Liituvärikukka (chalk flower)

Tämä kortti alkoi oikeastaan yrityksestä yhdistää kolmen eri valmistajan kuviollista paperia. Haaste sinänsä -- en löytänyt kolmatta, joten päädyin kokeilemaan sen sijaan liituvärejä (engl. chalks) kukan keskiöön ja päällimmäisten terälehtien reunoilla. Liituväri on hennon vaaleansinistä, joten sitä ei erota, jos ei tiedä etsiä.

En omista minkäänlaista kuvioleikkuria, vaan leikkaan saksin tai tarvittaessa askarteluveitsellä. Sabluunana käytän arkisia esineitä: heijastinta, juomalasia jne. Toki se vaikuttaa leikattujen kuvioiden kokoon: ihan pienenpienten aakkosten leikkaaminen esimerkiksi on aikamoista väkertämistä.

Nykyiset suosikit (current favourites)

Jos aiemmin mainitsemiani pelikorttiaakkosia ei nykyään juuri näe, American Craftsin paksuja kirjaintarroja (eri versioina) näkee sitäkin enemmän. Tykkään niistä itsekin, mutta vierastan edelleen tapaa otsikoida scrapbook-sivut käyttämällä { } -merkkejä. Mistä ja milloin se muoti alkoi? Seuraava haaste itselleni, selvästi. Lupaan {otsikoida uudella tavalla}. :)

Materiaali, joka on selvästi muotia/tulossa yhä enemmän muotiin scrapbooking-maailmassa: huopa (engl. felt) ja kaikki huovasta tehdyt kuviot. Ennustan myös yhä useampia tuotteita, joissa on jo valmiiksi ommeltu idea tai muuten hyödynnetty kangasta.

Oma tämänhetkinen suosikkini, hiukan yllättäen, on kimallus. Tykkään hurjasti noista Heidi Swappin kimaltavista kehyksistä nimenomaan scrapbook-sivuilla, valokuvan tai valokuvan tietyn osan korostajina.

Kierrätystä (recycling)

Kun aloitin scrapbooking-harrastuksen, muodissa olivat ihan erilaiset aakkostarrat kuin nykyään. Minulla on vieläkin yksittäisiä kirjaimia mm. dominopeliaakkosista, kirjoituskoneen näppäimiä mukailevista aakkosista (sellaisia näkee myös edelleen), Scrabble-pelin palasia muistuttavista aakkosista. Eilen otin pitkästä aikaa käyttöön aakkostarrat, jotka olen hankkinut kauan aikaa sitten: pelikorttiaakkoset.
Oikeastaan olin jo käyttänyt aakkoset projektiin, joka jäi kesken. Irrotin ne siitä ja kiinnitin ne tähän uuteen korttiin kaksipuolisella teipillä. Siksi otsikko kierrätystä.

Pelikorttiaakkosten päälle kiinnitin vielä läpinäkyvät kuplatarrat (engl. page pebbles). Ne ovat valmiita ja helppokäyttöisiä. Kortissa kokeilin myös huijaamista: saumat eivät ole ompelukoneella tehtyjä, vaan siirtokuvia (engl. rub-ons tai transfers). Pelkään aina, että rikon ompelukoneen tai ainakin sen neulan, jos käytän ompelukonetta paperiaskarteluun. Siksi tykkäsin näiden siirtokuvien ajatuksesta. Tarttuvat hyvin kuultopaperille (engl. vellum) tai tavalliselle, sileälle paperille. Pakkaus kehuu, että tarttuvat myös kankaalle, mutta sitä omat kokemukseni eivät vahvista. Kivaa vaihtelua silti.

Tarkoituksella kulutettu (distressed)

Tarkoituksella kuluttaminen (engl. distressing) on tosi yleinen scrapbooking-tekniikka. Se ei kuitenkaan koskaan ole oikein ollut minun juttuni, vaikka erilaisia musteita käytänkin -- useimmiten varmaan kortin reunojen käsittelemiseen tms. Tällä kertaa kokeilin tarkoituksella erilaisia vanhentamis-/ kuluttamistekniikoita kortissani. Uitin paperia teessä, uitin toista paperia veden ja musteen sekoituksessa, rypistin kolmannen paperin ja hieroin sitä suoraan musteeseen. Myös haaraniitteihin (engl. brads) käytin mustetta.

Kortin ulkoasu on tarkoituksella rahea ja käytettyjä papereita ei ole leikattu paperileikkurilla tai edes erityisen suoraan. Tykkään erityisesti tuon valkoisen, metallisen luokittelijan (engl. index tab, mikä olisi oikea suomennos?) valkoisuuden ja kortin kuluneisuuden välisestä ristiriidasta. Kaiken ei tarvitse aina olla sievää.

Kortti ei ole ominta tyyliäni, mutta tarkoituksella kuluttaminen voi olla joissain tietyissä scrapbook-sivuissa tai korteissa "se juttu". Esim. mustavalkoisia, vanhoja valokuvia käytettäessä.

