mustavalkoisuuden lisäksi, diakehyksen (slide mount) käyttö. Diakehykset ovat scrapbooking-sivujen peruskamaa, ja varsinkin pari vuotta sitten niitä oli kaikkialla. En ole tykästynyt diakehyksiin, mutta ehkä niitä voisi käyttää enemmän.
Noista Making Memories -valmistajan kalvoaakkosista (ClearAlpha White) en tykkää. En usko, että ostan niitä uudestaan. Niissä on tarratausta, mutta en koskaan saa suojakalvoa irti niin, että voisin kiinnittää ne tarralla. Käytän kiinnittämiseen kuultopaperille tarkoitettua tuotetta: Glue Dots invisi dots for vellum. Se on ehdoton suosikkini kuultopaperin tai kalvon kiinnittämiseen: ihana.

Pahvikirjaimia (chipboard alphabets)

Paksu pahvi (chipboard -- miksi se kuulostaa englanniksi niin paljon paremmalta?) on varsin yleinen scrapbooking-materiaali. Minulla oli ylimääräinen pala ja ajattelin tehdä siitä kortin kaukana asuvalle ystävälle, joka on tulossa Suomeen lomalle vasta kesällä.
Pohja on tällainen. Maalasin sen vihreällä akryylimaalilla (en sellaisella addiktoivalla scrapbooking-maalilla, joita monet keräilevät), vaan ihan perusaskartelumaalilla, jota kaapista löytyi. Päälle kokeilin läpinäkyvää, väritöntä kimallemaalia (specialty glaze: glitter). Kivaa!

Kuultopaperin (vellum) kiinnitän nykyisin nimenomaan kuultopaperin kiinnittämiseen tarkoitetulla tuotteella, koska siitä ei jää jälkiä, mutta siitä lisää myöhemmin.