Uusi tuttavuus (new acquaintance)

Olen monta kertaa selannut Akateemisessa kirjakaupassa ruotsalaista lehteä Scrapbooking m. m. ja jättänyt sen hyllyyn. Sivut ovat näyttäneet turhankin tutuilta, yllätyksettömiltä. Viime viikolla kuitenkin ostin lehden ja yllätyin iloisesti. Se poikkeaa amerikkalaisista kanssasisaristaan sisällöllään: scrapbooking-projektien aiheet tuntuvat jotenkin "kotoisilta". Lehdessä oli enemmän luettavaa kuin katsottavaa, mikä ei välttämättä ole huono asia.
Ostamassani numerossa oli paljon BoM (boken om mig) -sivuja. Hmm... ehkä kipaisen hakemassa maaliskuun numeron, kun se ilmestyy.

Meluista puuhaa (noisy activities)

Kokeilin tänään, tulisiko isoista metallisista vahvistusrenkaista (engl. grommet) kauniit kukan keskiöt työn alla olevaan syntymäpäiväkorttiin. Kortti on kaksiosainen, tässä näkyvä osa on kortin kansi. Sisältä kortti on yksivärinen. Ajatukseni on, että kukan keskiön kohdalta voi kurkistaa kortin sisälle tulevaan valokuvaan, nyt siitä näkyy vain kortin yksivärinen sisäosa. Kortti on siis edelleen työn alla, valokuvan lisään korttiin myöhemmin.Minulla on työväline vahvistusrenkaiden asettamiseen. Se on samantyyppinen kuin sirkkarenkaiden (engl. eyelets) asettamiseen käytetty työkalu, mutta huomattavasti isompi. Ja huhhuh kuinka äänekästä touhua vahvistusrenkaiden asettaminen on. Varsinkin isomman reiän luomiseksi saa käyttää vasaraa ihan tosissaan. Toki käyttämäni paperi on paksua, mutta silti. Varsinainen vahvistusrenkaan paikalleen vasarointi on kivaa. Vahvistusrenkaiden (engl. grommet) asettaminen on siis meluista puuhaa. Finnstamperin blogissa puhuttiin kyllä pihdeistä, mutta vahvistusrenkaan taustapuolella olevat väkäset ovat niin jäykkiä, että minulta ei löydy sopivan pieniä ja vahvoja pihtejä niiden taivuttamiseen. Käytän siis tuota työvälinettä ja vasaraa.

Työvälineistä puheenollen: tiedän, että ainakin sirkkarenkaitten (engl. eyelets) asettamiseen on hiljaisempiakin työkaluja kuin minulta löytyvä perinteinen malli, jonka kanssa käytetään vasaraa (nykyään tämän meluisamman tavan opetteluun on olemassa myös suomenkieliset ohjeet, hieno juttu!). Uuden työkalun hankkimiseen en kuitenkaan hennoisi ryhtyä ennen kuin sellaista pääsisi kokeilemaan. Siihen asti käytän vasaraa, toki naapurien ja oman perheen rauhaa kunnioittaen eli keskellä päivää ja max. kaksi kertaa kuussa.

Saranat (hinges)

Aloitin scrapbooking-harrastuksen 2004. Löysin harrastuksen sattumalta, Tukholmasta ostamani Memory Makers -lehden innoittamana. Minulle on kehittynyt oma tyyli ja olen ehtinyt jopa hiukan leipiintyä. Siksi perustin tämän blogin.

Haluan
- kokeilla uusia tekniikoita
- muistella jo osaamaani
- oppia suomenkielisen scrapbooking-sanaston!
- löytää uusia ideoita
- ihmetellä ja innostua

Blogin aihepiiri on varmasti lähempänä paperiaskartelua kuin scrapbooking-harrastustani ja se on tarkoituskin. Monet tekniikat ovat kuitenkin samoja. Skräppään joka tapauksessa, nyt yritän lisäksi haastaa itseni oppimaan uutta. Mutta asiaan.
Askartelutarvikkeistani on jo pitkään löytynyt pikkuruisia saranoita (engl. hinges). Scrapbooking-harrastuksessa käytän niitä, jos haluan piilottaa tekstin tai kuvan tai tehdä scrapbook-sivulle minialbumin. Saranoiden mukana tulee niiden kiinnittämiseen pienenpieniä painonappeja (engl. snaps, suomennos on omani), mutta olen itse aina käyttänyt saranoiden kiinnittämiseen haaraniittejä (engl. brads) .

Saranapakkauksen mukana tulevat painonapit todella ovat pieniä ja lyhyitä, enkä edelleenkään tajua, miten saranat voisi niillä kiinnittää. Painonappien kiinnittämiseen käytetään samaa työkalua kuin sirkkarenkaiden (engl. eyelets) kiinnittämiseen -- se ei ole ongelma -- mutta minusta pakkauksen painonapit ovat yksinkertaisesti liian lyhyitä saranoiden kiinnittämiseen.
Oli miten oli, jatkan yrittämistä joku toinen kerta. :)

Tässä kortti kokonaisuudessaan. Kankainen valokuvakulma on tarpeen, jotta saranalla kiinnitetty luukku pysyy sopivassa asennossa eikä repsota. Ja jos joku miettii, miksi teksti kortissa on englanninkielistä, se on menossa ulkomaiselle ystävälle. Luukun taakse piiloutuu varsinainen teksti ja valokuva.